Sivut

Kommentit (173)

Vierailija

En puhuisi. Neuvolan perushenkilökunnalla ei ole ammattitaitoa tai ainakin on tuurista kiinni mitä päättelevät ja sitten tekevät...ja saattavat aiheuttaa enemmän ongelmia kun auttaa loppupelissä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti uskaltaa, ole vain rohkea ja puhu ongelmistasi. Se auttamisarmeijan tarkoitus on nimenomaan auttaa, joten älä pelkää ottaa apua vastaan. :)

Et sitten ole esim. täältä lukenut kokemuksia, että mitä se käytännössä tarkoittaa että se perhetyö tulee kotiin? Ne käy monta kertaa istumassa sohvalla "jutustelemassa" ja antaa käskyjä arjen pyörittämiseen että pitää leipoa sämpylät ja tehdä makaronilaatikko ja seuraavalla kerralla ne tenttaa että leivoitko sämpylät. Eikä niistä pääse eroon millään. Jos sanoo niille, että älkää enää tulko, niin ne tekee lasun.


Ei mene noin. Kyse on lapsista ja lapsien hyvinvoinnista. Tottakai katsotaan, että kotona on tarpeeksi siistiä ja lapsilla on puhdasta päällä ja ruokaa annetaan. Tämä on lapsien etu.
Kukaan ei odota, että olisi vuoden vanhempi, jauhopeukalo tai koti kiiltäisi.
Joskus ulkopuolinen voi nähdä hyvin, että on jaksamisongelma. Perhetyöstä tarjotaan hoitoapua ilmaiseksi. Kukapa vanhempi ei haluaisi muutamaa ylimääräistä tuntia omaa aikaa viikossa. Voipi käydä vaikka kuntoilemassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Nykyään lapset pyritään viimeiseen asti pitämää n kotona, vaikka olisi minkälaiset olot. Edes alkoholismi ei ole este lapsien kotona asumiselle, jos juominen pysyy kurissa.
Jos apua on tarjolla (ja selkeästi tarve), miksi sitä on niin vaikea ottaa vastaan? Perhetyö voi järjestää lastenhoitoapua, siivousapua ja antaa taloudellista tukea, vaatteita ja leluja.

Vierailija

Jos ap teillä on ongelmia perheessä, ei ne mihinkään lähde niitä ongelmia piilottelemalla. Mitä pidempään asioiden antaa olla, sitä suuremmiksi ne paisuu. Lapset ovat herkkiä ja vaistoavat kaiken. Imevät itseensä asiat ja alkavat sitten oireilla.
Puhu ja kerro. Saat apua, kun uskallat sitä pyytää. Joskus pelkkä puhuminen auttaa. Silloin on uskaltanut myöntää itselleen, että on ongelma.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos ap teillä on ongelmia perheessä, ei ne mihinkään lähde niitä ongelmia piilottelemalla. Mitä pidempään asioiden antaa olla, sitä suuremmiksi ne paisuu. Lapset ovat herkkiä ja vaistoavat kaiken. Imevät itseensä asiat ja alkavat sitten oireilla.
Puhu ja kerro. Saat apua, kun uskallat sitä pyytää. Joskus pelkkä puhuminen auttaa. Silloin on uskaltanut myöntää itselleen, että on ongelma.

Tavalla tai toisella lapset alkavat oireilla perheissä, joissa on ongelmia. Ennemmin tai myöhemmin. Parempi ennen kuin myöhemmin.
Olet hyvä vanhempi, kun uskallat puhua asioista. Joillekin vanhemmille se oma sädekehä on tärkeämpi, kuin lasten hyvinvointi.

Vierailija

Mainitsin erilleen muutosta miehen kanssa ja että tilanne on monimutkainen, mutta yhteenpaluu mahdollinen.
Rivien välistä oli kuultavissa että mietti jo perhetyöntekijää meille ohjaamaan miestä lapsen kanssa (mies on TÄYSIN pätevä isä kuitenkin!).
Tämä äitiysnlassa ja täysin entuudestaan tuntematon terkkari mulle.
Päätin etten mene enää vaan käyn paristi yksityisellä ennen synnytystä.

En halua puhua suhdetilanteestamme mutta jotenkin th sai keskustelun siihen suuntaan eikä ollut pokkaa sanoa suoraan, että jos nyt ei puhuttais tästä?

Vierailija

Itse en ymmärrä mitä ”keskusteluapu” tai turvaverkot auttaa siihen jos yöt menee valvoessa pienten lasten kanssa ja huonolla tuurilla hoidettava siihen päälle vielä työt. Yksikään keskustelu ei auta krooniseen unenpuutteeseen eikä turvaverkot voi loputtomiin ottaa lasta/lapsia hoitoon jotta vanhemmat saa nukkua. Itselläni ei kyllä helpottanut yksi yö kuukaudessa mummolassa, kun sama valvominen jatkui kuitenkin.

Siihen unenpuutteeseen ja jaksamiseen auttaa vain se että itse höllää, vähentää töitä ja laskee rimaa. Tottakai lapsilla pitää olla ruokaa pöydässä, koti edes sinnepäin siisti ja puhdasta vaatetta jne, mutta jo sen ääneen sanominen ja yleinen hyväksyntä sille että pienten lasten vanhemmat on kovilla työelämän ja perhe-elämän yhdistämisessä auttaisi. Suomi saisi enemmän tukea nimenomaan työssäkäyviä vanhempia esim verohelpotuksin, eikä niin että ainoa tuki olisi jättäytyä pois töistä tukien varaan (kotihoidontuki). Ja mitä jos väsymys jatkuu lasten täytettyä kolme.. siinä ollaan täysin omillaan. Osa-aikatyö alle kouluikäisten kanssa olisi unelma, mutta suut on ruokittava. Pienipalkkaisilla aloilla unelmaksi jää, on vain sinniteltävä. Ja osa-aikatyöhön ei läheskään kaikki ole oikeutettuja edes, tässä pätkätöiden maailmassa. Työnantaja saa päättää miten olet osa-aikaisella, eikä välttämättä vakkareillekaan tätä myönnetä. Monta uupumusta ja väsymystä vältettäisiin jos ei oletettaisi että pitää revetä joka paikkaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään neuvolassa. Kirjataan ylös ja liitetään syytteeseen, kunhan ensin keksivät rikoksen. Jotain laiminlyöntejä lasta kohtaan.

Kerro meille mikä mieltä painaa.

Parisuhde on ihan karilla, koska miestä ei näytä kiinnostavan yhtään mikään yhteinen eikä minun kanssa edes välillä lyhyesti ajan yhdessä ajan viettäminen. Saisin meille ilmaisen lapsenvahdin, jotta päästäisiin vaikka leffaan yhdessä tai syömään, mutta mies ei halua. Eikä halua juuri minnekään lapsenkaan kanssa. Minua ahdistaa ja mietin eroa. Ap

Kun meillä oli näin sillä oli toinen nainen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään neuvolassa. Kirjataan ylös ja liitetään syytteeseen, kunhan ensin keksivät rikoksen. Jotain laiminlyöntejä lasta kohtaan.

Kerro meille mikä mieltä painaa.

Parisuhde on ihan karilla, koska miestä ei näytä kiinnostavan yhtään mikään yhteinen eikä minun kanssa edes välillä lyhyesti ajan yhdessä ajan viettäminen. Saisin meille ilmaisen lapsenvahdin, jotta päästäisiin vaikka leffaan yhdessä tai syömään, mutta mies ei halua. Eikä halua juuri minnekään lapsenkaan kanssa. Minua ahdistaa ja mietin eroa. Ap

No tuota noin. Ei ehkä ole lasten neuvola asia teidän parisuhteen ongelmat ja kariutuminen.
Mitä miettimistä erossa enää on jos tilanne on tuo?
Ja ko. Asia on sinun puhuttava miehesi kanssa.
Ei kukaan muu teidän parisuhdetta voi hoitaa kun te itse. Voittehan te pariterapiaan mennä mutta tuskin miestäsi kiinnostaa sekään ja mitä järkwä mennä kun eron partaalla noin hyvin olette?
Minä annan sulle ihan ilmaisen vinkin....lopeta jahkaaminen, sano miehellesi että tästä ei tule mitään ,erotaan ja piste.
Mikä siinä voi niin vaikeeta olla?
Jos miestäsi yhtään teidän parisuhde kiinnostaa se tekee ryhtiliikkeen ja yrittää pelastaa liiton. Mutta jos sitä ei kiinnosta pätkääkään niin suostuu eroon.

Mä en käsitä miks ihmiset tekee asioista niin vaikeita ihan itse. Se tuha itsesäälissä piehtarointi ja asioiden vatkaaminen ei johda mihinkään.

Vierailija

Täällä ketjussa menee taas perhetyö ja kotiapu iloisesti sekaisin. Perhetyö ei auta missään kodin- tai lapsen hoidollisissa asioissa, vaan istuu sohvalla juomassa kahvia ja neuvomassa ja tekemässä kirjauksia. Kotiapu on erikseen, sieltä tulee työntekijä, joka siivoaa ja vie vaikka lasta puistoon, että voi itse hengähtää hetken. Ollaan oltu kummankin instanssin asiakkaana.

Vierailija

En jaksanut koko ketjua lukea ja joku on tätä jo ehkä ehdottanutkin, mutta esim. monet seurakunnat tarjoavat parisuhdeterapiaa, parisuhdeiltoja jne. Voisi olla teille hyväksi, koska niissä nimenomaan keskitytään siihen parisuhteeseen (ja halutessaan saa neuvoja myös vaikka vanhemmuuteen). Seurakunnan jutut ovat yleensä ilmaisia ja (riippuu ehkä paikkakunnasta) niihin voi mennä/osallistua vaikkei kuuluisi kirkkoon. (Niissä ei myöskään tuputeta uskoa, jos sitä pelkää).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut väittää, ettei siitä voida tehdä lasua, jos kertoo neuvolassa ettei jaksa tai parisuhteessa menee huonosti? Se on selvää, että sitten tehdään, jos on kyse väkivaltaisesta suhteesta tai jaksamisen takia lapsi on heitteillä, mutta kun niitä lasuja on tehty myös ihan pikkujuttujen takia. Eihän siitä lasusta välttämättä mitään kummempaa seuraa, mutta joskus taas joutuu pitkäänkin seurantaan, vaikka kaikki on hyvin.

Ei seuraa sen kummempaa? Kyllä siitä varmasti seuraa hirveä stressi, loukkaantumisen tunne, pelko, luottamuspula terveydenhuoktohenkilöstöön, huonoa vanhemmuutta koska olet sttessaantunut, parisuhdeongelmua kun alatte syyttelemään toisianne, aiheetonta häpeää ja syyllisyyden tunnetta. Kyllä aiheeton lasu voi toimia niin, että se tuottaa lasu-asiakkaita! Ei se ole pikkujuttu. Lasten vanhemmat ovat lapsen voinnille tärkein kapula! Jos sitä aletaan järsiä, on kohta oikeasti lasu-aihetta! Ja ehkä muitakin oikeudenkäyntejä suuntaan ja toiseen.

Noho

Jos haluat myöhemmin lietsoa huoltoriitaa ja nostaa rikosilmoituksia lastesi isää vastaan, niin joo hieno idea. Kaikki mitä johonkin kirjataan ja vaikka millä perusteella. Ne on siellä sitä maailman tappiin asti.
Keuruulla on ihmisiä, jotka osaa neuvoa tarkemmin. Miten saa riidan ihan yksin ja miten saa lapsen mielisairaalaan loppuiäkseen. Sittenpä on saatupois isältään.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat