Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (55)

Vierailija

En ole harrastanut seksiä hyväksikäytön jälkeen ollenkaan, se oli niin traumatisoiva kokemus. Olin alle kouluikäinen silloin.
Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ihmettelen miten sinulle voi mahtua koon xxl ja xxxl vaatteet. Painan vähän päälle 100 kg ja nuo koot ovat useimmiten aivan liian pienet.

Vierailija

Olet hoikka verrattuna ex-vaimooni. Hänet kannettiin tehohoitoon 5 miehen voimin ja sitä ennen ovea jouduttiin purkamaan isommaksi että mahtui ulos.

Vierailija

Vaikutat älykkäältä ja poikkeuksellisen fiksulta ihmiseltä. Osaat kirjoittaa taitavasti.

Oletko saanut terapiasta keinoja siihen, miten estää ahmimista? Onko sinulla ylipäätään keinoja yrittää välttää ahmimista?

Tunnistat hyvin, miten trauma vaikuttaa käyttäytymiseesi (miesten välttely). Haluan rohkaista sinua, että toipuminen on mahdollista. Tosi hienoa, että sinulla on työ, josta pidät.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole ok kroppani kanssa, minulla on aina ollut syömishäiriöitä.
Pystyn sitomaan kengännauhat ja pyöräilemään jne normaalisti, vaatekoko on XXL tai XXXL, vaatteita tilaan EMPltä.
Jaksan kävellä noin 2km hengästymättä.
Portaita en jaksa nousta.
Ap

En voi uskoa, että käytät ainakaan normimalliston xxl kokoa..itse olen sua 50kg kevyempi ja käytän tuota kokoa. Numerokoko mulla on 46-48.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen henkisesti sairas ja kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä, joten halusin tehdä itsestäni epäviehättävän. Lisäksi minulla on ahmimishäiriö. Nämä syyt Yhdessä johtivat lihomiseeni.
Ap

Voi ei:( Ihan on sama tausta kuin Hengenvaaralisesti lihava -sarjassa. Siinä ovat n. 270-350 kiloisia. Oletko katsonut? Tarvitset ennen kaikkea terapiaa traumojen käsittelyyn.

Vierailija

Täällä toinen saman kokoinen, pari vuotta vanhempi. Itsellänikin alkoi lihominen jo lapsena ja paino on vuosien mittaan kivunnut tasaista tahtia. Itseäni ei ole käytetty seksuaalisesti hyväksi mutta lapsuus oli muuten traumaattinen.

Ylipainon takia olen todella epävarma omasta kehostani. Joskus on ollut sellaisia vaiheita etten pystynyt menemään edes kauppaan koska en halunnut että kukaan näkee minua, niimpä jäin autoon istumaan ja itkemään. Joskus on ollut kesiä jolloin olen mennyt ulos vasta yöllä kun voi laittaa enemmän vaatetta eikä ole ihmisiä liikkeellä. En ole ikinä seurustellut tai edes ”säätänyt” kenenkään kanssa.

Joskus mietin millaista olisi olla normaalipainoinen/hoikka. Voisi ostaa vaatteita mistä kaupasta haluaa ja ne näyttäisivät hyvältä päällä. Voisi mennä rannalle ja uimaan. Eikä tarvitsisi hävetä valokuvia joissa on. En usko että minusta ikinä tulee hoikkaa, ei ehkä edes normaalipainoista mutta jos olisin edes parikymmentä kiloa kevyempi niin olisin tyytyväinen. Niin ja tosiaan itse yleensä käytän kokoa 58, joskus 56 tai 60 ihan vaatteesta riippuen.

Vierailija

Tästä paljon täälläkin puhetta ja asiasta tietämättömät alapeukuttelevat, mutta paras keino kohdallasi on karppaus. Hiilihydraatit ihan minimiin. Syy siihen, miksi se sulle on paras laihdutuskeino, on se että voit ahmia sen dieetin puitteissa ja siinä sallituilla ruoilla.

Siinä on tärkeä aspekti mukana: sallivuus. Ainoa rajoite on hiilihydraatit. Yleensä näillä laihdutuskuureilla saa vääntää itsensä kanssa kättä kamalassa nälässä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten sinulle voi mahtua koon xxl ja xxxl vaatteet. Painan vähän päälle 100 kg ja nuo koot ovat useimmiten aivan liian pienet.

Pluskoon vaatteissa XXL on luokkaa 50-52, painan itse n. 120 ja käytän tuota kokoa useimmilta plusmerkeiltä. Aina riippuu siitäkin miten paino on jakautunut, jos on todella iso maha niin ei välttämättä menisi edes se 3xl päälle, verrattuna sitten johonkin 120 kiloiseen jolla on enemmän x-mallinen vartalo ja läski kasaantunut tasaisesti eri puolille.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen saman kokoinen, pari vuotta vanhempi. Itsellänikin alkoi lihominen jo lapsena ja paino on vuosien mittaan kivunnut tasaista tahtia. Itseäni ei ole käytetty seksuaalisesti hyväksi mutta lapsuus oli muuten traumaattinen.

Ylipainon takia olen todella epävarma omasta kehostani. Joskus on ollut sellaisia vaiheita etten pystynyt menemään edes kauppaan koska en halunnut että kukaan näkee minua, niimpä jäin autoon istumaan ja itkemään. Joskus on ollut kesiä jolloin olen mennyt ulos vasta yöllä kun voi laittaa enemmän vaatetta eikä ole ihmisiä liikkeellä. En ole ikinä seurustellut tai edes ”säätänyt” kenenkään kanssa.

Joskus mietin millaista olisi olla normaalipainoinen/hoikka. Voisi ostaa vaatteita mistä kaupasta haluaa ja ne näyttäisivät hyvältä päällä. Voisi mennä rannalle ja uimaan. Eikä tarvitsisi hävetä valokuvia joissa on. En usko että minusta ikinä tulee hoikkaa, ei ehkä edes normaalipainoista mutta jos olisin edes parikymmentä kiloa kevyempi niin olisin tyytyväinen. Niin ja tosiaan itse yleensä käytän kokoa 58, joskus 56 tai 60 ihan vaatteesta riippuen.

Kahdenkymmenen kilon pudottaminen kuulostaa ihan realistiselta ja saavutettavissa olevalta tavoitteelta, jos haluat laihtua.  Kuulutko jo somessa kehopositiivisiin ryhmiin? Niissähän on ideana, että kaikenlaisilla kehoilla on oikeus näkyä ja olla olemassa ilman arvolatauksia. Sinullakin on oikeus liikkua ulkona ja käydä rannalla, vaikka jotain häiritsisikin kokosi.  Omalla kohdallani rajoitteet ovat olleet päänsisällä jo siitä asti kun painoin 60 kiloa. Koin silloinkin olevani liian lihava tekemään asioita, pukeutumaan kuten olisin halunnut, treffailemaan jne. Joten en tehnyt mitään, jätin elämättä ja lihoin vain koska ruoka toi lohtua ja oli ainut seura telkkarin lisäksi. Nyt olen tuplasti lihavampi. Eikö ole ihan älyttömän surullista, että niin monet naiset kokee samoin? Että oli sitten hoikka tai oikeasti lihava, niin tämä meidän kulttuurimme jatkuvasti viestittää meille ettei meidän kropat kelpaa ja siksi emme muka itsekään kelpaa, koska meidän arvo on sidottu siihen miltä me näytämme, ei siihen millaisia ihmisiä me ollaan.

Vierailija

Yksi kysymys vielä jos ap on paikalla.  Miten koet että sinuun suhtaudutaan terveydenhuollossa? Asiallisesti vai koetko että vaivojasi ei oteta tosissaan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sait pyörän joka kestää sinut; itse olen 174 cm/137 kg enkä usko että mikään pyörä kestää.

Häh? Olen ajellut 12 vuotta Nopsan yksivaihteisella mummopyörällä eikä ole ollut mitään ongelmia. Paino on tuona aikana sahannut välillä 115-140 kg.

Ei ap

Ei siinä ongelmia siihen saakka olekaan kunnes runko katkeaa. Eräs mies melkein kuoli kun ohjaustanko murtui ja lensi nenälleen.

Vierailija

Mitä mieltä olet paskaista Kånken-repuista? Eikö sinua hävetä ajaa naurettavalta teinari-jopolla? (Tarkoitan tässä nyt sen pyörän rumuutta)

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla