Sivut

Kommentit (940)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kontioranta kirjoitti:
En tiedä oudoin, mutta outoa oli kun vääpeli käski minut luokseen ja alkoi polvillaan anella mikä meidän alikersanttiin oikein tuli - joka oli kaverini - , kun tämä antoi käskyn ajoneuvot liikkeelle.

Vääpeli tiesi, että minä olin kuullut hänen itsensä antavan tuon käskyn alikersantille joka vain totteli komentoa, josta taas oli muodostumassa vakava vaaratilanne.

Tilanne kuitenkin päättyi onnellisesti ja vaaratilanne purkautui, mutta en tuolloin tajunnut, että vääpeli yritti aneluillaan ostaa minut jos olisi käynyt toisinpäin. Olin 18 vuotias pojanhölmäke enkä oikein tajunnut silloin koko tilannetta. Kaverini menetti tämän takia tulevat kessunnatsat ja vääpeli yleni normaalisti. Nuoleskeli kenraalia tilanteen jälkeen joka saapui kehumaan harjoituksia.


Tiedoksi kirjoittajalle, että alapeukut johtuvat erittäin epäselvästä stoorista. Luin kaksi kertaa, enkä siltikään päässyt selville, mitä tässä tapahtui ja mikä siinä oli outoa.

Ehkä oudoin juttu täällä...

Vierailija

Oltiin kouluaikana lähdössä urheilujoukkeen kanssa johonkin turnaukseen ja majoitusta varten keräsin nimilistan jäsenistä, kun en kaikkia ulkoa muistanut. Oli sitten palaveri ja pidin nimenhuutoa. Yhden nimen kohdalla ei tullut vastausta, eikä kukaan muistanut tätä henkilöä. Kävin koulun kanslistilta kyselemässä, että missä luokassa tämä henkilö olisi, mutta ei kuulemma ollut tätä ihmistä koko koulussa. Olin ihmeissäni, mutta eihän asialle mitään voinut. Muutama päivä myöhemmin nousin kotitalon rappusia ylös ja suoraan edessä on ovi, jossa on kolme nimeä, joista keskimmäisenä on juuri tuo "kadonnut" joukkueen jäsen. Aivan tuntematon ihminen, mutta jostain alitajunnasta olin hänet listaan kirjoittanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ei ehkä oudoin mutta muistuipa nyt mieleen. Lapsena asuin maaseudulla paikassa missä oli muutama talo, ja tunnettiin kaikki paikalliset. Parin kaverin kanssa pyörimme lähimetsissä ja tunsimme ne hyvin. Ja nyt puhutaan siis ihan umpimetsästä missä ei mennyt mitään polkuja tai ulkoilureittejä. Kerran törmäsimme yhtäkkiä mieheen, joka vain seisoi siellä metsässä. Ei ollut mikään sienestäjä, vaan kuin suoraan jostain vanhasta rikoselokuvasta. Sillä oli musta nahkatakki, suorat housut ja mafiosotyyppinen hattu. Vähän ehkä mustalaisen näköinen. Me säikähdimme tietysti hirveästi kun äkkiarvaamatta törmäämme sellaiseen, kun ei siellä metsässä yleensä näkynyt muita. Lähdimme juoksemaan pois, ja se mies nauraa hohotti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus:

Ihan normimeininkiä, kun lapset oli pieniä ja menimme esim. lääkäriin tai neuvolaan. Usein minua (isää) ei tervehditty eikä minulle puhuttu mitään. Lääkäri (nainen) keskusteli kaikki asiat yleensä vain vaimoni kanssa. Joskus teki mieli kilahtaa, mutta lapsen terveys oli ensisijalla ja jätin sikseen. Oli vaan pirun typerää, kun ensin halutaan, että isät osallistuu enemmän lasten kasvatukseen. Ja kun osallistuu, niin kohdellaan kuin ilmaa. Myös vaimoni huomasi tämän ja joskus vitsailimme, että olipa outo lääkäri, kun tervehti isääkin.

En tiedä miten on nykyisin?

No riippuu. Kun soittelin esikoisen kohdalla ensikäytiajan perään, niin kyseli kovasti, voisiko jutella äidin kanssa. Lopulta livautti, että haluaa varmistua, etten alista äitiäja muuteniin halusi siis tietää ettämöiti saa vapaasti puhua itse. Siis tsiisus, itellä kilahti sen verran että tein virallisen valituksen. Eli isä on neuvolassa lähtökohtaosesti väkivaltainen alistaja. Huvittavinta on että jos näin kerran on, se hoituu sillä, että äiti varaa ajan neuvolaan ja vastaa ekoihin esitietokysymyksiin. Ja toetenkään ensikäyntiajan varaulsessa ei huomipitu minun toivettani ajankohdasta. Työmatkariski sitten toteutuikin, enkä päässyt mukaan.

Näin meitä miehiä ja isejä kannustetaan lapsen elämään mukaan.

Aika lailla samat kokemukset. 

T. eräs isä

Mitä ihmettä? En ole kuullut tästä tai ollut tietoinen, että tällaista tapahtuu neuvolassa. Ihan kauheaa.

-ohisnainen

No ainakin minun työkavereilla on useilla vastaavia kokemuksia. Jotenkin me miehet olemme vaan tottuneet tuollaiseen. Tavallaan se on "normaalia", eikä sellaisesta tule lööppeihin otsikoita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Varhain aamulla Hyvinkään frisbeegolf radalla, kun olin heittelemässä ja heitin ihan umpimetsään f-kiekkoni. Hakemassa f-kiekkoa edessäni lähti lentoon iso-kokoinen lintu. Sen siipien kärkien välinen etäisyys oli suunilleen 168cm pitkä (laskin tämän omien käsieni mitoista).

Outoa sellaisen linnun olevan lähellä Hyvinkään keskustaa. Mikä lintu? On mysteeri.

Harmaahaikara on iso, kun läheltä näkee. Siipien väli 1,6-2m. Saattaisi olla esim. pellolla. Metsässä voisi olla huuhkaja saalista syömässä, kärkiväli 1,4-1,7m. Pitäisi tietää edes väritys.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus:

Ihan normimeininkiä, kun lapset oli pieniä ja menimme esim. lääkäriin tai neuvolaan. Usein minua (isää) ei tervehditty eikä minulle puhuttu mitään. Lääkäri (nainen) keskusteli kaikki asiat yleensä vain vaimoni kanssa. Joskus teki mieli kilahtaa, mutta lapsen terveys oli ensisijalla ja jätin sikseen. Oli vaan pirun typerää, kun ensin halutaan, että isät osallistuu enemmän lasten kasvatukseen. Ja kun osallistuu, niin kohdellaan kuin ilmaa. Myös vaimoni huomasi tämän ja joskus vitsailimme, että olipa outo lääkäri, kun tervehti isääkin.

En tiedä miten on nykyisin?

No riippuu. Kun soittelin esikoisen kohdalla ensikäytiajan perään, niin kyseli kovasti, voisiko jutella äidin kanssa. Lopulta livautti, että haluaa varmistua, etten alista äitiäja muuteniin halusi siis tietää ettämöiti saa vapaasti puhua itse. Siis tsiisus, itellä kilahti sen verran että tein virallisen valituksen. Eli isä on neuvolassa lähtökohtaosesti väkivaltainen alistaja. Huvittavinta on että jos näin kerran on, se hoituu sillä, että äiti varaa ajan neuvolaan ja vastaa ekoihin esitietokysymyksiin. Ja toetenkään ensikäyntiajan varaulsessa ei huomipitu minun toivettani ajankohdasta. Työmatkariski sitten toteutuikin, enkä päässyt mukaan.

Näin meitä miehiä ja isejä kannustetaan lapsen elämään mukaan.

Aika lailla samat kokemukset. 

T. eräs isä

Mitä ihmettä? En ole kuullut tästä tai ollut tietoinen, että tällaista tapahtuu neuvolassa. Ihan kauheaa.

-ohisnainen

No ainakin minun työkavereilla on useilla vastaavia kokemuksia. Jotenkin me miehet olemme vaan tottuneet tuollaiseen. Tavallaan se on "normaalia", eikä sellaisesta tule lööppeihin otsikoita.

Saisi tulla, tämähän on ihan järkyttävän törkeää!

Hupsis

Olin teini-ikäisenä nielurisaleikkauksessa. En muista tarkalleen miksi, mutta olin huoneessa jossa oli sellaiset vedettävät verhot potilaiden välissä. Mun vieressä oli sellainen keski-ikäinen rouva joka kertoi, että oli koettanut tappaa itsensä. Olin ihan vaikeana, koska en tiennyt mitä olisin sanonut... muistaakseni sanoin ehkä jotain tyyliin ”no voi harmi”.
Kohta siihen tuli omaiset ja verho vedettiin kiinni, mutta ääni tietysti kuului. Siinä lapset sitten päivitteli, että miten sä nyt äiti niitä lääkkeitä otit tuolla tavalla”... Oli kohtalaisen absurdia, kun itse oot nielurisaleikkauksessa ja toinen on koittanut päättää päivänsä. Tämä tapahtui n.20v sitten.

Vierailija

Joskus yli 10 vuotta sitten asuin talossa jossa seinät olivat miltei paperia. Telkkarista tuli Tanssii tähtien kanssa. Naapurini asunnosta kuului aina vuoronperään hirveää raivoamista ja hakkausta tunnarin tahtiin esim. vasaralla tai muulla astalolla, jonka äänestä en kunnolla saanut pääteltyä mikä esine oli kyseessä. En ymmärrä mitä siellä oli meneillään, mutta tämä toistui vain tämän yhden ainoan kerran... mielestäni ihmiset jotka siellä asuivat olivat aivan normaaleja. Tämä episodi jäi mietityttämään ja muistankin sen elävästi vielä vuosienkin jälkeen!

Vierailija

Soitin miehelleni töistä lankapuhelimesta kännykkään. Hän vastasi Moi ja minä jotain tyyliin, että No minä täällä. Hän kuulosti siltä, kuin olisi ruokaa suussa ja arvelin, että kun oli juuri töistä päässyt kotiin niin on syömässä, joten kysyin, että oletko syömässä? Johon hän, että ei kun bussissa. No tämä oli niin outoa, että oikein huudahdin puhelimeen, että bussissa! Mihin sinä olet oikein menossa?. (Oletusarvo, että on tullut juuri töistä kotiin ja liikkuu yleensä omalla autolla, jos on johonkin menossa, koska meidän kylällä ei mitään paikallisbusseja kulje). Mies rupeaa selittämään jotain minne on menossa ja siinä kohtaa vasta tajuan, että olen soittanut väärään numeroon. Mietin tuon miehen kannalta, että hänestä nyt varmaan on ollut outoa, kun tuntematon nainen alkaa kysellä syömisestä ja ihmettelemään hänen menemisiään.

Vierailija

Olin uimassa koirani kanssa autiolla metsäjärvellä keskellä korpea. Järvellä ei ole yhtään virallista uimarantaa ja tai edes mökkejä, siis todella hiljainen ja rauhallinen paikka. Pienehkön järven rantaan sai rämpiä jonkin matkaa autolta, eli siis edes tietä ei mennyt rantaan asti.

No koira uiskenteli iloisena ja itse kahlailin rannassa kun koira kiinnitti huomion kauempana järvellä kuuluvaan pärskeeseen veden pinnassa. Ajattelin että kysessä on ehkä iso kala, mutta tämä pärske tuli lähemmäs ja voimistui, eikä vaikuttanut kovin kalamaiselta. Seistiin koiran kanssa ihan jähmettyneenä kun pinnan alta nousi sukeltaja täysissä sukellustamineissa ja kysyi: ”Missähän on lähin tie?”
Osoitin tien suuntaan todella hämmentyneenä ja sukeltaja huikkasi kiitokset lähti lompsimaan räpylöineen ja happipulloinen kohti tietä. Hetken päästä oli hävinnyt metsään ja jäi epätodellinen ja huvittunut olo, että tapahtuiko tuo juuri oikeasti.

Vierailija

Oudoin on ollut tilanne jossa minulle ollaan vihaisia vaikka en ole tehnyt mitään. Kyseessä narsisti. Vielä oudommaksi tämän tekee että narsisti opettaa myös lapselleen miten kiusataan. Oikein kädestä pitäen.

Vierailija

Kerran kävellessäni kadulla tuikituntematon, ihan normaalin näköinen mies pysäytti minut kadulla selkeästi ilahtuneena ja kajauttaen iloisesti ja tuttavallisesti "Moooooi! Mitäs sulle kuuluu? Kiva nähdä!" ja niin edelleen. Yritin kuumeisesti miettiä että tunnenko miehen jostain vaikka naama ei sano mitään, mutta kasvoni (ulkomaalaistaustaa) sekä pukeutumistyylini ovat sen verran tunnistettavat että pakko tuon miehen oli minut jostain tietää. Lopulta kysyin varovaisesti että anteeksi, nyt en kyllä tunnista häntä, missähän olemme tavanneet? Mies innokkaasti jatkoi että "Etkös sä ole Tiina?" johon jouduin vastaamaan että ei, en ole Tiina. Miehen naama venähti, kurtisti kulmiaan, loi inhoavan katseen päästä varpaisiin ja poistui kiukkuisesti marssien paikalta mitään sanomatta. En tiedä hämmensikö enemmän miehen outo reaktio vai se että minulla on ilmeisesti kaksoisolento. :o

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin raskaana ja sairaalassa kontrollikäynnillä. Nuori ja hyvännäköinen mieslääkäri aloitti alapään kautta tutkimisen. Vieressä oleva naishoitaja vinkkaili koko ajan silmäänsä mulle ja nyökkäili tätä lääkäriä kohti, ihan kuin olisi yrittänyt parittaa mua tälle lääkärille. Tutkimuksen jälkeen, kun lääkäri oli poistunut huoneesta, hoitaja kysyi miltä tuntui, kun sellainen komistus vähän siveli sormillaan. Olin niin järkyttynyt ja yllättynyt ja oikeasti vaan nauroin loppupäivän :D

Järkyttävää! Vieläkään ei ole liian myöhäistä laittaa tuosta palautetta, se on itse asiassa sinun velvollisuutesi, ettei muut joutuisi kokemaan samaa. 

Entinen löppäluomi

Plastiikkakirurginen sairaanhoitaja vei minut toimepidehuoneeseen , jossa oli määrä tehdä roikkuvien yläluomien leikkaus. Odottelin 10 minuuttia itsekseni pitkälläni, esilääkittynä, leikkausvalmiina kunnes toinen hoitaja tuli ovesta sisään ja alkoi vetää kummallisia laitteita viereeni. Hän vilkaisia minua hieman hämmästyneen näköisenä, mutta jatkoi kiireisenä töitänsä.

Lopulta hän kysyi: sinullehan on tulossa vatsanalueen rasvaimu?
Minä: "Öö.. ei kun nää silmäluomet..siis."
Hoitaja nappasi paperit käsiinsä:"Sanoistko vielä nimesi ja hetun?:"

Ilmeni, että minut oli viety väärään leikkaushuoneeseen.
Onneksi olin tajuissani. Olin nimittäin erittäin hoikka, en tiedä olisiko suolisto imetty rasvan sijasta imuriin, mutta luomet olisivat jatkaneet lörpähtelyään.

Vierailija

Meillä oli kuudennen luokan luokkakuvaus koulun kentällä ja äkkiä takanani seissyt tyttö kysyi  kovaan ääneen "kuka sä oot?", käännyin ja  näin  vanhemman uppo-oudon kundin joka lähti nauraen juoksemaan siitä pois. Opettaja huusi kundin perään jotain tyyliin "hei"! ja  valokuvaaja vaikutti hämmentyneeltä. Myöhemmin kun kuvat tulivat, ylärivin vasemmassa reunassa seisoo tämä epäsiistin oloinen ehkä 15-vuotias kundi mustissa vaatteissa .  En ymmärrä, miksi tunki mukaan vieraiden lasten luokkakuvaan! 

Vierailija

Pohjustukseksi: minulla on melko harvinainen etunimi, joita on Suomessa noin 1000kpl, sanotaan nyt vaikka Nanna.

Olin vanhalla pienehköllä kotipaikkakunnallani käymässä, kun joku nainen tuli moikkaamaan iloisesti, ”Moooi Nanna pitkästä aikaa, mitäs sulle kuuluu, ei oo nähty hetkeen”.
Olin ihan äimänä että kuka ihme hän on, mutta koska olin asunut paikkakunnalla ja hän tiesi nimeni, tuntui ilmeiseltä että hän on joku vanha tuttu, jota en vain saa mieleeni.

Kerroin olevani vain käymässä ja vähän jotain kuulumisia ja yrin saada mieleeni mistä tunnetaan. Kuiten lopulta vähän nolona myönsin, että en nyt muista että mistäs me tunnetaankaan. Nainen kysyi sukunimeäni, ja siitä selvisi, että hän oli luullut minua joksikin toiseksi, jolla on sama nimi ja joka kuulema näyttää ihan samalta.

Oltiin molemmat tosi hämmentyneitä ja naurettiin tilanteelle ja lähdettiin eri suuntiin. Harmi etten tajunnu siinä kysyä tästä kaksoisolennostani tarkemmin, haluaisin kyllä kaksoisolentoni ja kaimani!

Vierailija

Olin menossa autolla työpaikkahaastatteluun erääseen syrjäiseen firmaan. Firman toimitiloihin piti ajaa tietä pitkin, joka kulki omistajien pihan halki. Saavun pihaan ja ensimmäisenä autosta ulos nostessani näen nuoren tytön prisessamekko päällä puuhun sidottuna ja viereiseen puuhun sidottuna ponin ohjaksista. Juuri kun olen kävelemässä tyttöä kohti kysyäkseni, mitä täällä oikein tapahtuu, tulee toisesta suunnasta nuori poika muskettisoturin vaatteet päällä ratsastaen ponilla ja kohta paikalle ilmestyy toinen tyttö prinsessamekossa ja hän ajaa vanhaa Zetoria. Tässä kohtaa repeän totaalisesti, kun tilanne on niin absurdi.

Lapset kertovat, että heillä on menossa joku turnajaisleikki ja neuvovat minut isänsä puheille (tämä isä oli siis firman omaistaja ja häntä olin tulossa tapaamaan haastattelun takia). Haastattelu meni kuitenkin hyvin ja sain työn ja näin näitä lapsia vielä moneen kertaan sen jälkeen.

Vierailija

Entinen löppäluomi kirjoitti:
Plastiikkakirurginen sairaanhoitaja vei minut toimepidehuoneeseen , jossa oli määrä tehdä roikkuvien yläluomien leikkaus. Odottelin 10 minuuttia itsekseni pitkälläni, esilääkittynä, leikkausvalmiina kunnes toinen hoitaja tuli ovesta sisään ja alkoi vetää kummallisia laitteita viereeni. Hän vilkaisia minua hieman hämmästyneen näköisenä, mutta jatkoi kiireisenä töitänsä.

Lopulta hän kysyi: sinullehan on tulossa vatsanalueen rasvaimu?
Minä: "Öö.. ei kun nää silmäluomet..siis."
Hoitaja nappasi paperit käsiinsä:"Sanoistko vielä nimesi ja hetun?:"

Ilmeni, että minut oli viety väärään leikkaushuoneeseen.
Onneksi olin tajuissani. Olin nimittäin erittäin hoikka, en tiedä olisiko suolisto imetty rasvan sijasta imuriin, mutta luomet olisivat jatkaneet lörpähtelyään.

Itselleni kävi niin, että istuin käytävällä olevalla penkillä odottamassa omaa vuoroani hammaslääkäriin. Minut kutsuttiin sisälle ja siellä kun olin suu auki kaikki härpäkkeet suussa niin lääkäri ihmettelee röntgenkuvia. Sitten kysyi nimeäni...olin väärä asiakas. Palasin takaisin käytävälle ja kohta olinkin oikeessa huoneessa. Eräs tuttuni meni lapsena leikkaukseen (poika) palasi sieltä ympärileikattuna. Oikea toimenpide ei ollut siellä päinkään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pohjustukseksi: minulla on melko harvinainen etunimi, joita on Suomessa noin 1000kpl, sanotaan nyt vaikka Nanna.

Olin vanhalla pienehköllä kotipaikkakunnallani käymässä, kun joku nainen tuli moikkaamaan iloisesti, ”Moooi Nanna pitkästä aikaa, mitäs sulle kuuluu, ei oo nähty hetkeen”.
Olin ihan äimänä että kuka ihme hän on, mutta koska olin asunut paikkakunnalla ja hän tiesi nimeni, tuntui ilmeiseltä että hän on joku vanha tuttu, jota en vain saa mieleeni.

Kerroin olevani vain käymässä ja vähän jotain kuulumisia ja yrin saada mieleeni mistä tunnetaan. Kuiten lopulta vähän nolona myönsin, että en nyt muista että mistäs me tunnetaankaan. Nainen kysyi sukunimeäni, ja siitä selvisi, että hän oli luullut minua joksikin toiseksi, jolla on sama nimi ja joka kuulema näyttää ihan samalta.

Oltiin molemmat tosi hämmentyneitä ja naurettiin tilanteelle ja lähdettiin eri suuntiin. Harmi etten tajunnu siinä kysyä tästä kaksoisolennostani tarkemmin, haluaisin kyllä kaksoisolentoni ja kaimani!


Etenkin nimi-kaksoisolennot hämmentävät. Jos on (harvinainen) etunimi, on myös sama sukunimi kuin jollain toisella.
Ville Virtasia riittää, mutta luulisi ettei maailmassa olisi kahta "Rosetta Ala-Keski-Välimäkeä"(esimerkki). Näin on kuitenkin käynyt. Samoin kaksi harvinaista nimeä voi löytyä lähietäisyydeltä.
Sisarellani on todella harvinainen etunimi. Niin kävi kuitenkin, että kotikunnassamme oli toinen melkein saman niminen ihminen. Hän ei käyttänyt omaa nimeään vaan siitä oikaistua lempinimeä, joka oli sisareni nimi.
Kävin kurssin, jonka toisella osallistujalla oli erikoinen sukunimi. Hän käytti pojastaan lempinimeä.
Pari vuotta myohemmin veljellä oli työkaveri, täysin eri ihminen, jolla oli tämä sama yhdistelmä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla