Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (210)

Vierailija

Malttia, motivaatiota ja armoa itseään kohtaan. Tee asioita jotka on sinulle hyväksi, käy lenkillä että saat raitista ilmaa ja syö hyvin että saat energiaa. Pienillä muutoksilla kohti hyvää oloa.
Huolehdi unen määrästä, virkeänä jaksat paremmin. Kuulostele omaa oloa, jos sokerin syönti saa kooman aikaan, vähennä ja muista miten inhottava olo se on.

Ole lempeä itsellesi, älä kiellä ja toru. Muista mistä asioista ja ruoista tulee hyvä mieli, sortuminen suklaaseen ei kaada mitään, sitä tarvitsee joskus.

Näillä ohjeilla laihdutin 60 kiloa 15 vuotta sitten ja paino on pysynyt normaalina. Ei ollut missään vaiheessa dieetti vaan opettelu uuteen tapaan syödä ja saada itselle hyvä olo. Minua sokerin syönti väsyttää joten yritän syödä sitä harvoin. Mutta suklaata syön pienesti ja välillä pitää saada irtokarkkeja, ei sokeri märkä ole muttei kuitenkaan päivittäinen asiakaan.
Syön normaalia kotiruokaa lautasmallin mukaan. Liikun säännöllisen epäsäännöllisesti.

Ei siihen mitään vippaskonsteja tarvitse. Vain tahtoa tehdä asiat toisin ja kerrankin keskittyä ja tutustua itseensä, saada itselleen hyvää oloa ja virkeyttä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse onnistuin hyvin yksinkertaisella tavalla. Päätin aloittaa sen maanantaina kevyesti. Eli. Eka jätin vain karkit, limut, jäätelöt, keksit jne. pois. Pari ekaa päivää on vaikeita, sitten helpottaa. Lisäsin liikuntaa.

Ensin pari puolen tunnin lenkkiä päivään, sit tunnin lenkki ja vähän lisää liikuntaa. Monille vaikeinta ei oo liikkuminen vaan herkuista luopuminen. Jos se tuntuu ylivoimaiselta niin ainahan sitä voi vähentään 7 päivästä 3-4 päivään, sitten 2 ja sitten 1 päivään viikossa. Sen jälkeen kokeileekin syödä herkkuja vain joka toinen viikko. 

Tai sitten alkaa vain syömään ravitsevaa ruokaa, joten ylimääräiset mielihalut häviää.

Joo, nehän häviääkin heti eka päivänä, kun syö sitä "ravitsevaa ruokaa".

Näin on. Et ole tainnut kokea sitä.

No täytyy myöntää että en ole.

Et siis ole syönyt sellaista ruokaa, joka ne mielihalut poistaa.

Välillä tekee mieli pizzaa, syön ruokaa ja ei tee mieli enää pizzaa. Että, miten sen nyt ottaa. Eipä nuo elämää haittaa, vaikka välillä tekeekin mieli herkutella.

On sulla melko huono ruokavalio, jos pizza on sulle herkkua :)

Pizza on hyvää. Mutta koska se on niin kaloripitoista, en viitsi syödä sitä kovin usein.

Mun ruokavalio on toimiva.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia nauttia makeasta, onhan meillä kielessä sille reseptorit ja jälkiruokia syöty jo Rooman valtakunnan tasavallan aikana ennen ajanlaskumme alkua. Hedelmiä: viinirypäleitä, viikunoita, taateleita, omenia ja aprikooseja sekä rusinoita. Kakkuja tehtiin vehnästä ja hunajasta.

Älytöntä edes puhua ruoista jotka muka jotenkin nollaisivat tämän ihmisen luonnollisen makuaistin.

Sulla meni siis ymmärryksen ohi. Näinhän se sokerinsyöjillä käy.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia nauttia makeasta, onhan meillä kielessä sille reseptorit ja jälkiruokia syöty jo Rooman valtakunnan tasavallan aikana ennen ajanlaskumme alkua. Hedelmiä: viinirypäleitä, viikunoita, taateleita, omenia ja aprikooseja sekä rusinoita. Kakkuja tehtiin vehnästä ja hunajasta.

Älytöntä edes puhua ruoista jotka muka jotenkin nollaisivat tämän ihmisen luonnollisen makuaistin.

Sulla meni siis ymmärryksen ohi. Näinhän se sokerinsyöjillä käy.

Musta alkaa näyttää siltä, että jos jättää sokerin pois ruokavaliosta, hämärtyy kyky nähdä kokonaisuuksia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia nauttia makeasta, onhan meillä kielessä sille reseptorit ja jälkiruokia syöty jo Rooman valtakunnan tasavallan aikana ennen ajanlaskumme alkua. Hedelmiä: viinirypäleitä, viikunoita, taateleita, omenia ja aprikooseja sekä rusinoita. Kakkuja tehtiin vehnästä ja hunajasta.

Älytöntä edes puhua ruoista jotka muka jotenkin nollaisivat tämän ihmisen luonnollisen makuaistin.

Sulla meni siis ymmärryksen ohi. Näinhän se sokerinsyöjillä käy.

Kenelläköhän meni ohi ymmärryksen? Kun jankkaat ruokavaliosta, kerro nyt ihmeessä mikä se on.

Vierailija

Väsyttävä tämä "vääränlainen ruoka" jankkaaja. Tottakai ruokavaliolla voi vaikuttaa siihen, ettei aterioiden välissä tule nälkä tai napostelun himoa, mutta silti ruoka-addiktiot ovat käytösmalleja. Terassilla on kiva ottaa se vaikkapa siideri (tai mistä pitääkään), kahvilassa kahvin lisäksi marjapiirakka, perjantai-iltaan kuuluu pizza, viikonloppuaamuun runsas (överi) aamupala, leffaan karkit jne. Mitä nyt kukin arvostaakaan.

Pystyn sopivasti syömällä kyllä voittamaan sen fyysisen halun syödä jotain. Napostelun himo, karkinhimo jne katoavat muutamassa viikossa. Mutta se henkinen työstäminen, että pääsee eroon näistä käytösmalleista, onkin ihan toinen juttu.

Eikä kaikesta tietenkään tarvitse päästä eroon, juhlissa voi edelleen syödä hyvällä omallatunnolla eikä satunnaiset leffanamitkaan kenenkään hoikkuutta vie. Mutta silti, siinä kohdassa kun sen painon pitäisi pudota, on vaikeaa sinnitellä sen tuskan kanssa, että jokainen ns turha syöminen vie sitä tavoitetta kauemmaksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia nauttia makeasta, onhan meillä kielessä sille reseptorit ja jälkiruokia syöty jo Rooman valtakunnan tasavallan aikana ennen ajanlaskumme alkua. Hedelmiä: viinirypäleitä, viikunoita, taateleita, omenia ja aprikooseja sekä rusinoita. Kakkuja tehtiin vehnästä ja hunajasta.

Älytöntä edes puhua ruoista jotka muka jotenkin nollaisivat tämän ihmisen luonnollisen makuaistin.

Eihän kyse olekaan makuaistin poistamisesta, vaan ylimääräisten mielitekojen häviämisestä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Väsyttävä tämä "vääränlainen ruoka" jankkaaja. Tottakai ruokavaliolla voi vaikuttaa siihen, ettei aterioiden välissä tule nälkä tai napostelun himoa, mutta silti ruoka-addiktiot ovat käytösmalleja. Terassilla on kiva ottaa se vaikkapa siideri (tai mistä pitääkään), kahvilassa kahvin lisäksi marjapiirakka, perjantai-iltaan kuuluu pizza, viikonloppuaamuun runsas (överi) aamupala, leffaan karkit jne. Mitä nyt kukin arvostaakaan.

Pystyn sopivasti syömällä kyllä voittamaan sen fyysisen halun syödä jotain. Napostelun himo, karkinhimo jne katoavat muutamassa viikossa. Mutta se henkinen työstäminen, että pääsee eroon näistä käytösmalleista, onkin ihan toinen juttu.

Eikä kaikesta tietenkään tarvitse päästä eroon, juhlissa voi edelleen syödä hyvällä omallatunnolla eikä satunnaiset leffanamitkaan kenenkään hoikkuutta vie. Mutta silti, siinä kohdassa kun sen painon pitäisi pudota, on vaikeaa sinnitellä sen tuskan kanssa, että jokainen ns turha syöminen vie sitä tavoitetta kauemmaksi.

Sehän on juuri niin vaikeaa kuin sen itselleen tekee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Väsyttävä tämä "vääränlainen ruoka" jankkaaja. Tottakai ruokavaliolla voi vaikuttaa siihen, ettei aterioiden välissä tule nälkä tai napostelun himoa, mutta silti ruoka-addiktiot ovat käytösmalleja. Terassilla on kiva ottaa se vaikkapa siideri (tai mistä pitääkään), kahvilassa kahvin lisäksi marjapiirakka, perjantai-iltaan kuuluu pizza, viikonloppuaamuun runsas (överi) aamupala, leffaan karkit jne. Mitä nyt kukin arvostaakaan.

Pystyn sopivasti syömällä kyllä voittamaan sen fyysisen halun syödä jotain. Napostelun himo, karkinhimo jne katoavat muutamassa viikossa. Mutta se henkinen työstäminen, että pääsee eroon näistä käytösmalleista, onkin ihan toinen juttu.

Eikä kaikesta tietenkään tarvitse päästä eroon, juhlissa voi edelleen syödä hyvällä omallatunnolla eikä satunnaiset leffanamitkaan kenenkään hoikkuutta vie. Mutta silti, siinä kohdassa kun sen painon pitäisi pudota, on vaikeaa sinnitellä sen tuskan kanssa, että jokainen ns turha syöminen vie sitä tavoitetta kauemmaksi.

Tämäpä juuri. Ihan tavallisessa arjessa syömisen saa toimimaan kohtuullisesti kyllä säännöllisillä ruoka-ajoilla ja koostamalla ateriat järkevästi oikeista raaka-aineista.

Mutta itsekin olen supersosiaalinen ja tapaan kavereita monta kertaa viikossa. Jos jonnekin menee kylään aina siellä tarjoiluja on. Tai kahvilassa tekee sitten mieli ottaa jotain muutakin kuin kahvi. Eivätkä ne tosiaan noudattele mitään tiukkaa sokeritonta linjaa. Enkä oikeasti ala niin paljoa muuttamaan omaa käytöstäni, että välttelen sosiaalisia tilanteita, jotta voisin syödä tiukasti tietyllä tavalla.

En nyt ylipainoinen ole, mutta ei sellainen 5-10 kiloa hoikempi olemus yhtään haittaisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsyttävä tämä "vääränlainen ruoka" jankkaaja. Tottakai ruokavaliolla voi vaikuttaa siihen, ettei aterioiden välissä tule nälkä tai napostelun himoa, mutta silti ruoka-addiktiot ovat käytösmalleja. Terassilla on kiva ottaa se vaikkapa siideri (tai mistä pitääkään), kahvilassa kahvin lisäksi marjapiirakka, perjantai-iltaan kuuluu pizza, viikonloppuaamuun runsas (överi) aamupala, leffaan karkit jne. Mitä nyt kukin arvostaakaan.

Pystyn sopivasti syömällä kyllä voittamaan sen fyysisen halun syödä jotain. Napostelun himo, karkinhimo jne katoavat muutamassa viikossa. Mutta se henkinen työstäminen, että pääsee eroon näistä käytösmalleista, onkin ihan toinen juttu.

Eikä kaikesta tietenkään tarvitse päästä eroon, juhlissa voi edelleen syödä hyvällä omallatunnolla eikä satunnaiset leffanamitkaan kenenkään hoikkuutta vie. Mutta silti, siinä kohdassa kun sen painon pitäisi pudota, on vaikeaa sinnitellä sen tuskan kanssa, että jokainen ns turha syöminen vie sitä tavoitetta kauemmaksi.

Tämäpä juuri. Ihan tavallisessa arjessa syömisen saa toimimaan kohtuullisesti kyllä säännöllisillä ruoka-ajoilla ja koostamalla ateriat järkevästi oikeista raaka-aineista.

Mutta itsekin olen supersosiaalinen ja tapaan kavereita monta kertaa viikossa. Jos jonnekin menee kylään aina siellä tarjoiluja on. Tai kahvilassa tekee sitten mieli ottaa jotain muutakin kuin kahvi. Eivätkä ne tosiaan noudattele mitään tiukkaa sokeritonta linjaa. Enkä oikeasti ala niin paljoa muuttamaan omaa käytöstäni, että välttelen sosiaalisia tilanteita, jotta voisin syödä tiukasti tietyllä tavalla.

En nyt ylipainoinen ole, mutta ei sellainen 5-10 kiloa hoikempi olemus yhtään haittaisi.

Sinä haluat syödä sitä makeaa, eihän sulla mitään ongelmaa olekaan mielitekojesi kanssa.

Eikä missään ole edes mainittu mistään tiukasta syömisestä. Keksit omiasi.

Vierailija

Laskemalla laihtuu.

Aamulla ennen kuin juot tai syöt käy vaa'alla.

Punnitse mitä syöt ja juot ja laske kalorit. Syö alle 1000 kcal päivässä.

Pidä ruokapäiväkirjaa. Siihen on kiva merkitä jokaisen päivän paino.

Laihdut 100% varmasti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Laskemalla laihtuu.

Aamulla ennen kuin juot tai syöt käy vaa'alla.

Punnitse mitä syöt ja juot ja laske kalorit. Syö alle 1000 kcal päivässä.

Pidä ruokapäiväkirjaa. Siihen on kiva merkitä jokaisen päivän paino.

Laihdut 100% varmasti.

Kunnes lopulta nälkävelka tuhoaa kaiken.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsyttävä tämä "vääränlainen ruoka" jankkaaja. Tottakai ruokavaliolla voi vaikuttaa siihen, ettei aterioiden välissä tule nälkä tai napostelun himoa, mutta silti ruoka-addiktiot ovat käytösmalleja. Terassilla on kiva ottaa se vaikkapa siideri (tai mistä pitääkään), kahvilassa kahvin lisäksi marjapiirakka, perjantai-iltaan kuuluu pizza, viikonloppuaamuun runsas (överi) aamupala, leffaan karkit jne. Mitä nyt kukin arvostaakaan.

Pystyn sopivasti syömällä kyllä voittamaan sen fyysisen halun syödä jotain. Napostelun himo, karkinhimo jne katoavat muutamassa viikossa. Mutta se henkinen työstäminen, että pääsee eroon näistä käytösmalleista, onkin ihan toinen juttu.

Eikä kaikesta tietenkään tarvitse päästä eroon, juhlissa voi edelleen syödä hyvällä omallatunnolla eikä satunnaiset leffanamitkaan kenenkään hoikkuutta vie. Mutta silti, siinä kohdassa kun sen painon pitäisi pudota, on vaikeaa sinnitellä sen tuskan kanssa, että jokainen ns turha syöminen vie sitä tavoitetta kauemmaksi.

Tämäpä juuri. Ihan tavallisessa arjessa syömisen saa toimimaan kohtuullisesti kyllä säännöllisillä ruoka-ajoilla ja koostamalla ateriat järkevästi oikeista raaka-aineista.

Mutta itsekin olen supersosiaalinen ja tapaan kavereita monta kertaa viikossa. Jos jonnekin menee kylään aina siellä tarjoiluja on. Tai kahvilassa tekee sitten mieli ottaa jotain muutakin kuin kahvi. Eivätkä ne tosiaan noudattele mitään tiukkaa sokeritonta linjaa. Enkä oikeasti ala niin paljoa muuttamaan omaa käytöstäni, että välttelen sosiaalisia tilanteita, jotta voisin syödä tiukasti tietyllä tavalla.

En nyt ylipainoinen ole, mutta ei sellainen 5-10 kiloa hoikempi olemus yhtään haittaisi.

Sinä haluat syödä sitä makeaa, eihän sulla mitään ongelmaa olekaan mielitekojesi kanssa.

Eikä missään ole edes mainittu mistään tiukasta syömisestä. Keksit omiasi.

No, kyllä se minun kriteereilläni menee tiukaksi, jos esim kyläillessä ei voi syödä leivonnaisia (koska apua, hiilarit) tai kaikki pitää koostaa sen rasvan ympärille (sen nimiin te kai vannotte, jotka väitätte että psyykkisiä syömismalleja voi muuttaa ruokavaliolla). Se toimii niin kauan, kun itse vastaa kaikesta ruuanlaitosta, tai tarjolla on buffettityylisesti paljon mistä valita. Mutta ei normaalissa muiden ihmisten kanssa kanssakäymisessä.

Ainoa ratkaisu olisi lakata tapaamasta ihmisiä kahvittelun tai illanistujaisten merkeissä ja nähdä aina tyyliin urheilun parissa (sitäkin kyllä teen). Ratkaisu ei ole syödä punaista lihaa, voita ja oliiviöljyä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskemalla laihtuu.

Aamulla ennen kuin juot tai syöt käy vaa'alla.

Punnitse mitä syöt ja juot ja laske kalorit. Syö alle 1000 kcal päivässä.

Pidä ruokapäiväkirjaa. Siihen on kiva merkitä jokaisen päivän paino.

Laihdut 100% varmasti.

Kunnes lopulta nälkävelka tuhoaa kaiken.

Nälkävelka on päässäsi. Laihdutus lähtee hyvin käyntiin tiukoilla alikaloreilla muutaman viikon ajan. Se pitää vaan osata järkevästi nostaa sellaiseen ruokavalioon, jota pystyy noudattamaan. Tässä on se kohta, missä useimmat sortuvat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsyttävä tämä "vääränlainen ruoka" jankkaaja. Tottakai ruokavaliolla voi vaikuttaa siihen, ettei aterioiden välissä tule nälkä tai napostelun himoa, mutta silti ruoka-addiktiot ovat käytösmalleja. Terassilla on kiva ottaa se vaikkapa siideri (tai mistä pitääkään), kahvilassa kahvin lisäksi marjapiirakka, perjantai-iltaan kuuluu pizza, viikonloppuaamuun runsas (överi) aamupala, leffaan karkit jne. Mitä nyt kukin arvostaakaan.

Pystyn sopivasti syömällä kyllä voittamaan sen fyysisen halun syödä jotain. Napostelun himo, karkinhimo jne katoavat muutamassa viikossa. Mutta se henkinen työstäminen, että pääsee eroon näistä käytösmalleista, onkin ihan toinen juttu.

Eikä kaikesta tietenkään tarvitse päästä eroon, juhlissa voi edelleen syödä hyvällä omallatunnolla eikä satunnaiset leffanamitkaan kenenkään hoikkuutta vie. Mutta silti, siinä kohdassa kun sen painon pitäisi pudota, on vaikeaa sinnitellä sen tuskan kanssa, että jokainen ns turha syöminen vie sitä tavoitetta kauemmaksi.

Tämäpä juuri. Ihan tavallisessa arjessa syömisen saa toimimaan kohtuullisesti kyllä säännöllisillä ruoka-ajoilla ja koostamalla ateriat järkevästi oikeista raaka-aineista.

Mutta itsekin olen supersosiaalinen ja tapaan kavereita monta kertaa viikossa. Jos jonnekin menee kylään aina siellä tarjoiluja on. Tai kahvilassa tekee sitten mieli ottaa jotain muutakin kuin kahvi. Eivätkä ne tosiaan noudattele mitään tiukkaa sokeritonta linjaa. Enkä oikeasti ala niin paljoa muuttamaan omaa käytöstäni, että välttelen sosiaalisia tilanteita, jotta voisin syödä tiukasti tietyllä tavalla.

En nyt ylipainoinen ole, mutta ei sellainen 5-10 kiloa hoikempi olemus yhtään haittaisi.

Sinä haluat syödä sitä makeaa, eihän sulla mitään ongelmaa olekaan mielitekojesi kanssa.

Eikä missään ole edes mainittu mistään tiukasta syömisestä. Keksit omiasi.

No, kyllä se minun kriteereilläni menee tiukaksi, jos esim kyläillessä ei voi syödä leivonnaisia (koska apua, hiilarit) tai kaikki pitää koostaa sen rasvan ympärille (sen nimiin te kai vannotte, jotka väitätte että psyykkisiä syömismalleja voi muuttaa ruokavaliolla). Se toimii niin kauan, kun itse vastaa kaikesta ruuanlaitosta, tai tarjolla on buffettityylisesti paljon mistä valita. Mutta ei normaalissa muiden ihmisten kanssa kanssakäymisessä.

Ainoa ratkaisu olisi lakata tapaamasta ihmisiä kahvittelun tai illanistujaisten merkeissä ja nähdä aina tyyliin urheilun parissa (sitäkin kyllä teen). Ratkaisu ei ole syödä punaista lihaa, voita ja oliiviöljyä.

Sulla menee nyt noi jutut ihan itse keksityiksi. Kirjoittamastasi ei ole ollut mitään puhetta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsyttävä tämä "vääränlainen ruoka" jankkaaja. Tottakai ruokavaliolla voi vaikuttaa siihen, ettei aterioiden välissä tule nälkä tai napostelun himoa, mutta silti ruoka-addiktiot ovat käytösmalleja. Terassilla on kiva ottaa se vaikkapa siideri (tai mistä pitääkään), kahvilassa kahvin lisäksi marjapiirakka, perjantai-iltaan kuuluu pizza, viikonloppuaamuun runsas (överi) aamupala, leffaan karkit jne. Mitä nyt kukin arvostaakaan.

Pystyn sopivasti syömällä kyllä voittamaan sen fyysisen halun syödä jotain. Napostelun himo, karkinhimo jne katoavat muutamassa viikossa. Mutta se henkinen työstäminen, että pääsee eroon näistä käytösmalleista, onkin ihan toinen juttu.

Eikä kaikesta tietenkään tarvitse päästä eroon, juhlissa voi edelleen syödä hyvällä omallatunnolla eikä satunnaiset leffanamitkaan kenenkään hoikkuutta vie. Mutta silti, siinä kohdassa kun sen painon pitäisi pudota, on vaikeaa sinnitellä sen tuskan kanssa, että jokainen ns turha syöminen vie sitä tavoitetta kauemmaksi.

Tämäpä juuri. Ihan tavallisessa arjessa syömisen saa toimimaan kohtuullisesti kyllä säännöllisillä ruoka-ajoilla ja koostamalla ateriat järkevästi oikeista raaka-aineista.

Mutta itsekin olen supersosiaalinen ja tapaan kavereita monta kertaa viikossa. Jos jonnekin menee kylään aina siellä tarjoiluja on. Tai kahvilassa tekee sitten mieli ottaa jotain muutakin kuin kahvi. Eivätkä ne tosiaan noudattele mitään tiukkaa sokeritonta linjaa. Enkä oikeasti ala niin paljoa muuttamaan omaa käytöstäni, että välttelen sosiaalisia tilanteita, jotta voisin syödä tiukasti tietyllä tavalla.

En nyt ylipainoinen ole, mutta ei sellainen 5-10 kiloa hoikempi olemus yhtään haittaisi.

Sinä haluat syödä sitä makeaa, eihän sulla mitään ongelmaa olekaan mielitekojesi kanssa.

Eikä missään ole edes mainittu mistään tiukasta syömisestä. Keksit omiasi.

No, kyllä se minun kriteereilläni menee tiukaksi, jos esim kyläillessä ei voi syödä leivonnaisia (koska apua, hiilarit) tai kaikki pitää koostaa sen rasvan ympärille (sen nimiin te kai vannotte, jotka väitätte että psyykkisiä syömismalleja voi muuttaa ruokavaliolla). Se toimii niin kauan, kun itse vastaa kaikesta ruuanlaitosta, tai tarjolla on buffettityylisesti paljon mistä valita. Mutta ei normaalissa muiden ihmisten kanssa kanssakäymisessä.

Ainoa ratkaisu olisi lakata tapaamasta ihmisiä kahvittelun tai illanistujaisten merkeissä ja nähdä aina tyyliin urheilun parissa (sitäkin kyllä teen). Ratkaisu ei ole syödä punaista lihaa, voita ja oliiviöljyä.

Sulla menee nyt noi jutut ihan itse keksityiksi. Kirjoittamastasi ei ole ollut mitään puhetta.

No, varmaan nyt sitten annat sen esimerkin yhden päivän aterioista, joka poistaa kaiken halun syödä mitään muuta? Ja joka ei rajoita ihmisten kanssa olemista myös syömisen merkeissä, kun itse ei voi päättää kaikkea, mitä tarjotaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskemalla laihtuu.

Aamulla ennen kuin juot tai syöt käy vaa'alla.

Punnitse mitä syöt ja juot ja laske kalorit. Syö alle 1000 kcal päivässä.

Pidä ruokapäiväkirjaa. Siihen on kiva merkitä jokaisen päivän paino.

Laihdut 100% varmasti.

Kunnes lopulta nälkävelka tuhoaa kaiken.

Nälkävelka on päässäsi. Laihdutus lähtee hyvin käyntiin tiukoilla alikaloreilla muutaman viikon ajan. Se pitää vaan osata järkevästi nostaa sellaiseen ruokavalioon, jota pystyy noudattamaan. Tässä on se kohta, missä useimmat sortuvat.

Laihdutus lähtee hyvin käyntiin myös maltillisella kalorivajeella, vaikka 300kcal. Vaikka sitä ylipainoa on kertynyt, ei siitä tarvitse itseään rankaista nälkäkuurilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tiputtanut 10kg kolmessa kuukaudessa. Helppoa on ollut, enkä ole syönyt edes mitenkään erityisen vähän.

Alkoholi kokonaan pois ja kaikki herkut pois ja normaalia ruokaa vain. Punainen liha oikeastaan kokonaan pois, niin jää ne makkarat ja muut samalla siinä.

Aerobista liikuntaa, eli itsellä 1-2 tunnin juoksulenkkejä 3-4 kertaa viikossa.

Pari kiloa aion vielä pudottaa, mutta sitten riittää.

Jätit siis ravintorikkaimman ruuan pois.


Ai siis alkoholin, karkit ja punaisen lihan? Juu energiarikkaita ne toki ovat.

Piti sitten viisastella. Alkoholi ja karkit ei ole ruokaa. Liha on ravintorikasta energiapitoista ruokaa, sitä ihminen elääkseen tarvitsee. Eikä se aiheuta ylipainoa eikä vaikeuta laihtumista.

No tässä oli kyse laihdutuksesta, jossa juuri ideana on koittaa välttää tuota energiapitoista ruokaa. Eikä mikään ruoka aiheuta ylipainoa, vaan määrät.

Punaisella lihalla on aika vähän etuja kanaan ja kalaan verrattuna, erityisesti laihduttaessa. Sisäfile, riista yms on toki ihan terveellistä, mutta harva niitä päivittäin pystyy syömään. Sen lisäksi punainen liha aiheuttaa kolesterolia, sydänsairauksia yms ikävää. Erityisesti nuo "ravintorikkaat" makkarat yms.

Punainen liha ei mitään sairauksia aiheuta. Sisäfile, riista ja muut rasvattomat lihat eivät ole niitä terveellisempiä lihoja. Lihaan kuuluu olennaisena myös rasva. Makkarat eivät ole lihaa, vaikka ne lihaa sisältävätkin.

Suosittelen kyllä ettet rupea ravintovalmentajaksi. 😀 Ihan varmasti juuri rasvaisimmat lihat ovat sitä parasta laihdutusravintoa. Kasvikset varmaan sitten lihottaa vai mitä?

Ei ole tarkoituskaan. Miksi hakkaisin päätä seinään tässä kaloriuskonnon maailmassa.

Millä tahansa ruokavaliolla lihoo, jos siitä tulee enemmän energiaa, kuin kuluttaa ja laihtuu jos syö vähemmän, kuin kuluttaa. Tuo on vain fakta, joka ei muutu miksikään, vaikka kuinka yrittäisit väittää mustaa valkoiseksi.

Siitä voi toki keskustella, että minkälaisia hormonaalisia vaikutuksia milläkin ruokavaliolla on ja miten ne auttaa kylläisyystuntemusten, mielitekojen, rasvanpolton yms. kanssa. Kaikki ylipainoiset ei ole sokeriaddikteja, eikä mikään ruokavalio poista tylsyyttä, yksinäisyyttä, unenpuutetta tai stressiä, jotka on pääsyitä tunnesyömiselle. Osa haluaa urheilla enemmän, osa vähemmän, joillakin on yliherkkyyksiä ja allergioita ja toisilla ei. Joillakin on perussairauksia, jotkut on täysin terveitä. Hyvä ja toimiva ruokavalio (ja tämä nyt kattaa mm. ruokavalion sisällön, energiamäärän ja rytmin) on yksilökohtainen, vaikka tietyt perusteet terveellisessä syömisessä onkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsyttävä tämä "vääränlainen ruoka" jankkaaja. Tottakai ruokavaliolla voi vaikuttaa siihen, ettei aterioiden välissä tule nälkä tai napostelun himoa, mutta silti ruoka-addiktiot ovat käytösmalleja. Terassilla on kiva ottaa se vaikkapa siideri (tai mistä pitääkään), kahvilassa kahvin lisäksi marjapiirakka, perjantai-iltaan kuuluu pizza, viikonloppuaamuun runsas (överi) aamupala, leffaan karkit jne. Mitä nyt kukin arvostaakaan.

Pystyn sopivasti syömällä kyllä voittamaan sen fyysisen halun syödä jotain. Napostelun himo, karkinhimo jne katoavat muutamassa viikossa. Mutta se henkinen työstäminen, että pääsee eroon näistä käytösmalleista, onkin ihan toinen juttu.

Eikä kaikesta tietenkään tarvitse päästä eroon, juhlissa voi edelleen syödä hyvällä omallatunnolla eikä satunnaiset leffanamitkaan kenenkään hoikkuutta vie. Mutta silti, siinä kohdassa kun sen painon pitäisi pudota, on vaikeaa sinnitellä sen tuskan kanssa, että jokainen ns turha syöminen vie sitä tavoitetta kauemmaksi.

Tämäpä juuri. Ihan tavallisessa arjessa syömisen saa toimimaan kohtuullisesti kyllä säännöllisillä ruoka-ajoilla ja koostamalla ateriat järkevästi oikeista raaka-aineista.

Mutta itsekin olen supersosiaalinen ja tapaan kavereita monta kertaa viikossa. Jos jonnekin menee kylään aina siellä tarjoiluja on. Tai kahvilassa tekee sitten mieli ottaa jotain muutakin kuin kahvi. Eivätkä ne tosiaan noudattele mitään tiukkaa sokeritonta linjaa. Enkä oikeasti ala niin paljoa muuttamaan omaa käytöstäni, että välttelen sosiaalisia tilanteita, jotta voisin syödä tiukasti tietyllä tavalla.

En nyt ylipainoinen ole, mutta ei sellainen 5-10 kiloa hoikempi olemus yhtään haittaisi.

Sinä haluat syödä sitä makeaa, eihän sulla mitään ongelmaa olekaan mielitekojesi kanssa.

Eikä missään ole edes mainittu mistään tiukasta syömisestä. Keksit omiasi.

No, kyllä se minun kriteereilläni menee tiukaksi, jos esim kyläillessä ei voi syödä leivonnaisia (koska apua, hiilarit) tai kaikki pitää koostaa sen rasvan ympärille (sen nimiin te kai vannotte, jotka väitätte että psyykkisiä syömismalleja voi muuttaa ruokavaliolla). Se toimii niin kauan, kun itse vastaa kaikesta ruuanlaitosta, tai tarjolla on buffettityylisesti paljon mistä valita. Mutta ei normaalissa muiden ihmisten kanssa kanssakäymisessä.

Ainoa ratkaisu olisi lakata tapaamasta ihmisiä kahvittelun tai illanistujaisten merkeissä ja nähdä aina tyyliin urheilun parissa (sitäkin kyllä teen). Ratkaisu ei ole syödä punaista lihaa, voita ja oliiviöljyä.

Olen aivan eri kommentoija kuin lainauksissa, mutta siirryttyäni vhh-tyyppiseen elämään, en ole luopunut mistään sosiaalisesta juhlasta, kavereiden tapaamisesta jne. Enkä myöskn ole koskaan ollut nälkäinen.

Ravintoloista löytyy aina sopivaa ruokaa, ja ystävien kesken myös. Tuttavapiirissäni on kyläillessä aina tarjolla salaattia, lihaa ja jotain lisuketta. Niistä löytyy aina jotain herkullista. Voin myös ottaa sen leivoksen (tosin yleensä ei tee mieli), mutta enää se ei laukaise herkuttelunhimoa vaan jatkan taas normaalia syömistä juhlien jälkeen.

Mitä on se normaali ihmisten kanssa kanssakäyminen jolloin ei voi valita mitä syö?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsyttävä tämä "vääränlainen ruoka" jankkaaja. Tottakai ruokavaliolla voi vaikuttaa siihen, ettei aterioiden välissä tule nälkä tai napostelun himoa, mutta silti ruoka-addiktiot ovat käytösmalleja. Terassilla on kiva ottaa se vaikkapa siideri (tai mistä pitääkään), kahvilassa kahvin lisäksi marjapiirakka, perjantai-iltaan kuuluu pizza, viikonloppuaamuun runsas (överi) aamupala, leffaan karkit jne. Mitä nyt kukin arvostaakaan.

Pystyn sopivasti syömällä kyllä voittamaan sen fyysisen halun syödä jotain. Napostelun himo, karkinhimo jne katoavat muutamassa viikossa. Mutta se henkinen työstäminen, että pääsee eroon näistä käytösmalleista, onkin ihan toinen juttu.

Eikä kaikesta tietenkään tarvitse päästä eroon, juhlissa voi edelleen syödä hyvällä omallatunnolla eikä satunnaiset leffanamitkaan kenenkään hoikkuutta vie. Mutta silti, siinä kohdassa kun sen painon pitäisi pudota, on vaikeaa sinnitellä sen tuskan kanssa, että jokainen ns turha syöminen vie sitä tavoitetta kauemmaksi.

Tämäpä juuri. Ihan tavallisessa arjessa syömisen saa toimimaan kohtuullisesti kyllä säännöllisillä ruoka-ajoilla ja koostamalla ateriat järkevästi oikeista raaka-aineista.

Mutta itsekin olen supersosiaalinen ja tapaan kavereita monta kertaa viikossa. Jos jonnekin menee kylään aina siellä tarjoiluja on. Tai kahvilassa tekee sitten mieli ottaa jotain muutakin kuin kahvi. Eivätkä ne tosiaan noudattele mitään tiukkaa sokeritonta linjaa. Enkä oikeasti ala niin paljoa muuttamaan omaa käytöstäni, että välttelen sosiaalisia tilanteita, jotta voisin syödä tiukasti tietyllä tavalla.

En nyt ylipainoinen ole, mutta ei sellainen 5-10 kiloa hoikempi olemus yhtään haittaisi.

Sinä haluat syödä sitä makeaa, eihän sulla mitään ongelmaa olekaan mielitekojesi kanssa.

Eikä missään ole edes mainittu mistään tiukasta syömisestä. Keksit omiasi.

No, kyllä se minun kriteereilläni menee tiukaksi, jos esim kyläillessä ei voi syödä leivonnaisia (koska apua, hiilarit) tai kaikki pitää koostaa sen rasvan ympärille (sen nimiin te kai vannotte, jotka väitätte että psyykkisiä syömismalleja voi muuttaa ruokavaliolla). Se toimii niin kauan, kun itse vastaa kaikesta ruuanlaitosta, tai tarjolla on buffettityylisesti paljon mistä valita. Mutta ei normaalissa muiden ihmisten kanssa kanssakäymisessä.

Ainoa ratkaisu olisi lakata tapaamasta ihmisiä kahvittelun tai illanistujaisten merkeissä ja nähdä aina tyyliin urheilun parissa (sitäkin kyllä teen). Ratkaisu ei ole syödä punaista lihaa, voita ja oliiviöljyä.

Olen aivan eri kommentoija kuin lainauksissa, mutta siirryttyäni vhh-tyyppiseen elämään, en ole luopunut mistään sosiaalisesta juhlasta, kavereiden tapaamisesta jne. Enkä myöskn ole koskaan ollut nälkäinen.

Ravintoloista löytyy aina sopivaa ruokaa, ja ystävien kesken myös. Tuttavapiirissäni on kyläillessä aina tarjolla salaattia, lihaa ja jotain lisuketta. Niistä löytyy aina jotain herkullista. Voin myös ottaa sen leivoksen (tosin yleensä ei tee mieli), mutta enää se ei laukaise herkuttelunhimoa vaan jatkan taas normaalia syömistä juhlien jälkeen.

Mitä on se normaali ihmisten kanssa kanssakäyminen jolloin ei voi valita mitä syö?

Aika harvoin tuttavan luona kahvitellessa on lihaa ja salaattia tarjolla. Kyllä se on yleensä suolaista tai makeaa leivonnaista. Jossain illanistujaisissa, jos on kunnon ruuat, toki voi jättää perunan ottamatta.

Sitten sellaiset napostelupöydät ovat yleensä täynnä tyyliin patonkia ja levitettä, karjalanpiirakoita, sipsejä, karkkeja, hyvällä tuurilla joku vihersalaatti. Vähän menee aneemiseksi mennä vaan oleilemaan, ei syömään.

Sen huomaa, että ihmisillä on tietynlainen elämä, missä tietynlaisen ruuan syöminen ei ole ongelma. Mutta omassa elämässäni esim vhh merkitsisi kyllä isoja rajoitteita.

Ja edelleen itselläni ei varsinaisesti ole tarvetta laihduttaa, vaikka vähän hoikempana toki mielelläni olisin. Ylipainoinen en ole.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla