Sivut

Kommentit (2130)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kirpparilla jota kaveri oli hehkuttanut. Siellä ei ollut kuin n.10 kuppaista myyntipöytää.
Muuten täynnä kiina tavaraa ns.lahjatavarana.
Kerroin hänelle että eihän tuo edes ole kirppari vaan krääsä kauppa. Veti herneet.

En nyt itse olisi kommentista suuttunut. Mutta sinun tilanteessani olisin itse sanonut esim. "Tykkään itse enemmän sellaisista kirppiksistä, missä on enemmän niitä kojuja kuin kirppiksen omaa kamaa myynnissä." Ja thats it. Olihan kommenttisi tyly siihen nähden, että tiesit ystäväsi tykkäävän kyseisestä kirppiksestä.

Siis mielestäni kommenttisi oli hyvinkin sellainen, että siitä voi loukkaantua. Ei suinkaan "oudoin asia" mistä joku voi suuttua.

Jaa... En kyllä ymmärrä, miten jollekin voi kirppari olla niin sydämenasia, että suuttuu tuollaisesta. Ehkä tuosta voisi lievää harmistusta hetkisen tuntea.


Eihän se kaveri kirpparin takia suuttunut vaan sen takia, että haukuit hänen arvostelukykyään. Kai nyt jokainen tuon tajuaa?

Vierailija

Mulle "suuttui" kerran joku autoilija kun kävelin punaisia päin - outoa oli se, että se ei vaikuttanut mitenkään häneen. Minulle oli risteyksessä punaiset valot, mutta autotietä vasemmalta puoleltani ei ollut tulossa ketään, joten kävelin tien keskelle "seisoskelupaikalle" odottelemaan. Yhtäkkiä kuulin pitkän tööttäyksen jostain. En tajunnut että se oli tarkoitettu minulle, ennen kuin jäin puoliväliin toisiin valoihin odottamaan oikealta puoleltani ajavia autoja.

No, näistä ensimmäisenä ajava autoilija tuijotti minua vihaisesti koko sen ajan kun ajoi ohitseni. Tajusin silloin, että tööttääjä oli myös ollut hän, ja että hän oli töötännyt minulle punaisia valoja päin kävelystä. Vähän kyllä ihmettelin, että mitä se muka häntä haittasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmonen kasvatus

Mun äiti suuttui mulle joskus lapsena kun en muistanut jotain. Laittoi sitten tuolin seinän eteen ja käski tuijottaa seinää kunnes jotenkin maagisesti muistaisin. Tunnin siinä istua kökötin enkä muistanut.

Nyt harmittaa kun en muista mitä tuolloin olisi pitänyt muistaa. Varmaan jotain että nosta pakkasesta joku ruoka sulamaan

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulle "suuttui" kerran joku autoilija kun kävelin punaisia päin - outoa oli se, että se ei vaikuttanut mitenkään häneen. Minulle oli risteyksessä punaiset valot, mutta autotietä vasemmalta puoleltani ei ollut tulossa ketään, joten kävelin tien keskelle "seisoskelupaikalle" odottelemaan. Yhtäkkiä kuulin pitkän tööttäyksen jostain. En tajunnut että se oli tarkoitettu minulle, ennen kuin jäin puoliväliin toisiin valoihin odottamaan oikealta puoleltani ajavia autoja.

No, näistä ensimmäisenä ajava autoilija tuijotti minua vihaisesti koko sen ajan kun ajoi ohitseni. Tajusin silloin, että tööttääjä oli myös ollut hän, ja että hän oli töötännyt minulle punaisia valoja päin kävelystä. Vähän kyllä ihmettelin, että mitä se muka häntä haittasi.


Sama, ajoin pyörällä pyörätietä pitkin ristyeyksen yli. Valo vaihtui punaiseksi kun olin jo ylittämässä toista kaistaa noin puolessa välissä, eli minulta kesti ehkä puolitoista sekuntia päästä yli. Samalla sekunnilla alkaa raivokas tööttäily valoissa odottavasta autosta. Hänellä oli siis itselläänkin vielä punaiset siinä vaiheessa. Joku Suuren Ikäluokan edustaja ukkeli siellä tööttäili ja mielenosoituksellisesti viittilöi valoja päin.
En sitten tiedä, mitä olisi pitänyt hänen mielestään tehdä. Lyödä jarrut pohjaan ja kääntyä takaisin odottelemaan kaistojen väliin. Siinä olisi kyllä mennyt paljon enemmän aikaa.
Nuo noin seitsemänkymppiset ihmiset näyttää muutenkin olevan se herkimmin hermostuva ihmisryhmä. Onhan se suuri taakka olla oikeassa joka asiassa.

Vierailija

Istuin taloyhtiömme parkkihallissa autossa (valot päällä) ja odotin miestäni. Sitten naapurin vanha pariskunta tuli koputtelemaan ikkunani taakse ja avasin oven, jolloin rouva kysyi vihaisesti että onko minun autoni käynnissä kun parkkihallissa kuulemma haisee pakokaasulta. Sanoin että mulla on vaan valot päällä. Siltikin rouva vielä intti että miten mun auto ei voi olla päällä kun kerran kojelaudankin valot palaa. Vielä kerran totesin tähän että joo mulla on vain valot päällä autossa että ei mun auto ole käynnissä. Vihaisesti sitten lähtivät pois asunnolleen ja vielä ääneen ihmettelivät miten pahalta hallissa haisee. Pariskunta ei enää tervehdi meitä jos satutaan samaan aikaan halliin/roskia viemään. :D 

Vierailija

Lapsuudessani teevesi keitetettiin kannellisessa kannussa hellalla. Ollessani n. 10-vuotias äiti kaatoi iltateekuppiini poreilevan kiehuvaa vettä. Istuin pöydän ääressä. Vesikannun irtonainen kansi pomppasi höyryn voimasta, ja vasen reiteni sai mojovan lorauksen 100-asteista vettä.
Ymmärrettävästi huusin ja kiljuin ääneen, kun sattui kovasti. Tekokuitua sisältänyt vaate suli ihoon, ja ihosta kuoriutunut palovamma oli kämmenen kokoinen.
Vielä 30 vuoden kuluttua jälki näkyy, ei sentään enää kuoppaa.

Väärin minulta! En olisi saanut parkua, kun siitä tuli äidille paha mieli. Hänen mukaansa kiljunta = syytän häntä. Just, vahinkohan se oli enkä sanallakaan osoittanut syyllistä.

Myöhemmin äitini on vetänyt palkokasvit nokkaan mm. siitä, että tulen hyvin toimeen appivanhempin kanssa - mikä on tullessa, normaaleja mukavia ihmisiä. Jotenkin tämä on pois äidiltäni.

Hän myös selvästi katkerana kadehtii naisia, joilla on aviomies elossa ja mukana kuvioissa (lue: minuakin). Hän todellakin tuntuu suuttuvan täsätäkin. En voi sille mitään, että oma isäni kuoli liian aikaisin. Kannoin kyllä siitäkin taakkani.

Onhan näitä kertynyt. Äitini on henkilö, jota ei saa kritisoida tai edes ystävällisesti korjata, vaikka aihetta saattaisi joskus ollakin. Ei_saa_ikinä. Jos näin erehtyy tekemään, tulee sellainen marttyyrivuodatus, jossa haetaan esiin kaikki vääryydet, joita hän on joutunut kokemaan sekä kaikki uhraukset, joita hän on muiden (myös minun) eteen tehnyt. Näin siis käy aina. Jotenkin nyt päälle nelikymppisenä en enää jaksa.

Vierailija

Entinen kaveri oli kylässä 3v lapsensa kanssa. Lapsella oli eväänä meetvurstia jota söi rasiasta paljain käsin. Sen jälkeen lähestyi läppäriäni, ja ehdin juuri ja juuri nostaa läppärin pois lapsen ulottuvilta. Sanoin lapsen äidille, että saa kyllä pelata sillä kunhan pesee ensin rasvat pois sormista. Tästä suuttuneena nappasi lapsensa ja lähtivät. Myöhemmin sain fb-viestin jossa haukkui minua paskantärkeäksi akaksi. En tajua oikein vieläkään, mitä tapahtui. 

Vierailija

Isäpuoli kilahteli milloin mistäkin, mutta tämä kirjoittamani tapaus on kyllä kummallisin. 

Leikin 6-7-vuotiaana kaverin kanssa olevamme laulajia. Löysin mummolan vintiltä sellaisen elvis-peruukin jonka sain luvan ottaa (isäpuoli vielä vahvisti luvan) Tanssimme kaverin kanssa musiikin tahtiin, minulla se peruukki päässä. Ensin isäpuoli ja äiti hyväntahtoisesti naureskelivat tanssillemme, mutta sitten äiti lähti asioille. Isäpuoli alkoi karjua, että kuolleita ei hänen talossaan pilkata. Repi sen peruukin päästäni niin että lähti mukana aika roima tukko omiakin hiuksia. Sen jälkeen hakkasi vyön solkipäällä reisilleni ja jouduin sisävaatteilla talvisaikaan seisomaan n. 15 asteen pakkaseen. En muista kauanko siinä seisoin, isäpuoli sanoi että jos liikahdankaan niin käy huonosti. Lopulta kun pääsin sisään, sormet ja varpaat olivat aivan tunnottomat. Ihan täysin järjetön raivokohtaus tuollainen eikä ollut todellakaan ainoa laatuaan. 

Vierailija

Mies vaihtoi vaimonsa muhun,ja mä sain kaikki vihat niskaan.
Olivat kyllä olleet 26v yhdessä,mutta viimeiset 12v todella onnettomassa liitossa ja mies oli jo monta vuotta puhunut että ei enää rakasta ja haluaa eron.
Sitten kun se ero tuli ni exä penkoi mun kaikki tiedot esille,alkoi pommittaa viesteillä ja puheluilla ja useaan kertaan uhkaili kirveellä yms.
Ihan ku se mun vika ois ollu et itse muuttui kylmäksi,nalkuttavaksi kämppikseksi ja työnsi miehensä luotaan pois.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani teevesi keitetettiin kannellisessa kannussa hellalla. Ollessani n. 10-vuotias äiti kaatoi iltateekuppiini poreilevan kiehuvaa vettä. Istuin pöydän ääressä. Vesikannun irtonainen kansi pomppasi höyryn voimasta, ja vasen reiteni sai mojovan lorauksen 100-asteista vettä.
Ymmärrettävästi huusin ja kiljuin ääneen, kun sattui kovasti. Tekokuitua sisältänyt vaate suli ihoon, ja ihosta kuoriutunut palovamma oli kämmenen kokoinen.
Vielä 30 vuoden kuluttua jälki näkyy, ei sentään enää kuoppaa.

Väärin minulta! En olisi saanut parkua, kun siitä tuli äidille paha mieli. Hänen mukaansa kiljunta = syytän häntä. Just, vahinkohan se oli enkä sanallakaan osoittanut syyllistä.

Myöhemmin äitini on vetänyt palkokasvit nokkaan mm. siitä, että tulen hyvin toimeen appivanhempin kanssa - mikä on tullessa, normaaleja mukavia ihmisiä. Jotenkin tämä on pois äidiltäni.

Hän myös selvästi katkerana kadehtii naisia, joilla on aviomies elossa ja mukana kuvioissa (lue: minuakin). Hän todellakin tuntuu suuttuvan täsätäkin. En voi sille mitään, että oma isäni kuoli liian aikaisin. Kannoin kyllä siitäkin taakkani.

Onhan näitä kertynyt. Äitini on henkilö, jota ei saa kritisoida tai edes ystävällisesti korjata, vaikka aihetta saattaisi joskus ollakin. Ei_saa_ikinä. Jos näin erehtyy tekemään, tulee sellainen marttyyrivuodatus, jossa haetaan esiin kaikki vääryydet, joita hän on joutunut kokemaan sekä kaikki uhraukset, joita hän on muiden (myös minun) eteen tehnyt. Näin siis käy aina. Jotenkin nyt päälle nelikymppisenä en enää jaksa.

Kuulostaa tutulta ja olen itsekin päälle nelikymppinen ja tämä väsymys äidin reaktioihin on tullut viimeisen viiden vuoden aikana.

Viimeksi hän suuttui kun olimme matkoilla paikassa, jossa itse olin käynyt monta kertaa, mutta äitini ensimmäisen kerran. Hän päivitteli, että löydetäänköhän takaisin hotellille enää. Minä sitten sanomaan, puoliksi leikilläni (jota ei ymmärrä jos kohdistuu häneen, itse heittää kaiken vitsinä josta ei saa loukkaantua), että jos hän toimii oppaana, voi olla ettei välttämättä löydettäisi takaisin. Kimposi siitä, että miten niin muka hän ei osaisi, kyllä hän on niin monessa paikassa osannut kulkea.

Eli, hän epäili minun kykyäni löytää takaisin, kun kerran hänen kykyjään ei saanut epäillä. Minun epäilemiseni ja alentamiseni on aina ok ja siitä muistetaan mainita. En epäillyt itseäni, koska tasan tarkkaan tiesin missä ollaan ja miten liikutaan.

Huvittavaa oli myös se, että mietti reissuun lähtöä siltä pohjalta, että ei ole kiva jos minä suutun hänelle siellä. Viime aikoina kun olen sanonut oman mielipiteeni johonkin asiaan vaikka kuinka rauhallisesti, niin olen ollut suuttunut, koska en ole ollut samaa mieltä äitini kanssa. Heti jos et ole samaa mieltä, olet häntä vastaan. Emme siis voi keskustella asiallisesti oikein mistään, vain jos myötäilen, niin hyvin menee.

Mieheni on myös hänelle maailman napa, samoin kuin veljeni. Varsinkin isäni kuoleman jälkeen minun pitäisi olla kiitollinen miehestäni. Olenhan minä, mutta rassaa kun sanomani ei mene perille millään ilman epäilyjä, mutta kun asian sanoo mies niin heti kerrasta ymmärretään.

Vierailija

Kaveri suuttui kun joulupipareita paistaessa käytin samaa leivinpaperin palaa useamman kerran, enkä heittänyt paperia roskiin ja ottanut uutta joka pellilliselle. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.

Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D


50e on varmaan lähempänä samaa kuin 50mk silloin

Vierailija

Olimme kaverin kanssa matkalla kauppaan ja kaveri tahtoi oikaista sellaista kapeaa juurista  metsäpolkua. En todellakaan aikonut lähteä sinne lastenvaunujen kanssa, mistä  kaveri sitten suuttui.

Vierailija

Kävelin jalkakäytävällä. Polkupyörä suhahti tuhatta ja sataa noin sentin päästä itsestäni. Huudahdin tyypille et miks et soittanut kelloa, tyyppi pysähtyi ja alkoi tuijottelemaan vihaisesti ja puimaan nyrkkiä. Hyvä etten saanut turpaani.

Vierailija

En voinut ottaa kaverin kissaa viikoksi hoitoon kun olen allerginen niille. Vaati mua maksaamaan osan kissahoitolan laskusta ja suuttui kun nauroin hänet pihalle,

Vierailija

Serkku oli meillä kylässä ja auttoi vähän samalla. Hän sai aivan ihme kohtauksen lattialla olleista likapyykeistä. Meillä on tosi pieni kodinhoitohuone, eikä siellä ole kunnolla tilaa lajitella pyykkejä, joten heitän seuraavana pesuun menevän esim. tumman vaatekasan koneen eteen lattiallle ja toinen kasa odottaa korissa kun yksi koneellinen on jo pyörimässä.  Ei saisi pitää vaatteita missään tilanteeessa lattialla!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Menin uimahalliin ja valitsin tutun pukukaapin, jonka oikealla puolella ei ole muita kaappeja mutta penkki jatkuu. Tilaa siis riittää hyvin. Aloin vaihtaa vaatteita ja suihkun puolelta tuli vanhempi naisihminen, jonka tavarat olivat minun kaappini vasemmalla puolella. Nainen alkoi huutaa, että miksi olen ottanut kaappini paikasta jossa viereinenkin kaappi on varattu kun muualla olisi ollut kaappeja joiden molemmin puolin on vapaata. Oli pakko todeta rouvalle että jos muiden ihmisten läheisyys muutaman minuutin ajan aiheuttaa sellaiden raivokohtauksen ei ehkä kannattaisi lähteä ihmisten ilmoille ollenkaan.
😂😂🤣

Vierailija

Olin muuttamassa kahden lapsen kanssa takaisin Suomeen. Koska lapset isoja koululaisia, monet olivat sitä mieltä, että miten minulla on pokkaa antaa suomalaisten nyt maksaa heidän koulutuksensa. Että tänne tullaan vain suomalaisten verovaroja hyödyntämään, jotkut ilmaisivat suuttumustaankin. Se oli hämmentävää. Olimme tulossa maasta, jossa koulu oli ilmainen, lukio myös. Lapset saavat lukiossakin opintotukea loppuun saakka 200 euroa vanhempien tuloista huolimatta. Ja olisi pitänyt alkaa suomalaisille nöyristelemään ilmaisesta koulusta. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulle "suuttui" kerran joku autoilija kun kävelin punaisia päin - outoa oli se, että se ei vaikuttanut mitenkään häneen. Minulle oli risteyksessä punaiset valot, mutta autotietä vasemmalta puoleltani ei ollut tulossa ketään, joten kävelin tien keskelle "seisoskelupaikalle" odottelemaan. Yhtäkkiä kuulin pitkän tööttäyksen jostain. En tajunnut että se oli tarkoitettu minulle, ennen kuin jäin puoliväliin toisiin valoihin odottamaan oikealta puoleltani ajavia autoja.

No, näistä ensimmäisenä ajava autoilija tuijotti minua vihaisesti koko sen ajan kun ajoi ohitseni. Tajusin silloin, että tööttääjä oli myös ollut hän, ja että hän oli töötännyt minulle punaisia valoja päin kävelystä. Vähän kyllä ihmettelin, että mitä se muka häntä haittasi.

Eli sinusta olisi myös ok ajaa autolla päin punaisia, jos ensin vain vilkaisis, ettei ketään muuta (todennäköisesti ainakaan) ole tulossa? Vai onko sinulle eri säännöt kuin muille? Sinä saat rikkoa kävelijänä liikennesääntöjä, mutta autoilijat ja pyöräilijät eivät? Vai ovatko sinun mielestäsi kaikki liikennesäännöt vain ohjeellisia ja jokainen noudattakoon, jos sillä hetkellä siltä sattuu tuntumaan, mutta ei oo pakko, jos ei just nyt huvita?

Vierailija

Kaverini kiukutteli kun lapseni ei polta, enkä minä ostaisi lapselleni myöskään ikipäivänä tupakkaa.
Kaverin lapsi nääs polttaa ja hän itse ostanut sille tupakat jo pari vuotta.
Ja minä olen sitten se outo jolle voi silmiä pyöritellä. Jep jep.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat