Sivut

Kommentit (60)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tytöllä ei kuitenkaan ole varaa maksaa täyttä vuokraa, sen huomaa ap:n sanavalinnoista. "Ei olisi tarvinnut ihan pelkän vastikkeen hinnalla vuokrata".

Senkö takia tyttö haki Helsinkiin opiskelemaan kun luotitte siihen, että sukulainen vuokraa tytölle asunnon pilkkahinnalla keskustasta? Aika röyhkeä kuvitelma.


Lisäsit itse tuon "ihan" sanan, ei ollut ap:n tekstissä.

Vierailija

Kuka on tähän aikaan jo päässyt yliopistoon, ei ainakaan tämän kevään haussa.
Keskustan asuntojen vuokrat ei ole lähelläkään yhtiövastiketta, ehkä 10 × vastike tai enemmän. Ovat kovin haluttuja. Toinen juttu on, että yliopiston kampukset ovat eri paikoissa tiedekunnasta riippuen, eivät ole kaikki keskustassa. Johtopäätös, ap on porvoolasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi tyttö olisi tietysti järjestänyt äänekkäitä bileitä asunnossa kuvitellessaan asunnon olevan "melkein kuin oma" kun sen omistaa sukulainen, ja kuvitellut ettei sukulainen uskalla irtisanoa sukulaista. Varmasti olisi asuntoon tullut myös vaurioita, jos tytön äitikin on noin röyhkeästi käyttämässä sukulaisuutta hyväksi.

Todella harva opiskelija asuu Helsingin keskustassa muualla kuin HOASin asunnossa. Siitä vaan HOASille jonottamaan asuntoa Helsingin keskustasta, siihen teidän rahat korkeintaan riittää. Tytön kannattaa jo varautua asumaan soluasunnossa jossakin Vantaalla ja kulkemaan julkisilla keskustaan.

Juuri näin. Mietin usein, mikä ihme soluasunnoissa ja opiskelija-asuntoloissa on niin kammottavaa, että se ei niin monelle nuorelle kelpaa. Itse asuin koko opintoni ajan asuntoloissa, yhteensä seitsemän vuotta, yleensä 3 hengen soluissa. Siinä oppi hirveästi elämästä ja erilaisista elämäntavoista. (Tämä ei muuten tapahtunut joskus 80-luvulla, vaan valmistuin vuonna 2018.)

Joo, meteliä oli joskus, sotkuista oli joskus, riitoja oli joskus. Mutta semmoista elämä on! Minun työpaikallakin on joskus meteliä, sotkua ja riitoja, joten mielestäni on tosi hyvä, että opin niiden käsittelyyn liittyviä taitoja jo opiskelijana.


Hirveää on yksityisyyden puute. Väsyn jos ei saa olla yksin rauhassa edes kotona.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joku viisas sanoi: "Käytä liikesuhteita muodostaaksesi ystävyyssuhteita, mutta älä koskaan käytä ystavävyyssuhteita mudostaaksesi liikesuhteita."

Ja tässä voi ystävyyssuhteen rinnastaa sukulaissuhteeseen.


Sanopa tämä verkostomarkkinoijille. Hehän kaivavat vanhat tuttavatkin esiin saadakseen myyntikontakteja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi tyttö olisi tietysti järjestänyt äänekkäitä bileitä asunnossa kuvitellessaan asunnon olevan "melkein kuin oma" kun sen omistaa sukulainen, ja kuvitellut ettei sukulainen uskalla irtisanoa sukulaista. Varmasti olisi asuntoon tullut myös vaurioita, jos tytön äitikin on noin röyhkeästi käyttämässä sukulaisuutta hyväksi.

Todella harva opiskelija asuu Helsingin keskustassa muualla kuin HOASin asunnossa. Siitä vaan HOASille jonottamaan asuntoa Helsingin keskustasta, siihen teidän rahat korkeintaan riittää. Tytön kannattaa jo varautua asumaan soluasunnossa jossakin Vantaalla ja kulkemaan julkisilla keskustaan.

Juuri näin. Mietin usein, mikä ihme soluasunnoissa ja opiskelija-asuntoloissa on niin kammottavaa, että se ei niin monelle nuorelle kelpaa. Itse asuin koko opintoni ajan asuntoloissa, yhteensä seitsemän vuotta, yleensä 3 hengen soluissa. Siinä oppi hirveästi elämästä ja erilaisista elämäntavoista. (Tämä ei muuten tapahtunut joskus 80-luvulla, vaan valmistuin vuonna 2018.)

Joo, meteliä oli joskus, sotkuista oli joskus, riitoja oli joskus. Mutta semmoista elämä on! Minun työpaikallakin on joskus meteliä, sotkua ja riitoja, joten mielestäni on tosi hyvä, että opin niiden käsittelyyn liittyviä taitoja jo opiskelijana.

No minä en ihmettele kyllä yhtään sitä miksi kukaan ei tahdo HOASin asuntoihin asumaan. Asuin niissä yhteensä viisi vuotta 2010-luvulla ja ikävä ei ole hetkeäkään. Homevaurioita ja/tai luteita, talvisin kämpät ovat pakastimia ja kesäisin saunoja, meluisia kämppiksiä ja niiden seurustelukumppaneita, huonot äänieristykset ja usein kulttuurierojakin kun kolmasosa koko säätiön asukkaista on vieraskielisiä. Kammottavia ne läävät olivat eikä kukaan niistä oikeasti pitänyt, ellei ollut seurustelukumppanin kanssa perheasunnossa tai kaverikämpässä. Silti niissä on pakko asua, nykyaikana sentään on onneksi omat huoneet eikä sentään sitä tarvitse jakaa muiden kanssa.

Mutta AP:n tapaukseen liittyen uskaltaisin veikata että kyseessä olevalla miehen veljellä on varmaankin asunnossa valmiiksi vuokralainen ja AP vaatii että tämä heitetään ulos tytön tieltä ja vuokraa täytyy alentaa, jos rahasta ei olisi kiinni niin luulisi sitten minkä tahansa muunkin vuokrakämpän passaavan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi tyttö olisi tietysti järjestänyt äänekkäitä bileitä asunnossa kuvitellessaan asunnon olevan "melkein kuin oma" kun sen omistaa sukulainen, ja kuvitellut ettei sukulainen uskalla irtisanoa sukulaista. Varmasti olisi asuntoon tullut myös vaurioita, jos tytön äitikin on noin röyhkeästi käyttämässä sukulaisuutta hyväksi.

Todella harva opiskelija asuu Helsingin keskustassa muualla kuin HOASin asunnossa. Siitä vaan HOASille jonottamaan asuntoa Helsingin keskustasta, siihen teidän rahat korkeintaan riittää. Tytön kannattaa jo varautua asumaan soluasunnossa jossakin Vantaalla ja kulkemaan julkisilla keskustaan.

Juuri näin. Mietin usein, mikä ihme soluasunnoissa ja opiskelija-asuntoloissa on niin kammottavaa, että se ei niin monelle nuorelle kelpaa. Itse asuin koko opintoni ajan asuntoloissa, yhteensä seitsemän vuotta, yleensä 3 hengen soluissa. Siinä oppi hirveästi elämästä ja erilaisista elämäntavoista. (Tämä ei muuten tapahtunut joskus 80-luvulla, vaan valmistuin vuonna 2018.)

Joo, meteliä oli joskus, sotkuista oli joskus, riitoja oli joskus. Mutta semmoista elämä on! Minun työpaikallakin on joskus meteliä, sotkua ja riitoja, joten mielestäni on tosi hyvä, että opin niiden käsittelyyn liittyviä taitoja jo opiskelijana.


Hirveää on yksityisyyden puute. Väsyn jos ei saa olla yksin rauhassa edes kotona.
Ihmiset on tässä varmaan hyvin erilaisia, mutta minulle henkilökohtaisesti riitti, että laitoin huoneeni oven perässäni kiinni. Sainhan olla huoneessani ihan rauhassa. Raskaiden päivien iltoina raahauduin kotiin, otin jääkaapista omia ruokiani ja menin huoneeseeni syömään ja katsomaan tv-sarjoja. Ei sinne kukaan koskaan tullut rauhaani häiritsemään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuka on tähän aikaan jo päässyt yliopistoon, ei ainakaan tämän kevään haussa.
Keskustan asuntojen vuokrat ei ole lähelläkään yhtiövastiketta, ehkä 10 × vastike tai enemmän. Ovat kovin haluttuja. Toinen juttu on, että yliopiston kampukset ovat eri paikoissa tiedekunnasta riippuen, eivät ole kaikki keskustassa. Johtopäätös, ap on porvoolasta.

Kyllä kuule suurin osa todistusvalintojen tuloksista on jo tullut....

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö hoida raha-asioitasi kun ei luota sinuun, teihin?

Kyllä meillä on asiat ihan kunnossa. Ei olla mitään elättejä, vaan ihan töissä käyviä. Mä vaan luulen, että ilkeys/itsekkyys/kiusanteko on tässä taustalla, kun ei voi tytölle vuokrata. Eikö ne rahamiehet ole vähän sellaisia?

Ap

Siis te/tyttärenne pystyisitte maksamaan käypää markkinavuokraa Helsingin keskusta-asunnosta? Sitten olette kai "rahamiehiä" itsekin. Ei nimittäin ihan muuttamalla satkulla kuussa keskustakämppä irtoa, ellei kyseessä ole joku kylpyhuoneeton alle 20 neliön 1930-luvun asussa oleva murju.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuka on tähän aikaan jo päässyt yliopistoon, ei ainakaan tämän kevään haussa.
Keskustan asuntojen vuokrat ei ole lähelläkään yhtiövastiketta, ehkä 10 × vastike tai enemmän. Ovat kovin haluttuja. Toinen juttu on, että yliopiston kampukset ovat eri paikoissa tiedekunnasta riippuen, eivät ole kaikki keskustassa. Johtopäätös, ap on porvoolasta.

Kyllä osa on jo saanut tuloksensa yhteishausta jo tällä viikolla, riippuen tietty tutkintolinjasta. Ja maalaisten mielestä Helsinkiin muuttaessa täytyy hankkia asunto keskustasta koska julkisilla on pelottavaa ja vaikeaa liikkua. Ja lähiöt on tosi noloja, eihän niihin voi mennä kun kaikki muut junantuomat nauraisivat yliopistolla. Joten AP voi kuin voikin olla tosissaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuka on tähän aikaan jo päässyt yliopistoon, ei ainakaan tämän kevään haussa.
Keskustan asuntojen vuokrat ei ole lähelläkään yhtiövastiketta, ehkä 10 × vastike tai enemmän. Ovat kovin haluttuja. Toinen juttu on, että yliopiston kampukset ovat eri paikoissa tiedekunnasta riippuen, eivät ole kaikki keskustassa. Johtopäätös, ap on porvoolasta.

Todistusvalinnalla on päässyt jo esimerkiksi lääkikseen.

Vierailija

Mikä ongelma?

Nythän on Hkissä vuokraajan markkinat, kun vuokra-asuntoja on paljon vapaana, koska AirBnB-markkinaa ei ole. Tinkimisen varaakin on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi tyttö olisi tietysti järjestänyt äänekkäitä bileitä asunnossa kuvitellessaan asunnon olevan "melkein kuin oma" kun sen omistaa sukulainen, ja kuvitellut ettei sukulainen uskalla irtisanoa sukulaista. Varmasti olisi asuntoon tullut myös vaurioita, jos tytön äitikin on noin röyhkeästi käyttämässä sukulaisuutta hyväksi.

Todella harva opiskelija asuu Helsingin keskustassa muualla kuin HOASin asunnossa. Siitä vaan HOASille jonottamaan asuntoa Helsingin keskustasta, siihen teidän rahat korkeintaan riittää. Tytön kannattaa jo varautua asumaan soluasunnossa jossakin Vantaalla ja kulkemaan julkisilla keskustaan.

Juuri näin. Mietin usein, mikä ihme soluasunnoissa ja opiskelija-asuntoloissa on niin kammottavaa, että se ei niin monelle nuorelle kelpaa. Itse asuin koko opintoni ajan asuntoloissa, yhteensä seitsemän vuotta, yleensä 3 hengen soluissa. Siinä oppi hirveästi elämästä ja erilaisista elämäntavoista. (Tämä ei muuten tapahtunut joskus 80-luvulla, vaan valmistuin vuonna 2018.)

Joo, meteliä oli joskus, sotkuista oli joskus, riitoja oli joskus. Mutta semmoista elämä on! Minun työpaikallakin on joskus meteliä, sotkua ja riitoja, joten mielestäni on tosi hyvä, että opin niiden käsittelyyn liittyviä taitoja jo opiskelijana.


Hirveää on yksityisyyden puute. Väsyn jos ei saa olla yksin rauhassa edes kotona.
Ihmiset on tässä varmaan hyvin erilaisia, mutta minulle henkilökohtaisesti riitti, että laitoin huoneeni oven perässäni kiinni. Sainhan olla huoneessani ihan rauhassa. Raskaiden päivien iltoina raahauduin kotiin, otin jääkaapista omia ruokiani ja menin huoneeseeni syömään ja katsomaan tv-sarjoja. Ei sinne kukaan koskaan tullut rauhaani häiritsemään.

Ilmeisesti sinulla kävi tietämättäsi satumainen tuuri kun onnistuit saamaan ensinnäkin asunnon jossa äänieristeen virkaa ei toimittanut talouspaperi ja toiseksi järkevät, täyspäiset kämppikset jotka kunnioittavat rauhaasi eivätkä kutsu äänekästä kaveriporukkaansa juhlimaan iltamyöhään tai sekstaile/riitele äänekkäästi kumppaninsa kanssa. Kivat näille jotka onnistuivat saamaan mukavan pikkuperheen kämppiksistään tajuamatta että suurimmalla osalla soluasuminen on kuin kiinalaista vesikidutusta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitäisi juuri miehen veljeltä vuokrata? Onhan stadissa kämppiä vuokrattavaksi.

Tätä minäkin ihmettelen. Kyllä keskustan ympäristöstäkin löytyy asuntoja, jos vaan luottotiedot on kunnossa ja maksukyky riittää. Eli ilmeisesti jommasta kummasta kiikastaa kuitenkin, kun se asunto pitäisi sukulaiselta saada vuokrattua?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi tyttö olisi tietysti järjestänyt äänekkäitä bileitä asunnossa kuvitellessaan asunnon olevan "melkein kuin oma" kun sen omistaa sukulainen, ja kuvitellut ettei sukulainen uskalla irtisanoa sukulaista. Varmasti olisi asuntoon tullut myös vaurioita, jos tytön äitikin on noin röyhkeästi käyttämässä sukulaisuutta hyväksi.

Todella harva opiskelija asuu Helsingin keskustassa muualla kuin HOASin asunnossa. Siitä vaan HOASille jonottamaan asuntoa Helsingin keskustasta, siihen teidän rahat korkeintaan riittää. Tytön kannattaa jo varautua asumaan soluasunnossa jossakin Vantaalla ja kulkemaan julkisilla keskustaan.

Juuri näin. Mietin usein, mikä ihme soluasunnoissa ja opiskelija-asuntoloissa on niin kammottavaa, että se ei niin monelle nuorelle kelpaa. Itse asuin koko opintoni ajan asuntoloissa, yhteensä seitsemän vuotta, yleensä 3 hengen soluissa. Siinä oppi hirveästi elämästä ja erilaisista elämäntavoista. (Tämä ei muuten tapahtunut joskus 80-luvulla, vaan valmistuin vuonna 2018.)

Joo, meteliä oli joskus, sotkuista oli joskus, riitoja oli joskus. Mutta semmoista elämä on! Minun työpaikallakin on joskus meteliä, sotkua ja riitoja, joten mielestäni on tosi hyvä, että opin niiden käsittelyyn liittyviä taitoja jo opiskelijana.


Hirveää on yksityisyyden puute. Väsyn jos ei saa olla yksin rauhassa edes kotona.
Ihmiset on tässä varmaan hyvin erilaisia, mutta minulle henkilökohtaisesti riitti, että laitoin huoneeni oven perässäni kiinni. Sainhan olla huoneessani ihan rauhassa. Raskaiden päivien iltoina raahauduin kotiin, otin jääkaapista omia ruokiani ja menin huoneeseeni syömään ja katsomaan tv-sarjoja. Ei sinne kukaan koskaan tullut rauhaani häiritsemään.

Ilmeisesti sinulla kävi tietämättäsi satumainen tuuri kun onnistuit saamaan ensinnäkin asunnon jossa äänieristeen virkaa ei toimittanut talouspaperi ja toiseksi järkevät, täyspäiset kämppikset jotka kunnioittavat rauhaasi eivätkä kutsu äänekästä kaveriporukkaansa juhlimaan iltamyöhään tai sekstaile/riitele äänekkäästi kumppaninsa kanssa. Kivat näille jotka onnistuivat saamaan mukavan pikkuperheen kämppiksistään tajuamatta että suurimmalla osalla soluasuminen on kuin kiinalaista vesikidutusta.
No niin. Niinpä tietenkin. Ei minulla tietenkään voinut olla törkeitä kämppiksiä, jos en mieltänyt soluelämää kidutukseksi. Minun kämppikseni olivat taivaan enkeleitä.

No ei, eivät olleet. Kirjoitin tuonne ylemmäs, että opin soluissa hirveästi eri elämäntavoista. Kirjoitin sen ihan syystä. Noin puolet kämppiksistäni olivat ulkomaisia vaihto-opiskelijoita todella vaihtelevine kielitaitoineen ja hygieniakäsityksineen. Toimeen oli silti tultava, joten opimme tulemaan toimeen. Kahdella kämppiksellä oli hyvinkin aktiivinen sukupuolielämä, joka kuului kyllä hyvinkin selvästi. Tulimme kuitenkin toimeen. Ei seksi seinän takana minua osannut haitata. En muista kenenkään kämppikseni riidelleen äänekkäästi, mutta yöllisen skypettelyn, laulun ja musiikin sekä naurunräkätyksen muistan kyllä. Näistä asioista puhuttiin, kämppikset pyysivät anteeksi ja vähensivät meluamistaan. Yhden kämppiksen kanssa meni puhevälit, kun hän sottasi ja melusi jatkuvasti, mutta sitten hänen Erasmus-aika loppuikin ja hän palasi kotimaahansa.

Juuri näistä syistä soluasuminen oli niin opettavaista aikaa. Kun oppi, että ne samat meluajat ja sottapytyt sitten kuitenkin tekivät tosi hyvää ruokaa (ja aina antoivat minullekin), soittivat kitaraa äärettömän hyvin, tarjoituivat korjaamaan minun harjoitustöitä, muistivat ostaa vessapaperia, lohduttivat minua, kun poikaystävä jätti, korjasivat minun polkupyöräni yms. yms. yms., siis olivat ihan samanlaisia ihmisiä, kuin minäkin, hyvine ja huonoine puolineen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi tyttö olisi tietysti järjestänyt äänekkäitä bileitä asunnossa kuvitellessaan asunnon olevan "melkein kuin oma" kun sen omistaa sukulainen, ja kuvitellut ettei sukulainen uskalla irtisanoa sukulaista. Varmasti olisi asuntoon tullut myös vaurioita, jos tytön äitikin on noin röyhkeästi käyttämässä sukulaisuutta hyväksi.

Todella harva opiskelija asuu Helsingin keskustassa muualla kuin HOASin asunnossa. Siitä vaan HOASille jonottamaan asuntoa Helsingin keskustasta, siihen teidän rahat korkeintaan riittää. Tytön kannattaa jo varautua asumaan soluasunnossa jossakin Vantaalla ja kulkemaan julkisilla keskustaan.

Juuri näin. Mietin usein, mikä ihme soluasunnoissa ja opiskelija-asuntoloissa on niin kammottavaa, että se ei niin monelle nuorelle kelpaa. Itse asuin koko opintoni ajan asuntoloissa, yhteensä seitsemän vuotta, yleensä 3 hengen soluissa. Siinä oppi hirveästi elämästä ja erilaisista elämäntavoista. (Tämä ei muuten tapahtunut joskus 80-luvulla, vaan valmistuin vuonna 2018.)

Joo, meteliä oli joskus, sotkuista oli joskus, riitoja oli joskus. Mutta semmoista elämä on! Minun työpaikallakin on joskus meteliä, sotkua ja riitoja, joten mielestäni on tosi hyvä, että opin niiden käsittelyyn liittyviä taitoja jo opiskelijana.


Hirveää on yksityisyyden puute. Väsyn jos ei saa olla yksin rauhassa edes kotona.
Ihmiset on tässä varmaan hyvin erilaisia, mutta minulle henkilökohtaisesti riitti, että laitoin huoneeni oven perässäni kiinni. Sainhan olla huoneessani ihan rauhassa. Raskaiden päivien iltoina raahauduin kotiin, otin jääkaapista omia ruokiani ja menin huoneeseeni syömään ja katsomaan tv-sarjoja. Ei sinne kukaan koskaan tullut rauhaani häiritsemään.

Ilmeisesti sinulla kävi tietämättäsi satumainen tuuri kun onnistuit saamaan ensinnäkin asunnon jossa äänieristeen virkaa ei toimittanut talouspaperi ja toiseksi järkevät, täyspäiset kämppikset jotka kunnioittavat rauhaasi eivätkä kutsu äänekästä kaveriporukkaansa juhlimaan iltamyöhään tai sekstaile/riitele äänekkäästi kumppaninsa kanssa. Kivat näille jotka onnistuivat saamaan mukavan pikkuperheen kämppiksistään tajuamatta että suurimmalla osalla soluasuminen on kuin kiinalaista vesikidutusta.
No niin. Niinpä tietenkin. Ei minulla tietenkään voinut olla törkeitä kämppiksiä, jos en mieltänyt soluelämää kidutukseksi. Minun kämppikseni olivat taivaan enkeleitä.

No ei, eivät olleet. Kirjoitin tuonne ylemmäs, että opin soluissa hirveästi eri elämäntavoista. Kirjoitin sen ihan syystä. Noin puolet kämppiksistäni olivat ulkomaisia vaihto-opiskelijoita todella vaihtelevine kielitaitoineen ja hygieniakäsityksineen. Toimeen oli silti tultava, joten opimme tulemaan toimeen. Kahdella kämppiksellä oli hyvinkin aktiivinen sukupuolielämä, joka kuului kyllä hyvinkin selvästi. Tulimme kuitenkin toimeen. Ei seksi seinän takana minua osannut haitata. En muista kenenkään kämppikseni riidelleen äänekkäästi, mutta yöllisen skypettelyn, laulun ja musiikin sekä naurunräkätyksen muistan kyllä. Näistä asioista puhuttiin, kämppikset pyysivät anteeksi ja vähensivät meluamistaan. Yhden kämppiksen kanssa meni puhevälit, kun hän sottasi ja melusi jatkuvasti, mutta sitten hänen Erasmus-aika loppuikin ja hän palasi kotimaahansa.

Juuri näistä syistä soluasuminen oli niin opettavaista aikaa. Kun oppi, että ne samat meluajat ja sottapytyt sitten kuitenkin tekivät tosi hyvää ruokaa (ja aina antoivat minullekin), soittivat kitaraa äärettömän hyvin, tarjoituivat korjaamaan minun harjoitustöitä, muistivat ostaa vessapaperia, lohduttivat minua, kun poikaystävä jätti, korjasivat minun polkupyöräni yms. yms. yms., siis olivat ihan samanlaisia ihmisiä, kuin minäkin, hyvine ja huonoine puolineen.


Jopas on proosamaista. Suurimmalla osalla ne solukämppikset ovat ihan vain samassa asunnossa asuvia tuntemattomia, ei siellä itketä olkapäähän kitaran äärellä ja korjailla toisten fillareita. Yleensä jos metelöinnistä sanoo, tulee "no sori" ja sama meno jatkuu kohta uudelleen. Ja vastavuoroisesti hermoheikko kämppis saattaa vetää raivokohtaukset siitä että itse heräät eri aikaan kuin hän tai käyt suihkussa hänen mukaansa liian myöhään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi tyttö olisi tietysti järjestänyt äänekkäitä bileitä asunnossa kuvitellessaan asunnon olevan "melkein kuin oma" kun sen omistaa sukulainen, ja kuvitellut ettei sukulainen uskalla irtisanoa sukulaista. Varmasti olisi asuntoon tullut myös vaurioita, jos tytön äitikin on noin röyhkeästi käyttämässä sukulaisuutta hyväksi.

Todella harva opiskelija asuu Helsingin keskustassa muualla kuin HOASin asunnossa. Siitä vaan HOASille jonottamaan asuntoa Helsingin keskustasta, siihen teidän rahat korkeintaan riittää. Tytön kannattaa jo varautua asumaan soluasunnossa jossakin Vantaalla ja kulkemaan julkisilla keskustaan.

Juuri näin. Mietin usein, mikä ihme soluasunnoissa ja opiskelija-asuntoloissa on niin kammottavaa, että se ei niin monelle nuorelle kelpaa. Itse asuin koko opintoni ajan asuntoloissa, yhteensä seitsemän vuotta, yleensä 3 hengen soluissa. Siinä oppi hirveästi elämästä ja erilaisista elämäntavoista. (Tämä ei muuten tapahtunut joskus 80-luvulla, vaan valmistuin vuonna 2018.)

Joo, meteliä oli joskus, sotkuista oli joskus, riitoja oli joskus. Mutta semmoista elämä on! Minun työpaikallakin on joskus meteliä, sotkua ja riitoja, joten mielestäni on tosi hyvä, että opin niiden käsittelyyn liittyviä taitoja jo opiskelijana.


Hirveää on yksityisyyden puute. Väsyn jos ei saa olla yksin rauhassa edes kotona.
Ihmiset on tässä varmaan hyvin erilaisia, mutta minulle henkilökohtaisesti riitti, että laitoin huoneeni oven perässäni kiinni. Sainhan olla huoneessani ihan rauhassa. Raskaiden päivien iltoina raahauduin kotiin, otin jääkaapista omia ruokiani ja menin huoneeseeni syömään ja katsomaan tv-sarjoja. Ei sinne kukaan koskaan tullut rauhaani häiritsemään.

Ilmeisesti sinulla kävi tietämättäsi satumainen tuuri kun onnistuit saamaan ensinnäkin asunnon jossa äänieristeen virkaa ei toimittanut talouspaperi ja toiseksi järkevät, täyspäiset kämppikset jotka kunnioittavat rauhaasi eivätkä kutsu äänekästä kaveriporukkaansa juhlimaan iltamyöhään tai sekstaile/riitele äänekkäästi kumppaninsa kanssa. Kivat näille jotka onnistuivat saamaan mukavan pikkuperheen kämppiksistään tajuamatta että suurimmalla osalla soluasuminen on kuin kiinalaista vesikidutusta.
No niin. Niinpä tietenkin. Ei minulla tietenkään voinut olla törkeitä kämppiksiä, jos en mieltänyt soluelämää kidutukseksi. Minun kämppikseni olivat taivaan enkeleitä.

No ei, eivät olleet. Kirjoitin tuonne ylemmäs, että opin soluissa hirveästi eri elämäntavoista. Kirjoitin sen ihan syystä. Noin puolet kämppiksistäni olivat ulkomaisia vaihto-opiskelijoita todella vaihtelevine kielitaitoineen ja hygieniakäsityksineen. Toimeen oli silti tultava, joten opimme tulemaan toimeen. Kahdella kämppiksellä oli hyvinkin aktiivinen sukupuolielämä, joka kuului kyllä hyvinkin selvästi. Tulimme kuitenkin toimeen. Ei seksi seinän takana minua osannut haitata. En muista kenenkään kämppikseni riidelleen äänekkäästi, mutta yöllisen skypettelyn, laulun ja musiikin sekä naurunräkätyksen muistan kyllä. Näistä asioista puhuttiin, kämppikset pyysivät anteeksi ja vähensivät meluamistaan. Yhden kämppiksen kanssa meni puhevälit, kun hän sottasi ja melusi jatkuvasti, mutta sitten hänen Erasmus-aika loppuikin ja hän palasi kotimaahansa.

Juuri näistä syistä soluasuminen oli niin opettavaista aikaa. Kun oppi, että ne samat meluajat ja sottapytyt sitten kuitenkin tekivät tosi hyvää ruokaa (ja aina antoivat minullekin), soittivat kitaraa äärettömän hyvin, tarjoituivat korjaamaan minun harjoitustöitä, muistivat ostaa vessapaperia, lohduttivat minua, kun poikaystävä jätti, korjasivat minun polkupyöräni yms. yms. yms., siis olivat ihan samanlaisia ihmisiä, kuin minäkin, hyvine ja huonoine puolineen.


Jopas on proosamaista. Suurimmalla osalla ne solukämppikset ovat ihan vain samassa asunnossa asuvia tuntemattomia, ei siellä itketä olkapäähän kitaran äärellä ja korjailla toisten fillareita. Yleensä jos metelöinnistä sanoo, tulee "no sori" ja sama meno jatkuu kohta uudelleen. Ja vastavuoroisesti hermoheikko kämppis saattaa vetää raivokohtaukset siitä että itse heräät eri aikaan kuin hän tai käyt suihkussa hänen mukaansa liian myöhään.
Totta, mulla on taipumus kirjoittaa proosamaisesti. :D Oli niitä lähes tuntemattomiakin kämppiksiä, mutta ken elää, se näkee. Minä elin soluissa paljon, joten näin myös paljon. Toisaalta otin asiakseni yrittää luoda ainakin jonkinlaisen suhteen jokaiseen uuteen kämppikseen, eli aktiivisesti juttelin niille aina, kun osuivat keittiöön samaan aikaan. Sen verraan pitää nähdä vaivaa, mutta se alun ystävällisyys sitten palkittiin pyörän korjauksella ja ruualla.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla