Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (157)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hideous kojimalta nyt tulee sellasta teko taiteellista tuubaa niinkun death stranding aka. Postimies simulaattori perus duunarille.

Ja hienoa yleistämistä hermanni. Nykyään kuitenkin on melkein joka pelissä ne hard ja ultra hard vaikeustasot

Kukaan ei ole väittänytkään että kaikki pelit olisivat ultravaikeita, edes samasta sarjasta tai samalta tekijältä.

Muutenkin ihmiset jotka ei jaksa seurata tarinaa ja skippaa sen mahdollisimman usein tulee sitten valittamaan että peli on pelkkä paikasta toiseen tallomissimulaattori kun ne tulivat skipanneeksi kaiken varsinaisen sisällön pelistä eli tarinan. Näin taisi käydä death strandingille josta osa pitää ja osa inhoaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hideous kojimalta nyt tulee sellasta teko taiteellista tuubaa niinkun death stranding aka. Postimies simulaattori perus duunarille.

Ja hienoa yleistämistä hermanni. Nykyään kuitenkin on melkein joka pelissä ne hard ja ultra hard vaikeustasot

Kukaan ei ole väittänytkään että kaikki pelit olisivat ultravaikeita, edes samasta sarjasta tai samalta tekijältä.

Muutenkin ihmiset jotka ei jaksa seurata tarinaa ja skippaa sen mahdollisimman usein tulee sitten valittamaan että peli on pelkkä paikasta toiseen tallomissimulaattori kun ne tulivat skipanneeksi kaiken varsinaisen sisällön pelistä eli tarinan. Näin taisi käydä death strandingille josta osa pitää ja osa inhoaa. 

Jos haluan vain kävellä tarinan takia kävelen leffan katsomaan tarinan.

Kun haluan pelata haluan tehdä muutakin kuin kävellä.

-DS:ään täysin pettynyt

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hideous kojimalta nyt tulee sellasta teko taiteellista tuubaa niinkun death stranding aka. Postimies simulaattori perus duunarille.

Ja hienoa yleistämistä hermanni. Nykyään kuitenkin on melkein joka pelissä ne hard ja ultra hard vaikeustasot

Kukaan ei ole väittänytkään että kaikki pelit olisivat ultravaikeita, edes samasta sarjasta tai samalta tekijältä.

Muutenkin ihmiset jotka ei jaksa seurata tarinaa ja skippaa sen mahdollisimman usein tulee sitten valittamaan että peli on pelkkä paikasta toiseen tallomissimulaattori kun ne tulivat skipanneeksi kaiken varsinaisen sisällön pelistä eli tarinan. Näin taisi käydä death strandingille josta osa pitää ja osa inhoaa. 

Jos haluan vain kävellä tarinan takia kävelen leffan katsomaan tarinan.

Kun haluan pelata haluan tehdä muutakin kuin kävellä.

-DS:ään täysin pettynyt

Ehdottaisin että pelaat sitten jotain muuta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kokeile Souls-pelejä. Niiden suola on nimenomaan haastavuus.

Tää valittaja on varmaan niitä jotka pelaa noi läpi erilaisten cheat-koodien ja muiden apuohjelmien avulla katsottuaan ensin opasvideoita 100 tuntia. Sitten menee valittamaan pelin foorumille että liian helppoa. 

Vierailija

Mä aloitin Zelda-sarjan pelaamisen muutama vuosi sitten, tavoitteena mennä ne läpi ilmestymisjärjestyksessä. Oon nyt Minish Capissa ja tässä on kyllä huomannut kädestäpitelyn lisääntymisen. Tuntuu että ei pelaajana saa tutkia ja tajuta itsenäisesti mitään kun joku on välittömästi "vinkkaamassa" mitä pitäisi tehdä ennen kuin on ollut edes mahdollisuutta tehdä mitään itse. Tuntuu että pelintekijät on kauhen huolissaan siitä että mä tylsistyn jos joudun yhtään miettimään, mikä antaa semmosen vaikitelman että tekijöillä ei ole luottoa omaan peliinsä, tai pelaajiin. Tähän ei auta se että vihollisten tekoälyä parantaa vaan kyse on ihan peliin sisäänrakennetusta ongelmasta. Zeldojen pointti on aika pitkälti maailman tutkiminen, ongelmanratkaisu ja salaisuuksien löytäminen, ja jos tämä tehdään niin yksinkertaiseksi ettei aivoja tarvi yhtään käyttää niin mun mielessä siinä ollaan menty metsään. Toki tässä on ollut heittelyä, eli jokainen peli sarjassa ei ole edellistä simppelimpi tai pitele entistä enemmän kädestä, mutta kyllä trendi tuntuu olevan että mitä uudempi peli, sitä enemmän pidetään kädestä.

Vierailija

Onneksi. Olisi vielä kiva jos saisi sellaisen ominaisuuden, että mitä tähän saakka onkaan tapahtunut ja miten tätä peliä pelattiinkaan kun ehtii unohtua välillä kun ei jaksa tai ehdi pelata kun on niin paljon töitä.

Vierailija

Totta, toista se oli 80-luvulla kun ekan tasonkin läpipääseminen oli elämänkokoinen saavutus. Sitäkin sai hinkata vuoden ennen kuin oli mitään toivoa. Vasta 30 vuotta myöhemmin sai nähdä millainen peli kokonaisuudessaan oli kun katsoi youtubesta 5 minuutin läpipeluuvideon. Oi niitä aikoja!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle casuaali on sellainen, joka hakkaa samaa peliä vuodesta toiseen. Esim CS tai Starcraft. Ei kyllä pää kestäisi, sen verran puuduttavaa touhua, mikään ei muutu, samaa pskaa uudelleen ja uudelleen. Ei, ei, ei.

Jos on nettipelaaja ja yhtään kilpailullinen vielä, niin tuo määritelmäsi casuaalille on kyllä melkoisen päinvastainen yleisimmin käytettyyn verrattuna, jonka kuvaamaa harrastuneisuutta vastaisi aika hyvin käsite "pelailu". Semmoista kevyttä satunnaista hauskanpitoa ilman kilpailullisuutta, verenmaku suussa suorittamista (tyyliin "pakko saada kaikissa peleissä 100% achievementeistä vaikka henki menisi"), tai sen suurempaa perehtymistä tai paneutumista vaativien pelien pelaamista, oli syynä sitten vaikeustaso tai monimutkaisuus. Jotkut varmaan luonnehtisivat vähemmän mairittelevasti pienimmän yhteisen nimittäjän bulkki-mainstream-pelien kanssa puuhastelijoiksi.

No, ehkä minä sitten olen noiden kriteerien perustella casuaali-pelaaja. Itse en jaksa pelata esim. sellaisia pelejä, joissa pelihahmoa pitää grindata monen tunnin edestä, jotta se voisi päihittää jonkin pomovastuksen. En myöskään välitä pelata sellaisia pelejä, jotka ovat niin vaikeita, että esim. pomotaisteluissa pitää opetella erikseen jokaisen vastuksen liikkeet ja hyökkäykset erikseen ulkoa, että taistelun kykenee voittamaan.

Itse pidän erityisesti esim. Tomb Raider- ja Devil May Cry-sarjoista peleistä siksi, että niissä on alussa mahdollisuus valita haluamansa vaikeustaso, eikä niissä tarvitse liian pitkään opetella kovin monimutkaisia pelimekaaniikkoja (ainakaan matalammilla vaikeutasoilla). Eikä pelien läpipeluu tyssää siihen, että vaikeustaso on liian korkea.

Vierailija

Niin no. Mitä nyt ajattelee sitten sen haasteen olevan. Päättelyä, reaktionopeutta, ulkoa opettelua/muistamista, yhteistyötä, luovuutta... 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä aloitin Zelda-sarjan pelaamisen muutama vuosi sitten, tavoitteena mennä ne läpi ilmestymisjärjestyksessä. Oon nyt Minish Capissa ja tässä on kyllä huomannut kädestäpitelyn lisääntymisen. Tuntuu että ei pelaajana saa tutkia ja tajuta itsenäisesti mitään kun joku on välittömästi "vinkkaamassa" mitä pitäisi tehdä ennen kuin on ollut edes mahdollisuutta tehdä mitään itse. Tuntuu että pelintekijät on kauhen huolissaan siitä että mä tylsistyn jos joudun yhtään miettimään, mikä antaa semmosen vaikitelman että tekijöillä ei ole luottoa omaan peliinsä, tai pelaajiin. Tähän ei auta se että vihollisten tekoälyä parantaa vaan kyse on ihan peliin sisäänrakennetusta ongelmasta. Zeldojen pointti on aika pitkälti maailman tutkiminen, ongelmanratkaisu ja salaisuuksien löytäminen, ja jos tämä tehdään niin yksinkertaiseksi ettei aivoja tarvi yhtään käyttää niin mun mielessä siinä ollaan menty metsään. Toki tässä on ollut heittelyä, eli jokainen peli sarjassa ei ole edellistä simppelimpi tai pitele entistä enemmän kädestä, mutta kyllä trendi tuntuu olevan että mitä uudempi peli, sitä enemmän pidetään kädestä.

Itse huomannut saman että peleissä on enemmän näitä auttavia käsiä tai nuolia kartassa mikä näyttää suoraan mihin pitää mennä.

Varsinkin juuri peleissä, missä se tutkiminen on isossa osassa peliä, menee pilalle kun avustetaan suoraan se paikka. Esimerkiksi Oblivionissa, Skyrimissä ja Fallout3/Fallout-New Vegasissa ne karttanuolet on täysin turhia kun se riittäisi että annetaan vain vihjeet maamerkeistä mitä seurata että pääsee tehtävän osoittamaan paikkaan. Siinä kun voi samalla löytää muuta kivaa tai salapaikkoja kun etsii ja seuraa niitä maamerkkejä.

Morrowind on hyvä esimerkki hyvästä avoimen maailman seikkailupelistä. Kun ottaa tehtävän vastaan niin annetaan vain vihjeet miten tehtävän osoittamaan paikkaan pääsee ilman että on mitään nuolta näyttämässä suoraan sitä paikkaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitin Zelda-sarjan pelaamisen muutama vuosi sitten, tavoitteena mennä ne läpi ilmestymisjärjestyksessä. Oon nyt Minish Capissa ja tässä on kyllä huomannut kädestäpitelyn lisääntymisen. Tuntuu että ei pelaajana saa tutkia ja tajuta itsenäisesti mitään kun joku on välittömästi "vinkkaamassa" mitä pitäisi tehdä ennen kuin on ollut edes mahdollisuutta tehdä mitään itse. Tuntuu että pelintekijät on kauhen huolissaan siitä että mä tylsistyn jos joudun yhtään miettimään, mikä antaa semmosen vaikitelman että tekijöillä ei ole luottoa omaan peliinsä, tai pelaajiin. Tähän ei auta se että vihollisten tekoälyä parantaa vaan kyse on ihan peliin sisäänrakennetusta ongelmasta. Zeldojen pointti on aika pitkälti maailman tutkiminen, ongelmanratkaisu ja salaisuuksien löytäminen, ja jos tämä tehdään niin yksinkertaiseksi ettei aivoja tarvi yhtään käyttää niin mun mielessä siinä ollaan menty metsään. Toki tässä on ollut heittelyä, eli jokainen peli sarjassa ei ole edellistä simppelimpi tai pitele entistä enemmän kädestä, mutta kyllä trendi tuntuu olevan että mitä uudempi peli, sitä enemmän pidetään kädestä.

Itse huomannut saman että peleissä on enemmän näitä auttavia käsiä tai nuolia kartassa mikä näyttää suoraan mihin pitää mennä.

Varsinkin juuri peleissä, missä se tutkiminen on isossa osassa peliä, menee pilalle kun avustetaan suoraan se paikka. Esimerkiksi Oblivionissa, Skyrimissä ja Fallout3/Fallout-New Vegasissa ne karttanuolet on täysin turhia kun se riittäisi että annetaan vain vihjeet maamerkeistä mitä seurata että pääsee tehtävän osoittamaan paikkaan. Siinä kun voi samalla löytää muuta kivaa tai salapaikkoja kun etsii ja seuraa niitä maamerkkejä.

Morrowind on hyvä esimerkki hyvästä avoimen maailman seikkailupelistä. Kun ottaa tehtävän vastaan niin annetaan vain vihjeet miten tehtävän osoittamaan paikkaan pääsee ilman että on mitään nuolta näyttämässä suoraan sitä paikkaa.


Ihan samaa mieltä! Just ton takia tykkäsin enemmän Link's Awakeningista kun A Link to the Pastista, koska ei ollut suoraan merkkejä kartassa, tai kartta heti näkyvillä, vaan kartta täydentyi sitä mukaa kun tutki ja temppeleiden sun muiden sijainnista annettiin hyvin yleisen tason vihje ja se itse löytäminen jäi itselle.

Vierailija

The Witness. First person puzzle-peli joka ei perustu sormila näpräämiseen, vaan joutuu miettimään puzzleja. Ei ole kyllä ihan helpoimmasta päästä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat