Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Erosin tyttäreni isästä 15 vuotta sitten. Ero otti koville. Se verotti voimia, itsetuntoa ja syyllistin itseäni; olinhan särkenyt lapseltani perheen. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Vietimme merkkipäivät yhdessä, hoidimme lapsen asioita yhteistuumin, myöhemmin tulivat mukaan uudetkin puolisot sulassa sovussa. Yhteydenpito entisen puolison kanssa sai uuden sävyn, ja olemme edelleenkin tekemisissä hyvällä mielellä.

Tyttärestämme on kasvanut tasapainoinen nuori aikuinen, joka on kertonut olevansa onnellinen siitä miten vähän eromme on vaikuttanut hänen elämänsä kulkuun.

Olen ihan hiton iloinen jos muillakin tapahtuu jotain tällaista, olkoon nyt sitten vaikka kuninkatar Suamen Turust.

Vierailija

Ero on helppo niille jotka löytävät helposti uusia kumppaneita. Eli toisin sanoen korkeampitasoisille. Kaikista vaikein ero on sille, jolla on ollut itseään tasokkaampi kumppani ja joka tulee jätetyksi. Hän tietää, ettei enää löydä uutta yhtä hyvää.

Itselleni ero oli aluksi vaikea, mutta myöhemmin olemme kyllä pystyneet olemaan väleissä. Ei ne tunteet täysin koskaan katoa. Edelleenkin aina suudellaan ja halataan kun tavataan. Mutta ei sen tarvitse tarkoittaa että haluaisimme palata yhteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

treffit kirjoitti:
Siis miten niin ei voi olla eron jalkeen eksan kanssa ystava..? Mina olen viela valeissa kaikkien eksieni kanssa, yhta lukuunottamatta. Yksi heista on jopa yksi parhaista kavereistani. 

Kaikilla se eroaminen ei käy yhtä nätisti, vaan jompikumpi osapuoli on saattanut tulla petetyksi, jätetyksi, loukatuksi ja huijatuksi. Tällaisen käytöksen jälkeen ystävyys ei ole mahdollinen, tai vaatisi ihan järjettömän paljon että näistä asioista noin vain pääsisi ylitse.  Elatusmaksuista jouduttiin käymään käräjäoikeuden kautta kierros.

Edelleenkin ihan jokaisen ainoan asian kohdalla missä voi, exäni jarruttaa kaikkea. Ositusta ei olisi varmaankaan vieläkään tehty, jos en olisi ollut siinä kohdalla järkähtämätön. Syytti minua kiristyksestä, kun halusin oman osani (en siis edes puolia yhteisestä omaisuudesta). Miten tällaisen kanssa ollaan ystäviä? Jos aivan joka kohdassa missä voi, toinen vetää jotenkin kotiinpäin?

Hienoa että jotkut ovat ystäviä vielä eron jälkeen, kaikkien kohdalla se ei ole mitenkään mahdollista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Siis miten niin ei voi olla eron jalkeen eksan kanssa ystava..? Mina olen viela valeissa kaikkien eksieni kanssa, yhta lukuunottamatta. Yksi heista on jopa yksi parhaista kavereistani. 

Kaikilla se eroaminen ei käy yhtä nätisti, vaan jompikumpi osapuoli on saattanut tulla petetyksi, jätetyksi, loukatuksi ja huijatuksi. Tällaisen käytöksen jälkeen ystävyys ei ole mahdollinen, tai vaatisi ihan järjettömän paljon että näistä asioista noin vain pääsisi ylitse.  Elatusmaksuista jouduttiin käymään käräjäoikeuden kautta kierros.

Edelleenkin ihan jokaisen ainoan asian kohdalla missä voi, exäni jarruttaa kaikkea. Ositusta ei olisi varmaankaan vieläkään tehty, jos en olisi ollut siinä kohdalla järkähtämätön. Syytti minua kiristyksestä, kun halusin oman osani (en siis edes puolia yhteisestä omaisuudesta). Miten tällaisen kanssa ollaan ystäviä? Jos aivan joka kohdassa missä voi, toinen vetää jotenkin kotiinpäin?

Hienoa että jotkut ovat ystäviä vielä eron jälkeen, kaikkien kohdalla se ei ole mitenkään mahdollista.

Se jos haluaa tehdä itsensä säälittäväksi, niin eihän siitä pääse yli. Mutta mitä se hyödyttää? Tuskin on lasten kannalta hyvä sekään, että kantaa kaunaa toiselle vanhemmalle. Eikä ex halua sinua takaisin vaikka kuinka olisit katkera.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Siis miten niin ei voi olla eron jalkeen eksan kanssa ystava..? Mina olen viela valeissa kaikkien eksieni kanssa, yhta lukuunottamatta. Yksi heista on jopa yksi parhaista kavereistani. 

Kaikilla se eroaminen ei käy yhtä nätisti, vaan jompikumpi osapuoli on saattanut tulla petetyksi, jätetyksi, loukatuksi ja huijatuksi. Tällaisen käytöksen jälkeen ystävyys ei ole mahdollinen, tai vaatisi ihan järjettömän paljon että näistä asioista noin vain pääsisi ylitse.  Elatusmaksuista jouduttiin käymään käräjäoikeuden kautta kierros.

Edelleenkin ihan jokaisen ainoan asian kohdalla missä voi, exäni jarruttaa kaikkea. Ositusta ei olisi varmaankaan vieläkään tehty, jos en olisi ollut siinä kohdalla järkähtämätön. Syytti minua kiristyksestä, kun halusin oman osani (en siis edes puolia yhteisestä omaisuudesta). Miten tällaisen kanssa ollaan ystäviä? Jos aivan joka kohdassa missä voi, toinen vetää jotenkin kotiinpäin?

Hienoa että jotkut ovat ystäviä vielä eron jälkeen, kaikkien kohdalla se ei ole mitenkään mahdollista.

Se jos haluaa tehdä itsensä säälittäväksi, niin eihän siitä pääse yli. Mutta mitä se hyödyttää? Tuskin on lasten kannalta hyvä sekään, että kantaa kaunaa toiselle vanhemmalle. Eikä ex halua sinua takaisin vaikka kuinka olisit katkera.

Taisit ymmärtää väärin. En minäkään halua exääni takaisin. Mutta hänen kanssaan yhteistyö ja ystävyys tarkoittaisi sitä että mentäisiin edelleen ainoastaan hänen ehdoillaan.  Kynnysmatoksi ei tarvitse jäädä vaikka parisuhde päättyisikin. Jos kumpikin osapuoli on kohdellut toisiaan asiallisesti, niin asialliset välit voi säilyä. Ystävyyteen tarvitaan enemmän, nimittäin luottamusta ja sitä en aio enää koskaan exälleni antaa.

Vierailija

Lapsilta olisi pitänyt kysyä, että haluatteko olla 7 päivää erossa äidistä ja 7 päivää erossa isästä. Mikähän olisi ollut vastaus..

Perheen perinteet ovat tärkeä juttu, mutta jos oikeasti erotaan ja sitoudutaan uuteen kumppaniin, niin harva kai ilahtuisi ajatatuksesta, jossa siippa pyyhältää exän luo sunnuntaiaamuisin aamiaiselle.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat