Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (56)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä olen 28-v. ja pidän itseäni keski-ikäisenä. Elämä on äärimmäisen tylsää puurtamista. Ei ole enää mitään odotettavaa. Kaikki on jo nähty, niin hyvässä kuin pahassakin. The end.

No eikös tuo ole hälytysmerkki? Mikset ryhdy tekemään muutosta? :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla elämä vasta alkoi 25v ikäisenä kun sain lapsen. Sitä ennen kaikki oli ihme säheltämistä, ei mitään järkeä touhuissa. Sai syyn tehdä asioita ja elää monipuolisesti, uusia ystäviäkin tuli useita.

No tämäkin on ihmisestä kiinni. Jotkut taas sanoo aivan päinvastaista. Lisäksi se ettei ole lapsia ei tarkoita sitä, että elämä olisi pelkkää säheltämistä eikä missään touhuissa ole järkeä. Toki puhuit vain itsestäsi, ei sillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tehkää asioita jotka saa teidät itsenne onnelliseksi. Ihmisillä on tapana miettiä ihan liikaa muiden mielipiteitä ja sitä mitä muut ajattelee. Tietenkin asiasta riippuen myös muut ihmiset tulee ottaa huomioon, mutta muistakaa, että teidän elämän johtaja on te itse. Sinä olet oman elämäsi johtaja ja teet elämääsi liittyvät olennaisimmat päätökset. Jos ei koe olevansa onnellinen tai elämä tuntuu liian tylsältä, on tärkeä pysähtyä miettimään mistä se johtuu ja miten asioita voisi mahdollisesti muuttaa. Rohkeutta ja itsevarmuutta toivon jokaiselle ihmiselle lisää. Uskokaa itseenne ja arvostakaa itseänne, siitä se kaikki lähtee todellisuudessa. Ei pidä liikaa vertailla omaa elämää tai itseänsä muihin ihmisiin tai muiden elämään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa se on ihan itsestä ja omasta asenteesta kiinni. "Mun elämä on ohi"- asenteella et pitkälle pötki etkä voi sillä muuta syyttää kuin itseäsi. Ja mitä on tylsä aikuisuus? Kannattaako elämästä sitten tehdä tylsää jos ei halua? Ehkä sinulle ei sovi esim. Tylsät rutiinit vaan tykkäät tehdä jotain jännempää, mieti millasta arkea oikeasti haluat elää. Mene niitä hyviä valintoja kohti, tee päätöksiä jotka johtaa sun onnellisuuteen, niin kohta huomaatkin olevasi onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Ja kyllä, 25v on nuori ihminen ja todellakin koko elämä edessä ainakin iän puolesta, muutenhan sitä ei voi varmaksi kenenkään kohdalla sanoa.

Jos jälkeenjäännyt heikkolahjainen vammainen miten voi muka saada elämästään parempaa tässä superihmisten ja työelämää ja rahaa palvomassa yhteiskunnassa jossa jos et ole töissä tai tuota mitään et ole mitään vaan pelkkää paskaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä olen 28-v. ja pidän itseäni keski-ikäisenä. Elämä on äärimmäisen tylsää puurtamista. Ei ole enää mitään odotettavaa. Kaikki on jo nähty, niin hyvässä kuin pahassakin. The end.

Hahah, niin söpöä! "Kaikki on jo nähty"  :)

Voi sentäs, et selvästikään vielä tiedä elämästä tarpeeksi, etkä ole tainnut oikeasti nähdä vielä juuri mitään. Luulet vain.

Meidän nykyinen elämämme on niin helppoa ja turvallista, että kaltaisesi 28 vuotiaat ehtivät pienissä päissään kokemaan elämänsä tylsäksi puurtamiseksi. 150 vuotta sitten olisit jossain tehtaassa painanut duunia 16h päivässä ja seitsemän päivää viikossa, et olisi ehtinyt etkä varsinkaan jaksanut pohtia kuinka tylsää kaikki on.

Noh, onneksi sinulla on enää keskimäärin puolisen vuosisataa aikaa tylsistyä elämässäsi. Tai sitten voisit oikeasti aikuistua ja lopettaa tuollaisen typerän marinan.
Jokainen aamu, kun saamme herätä uuteen päivään näkemään ja kokemaan asioita, on uskomattoman suuri ihme ja lahja.  Itse olen nyt viidenkymmen, ja alan oikeasti huomaamaan, että olemme täällä maapallolla vain silmäräpäyksen mittaisen ajan ja sitten kaikki on ohi. En enää tule näkemään istuttamaani puuntainta isona, komeana puuna. Vanhempieni kanssa alkaa aika loppumaan, todennäköisesti viimeinen vuosikymmen käynnissä jakaa elämääni ja kokemuksiani, tunteitani heidän kanssaan. En pääse juhlistamaan lapseni 50-vuotispäiviä.
Mutta vielä minulla on toivottavasti noin neljännesvuosisata elämää edessä. Voin nähdä ja kokea vielä kaikenlaista, tylsyyttäkin.

Voithan toki viettää elämäsi valittaen, silmäsi elämältä ja kokemuksilta sulkien. Mutta toki kaltaisiasi on nykyään enemmän ja enemmän. Koko nuoruus on vietetty "juhlana", isoja kokemuksia haalien, liian ahneena ja malttamattomana jonka jälkeen mikään ei enää tunnu miltään. Välillä pitää elää tylsää arkea, jotta juhlapäivät tuntuvat juhlalta.
Isoäitini opetti minulle teininä, että aina siisti ei ole koskaan siisti.

Vierailija

En ole vieläkään päässyt lapsuudesta eroon siltä osin, että vieläkin minulle puhutaan lässyttämällä ja udellaan millä luokalla olen.
tyttö 28v

Vierailija

Olen jotenkin aina tajunnut ikäni muihin nähden ilman sitä "elämänkokemusta". Alas-asteella kun tytöt sanoivat puhuvansa "isojen tyttöjen juttuja" pienemmille lapsille oli pakko mennä korjaamaan että isoja tyttöjä ei ole mailla halmeilla, ellet kokoon viittaa. Yläasteella kun tytöt valitti poikaystävättömyyttä vaikka ollaan jo niin vanhoja oli pakko korjata että mehän olemme lapsia ja meillä on holhoajat. 20-kymmpisenä alkoi ne kliseiset "ikäkriisit" oikein suuremmissakin määrissä vaikka aivojen kehitys oli vieläkin kesken. Mutta kyllä helpottui 25v jälkeen, jotenkin huomasi sen että porukka rauhoittui siitä vouhkaamisesta ja yhtäkkiä ei oltukaan enää omasta mielestään 20 vuotta vanhempia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin aina tajunnut ikäni muihin nähden ilman sitä "elämänkokemusta". Alas-asteella kun tytöt sanoivat puhuvansa "isojen tyttöjen juttuja" pienemmille lapsille oli pakko mennä korjaamaan että isoja tyttöjä ei ole mailla halmeilla, ellet kokoon viittaa. Yläasteella kun tytöt valitti poikaystävättömyyttä vaikka ollaan jo niin vanhoja oli pakko korjata että mehän olemme lapsia ja meillä on holhoajat. 20-kymmpisenä alkoi ne kliseiset "ikäkriisit" oikein suuremmissakin määrissä vaikka aivojen kehitys oli vieläkin kesken. Mutta kyllä helpottui 25v jälkeen, jotenkin huomasi sen että porukka rauhoittui siitä vouhkaamisesta ja yhtäkkiä ei oltukaan enää omasta mielestään 20 vuotta vanhempia.

*Siis 2-kymppisenä tai kakskymppisenä, ei 200-vuotiaana.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kakarana sitä kuvittelee kaikenlaista. Elämää on kuitenkin tyypillisesti semmoiset 50 vielä edessä ja kummasti ne ajatukset muuttuvat aikuistuessa.

25 on jo kypsä aikuinen, ei kakara!


25-vuotias on juuri ja juuri aikuinen. Siinä iässä vasta alkaa tajuamaan jostain jotain.

NAL(sinkut palsta)

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kakarana sitä kuvittelee kaikenlaista. Elämää on kuitenkin tyypillisesti semmoiset 50 vielä edessä ja kummasti ne ajatukset muuttuvat aikuistuessa.

25 on jo kypsä aikuinen, ei kakara!

25v nainen on jo kypsä aikuinen tai ainakin pitää olla, sen sijaan 25v mies on täysi kakara. Ja naisen parasta ennen päivä on 25v ja aloittaja puhuu totta, että edessä on tylsä aikuisuus joka tarkoittaa suomeksi, ettei nainen kelpaa enää panoksi top5% komistuksille ja edessä on tylsä avioliitto aisurin kanssa.

NAL(sinkut palsta)

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kakarana sitä kuvittelee kaikenlaista. Elämää on kuitenkin tyypillisesti semmoiset 50 vielä edessä ja kummasti ne ajatukset muuttuvat aikuistuessa.

25 on jo kypsä aikuinen, ei kakara!


25-vuotias on juuri ja juuri aikuinen. Siinä iässä vasta alkaa tajuamaan jostain jotain.

25v nainen on jo vuosia ollut aikuinen ja nuoruuden hehku on jo takana päin. Myönnät ilmeisesti, että naisen markkina-arvo on korkeimmillaan juuri silloin kun naisella on vähiten järkeä päässä eli alle 25 vuotiaana?

25 vuotiaana nainen alkaa tajuta miten vuodet kiitävät luotijunan vauhdilla kohti päätepysäkkiä eli lopullista rupsahtamista.

Sen sijaan 25v mies on täysi kakara.

Vierailija

Itse täytän kohta 30v. Ei vielä mitään erikoista ikääntymistä näy naamassa. Henkisesti oon ollut aikuinen jo pitkään. Tavallaan paljon ei ole muuttunut kuin se, että juon tosi paljon vähemmän kuin nuorempana.

NAL(sinkut palsta)

Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi niin, että elämä lähti alamäkeen juuri siinä 25 paikkeilla ja ihoon ilmestyivät ensimmäiset juonteet. 

Naisen parasta ennen päivä on 25v, joten ei ihme, että juonteita alkaa ilmestyä, kohta olet samanlainen kurttuotsainen puolikalju täti kuin meidän rouva sisäministeri. Naisen nuoruus alle 25 vuotiaana tarkoittaa itsensä panettamista niillä top5% komistuksilla ja sen jälkeen koittaa tylsä aikuisuus aisurimiehen kanssa kun ei ikääntymisen seurauksena enää top5% miehille kelvata.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa se on ihan itsestä ja omasta asenteesta kiinni. "Mun elämä on ohi"- asenteella et pitkälle pötki etkä voi sillä muuta syyttää kuin itseäsi. Ja mitä on tylsä aikuisuus? Kannattaako elämästä sitten tehdä tylsää jos ei halua? Ehkä sinulle ei sovi esim. Tylsät rutiinit vaan tykkäät tehdä jotain jännempää, mieti millasta arkea oikeasti haluat elää. Mene niitä hyviä valintoja kohti, tee päätöksiä jotka johtaa sun onnellisuuteen, niin kohta huomaatkin olevasi onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Ja kyllä, 25v on nuori ihminen ja todellakin koko elämä edessä ainakin iän puolesta, muutenhan sitä ei voi varmaksi kenenkään kohdalla sanoa.

Jos jälkeenjäännyt heikkolahjainen vammainen miten voi muka saada elämästään parempaa tässä superihmisten ja työelämää ja rahaa palvomassa yhteiskunnassa jossa jos et ole töissä tai tuota mitään et ole mitään vaan pelkkää paskaa.


Silloin pitää silti yrittää parhaansa. Minäkin olin täysi paska vielä 25-vuotiaana, mutta niihin aikoihin kyllästyin olemaan luuseri. Minä menin takaisin kouluun. Jos olisin jäänyt paikalleni kitisemään niin olisin vieläkin yli 30-vuotiaana sama luuseri, ellen vielä pahempi. Jos sinä et tee mitään asioiden eteen niin et myös tule ikinä saamaan mitään.

Impulsiivinensonni

Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kurja yksinäinen nuoruus. En oikeastaan ollut muuta kuin kotona  ja en kokenut mitään juttuja. Nyt olen 25- vuotias ja tuntuu aika pelottavaltakin, että nyt nuoruus on kohta mennyt ja minä en ole elänyt sitä niinkuin moni muu. Se on vaan mennyt ja mitään muistoja ei ole jäänyt. Siinä mielessä tuntuu välillä, että elämä on ollut jo jo pitkään. Siis se todellinen elämä, kun aina ei riitä, että on elossa kun pitäisi oikeasti elääkin. Se ei vaan onnistu minulta.

48v, herään kahvin tuoksuun maailman kauneimman naisen vierestä...
Hyväilen hänen pehmeitä lanteitaan ja painan kasvoni hänen hiuksiinsa.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla