Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En komentaisi, sen sijaan olisin mukana niissä leikeissä. Kaikesta päätellen tuo tyttö ei osannut olla muiden kanssa, joten nyt olisi ollut tilaisuus opetella sitä.
Meillä ei tönitä ja nipistellä, se on kielletty kaikilta. Jos joku ei sitä tiedä, niin sitten sitä opetellaan. Uudestaan ja uudestaan. Silloin teillä vanhemmat olisi joutuneet luopumaan aikuisten keskusteluista ja miehesi olisi tehnyt ruuat tuttavaperheen kanssa, mutta lapsilla olisi ollut paljon mukavampaa, kun sinä (tai miehesi) olisi asettanut rajat ja näyttänyt, miten leikitään.

Miksi alapeukut? Ei se lapsi huudoista tai kielloista opi sen enempää kuin koiranpentukaan. Kiellon sijaan /kiellon yhteydessä lapselle tulee opettaa oikea tapa olla muiden kanssa! Jos ei vanhemmista ole siihen, niin sitten sen opettaa "kylä" eli tässä tapauksessa ap.

Eikä varsinkaan opi lässytyksestä. Napakat kiellot toimivat parhaiten. Jos ei osaa käyttäytyä, poistuu/poistetaan leikistä. Sitten pääsee takaisin, kun osaa olla ihmisiksi. Näin meillä kasvatettiin viisi lasta. Ihan täysipäisiä aikuisia kaikista tuli. Ja jokainen osaa kunnioittaa muita ihmisiä. 


Miten lapsesi oppi käyttäytymään, jos väärästä käytöksestä joutui pois porukasta, mutta et koskaan suostunut kertomaan, mikä on oikea tapa olla muiden kanssa? Hirveä määrä yritystä ja erehdystä mykkäkouluilevan äidin valvonnassa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo, oma kokemus on, että näiden muiden lasten komentelijoiden omat lapset ovat vähän... noh miten sen nyt sanoisi... retuperällä kasvatuksen suhteen.

Ja näin se koira älähtää kehen kalikka kalahtaa. Sori, aion jatkossakin komentaa sinun kullannuppuasi, vaikka se sinua kuinka ahdistaisi. Kun sinä et osaa kertoa, mitä saa tehdä ja mitä ei, jonkun muun on pakko.

Kasvatapa ensin se oma kakarasi. Se unohtuu näiltä komentelijoilta poikkeuksetta.

Kasvatin jo. Hän on nyt 22-vuotias opiskelija, joka osaa käyttäytyä oikein hyvin. Niin kuin osasi pienempänäkin, koska kotona opetettiin ja jopa komennettiin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Oma kokemukseni: eräs tuttu komensi lastamme, joka hänen mielestään huusi isänsä perään liian kovaa. Samainen mammanen kuori esiteini-ikäisen lapsosensa perunat, ei puuttunut lapsensa nirsoiluun ruokapöydässä (juu, jätti ne valmiiksi kuoritut perunat syömättä) ja antoi rohmuta sitten kahvipöydän herkut. Kerrotaan vielä, että lapsi on ylipainoinen, kuten äitinsäkin.

Että kasvattakaapa ne omat kakarat ensin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En komentaisi, sen sijaan olisin mukana niissä leikeissä. Kaikesta päätellen tuo tyttö ei osannut olla muiden kanssa, joten nyt olisi ollut tilaisuus opetella sitä.
Meillä ei tönitä ja nipistellä, se on kielletty kaikilta. Jos joku ei sitä tiedä, niin sitten sitä opetellaan. Uudestaan ja uudestaan. Silloin teillä vanhemmat olisi joutuneet luopumaan aikuisten keskusteluista ja miehesi olisi tehnyt ruuat tuttavaperheen kanssa, mutta lapsilla olisi ollut paljon mukavampaa, kun sinä (tai miehesi) olisi asettanut rajat ja näyttänyt, miten leikitään.

Miksi alapeukut? Ei se lapsi huudoista tai kielloista opi sen enempää kuin koiranpentukaan. Kiellon sijaan /kiellon yhteydessä lapselle tulee opettaa oikea tapa olla muiden kanssa! Jos ei vanhemmista ole siihen, niin sitten sen opettaa "kylä" eli tässä tapauksessa ap.

Eikä varsinkaan opi lässytyksestä. Napakat kiellot toimivat parhaiten. Jos ei osaa käyttäytyä, poistuu/poistetaan leikistä. Sitten pääsee takaisin, kun osaa olla ihmisiksi. Näin meillä kasvatettiin viisi lasta. Ihan täysipäisiä aikuisia kaikista tuli. Ja jokainen osaa kunnioittaa muita ihmisiä. 


Miten lapsesi oppi käyttäytymään, jos väärästä käytöksestä joutui pois porukasta, mutta et koskaan suostunut kertomaan, mikä on oikea tapa olla muiden kanssa? Hirveä määrä yritystä ja erehdystä mykkäkouluilevan äidin valvonnassa?

Hyvin oppi. Ymmärsi syy-seuraus-suhteen, kun konkreettisesti se hänelle havainnollistettiin. Sanoittajavanhemmilta unohtuu, että lapsen sanallinen ymmärrys on vielä vajavaista. Siksi teot havainnollistavat paremmin kuin selostukset. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo, oma kokemus on, että näiden muiden lasten komentelijoiden omat lapset ovat vähän... noh miten sen nyt sanoisi... retuperällä kasvatuksen suhteen.

Ja näin se koira älähtää kehen kalikka kalahtaa. Sori, aion jatkossakin komentaa sinun kullannuppuasi, vaikka se sinua kuinka ahdistaisi. Kun sinä et osaa kertoa, mitä saa tehdä ja mitä ei, jonkun muun on pakko.

Kasvatapa ensin se oma kakarasi. Se unohtuu näiltä komentelijoilta poikkeuksetta.

Kasvatin jo. Hän on nyt 22-vuotias opiskelija, joka osaa käyttäytyä oikein hyvin. Niin kuin osasi pienempänäkin, koska kotona opetettiin ja jopa komennettiin. 

Voin vain kuvitella, miten ei-komentelijat ovat saaneet pyöritellä silmiään, kun kakarasi on mukamas käyttäytynyt hyvin.

Vierailija

Kysyit, saako komentaa; saa toki tehdä mitä tykkää, saa vaikka läimäistä, mutta seuraukset ovat sen mukaiset. Ts. kukaan ei estä sinua tekemästä mitä haluat - kokeilemalla selviää, saatko tehdä sen uudelleen. Tuotahan ko. tyttökin toteuttaa. Hän saa käyttäytyä kuten käyttäytyy koska se sallitaan, joskin sitä paheksutaan.

Onko sitten fiksua komentaa, se on toinen juttu. Jos koet suojelevasi omia lapsiasi, tai tavaroidesi ehjänä säilymistä, voit toki ystävällisesti ja avoimesti ohjata toimintaa haluamallasi tavalla. En pidä fiksuna, että yrität muuten muuttaa lapsen käytöstä, jonka hänen vanhempansa käytännössä sallivat. Tai et sinä perimmäistä ongelmaa voi poistaa pelkällä käskyttämisellä.

Sinuna en jättäisi vauvaa vailla aikuisen valvontaa, kuten teit TAI jos valvottu, en sallisi lainkaan, että vauvaan kosketaan. Kun he tulevat joskus käymään, kerro, että vauvaan ei saa koskea suoraan eikä välillisesti, pyytämättä sinulta lupaa. Muuten teillä on iso porukka, jossa kukaan aikuinen ei anna mitään ohjeita, paheksuu vain.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo, oma kokemus on, että näiden muiden lasten komentelijoiden omat lapset ovat vähän... noh miten sen nyt sanoisi... retuperällä kasvatuksen suhteen.

Ja näin se koira älähtää kehen kalikka kalahtaa. Sori, aion jatkossakin komentaa sinun kullannuppuasi, vaikka se sinua kuinka ahdistaisi. Kun sinä et osaa kertoa, mitä saa tehdä ja mitä ei, jonkun muun on pakko.


Tämä on totta. Taanoin oma ekaluokkalainen poika oli yökylässä tuttaviemme luona ja tultuaan kertoi, miten kauhea vinkuja ja riitelijä isäntäperheen samanikäinen tyttö oli.
Poika totesi, että isän olisi pitänyt sanoa:turpa kiinni helvetin kakara, niin olisi ollut hetken hiljaa.
Lensin melkein selälleni kauhusta, että mistähän poika oli moisen kuullut, kun meillä piti uskoa normaalia puhetta.
Salaa kyllä nauratti, kun 7 v olisi saanut sen hemmotellun prinsessan hiljaiseksi.🤔

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Verenpaine kohoaa aina, kun joku perustelee huonoa käytöstä "temperamenttisella" luonteella. Olen puoliksi italialainen ja tiedän, että temperamenttisuus on ihan eri asia kuin huono käytös. 

Ootko tosissas et sun 50% Italia geenistösi tekee, susta temperamentin asiantuntijan? LOL😆

Ella/ap

Tottakai yritin hienovaraisesti ohjata tyttöjä. Kun kuulin että leikkihuoneessa oli erimielisyyksiä (tuttavien tyttö yritti määrätä yksin mitä seuraavaksi leikitään, uhkaili että jos ei leikitä hänen valitsemaa, niin hän rikkoo muiden aloittaman leikin), kävin ovella ohjaamassa että yhdessä sovitaan mitä leikitään ja toisten leikkejä ei saa rikkoa. Meidän esikoinen on koululainen, ja hän kyllä itse piti puoliaan, samoin pikkusiskonsa. Toki puutun niihin tilanteisiin, joissa minua tarvitaan ja jotka havaitsen.

Tuttavien tyttö koski vauvaan silloin kun olimme lähdössä ulos ja vauva oli vaunukopassa hakemassa unta. Minä laitoin tytöille aurinkorasvaa muutaman metrin päässä. Vauvaa ei siis jätetty yksin ja puutuin heti kun huomasin tilanteen.

En tietenkään anna yhtään kenenkään kiusata, jos vain huomaan tilanteen. Oletan kyllä silti, että sisarusten välisiin kahnauksiin puuttuu lasten vanhempi, jos vain on paikalla. Suoraan sanottuna olin vain äimistynyt koko tästä kuviosta. Ja komentamisella en tietenkään tarkoita fyysistä kurittamista tai raivopäänä huutamista, en harrasta näitä metodeja omienkaan kohdalla, vaikka toki joskus olen ääntä korottanut. Vaikutti vain siltä, että pahastuivat ihan jo siitä, kun napakasti, mutta mielestäni ihan lempeästi ohjasin tytön vauvan luota ja sanoin että vauvaa sattui, noin ei saa tehdä. Vauvan kanssa täytyy olla todella hellä. Vauvaa saa silittää, mutta aikuinen antaa tutin jos vauva sitä kaipaa. Tunnelma oli myös jotenkin vaivaannuttava, kun sanoin tytöille, että kohta on iltapala, nyt on aika kerätä leikit pois lattialta. Tuttavien tyttö luikki piiloon, eikä halunnut osallistua siivoamiseen ja vanhemmat eivät komentaneet takaisin lastenhuoneeseen, vaan antoivat tulla syliin ja juttelivat ihan muita juttuja tytön kanssa. Minä sitten nätisti sanoin, että kaikki siivoavat, tulehan auttamaan muita.

Ja kyllä, uskallan sanoa että tyttö on MYÖS temperamenttinen, vaikka olen samaa mieltä, että huono käytös ja temperamentti ovat eri asioita. Ymmärrän että hän hakee rajojaan, se on täysin normaalia pienelle lapselle. Silti pakko myöntää, että ärsyynnyin koko kuvioon. Lähinnä kai siihen, että vanhemmat eivät olleet kovin johdonmukaisia saati jämäköitä.

Vanhemmat ovat muuten mukavia ihmisiä, en kai heitä muuten olisi kotiimme kutsunut. Todella hämmentävää.

Vierailija

Komentaminen on ehkä turhan vahva sana. Neuvon paljon vieraita lapsia, vain tarvittaessa, mutta sille näkyy olevan tarvetta usein. Tähän asti "vierauteni" on ollut riittävä auktoriteetti lapselle muuttamaan hänen käyttäytymistään. Suoraan sanottuna odotan kauhulla sitä päivää kun naapurin poikalauma tajuaa, että aikuista "ei tarvitse" kuunnella. Ovat sen sortin vilistäjiä, että oksat pois sitten.. Turvasumutteella tulee päin sitten kun sanaa ei enää uskota.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo, oma kokemus on, että näiden muiden lasten komentelijoiden omat lapset ovat vähän... noh miten sen nyt sanoisi... retuperällä kasvatuksen suhteen.

Ja näin se koira älähtää kehen kalikka kalahtaa. Sori, aion jatkossakin komentaa sinun kullannuppuasi, vaikka se sinua kuinka ahdistaisi. Kun sinä et osaa kertoa, mitä saa tehdä ja mitä ei, jonkun muun on pakko.


Tämä on totta. Taanoin oma ekaluokkalainen poika oli yökylässä tuttaviemme luona ja tultuaan kertoi, miten kauhea vinkuja ja riitelijä isäntäperheen samanikäinen tyttö oli.
Poika totesi, että isän olisi pitänyt sanoa:turpa kiinni helvetin kakara, niin olisi ollut hetken hiljaa.
Lensin melkein selälleni kauhusta, että mistähän poika oli moisen kuullut, kun meillä piti uskoa normaalia puhetta.
Salaa kyllä nauratti, kun 7 v olisi saanut sen hemmotellun prinsessan hiljaiseksi.🤔

Ja sinä et näe mitään yhteyttä poikasi kasvamisessa naisen alistajaksi? Vähän vaan naurattaa, heh heh. Näköjään äideillä on kuin onkin oma osansa siinä, että kasvattavat naisten alistajia ja hakk aajia.

Vierailija

Kyllä saa komentaa. Itse yleensä huudan sohvan nurkasta möreällä, kuuluvalla äänelläni jos alkaa kuulostaa siltä ettei leikit suju. Helpompi se on huutaa kuin laittaa siideri pöydälle ja nousta ylös.

Tanja, 120kg, Kerava

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla