Sivut

Kommentit (179)

AssilleLähtöpassi

Anteeks nyt vaan, mutta miehesi on selvästi aspergeri. En tekisi lapsia hänen kanssaan. Aspergerit eivät ole hääppöisiä näissä ''perheleikeissä''..Ovat loistavia vain työssään tai jossain yhdenaiheen jutuissaan. Mieti vielä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ennen ei tarvinnut miehiltä eikä sen puoleen naisiltakaan kysyä haluaako lapsia. Niitä vain tuli.

No eikä vain tullut, Suomessa lapsiluku on ollut jo ennen ehkäisyäkin melko alhainen eikä se johdu siitä, etteivät ihmiset olisi harrastaneet seksiä vaan siitä, että osasivat käyttää muita luonnollisia ehkäisymenetelmiä kuten olla tulematta sisään oviksen aikaan.

Naisia on varoiteltu harrastamasta esiaviollista seksiä kyllä. Sen vuoksi, ettei tuntemattomaan mieheen voi luottaa luonnollisen ehkäisyn käytössä tai mahdollisen vahinkolapsen elatuksessa. Mutta avioliitoissa on jo harrastettu seksiä muulloinkin kun lasta yrittäessä.

Minulla kävi parempi tuuri miehen suhteen ja hän osasi sanoa koska halusi isäksi. "Jätetäänkö ehkäisy pois?" Ja sitten olin raskaana ja saimme vielä toisen ja kolmannenkin. Aloittaja ei ilmeisesti ole vielä päässyt edes yrittämään eikä mies ilmeisesti halua lasta ollenkaan. Hän haluaa pitkittää nuoruutta ja elämää ennen lasta niin pitkälle kuin vain voi, toive lapsesta on ehkä joskus ollut, mutta nyt hän ei ole enää niinkään toiveikas

 Onhan tuo nyt aivan selvää, että mies ei ole innostunut. Sellaisen kanssa ei kannata ottaa sitä askelta, ihan oikeasti, tuollainen mies taantuu kyllä sitten pahasti kun lapsi syntyy kun ei nytkään ole sitä omaa innostusta asiaan. En usko ollenkaan näitä "muiden vastaavia kokemuksia" kuinka mies vähän jahkaili, mutta sitten menikin kaikki kuin strömsössä. Toivottavasti ap:kaan ei usko.

Miestä ei innosta ajatus omasta lapsesta sinun tai ehkä kenenkään kanssa, hän haluaisi jättää lapsenteon väliin. Eihän se kovin harvinaista ole, valitsit kuitenkin puolisosi arvalla teini-iässä, ei olisi ihme, että olisit valkannut sellaisen miehen, joka ei haluakaan sitten lapsia, niitä on kuitenkin 1/6.

Ollaan varmaan monetkin turhautuneita sun puolesta, niin tyylipuhdas tampiomiehen naista ymmärtämätön kusetuspeli menossa. Olet lopettanut yrittäjyyden, jättäytynyt työttömäksi.. mitä vielä tuon miehen jahkaamisen takia. Yrität parhaasi olla hänen perhehaaveidensa arvoinen, mutta kun ei tuolla miehellä ole mitään perhehaaveita. Ehkä hänkin haluaisi, että olisi, ettei tarvitsisi erota - siksi lipsauttelee noita "kohta, kohta" juttuja. Ei se kuitenkaan lasta halua.

Aseta nyt joku aikaraja, vaikka, että jouluun mennessä jos mies ei ole halukas yrittämään lasta kanssasi niin sitten teille ei lasta tule. Ja sinä alat työstää eroa ja sen jälkeen etsit uuden isäehdokkaan. Endometrioosin vuoksi ei oikeasti kannata jäädä tuohon pidemmäksi jahkaamaan.


Keskustelussa ilmenneiden seikkojen takia tämä oli erittäin hyvä ja osuva teksti. Kannattaa nyt ap ajatella sitä omaa parastaan.

Vierailija

Ura näyttää olevan tärkeä joka miehelle. Eikö ole enää sellaisia, jotka haaveilevat metsäretkistä lapsen kanssa, laivareissuista, ylipäätään olemisesta lapsen kanssa.

Aika pienokaisen kanssa on lyhyt ja sittennura taas jatkuu, mikä ikinä onkaan.

Ja muistaako joku kuolinvuoteella uransa huiput, enemmin muistaisi mitä on tehty lapsen kanssa. Ura jää monelle päähän, miettiikö joku joka päivä, että nyt uraa teen, mitä siitäkin jälkeen jää.

Halusin lapsen mutta pelkäsin

Miehesi voisi nyt lopettaa ulkoistamasta syitä miksi ei uskalla lasta hankkia. Luultavasti kyse ei ole sinusta tai urastasi tai mistään muustakaan itsensä ulkopuolisesta syystä, kenties syy on jossain syvemmällä. Esitä miehellesi kysymys "miten näet ja koet isyyden?".

Tämä aukaisi itselleni paljon kun kysyin itseltäni miten koen äitiyden. Ja minähän koen sen rankkana ja kaiken energian vievänä, sillä minun äidilläni oli rankkaa yksinhuoltajana. Tämän ymmärtäminen on auttanut, enkä pelkää enää mahdollista lapsen saamista.

Vierailija

Osaan kyllä samaistua ap:n miehen käyttäytymiseen ja ajatuksenkulkuun. Olen nainen, kolmekymppinen, ollut yhdessä mieheni kanssa teinistä asti. Mitenkään liioittelematta kantani lapsiin vaihtelee ees taas päivittäin. En kertakaikkiaan tiedä tai ole varma.

Oikeastaan toivon, että tulisin vahingossa huomaamattani raskaaksi, niin ei tarvitsisi tehdä sitä päätöstä (joka usein tuntuu vastuuttomalta ja epäeettiseltä). Lapsi tulisi vaan, jos olisi tullakseen ja sillä hyvä. Mutta me ei harrasteta seksiä, joten ei voi tulla vahinkoakaan, vaan lasta täytyisi ihan todella varta vasten alkaa tehdä.

Vierailija

Olen nainen tein kuopuksen alunperin siksi että mies halusi, lapsi oli 9v kun mies päätti jättää koko perheensä, nyt olen 2vuotta hoitanut lapset yksin , tai oikeasti "yksin" koska veli ja sen kaverit on jeesiny paljon.
Enkä kadu! 7vuotta vielä edessä rakkaan tyttöni kanssa❤

Ei ei ei mitään takarajoja. Sillä mitä jos mies päättää, että lapsi tehdään vain siksi ettei menetä aloittajaa?[/quote]

Vierailija

Vaikuttaa siltä ettei mies halua ottaa vastuuta päätöksestä, vaan sinun on se tehtävä. Ainoa kysymys enää on, haluatko lapsen sellaisen miehen kanssa? Lapsen hoitamisessa on ainakin alkuvuosina ihan oikeasti paljon työtä ja se on uuvuttavaa, jos ei ole hoitoapua. Ehkä miehesi ei kuitenkaan halua lasta niin kovasti, että olisi valmis uuvuttamaan itsensä.

Vierailija

Mies sanoi, että hänellä on jotenkin tyhjä olo. Ja ettei hän ole varma, onko se lapsenkaipuuta vai ei. Eikä uskalla tosissaan yrittää lasta ennen kuin on varma, mistä tyhjyys johtuu.

-ap[/quote]

Olen todella pahoillani, mutta miehesi miettii koko suhteen tulevaisuutta, hän on epävarma omista tuntemuksistaan, ja ehkä yrittää jopa torjua niitä. Lapsen saaminen kanssasi tarkoittaisi sitoutumista suhteeseen tulevaisuudessakin. Olen nähnyt tämän tapahtuvan useille pareille, ketkä ovat löytäneet toisensa teini-iässä, ja olen itse yksi heistä, naispuolinen. Noin 30v ikävuoden tienoilla/alla tulee vaihe jolloin ihminen kasvaa ajattelemaan myös loppuelämää, ja myös teini-iässä aloitettu parisuhde kyseenalaistuu. Toiseen on kuitenkin kasvanut kiinni, häntä ei haluaisi loukata ja lähteminen ja itsenäistyminen pelottaa. Yksi ystäväni jäi tässä prosessissa lopulta lapsettomaksi, hänen puolisonsa jahkasi asiaa kunnes he olivat 33v, sitten tuli ero. Uuden suhteen ollessa valmis lapsen tulemiseen ystäväni hedelmällisyys oli jo laskenut. Yhden keskenmenon jälkeen uutta raskautta ei enää tullut, ja nyt ikävuosia on jo yli 40. Minä erosin teini-iän kumppanistani 28v, jouduin lopulta myöntämään itselleni että vaikka järkevä minäni suunnitteli edelleen tulevaisuutta hänen kanssaan, sisäinen ääneni huusi lastenhankintaa ym. ajatellessani Ei. Lopulta ratkaisu oli ainoa oikea, vaikka ei helppo. Onnea sinulle ja teille, mihin suuntiin elämä viekin.

Vierailija

Mies on tajunnut, ettei todennäköisesti halua viettää elämäänsä kanssasi, vaikka ihan ok oletkin. Pentu sitoisi hänet pysyvästi sinuun, mikä on kauhistus. Haluaa kyllä lapsia, mutta ei sinun kanssasi vaan hieman myöhemmin jonkun nuoremman naisen kanssa.

Vierailija

APn tekstin ja kaiken ihmistietoni perusteella luulen, että miehesi ei halua lapsia kanssasi. Tulee vähän sellainen ajatus, että koska olette olleet varsin nuoresta pitkään yhdessä olette väkisinkin toisiinne enemmän tai vähemmän kiintyneitä toisiinne, mutta loppujen lopuksi miehesi sitoutuminen ontuu. Oliko naimisiinmeno enemmän ulkoisiin syihin nojaavaa? Sitähän noin pitkän suhteen jälkeen usein päätyy naimisiin. Mies ei vaikuta itsekään tiedostavan tai myöntävän perimmäisiä ajatuksiaan. Suhteenne lienee päällisin puolin hyvä, ja ymmärrän, että Sinä tajuat suhteen vakauden arvon. (Olen kerran halunnut jatkaa suhdetta, johon toinen ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan valmis sitoutumaan sanan varsinaisessa merkityksessä, joten koen sympatiaa sinua kohtaan. Minä myös tajuan, minkä arvon sinä tajuat.) Lastensaantihan sitouttaa varsin kokonaisvaltaisesti, sen miehesi tajuaa, koska pistää jarrut pohjaan. Hän haluaa pelata aikaa. Ehkä nyt avioliittoa ei "kehtaa" lopettaa, joten ajan pelaaminen lienee jokin oire tulevasta. Olen pahoillani kun sanon näin, mutta tältä se musta  vaikuttaa. Olen muuten saman ikäinen kuin te.

Vierailija

Olen myös jahkailija, analysoin kaikkia isompia päätöksiä joka näkökulmasta. Elämää ei kuitenkaan voi suunnitella. Vaikka kuinka miettisit ja analysoisit, ei asiat yleensä mene kuten luulit. Miehesi kannattaa perehtyä esim. buddhalaisuuden oppeihin, jotta hän oppii vähentämään yliajattelua ja -analysointia. Olen itse hyötynyt buddhalaisuudesta, vaikka en ole mitenkään hengellinen enkä usko kuolemanjälkeiseen elämään tai mihinkään yliluonnolliseen.

Miehesi on todennäköisesti ihan tyytyväinen jos teette lapsen pian. Sano miehelle: hyvin harva katuu tehtyä lasta, mutta monet katuvat lapsettomuutta. Ja lisäksi sano miehelle: asiat järjestyvät kyllä aina, vaikka tulonne eivät olisi valtavat tai urasi ei lähtisi lentoon raskauden takia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mies sanoi, että hänellä on jotenkin tyhjä olo. Ja ettei hän ole varma, onko se lapsenkaipuuta vai ei. Eikä uskalla tosissaan yrittää lasta ennen kuin on varma, mistä tyhjyys johtuu.

-ap

Olen todella pahoillani, mutta miehesi miettii koko suhteen tulevaisuutta, hän on epävarma omista tuntemuksistaan, ja ehkä yrittää jopa torjua niitä. Lapsen saaminen kanssasi tarkoittaisi sitoutumista suhteeseen tulevaisuudessakin. Olen nähnyt tämän tapahtuvan useille pareille, ketkä ovat löytäneet toisensa teini-iässä, ja olen itse yksi heistä, naispuolinen. Noin 30v ikävuoden tienoilla/alla tulee vaihe jolloin ihminen kasvaa ajattelemaan myös loppuelämää, ja myös teini-iässä aloitettu parisuhde kyseenalaistuu. Toiseen on kuitenkin kasvanut kiinni, häntä ei haluaisi loukata ja lähteminen ja itsenäistyminen pelottaa. Yksi ystäväni jäi tässä prosessissa lopulta lapsettomaksi, hänen puolisonsa jahkasi asiaa kunnes he olivat 33v, sitten tuli ero. Uuden suhteen ollessa valmis lapsen tulemiseen ystäväni hedelmällisyys oli jo laskenut. Yhden keskenmenon jälkeen uutta raskautta ei enää tullut, ja nyt ikävuosia on jo yli 40. Minä erosin teini-iän kumppanistani 28v, jouduin lopulta myöntämään itselleni että vaikka järkevä minäni suunnitteli edelleen tulevaisuutta hänen kanssaan, sisäinen ääneni huusi lastenhankintaa ym. ajatellessani Ei. Lopulta ratkaisu oli ainoa oikea, vaikka ei helppo. Onnea sinulle ja teille, mihin suuntiin elämä viekin.[/quote]

Juuri näin!! tämän yritin muotoilla itsekin 6.12 viestiin jossa totesin, että mies pelaa aikaa ja loppujen lopuksi ei halua lasta kanssasi

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen myös jahkailija, analysoin kaikkia isompia päätöksiä joka näkökulmasta. Elämää ei kuitenkaan voi suunnitella. Vaikka kuinka miettisit ja analysoisit, ei asiat yleensä mene kuten luulit. Miehesi kannattaa perehtyä esim. buddhalaisuuden oppeihin, jotta hän oppii vähentämään yliajattelua ja -analysointia. Olen itse hyötynyt buddhalaisuudesta, vaikka en ole mitenkään hengellinen enkä usko kuolemanjälkeiseen elämään tai mihinkään yliluonnolliseen.

Miehesi on todennäköisesti ihan tyytyväinen jos teette lapsen pian. Sano miehelle: hyvin harva katuu tehtyä lasta, mutta monet katuvat lapsettomuutta. Ja lisäksi sano miehelle: asiat järjestyvät kyllä aina, vaikka tulonne eivät olisi valtavat tai urasi ei lähtisi lentoon raskauden takia.

Ei varmaan katuisi lasta, mutta katuisi sitä, että teki sen ap:n kanssa ja ap sitä, että teki sen tämän miehen kanssa. Nyt voisi jo lopettaa lässytyksen.

Vierailija

Meillä on teini-iässä aloitettu suhde ja molemmat nyt +30-vuotiaita. Olen itse jahkaillut lapsenhankkimisen suhteen vuosikymmenen ajan, mies nyt ei ole ollut valmis ja minä vielä vähemmän. Sitten yksi yö viime kuussa tämän ketjun perustamisen aikoihin aloin ahdistua aiheesta ja siitä keskusteltiin ja mies teki sitten sen päätöksen, että eiköhän nyt olisi aika yrittää lasta, enkä enää itse voinut jahkailla. Olen nyt sitten raskaana kuukauden sisällä tästä, edelleen epäilevänä, mutta ainakin jotakin on tehty asian suhteen.

Ehkä sinun pitäisi ottaa se johtava rooli?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä on teini-iässä aloitettu suhde ja molemmat nyt +30-vuotiaita. Olen itse jahkaillut lapsenhankkimisen suhteen vuosikymmenen ajan, mies nyt ei ole ollut valmis ja minä vielä vähemmän. Sitten yksi yö viime kuussa tämän ketjun perustamisen aikoihin aloin ahdistua aiheesta ja siitä keskusteltiin ja mies teki sitten sen päätöksen, että eiköhän nyt olisi aika yrittää lasta, enkä enää itse voinut jahkailla. Olen nyt sitten raskaana kuukauden sisällä tästä, edelleen epäilevänä, mutta ainakin jotakin on tehty asian suhteen.

Ehkä sinun pitäisi ottaa se johtava rooli?

Olet onnekas, kun sinulla onnistui vielä raskaaksi tulo. Monillakaan ei onnistu enää ap:n ikäisenä varsinkin jos on endometrioosi. Alkaa olla todella kiire, joten nyt ap vauhtia hoputukseen. Ikinä ei ole olosuhteet sellaiset, että lapsi olisi täydellinen piste iin päälle. Ja jos niin on niin lapsi ei tulekaan enää. Joillakin vaihdevuodet alkaa jo 35 v joten hedelmällisyys lakkaa jo 25 vuotiaana ja sitten onnistuu enää kalliilla hoidoilla jos niilläkään.

Sori pessimismi, mutta meidän ehkäisyvalistus on nykyään suurimmilta osin pelottelua ja annetaan sellainen kuva, että kuka vaan voi lisääntyä kunhan niin vain päätetään. Mutta se vain ei lopulta ole ihmisen käsissä. Siksi lapsettomuus koskettaa nykyään yhä useampaa kun uinutaan hedelmällisten vuosien ohi.

Onnittelut sinulle ja toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun saakka ja saat elävän vauvan syliisi.

Vierailija

30 vuotias nainen on jo ihan viime tipoilla tekemässä lasta. 35 v. ei onnistu enää. 40 v. vain hoidoilla. Se on karu pala ja iso karkeruus kun tajuaa että on vain miehen vitkastelun vuoksi uhrannut parhaat vuotensa.

Minä istuttaisin miehen pöydän ääreen ja keskustelemaan vakavasti asiasta. Ne perusteet miksi ei tai miksi tehtäisiin ei ole mitään liukuvia ja muuttuvia. Vaan ne päätetään nyt. Ja vaikka kaikki ei olisikaan optimaalista, nii kaikkeen sopeutuu. Työtä voi aina tehdä myöhemminkin, mutta lapsia saat enää max pari vuotta sitten se loppuu. Töitä voit tehdä vielä seuraavat 40 vuotta.

Vierailija

Ovatkohan jo tajunneet erota? Muuten ap jää lapsettomaksi, eroavat kuitenkin ja mies tekee lapsia ehkä toisen kanssa. Kirpaisee jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän.

Vierailija

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/26/moni-heraa-lapsitoiveeseen-liia...

Siinä vähän herätettä. Monet tosiaan luulee, että voi alkaa lisääntymään vielä nelikymppisenä. Joillakin onnistuu, harvoilla kuitenkin. "25-vuotiaana raskauden mahdollisuus on 25 prosenttia yhden kierron aikana. 35-vuotiaana se laskee 12 prosenttiin. 40-vuotiaana mahdollisuus on enää 6 prosenttia ja 45-vuotiaana 0,5 prosenttia"

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat