Sivut

Kommentit (242)

Vierailija

20 vuotta yhdessä miehen kanssa. Pieniä ihastumisia ehkä 2-3, en ole tehnyt niille mitään. Sen lisäksi on yksi limerentti rakkaudenkohde, joka on ollut jo ennen nykyistä miestäni. Jonkinlainen pakkomielle hän, en viitsi elämää jättää elämättä sen takia että nuorena on tullut tuollainen päähänpinttymä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Nyt sinkkuunnuttuani tuollaisesta pitkästä suhteesta tuntuu että mulla on joku tunnevamma. En koskaan 13v aikana ihastunut kehenkään toiseen, mutta rakkaus loppui omaakin miestä kohtaan. Nyt sitten sählään nuorempien kaverimiesteni kanssa minkä ehdin, mutta mitään tunteita ei ole.

Tunnenkohan minäkin joskus vielä jotain? :D

Vierailija

Aika lapsellista kuvitella, että ihminen olisi olentona täysin immuuni ulkopuoliselle vetovoimalle, vaikka olisikin hyvässä ja sitoutuneessa suhteessa. Se on ihan normaalia, sille ei voi mitään eikä siinä ole mitään pahaa, jos ei lähde pettämään sen takia. Teot ratkaisevat, ajatusrikoksia ei kannata ruveta jahtaamaan. Jos taas olet sellainen, ettet koskaan ihastu muihin, niin aina helpompi niin.

Myyntimies-Mynttinen

Vierailija kirjoitti:
Aika lapsellista kuvitella, että ihminen olisi olentona täysin immuuni ulkopuoliselle vetovoimalle, vaikka olisikin hyvässä ja sitoutuneessa suhteessa. Se on ihan normaalia, sille ei voi mitään eikä siinä ole mitään pahaa, jos ei lähde pettämään sen takia. Teot ratkaisevat, ajatusrikoksia ei kannata ruveta jahtaamaan.

Viisaasti sanottu, ajatukset on kuitenkin vaan ajatuksia.

Itsellä parisuhde-elämää takana yli 20 vuotta, ja matkan varrelle on mahtunut 3 vakavaa ihastumista, siis sellaista joissa kiusaus viedä tilanne hiukan ajatusta pidemmällekin on ollut hätkähdyttävän suuri.
Aina on kuitenkin periaatteet ja järjen ääni voittanut... onneksi!
Nämä ihastumiset kuuluu elämään, ja ne pitää hyväksyä, mutta ajatuksista tekoihin ei kannata ryhtyä, oli se tilanne oman kumppanin kanssa millainen hyvänsä

Vierailija

25 vuotta liittoa takana ja kerran on kolahtanut ja kovaa. Hänkin oli varattu ja ihastunut minuun. Hän teki aloitteen, johon en uskaltanut vastata. En halunnut loukata miestäni.

Vierailija

Ollaan oltu 17 vuotta ja yhden kerran ihastunut ihan mukavaan nettimieheen jota en kuitenkaan tavannut vaikka kirjoittaminen etenikin vähän intiimiksi. 

En meinannut päästä ihastumisen tunteesta mutta pakotin itseni pois vääristä ajatuksista. 

Se oli hyvä opetus ja osaan arvostaa omaa kumppaniani nyt paljon enemmän. Lisäksi selvensi sellaista ajatusta että jos eroan nykykumppanista niin en halua enää parisuhdetta.

Luulen että mieheni on reissuillaan ainakin ohimennen katsonut toisia naisia eikä se minua haittaa. Onko fyysisesti pettänyt niin en usko.  Jos on niin annan anteeksi jos saisin tietää koska itselläni vähän syyllisyys painaa omasta ihastumisesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi tämän ketjun kommentit keräävät lähinnä alapeukkuja vaikka suurin osa sanoo ettei ihastuminen ole edennyt mihinkään? Tämähän on hyvä asia että ollaan sitouduttu omaan suhteeseen tunteista huolimatta.

Ehkäpä alapeukut tulevat siitä, että jotkut olisivat toivoneet ihastumisen etenevän johonkin.

Vierailija

15v yhdessä ja ihastuksia on tullut ja mennyt. Turha niistä ottaa päänvaivaa.
Mielenkiinnolla olen huomannut että omalla kohdalla ihastukset eivät välttämättä ole mitenkään seksuaalisia, en siis millään tasolla koe heitä välttämättä edes haluttaviksi - he vain jostakin syystä ovat saaneet ”hormonihäiriöitä” kehossani aikaan, perhosia vatsanpohjaan ym. Ohi menevät yleensä viikossa tai parissa.

Rakkaus

5 vuotta yhdessä ja muutaman kerran ihastunut. Enemmänki ollu haaveilua eikä tulisi mieleenkään pettää miestä. Mieheeni olen rakastunut monen monta kertaa uudestaan.

Vierailija

Kymmenen vuoden suhteessa ihastuin kerran palavasti toiseen. En tehnyt mitään.

Rakastin vaimoani ja olin sitoutunut häneen loppuelämäkseni. Luotin väärään naiseen. Vaimo jätti kyllästyttyään.

Vierailija

Olemme olleet yhdessä 20 vuotta. En ole koskaan tosissani ihastunut muihin tänä aikana. Suhteessa on totta kai ollut parempia ja huonompia aikoja, mutta se perustuu voimakkaasti rakkauteen. Pidän jatkuvaa ihastumista ja rakastumista suoraan sanottuna lapsellisena, kypsymättämänä ellen jopa mielisairautena.

Vierailija

Yli 20 vuotta miehen kanssa, kerran olen ollut ihastunut toiseen. En olisi silti mitään tehnyt, ja onneksi muutamassa kuukaudessa pääsin siitä jotenkin irti. Tästä on jo reippaat 10 vuotta aikaa ja kukaan muu ei ole päätäni kääntänyt.

Miriam87

Olen ollut mieheni kanssa 9v yhdessä. Yli vuosi sitten syksyllä menin ja ihastuin miehen parhaaseen kaveriin, joka erosi pitkäst suhteestaan ja ekaa kertaa ikinä meillä oli pitkiä syvällisiä keskusteluja. Yksi ilta mentiin kaveriporukalla (ilman mun miestä) baariin , tanssittiin yhdessä oli hauskaa ym. Taksimatkalla päädyttiin koskettelemaan toisiamme ... ei kuitenkaan suudeltu.
Sitten tilanne rupesi hiipumaan kunnes täs kesällä vietettiin enemmän aikaa porukassa ja taas juttu luisti hyvin päädyin baari illan jälkeen pussailemaan ja koskettelemaan... ei seksiä. Tää mies oli kesällä löytäny uuden naisen ja ” esitti ihastunuttq miestä” vaikka samaan aikaan olisi halunnut päästä mua painamaan.... Jotain kiihkeitä viestiteltiin mutta sitten oli pakko mun laittaa stoppi miks ihmeessä uhrata hyvä suhde (oikeesti hyvä) ja perhe elämä muutenkintällaseen millä ei oikeesti olisi mitään tulevaisuutta...
kyllä me sitten samoilla linjoillq oltiin et nyt loppu vähän on vaivaantunutta ollut sen jälkeen... enemmän se taisi olla jotain fyysistä vetovoimaa, ja jännityksen hakemista ja ihastumista niihin tunteisiin mitå koki pitkästä aikaa. Ei niinkään ihastuminen siihen ihmiseen.
Se oli huono suutelemaan. Oma mies on paras siinä(kin) elämä on, oon päättäny vaan antaa olla ja keskittyä perheeseen

Vierailija

Yli 20 vuotta yhdessä, yksi paha ihastuminen joka kesti n. 3 vuotta. Hiipui sitten itsestään, kun otin tietoisesti etäisyyttä ihastukseni kohteeseen. Itselläni hyvä liitto, ei mitään valittamisen aihetta. Ihastuksen kanssa ei mitään tapahtunut molemminpuolista kevyttä flirttiä lukuunottamatta.

Vierailija

Olin todella usein ihastunut edellisessä 8v suhteessani. Lopulta tajusin etten rakasta miestäni ja muutenkaan ei ole mitään yhteistä, kaikenkaikkiaan todella väärä suhde molemminpuolin vaikka arki sujuikin. Aina kuitenkin toitotetaan, että ihastuminen muihin on normaalia, itselle se oli näköjään jopa välttämätöntä, niin tulin sokeaksi omalle suhteelle.

Nyt takana 4v suhde, ei siis pitkä muttei mikään alkuhuumakaan enää. Hädin tuskin näen muita miehiä ja heti kun joku edes vähän flirttailee, tule sellainen njääh ja mietin että on kyllä ihana mies kotona:).

Vierailija

22v avioliittoa takana ja kolme kertaa isommin olen ihastunut. Pisin kesti melkein pari vuotta, mutta niin vain sekin tunne haihtui. Ja todellakaan en tehnyt mitään tyhmää.

Vierailija

Yhdessä 4v. Ainakaan tänä aikana en ole ihastunut kuin omaan mieheeni, aina vain uudelleen.
Häntä minä rakastan vaikka joku ihastus joskus tulisikin, loppuun asti.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat