Kommentit (11)

Vierailija

Ihania juttuja - ja samalla kovin haikea kaipuu hiipii sydämeen. Meidän ihanista lapsistamme ei yksikään isovanhemmista ole tippaakaan kiinnostunut - eivät viitsi tavata lapsenlapsia ollenkaan eivätkä ole koskaan halunneet viettää aikaa eikä edes tutustua heihin.
Meillä vanhemmilla ei ole lainkaan apua koskaan, joten jaksaminen on välillä koetuksella, mutta tämä ei ole se suurin harmitus - vaan se on, että lapsille ei tule mitään suhdetta isovanhempiin. Heitä ei voi pakottaa, ja kun kiinnostusta tai halua ei ole, ei synny sitä suhdettakaan.
Olkaa kiitollisia ja onnellisia te, joilla isovanhemmat on lastenne elämässä mukana!

Vierailija

Ja sitten nämä samat isovanhemmat itkevät vanhainkodissa,että lapset ja lastenlapset ja lastenlastenlapset eivät käy katsomassa.

Olen ollut töissä näissä paikoissa ja kohdattuani kyseisiä tapauksia,se on särkenyt sydäntä.

Olen kuitenkin välillä ajatellut,että oisko peiliin katsomisen paikka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ja sitten nämä samat isovanhemmat itkevät vanhainkodissa,että lapset ja lastenlapset ja lastenlastenlapset eivät käy katsomassa.

Olen ollut töissä näissä paikoissa ja kohdattuani kyseisiä tapauksia,se on särkenyt sydäntä.

Olen kuitenkin välillä ajatellut,että oisko peiliin katsomisen paikka.


Niinpä, isovanhemmilla se on yleensä ihan itse aiheutettua jos aikuiset lapset eivät halua käydä katsomassa. Minäkään en aio käydä katsomassa - kamala väkivaltalapsuus oli ihan tarpeeksi suuri kärsimys. Myöskään eivät ole lopettaneet huonoa käytöstään vaan jatkavat sitä edelleen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ja sitten nämä samat isovanhemmat itkevät vanhainkodissa,että lapset ja lastenlapset ja lastenlastenlapset eivät käy katsomassa.

Olen ollut töissä näissä paikoissa ja kohdattuani kyseisiä tapauksia,se on särkenyt sydäntä.

Olen kuitenkin välillä ajatellut,että oisko peiliin katsomisen paikka.


Näin on, ihmiset on mielettömän itsekkäitä, apu kyllä kelpaa isovanhemmilta, lastenhoitoapu, taloudellinen apu, kiva päästä valmiisiin ruokapöytiin, isovanhempien pitäisi jakaa kesän parhaimmat päivät mökillä lapsilauman keskellä jne., mutta anna olla kun Vuorostaan nuorempien pitäisi sitten käydä edes kerran viikossa katsomassa, ulkoiluttamassa, juttelemassa sen sairaan, välillä vaivojansa valittavan, samoja asioita toistavan, kärttyisän vanhuksen luona, niin voi että se on raskasta, voi että niitä syitä löytyy, miksi ei millään ehdi. Hävetkää!
No, itsepä annatte esimerkin taas vuorostaan tuleville sukupolville, luuletteko todellakin, että he teistä itsekkäistä oman edun tavoittelijoisra välittävät, kun pyöriskelee kivuissanne niissä märissä vaipoissanne jossain hoitokodissa tai kotona kuin vankilassa.

Oz

Sama juttu. Meillä katsotaan kalenteri kourassa joku aika milloin isovanhemmat ehtisivät näkemään lastenlasta. Se ei ole lukuisista pyynnöistä onnistunut toistaiseksi 6kk, vaikka öapset kysyvät koko ajan koska pääsisivät mummolaan. Omispa meilläkin isovanhemmat mukana...

Vierailija

Meillä toiset isovanhemmat asuvat 40km päässä ja nähdään viikottain. Haluavat nähdä lapsia ja olla heidän elämässä.
Toiset asuvat syytinkinä samassa pihassa ja eivät ole 3 vuoteen olleet meidän lapsista kiinnostuneita. Eivät edes ole tulleet katsomaan meidän uutta vauvaa. Miehen siskon lapsia kyllä hoitavat ja toinen niistä taisi välillä asuakin heillä. Että mistään jaksamisesta ei ole kiinni. Toisia lapsia jaksaa ja meidän ei.
Lapsille on ollut todella vaikea selittää miksi näin ja tietenkin vakuuttaa että vika ei ole lapsissa vaan isovanhemmissa.

Mummi

Tosi ihanaa ja antoisaa, kun on lastenlapsia!
Kiitos heistä, eivät ole kaikille itsestään selvyyksiä!
Käyvät katsomassa ja joskus yökylässäkin ja hyvin on mennyt!
Toivon, että isompanakin tulevat vielä katsomaan sitten jos,vaikka vanhainkotiin joutuu tms...
Pienenä pitää saada se luottamus ja yhdessä olon ihanuus, leikit yms.., joka sitten kantaa vanhempanakin heidän elämässään hyvinä muistoina❤
Sitä ainakin toivon.❤

Vierailija

En tajua miten jotkut isovanhemmat (myös omat vanhempani) ovat täysin välinpitämättömiä. Meillä eivät ole tulleet edes ristiäisiin. Ja kahta kolmesta lapsesta eivät ole nähneet koskaan. Kuulemma ”ei vaan kiinnosta”. En uskoa että edes nimiä tai ikiä muostavat.

Vierailija

En usko että pelkkä lastenlasten kanssa olo riittää, vaan pitää olla myös sellasta viihtysää rentoa oloa. Appikset meillä tosi jäykkiä, omat lapsensa kasvattaneet ilman rakkautta, koska siihen aikaa kuului lapsia tehdä, tänäpäivänä olisivat valinneet velan elämän. Lapsenlapset eivät koskaan ole pahemmin viihtyneet heidän kanssaan. Nyt kun lapset ovat aikuisia niin ovat yhteyksissä vanhimpaan, muista eivät koskaan ole pahemmin välittäneetkään.
Esm. Isälläni taas enemmän ymmärrystä, asuu nyt hoivakodissa, käymme hänen luonaan viikottain ja soitot päälle. Isäni ei niin paljon lapsiamme vahtinut, mutta oli niinä hetkinä rento ja ystävällinen kun niin teki.
Elikkä ei niinkään se määrä vaan laatu.

Vierailija

Meidän lapset ei kiinnosta, mutta muiden sisarusten lapset kyllä.

Parempi näin, sillä appivanhemmat ovat itsekeskeisiä ihmisiä ja sitä en halua omille lapsille. Että ottavat mallia omahyväisestä elämäntyylistä, jossa haukutaan kaikki muut ihmiset.

Vaasan_neito

Itse olen lapseni halunnut ja saanut. Puolisoa en ole koskaan kaivannut. Meillä ei kuitenkaan ole isovanhempia. Äitiäni ei enää ole ja isäni on narsisti. Toisinaan auttaa muutaman tunnin, mutta ihan satunnaisesti kahden kk.n välein. Itse pyöritän arkea ja kaikkea. Helppoa olisi jos joku auttaisi mutta kyllä joku päivä vielä helpottaa ja elämä on paremmin, kuin sillä jolla on kaikki ja kaikkea nyt. 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat