Sivut

Kommentit (98)

Vierailija

Kaikkihan me ollaan joskus oltu lapsia. Mitä lapsuudesta on siis jäänyt mieleen? Lelumäärä, elämykset?

Itse hukuin lapsena leluihin ja niitähän oli paljon. Ainoa homma vaan, että suurin osa leluista oli ihan turhaa halpaa krääsää. Muistan jatkuvan sotkun. Muistan, että minun oli äärimmäisen vaikeaa luopua rikkinäisistäkin leluista/tavaroita/vaatteista. Olin hamstraajalapsi, koska minulla oli hamstraajavanhemmat. Mistään ei saanut koskaan luopua ja jos jotain katosi, ahdistuksen määrä oli äärimmäisen kova. Haaveilin jatkuvasti uusista leluista ja tavaroista. Vanhempani eivät koskaan sijoittaneet rahaa elämyksiin (esim. hiihtoretkiin, uimahallikäynteihin, leffaan, jne). He sijoittivat sen mielellään tavaraan, roskaruokaan ja päihteisiin.

Aikuisiällä luin kirjat konmarituksesta ja minimalismista. Silmät heräsivät. Olin asunut nuoreen aikuisikään saakka kaaoksen keskellä luopumatta koskaan mistään. Olin ylipainoinen, masentunut ja ahdistunut.

Se oli pitkä prosessi, mutta nyt asun minimalisistisesti ja olen normaalipainoinen. Kävin terapeutilla. Käyn itse leffassa, kävelyllä luonnossa, uimassa. Mieli on tyyni. Aina kun vanhempani käyvät asunnolla (onneksi harvoin), he järkyttyvät: "Missä televisiosi on? Milloin hankit sohvan tähän? Kai sinulla on vielä se antamani x tuoli ja y pöytä?" Valehtelen, että se vanha homeinen pöytä on varastossa ja että sohva saapuu parin kuukauden päästä. Pääsen helpommalla näin kuin että sanon, etten halua tavaraa (koska he eivät tähän usko).

Vanhemmat, keskittykää enemmän lapsen hyvinvointiin ja "elämyksiin". Tavaraa saa kyllä olla, mutta mielummin vähän ja laadukasta kamaa. Älkää hukuttako lastanne krääsän mereen.

Vierailija

Elämyksistä ja harrastuksista jää muistot. Rikkimenevistä leluista vain huonot muistot.

Minulle kirjastossa käyminen oli ehdottomasti lapsuuteni ja nuoruuteni paras muisto. Sen lisäksi se, että sain askarrella ja suurempana ommella kunhan osasin esittää kuinka paljon materiaaleihin menee rahaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsitarvitsee vapaa-aikaa ja yhteista aikaa perheensä kanssa, ei mitään harraste rumbaa eikä krääsävuoria.

Meillä lapset ovat aina harrastaneet ja myös olemme todella paljon viettäneet lasten kanssa aikaa.
Olemme olleet lähes päivittäin lasten kanssa yhdessä ulkona.
Meidän lähipiirissä on perhe jonka lapsi ei harrasta mitään eikä myöskään juuri koskaan ulkoile lapsensa kanssa. Tyttö ei viime vuonnakaan käynyt kertaakaan luistelemassa vanhempiensa kanssa.

Ei liity aloituksen aiheeseen mitenkään, mutta kerro mulle miten tämä tehdään? Vaikka tulin kotiin jo ennen neljää, niin läksyjen tarkastuksen, kouluhuolien purkamisen, päiväkotilaisen hakemisen, kuristen pesujen, repun pakkaamisten, ruuanlaiton, ruokailun, eväiden ja seuraavan päivän aamu- ja välipalojen valmistelun, lipunlappusten ja Wilman, pyykinpesun, suihkujen, iltapalan, iltatoimien ja sadun kanssa iltaan jäi ihan jopa kokonainen puolituntinen joka käytiin loiskuttelemassa pihalla lätäköissä, ja lapset nurisi että lyhyeksi jäi. Mutta sängyssä on oltava klo 20 jos meinaa jaksaa aamulla ilman itkuja (koululainen on runsasuninen, päiväkotilainen voisi nukkua vähemmänkin ja ottaa päikkärit).

Nuo seuraavan päivän eväät, Wilma-viestittelyn ja vaikkapa pyykin ripustamisenkin (konehan pyörii itsekseenkin) voi ihan hyvin hoitaa klo 20 jälkeenkin, jolloin lätäköissäloiskutteluaika olisi jäänyt tuplasti pidemmäksi.

t. ohis

Vierailija

Meillä ei kauheasti leluilla edes leikitä. Ei olla koneella lainkaan, ja pelikoneita ei tule meidän taloon.
Luonnossa ne jutut on. Siellä on paljon tekemistä. Sisällä ei paljoa olla.
Harrastuksia...ei ole missään ohjatuissa jutuissa. Ne on ihan näitä perheen yhteisiä vaelluksia, kalassa käyntiä, pallopelit ulkona, luonnon tutkiminem jne...
Sisällä ollessa sitten lukemista, vähän telkkaria, lautapelejä porukalla, askartelua, jne...

Vierailija

Meillä on vannottu elämysten nimeen. Lahjoiksi saadut lelut jäävät melkein poikkeuksetta hyllyyn pölyttymään. Lapset ovat saaneet isovanhemmilta lahjaksi usein rahaa ja ne on lasten omasta ehdotuksesta melkein poikkeuksetta käytetty sisähuvipuistoreissuihin yms. Useasti niin, että omilla rahoillaan ostavat rannekkeet ja me vanhemmat kyllä ruuan, jätskit tms.

Luultavasti tänäkin vuonna joulupaketteihin ostetaan vain jotain pientä ja välipäivinä tehdään matka jonnekin päin Eurooppaa. Meillä tällainen on totuttu tapa ja olemme sitä mieltä, että matkailu avartaa.

Harrastuksia lapsilla on jokaisella yksi, ja se tuntuu meidän perheessämme sopivalta määrältä.

Vierailija

Lapsi voi leikkiä ja keksiä tekemistä myös ilman leluja tai vähäisillä tarvikkeilla, esim. askarrella leikkikaluja tai rakentaa itselleen majan tms. Ei tarvitse aina olla kauheita elämyksiä ja täyttä menoa joka hetki. Tylsyys on myös lapselle hyväksi.

Vierailija

Eniten lapsi kuitenkin haluaisi läsnäoloa ja yhteistä puuhailua, kuin materiaa ja jatkuvaa harraste/matkailu/jne tykitystä.

Jotain läsnäoloa ei kuitenkaan voi hinnoitella, eikä se ole statussymboli. Siksi suuri osa vanhemmista on sen unohtanut ja korvannut sellaisella jolla on helpompi elvistellä muille aikuisille.

Vierailija

Eikös juuri Jari Sinkkonen todennut kerran, että lapselle on vain hyväksi tylsistyä ja pitkästyä välillä. Hetken päästä mielikuvitus ja luovuus alkavat toimia ja tylsyys on muisto vain. Nykyään vanhemmat tuntuvat suorastaan pelkäävän sitä, että lapsi valittää pitkästymistään. Aletaan kiireesti ja kiivaasti keksiä lapselle tekemistä, ettei lapsi vain mene pilalle. Mitenhän meistä vanhemmista ikäluokista on kasvanut ihan normaaleja ja täyspäisiä ihmisiä, vaikka meidän vanhemmat eivät töiltään ehtineet viihdyttää meitä lainkaan. Oli ihan turha marista, ettei ole mitään tekemistä. Ja kyllähän me tekemistä keksittiinkin, aina ei ehkä niin kehittävää, mutta kuitenkin keksittiin.

Vierailija

Itsellä parhaat lapsuusmuistot on jääneet ihan vaan kiireettömästä ja vapaasta leikistä kavereiden kanssa. Siihen haluan antaa mahdollisuuden omillekin lapsille.

Vierailija

Tärkeintä olisi, että lapsen mielikuvitus kehittyy, osaa leikkiä ja kehittää itse leikkejä. Valmiit harrastukset ja elämykset ovat ulkopäin tuotettuja elämyksiä, ei lapsen itsensä tuottamia.
Missä vaiheessa lapset muuttuivat projekteiksi, joita vanhemmat projektipäällikköinä puskevat eteenpäin aikataulutetusti ja tulosmittarit määriteltyinä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä on vannottu elämysten nimeen. Lahjoiksi saadut lelut jäävät melkein poikkeuksetta hyllyyn pölyttymään. Lapset ovat saaneet isovanhemmilta lahjaksi usein rahaa ja ne on lasten omasta ehdotuksesta melkein poikkeuksetta käytetty sisähuvipuistoreissuihin yms. Useasti niin, että omilla rahoillaan ostavat rannekkeet ja me vanhemmat kyllä ruuan, jätskit tms.

Luultavasti tänäkin vuonna joulupaketteihin ostetaan vain jotain pientä ja välipäivinä tehdään matka jonnekin päin Eurooppaa. Meillä tällainen on totuttu tapa ja olemme sitä mieltä, että matkailu avartaa.

Harrastuksia lapsilla on jokaisella yksi, ja se tuntuu meidän perheessämme sopivalta määrältä.


Eivätkö lapsenne leiki? Kavereiden kanssa?

Vierailija numero jotain

Meillä on neljä lasta joista kaksi ovat pieniä alle kouluikäisiä.
Olen huomannut miten en itse enää vanhempana jaksa leikkiä lasten kanssa, se on työn ja tuskan takana, vaikka isompien kanssa olen leikkinyt paljonkin. (Nillittäjille mainittakoon että leikin kuitenkin mutta vaikeaa se on)
Ennemmin annan aikaani elämysten ja yhteisten harrastusten kautta.
Joten miksipä ei toimisi. Muutamat lelut huoneessa joiden parissa viihtyy itsekseenkin?

Toinen mitä olen huomannut, mikä ei isompia häirinnyt, pienet eivät mene huoneeseen leikkimään jos se on sekainen. Sekoilevat vain muissa tiloissa. Vähempi leluja=siistimpi huone=parempi arki?
Ehdottomasti kokeiluun 💪

Vierailija

Meillä on leluja liikaakin ja huomaa että kyllästyy helpolla.Ja ihan innoissaan kun ollaan kylässä,leikkipaikassa yms missä eri leluja.Eli ei niitä kaikkia tarvitse omaksi ostaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kauheasti leluilla edes leikitä. Ei olla koneella lainkaan, ja pelikoneita ei tule meidän taloon.
Luonnossa ne jutut on. Siellä on paljon tekemistä. Sisällä ei paljoa olla.
Harrastuksia...ei ole missään ohjatuissa jutuissa. Ne on ihan näitä perheen yhteisiä vaelluksia, kalassa käyntiä, pallopelit ulkona, luonnon tutkiminem jne...
Sisällä ollessa sitten lukemista, vähän telkkaria, lautapelejä porukalla, askartelua, jne...

Minkä ikäisiä sun lapset on? Tuo on varmaan ok päiväkoti-ikäisillä lapsilla, mutta jo alakoululaisille on tärkeää voida elää vertaistensa kaltaista elämään. 21-vuosituhannella lapsuus on erilaista, kuin 80-luvulla. Laitevastaiset vanhemmat jättävät lapsensa täysin vertaisryhmien ulkopuolelle. Lasten maailma on osaksi virtuaalinen, eikä se ole mikään paha asia.

Meillä on alakouluikäisillä lapsilla riittävät laitteet, joilla pelaavat kavereiden kanssa. Lisäksi käyvät ulkona myös ja joitakin harrastuksia on. Antakaa lastenne viettää tämän vuosituhannen lapsuutta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eikös juuri Jari Sinkkonen todennut kerran, että lapselle on vain hyväksi tylsistyä ja pitkästyä välillä. Hetken päästä mielikuvitus ja luovuus alkavat toimia ja tylsyys on muisto vain. Nykyään vanhemmat tuntuvat suorastaan pelkäävän sitä, että lapsi valittää pitkästymistään. Aletaan kiireesti ja kiivaasti keksiä lapselle tekemistä, ettei lapsi vain mene pilalle. Mitenhän meistä vanhemmista ikäluokista on kasvanut ihan normaaleja ja täyspäisiä ihmisiä, vaikka meidän vanhemmat eivät töiltään ehtineet viihdyttää meitä lainkaan. Oli ihan turha marista, ettei ole mitään tekemistä. Ja kyllähän me tekemistä keksittiinkin, aina ei ehkä niin kehittävää, mutta kuitenkin keksittiin.

Täyspäisiä ja normaaleja? Ihan nuppivikaisiahan nuo esim. 80-luvulla syntyneet on, johtuuko sitten viihdytyksen, läsnäolon vai lama-ajan materian puutteesta, mutta sekaisin kuin seinäkellot.

Piia231

Ääni yhdessäololle ja jollekin kivalle harrastukselle roinien sijaan. Ihan käsittämättömän paljon menee aikaa ihan tavaroiden järjestelyyn silti, vaikka padotaan tavaratulvaa.
Mutta miksi pleikkari olisi itsestäänselvä hankinta? Meillä on periaate, ettei hankita pelkkään pelaamiseen tarkoitettuja koneita. Pelit on suunniteltu liian koukuttaviksi, olisi jatkuva taistelu peliajoista. Nyt ruutuaika pysyy tolkullisena, kun on "vain" älypuhelimet ja niissä ruutuaikaa rajoittavat sovellukset.

Vierailija

Meillä on molempia. Enemmän koko perhe on kallellaan tekemiseen, eli elämyksiin. Elämykset ovat paljon retkeilyä, mutta myös ihan tapahtumia ja näytöksiä. Pyöräilyä ympäri kaupunkia ja marjareissuja, jotka on höystetty piknikillä ja valokuvauskilpailulla tms. Asumme Helsingissä, niin täällä on aktiivitapahtumia kaiken ikäisille. Käsityötapahtumia, liikuntatapahtumia yms yms. Meidän yksi lempielämys on pyöräillä kotieläintilalle ja paistaa siellä makkaraa. Siellä on leikkipaikkoja ja niitä eläimiä, muita lapsia ja aikuisia yms. On meillä niitä legojakin, mutta aktiviteetti voittaa. Ei kukaan halua jäädä kotiin leikkimään leluilla, jos ollaan lähdössä johonkin.

Vierailija

Legot, lautapelit ja kirjat ovat minusta olleet hyviä aineellisia lahjoja. Muuten olemme pitäneet lelujen määrän hyvin pienenä ihan tietoisesti.

Aineettomien lahjojen tueksi voi myös paketoida jotain kivaa. Kummi voi lahjoittaa vaikka uimalasit (tai snorkkelin tai räpylät) ja lupauksen lähteä niitä yhdessä testaamaan. Tai otsalampun tai pienen taskulampun ja lupauksen metsäretkestä. Lahjaksi voi toivoa muutakin elämyksissä tarvittavaa: luistimet, sukset, repun, retkeilypuukon, teleskooppimakkaratikun...

Nämä eivät sinällään liity lahjoihin, mutta meidän lapsille tietyt toistuvat elämykset ovat olleet tärkeitä. Joulukadun ihmettely ja munkkikaakaot. Lastenteatteriesitykset (aina joulun alla sekä lasten kesäteatteri). Hiihtoretket jäälle eväineen. Tapaninpäivän patikkaretki läheisen järven ympäri. Tekojääradan avajaiset ja itsenäisyyspäiväluistelu.

Kun ikää on tullut lisää, ollaan vaihdettu lastenteatteri balettiin ja hiihtoretket ovat pidentyneet.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat