Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (38)

Vierailija

Aika monella aikuisella syvälliset ihmissuhteet liittyvät perheeseen ja/tai lähisukuun. Sen vuoksi on tavallista, että ystävyyssuhteiksi kelpaa vähän pinnallisemmatkin. En tarkoita, että ystävyyssuhteet olisivat ja pysyisivät vain pinnallisina vaan että usein ihmisille riittää, että on perheen lisäksi muitakin ihmissuhteita. Monesti nämä ihmissuhteet alkavat jostain yhteisestä tekemisestä tai yhteisestä kiinnostuksenkohteesta. Esim vaikka just johonkin tiettyyn aihealueeseen liittyvästä Facebook-ryhmästä. Kommentoidaan ensin ryhmässä ja kun huomaa, että jonkun kanssa on enemmänkin yhteistä tai että toinen asuu riittävän lähellä, jotta voisi yhdessä lähteä johonkin ryhmän aiheeseen liittyvään tapahtumaan, voi ehdottaa yksityisviestillä yhdessä menemistä. Ja kun mennään yhdessä, tulee juteltua kaikenlaista muutakin Jos hyvin käy, aletaan viestitellä muistakin asioista ja tehdä vähitellen muitakin juttuja yhdessä. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että tällaisesta kaverisuhteesta ei synny ystävyyttä kovin nopeasti. Voi viedä vuoden tai parikin. Toisaalta se ei haittaa, jos on useampia ihmisiä, joiden kanssa viestittelee ja joita voi tavata. Sellaista ystävyyssuhdetta, joka korvaisi parisuhteen ja perheen, on aikuisiällä aika vaikea saada.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan.

Miten se auttaa yksinäisyyteen, joka on ongelma?

ap

Auttaapa hyvinkin. Jostainhan se yksinäisyys johtuu. Ja niitä asioita voi hoitaa terapialla. Et sinä itse välttämättä näe syy-seuraussuhdetta, mutta hyvä terapeutti, psykologi, tms. huomaa asioiden yhteyden.

Pelkään, että toi rikkoisi mua vaan lisää, ehkä lopullisesti. Jotenkin olen selvinnyt tästä turruttamalla tunteeni, jotka nyt pitkästi aikaa nousivat esiin ja tuntuu ihan hirveältä, niin mitä tapahtuu jos aktiivisesti joudun miettimään ja käsittelemään samaa. Kun niitä tukevia ihmissuhteita sillä ei kuitenkaan saa. Ja just niitä nytkin tarvitsisin, enkä terapeuttia.

ap

Olet menossa perse edellä puuhun. Siitä vaan. Yritä ihmeessä. Ei tuu onnistumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan.

Miten se auttaa yksinäisyyteen, joka on ongelma?

ap


Siten, että kommenteistasi huomaa, että ylläpidät yksinäisyyttä omalla käytökselläsi, ja
siinä terapia voisi auttaa.

Ystävyyssuhteet kysyvät vaivannäköä.
On riski tulla hylätyksi.
Toiset eivät ole sellaisia kuin sinä haluat.
Jos päätät että tulet olemaan aina yksin, niin tulee käymään.

Mutta keksit varmaan monta syytä olla menemättä terapiaan.
Ehkä se onkin huono idea, koska sekin on
vaivalloista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan.

Miten se auttaa yksinäisyyteen, joka on ongelma?

ap

Auttaapa hyvinkin. Jostainhan se yksinäisyys johtuu. Ja niitä asioita voi hoitaa terapialla. Et sinä itse välttämättä näe syy-seuraussuhdetta, mutta hyvä terapeutti, psykologi, tms. huomaa asioiden yhteyden.

Pelkään, että toi rikkoisi mua vaan lisää, ehkä lopullisesti. Jotenkin olen selvinnyt tästä turruttamalla tunteeni, jotka nyt pitkästi aikaa nousivat esiin ja tuntuu ihan hirveältä, niin mitä tapahtuu jos aktiivisesti joudun miettimään ja käsittelemään samaa. Kun niitä tukevia ihmissuhteita sillä ei kuitenkaan saa. Ja just niitä nytkin tarvitsisin, enkä terapeuttia.

ap

Kyllä mäkin suosittelisin sulle terapiaa. Sä haet ystävyyssuhteista jotain, mitä et niistä saa. Sulla on jokin sisäinen tarve (tai useampia), joihin jonkun toisen pitäisi vastata. Mitä nämä tarpeet ovat? Turvattomuus? Hylätyksi tulemisen pelko? Kosketuksen tarve? Hyväksynnän tarve? Jotkut muut ongelmat oman itsesi kanssa? Kaipaatko sittenkin ihmistä, joka korvaisi sulle äidin tai siskon? Tai puolison? Kerroit jo että saat kyllä hyvänpäiväntuttuja ja kavereita, mutta se ei jostain syystä riitä sulle. Miksi ei riitä? Voi olla, että yrität hakea ystävyydestä jotain sellaista, mitä ei ole tarkoituskaan saada ystävyydestä. 

Vierailija

Mä aloin aikanaan itseni parhaaksi ystäväksi..tuli niin paljon puukkoa selkään vaikeassa elämänantilanteessa ja hylkäämistä ystävinä pitämieni ihmisten taholta että lopulta luotin enää itseeni. Paras päätös ikinä. Viihdy itsesi seurassa niin et ole koskaan yksin.

Vierailija

Minäkin olen yksinäinen nuori ja oikeasti en muista sitä, koska olisi ystäviä. Olen ollut kiusattu aikoinaan ja sen vuoksi ei ole edes mitään nuoruuden kavereita jäänyt. Nykyisin hyvin arka ja ujo tutustumaan ja oikeasti tuntuu siltä, että monilla on jo tarpeeksi seuraa muutenkin. En siis todellakaan hae mitään utopistista ystävyyttä vaan ihan sellaista luotettavaa ja pysyvää seuraa. Ymmärrän sen, että itsessäkin syytä tähän tilanteeseen, mutta tavallaan saisin nyt aloittaa täysin alusta. Monella on jotain aikaisempia kavereita tai sukulaisia ja itsellä ei siis ketään. Tämä tilanne myös nolottaa ja häpeän sitä monesti. Monet ajattelevat, että sellaisessa ihmisessä on paljon vikaa jos on yksinäinen. Itse en haluaisi sellaista leimaa, että toisille paljastusi tämä kaikki ja olen kuitenkin sellainen ihminen joku kohtelee muita hyvin ja olen omasta mielestä ihan mukava ihminen. Nyt olen sitten saanut viimein erään nettikaverin ja oikeasti se piristää kun voi kirjoittaa hänelle. Tämä on tosin paljastanut sen, että minulla on ihan hirveän huono itsetunto ja tämä tyyppikin huomasin sen. Olen aina tottunut saamaan jotain huonoa muilta ja se on aiheuttanut paljon pahaa ja saanut puolustuskannalle. En meinaa uskoa siihen, että kukaan tahtoisi olla seurassani. Hänellekin kun kirjoitan niin huomaan, että oikeasti pelkään sanovani jotain väärin ja oikeasti tästä kaikesta haluaisi eroon, mutta kun ne kokemukset ovat jääneet mieleen ja ei pysty muuttamaan itseään niin paljon, vaikka tahtoisikin. Eli ymmärrän tämän tilanteen.

Vierailija

Meikää kirjoitti:
Ap, mulla ihan samoja tuntemuksia. Aiemmin en uskonut että yksinäisyyteen voi kuolla, nyt uskon.. Mistäpäin olet?

Pks. ap

Vierailija

Kotoa sinua ei tulla koskaan hakemaan, joten ota itse ensimmäinen askel. Ihmisiä on kaikkialla. Ota kontaktia heihin. Paljasta jotain itsestäsi. Ole utelias ja rohkea. Mitään et menetä tekemällä rohkeasti aloitteita.

Jos livenä ei onnistu, netistä löydät juttukavereita.

Vierailija

Sellaista ystävää, jota etsit ei välttämättä tule koskaan vastaan. Haluatko jonkun joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet? Etkö koe niin nykyisissä sosiaalisissa suhteissa? Yksinäisyyden tunne voi poistua ennemmin (hyvän) parisuhteen myötä, kuin ystävyyden myötä. Tosiaan aikuisiällä sellaista tiivistä ystävyyttä on vaikea löytää. Minä tunsin yksinäisyyttä ystäväni (tai porukan) ja perheeni seurassa, mutta harvoin yksinollessani. Silloin halusin vain jonkun, joka ymmärtäisi ja välittäisi. En kokenut, että läheiseni niin tekisivät. Se tunne korjaantui mieheni myötä. En tiedä, kai sen jotakin kliseistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Voi olla etten vain ollut tavannut kaltaisiani persoonia (näin sanoi terapeutti). Enkä ole vieläkään tavannut. Ystävää, jonka kanssa jakaisin kaiken sisimpäni, ei ole vielä löytynyt. En kyllä sellaista enää kaipaakaan. Tämä on vain minun kokemukseni. Terapiassa voi löytyä ahaa-elämyksiä nopeastikin, mutta sinun täytyy olla avoin kokemukselle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan.

Miten se auttaa yksinäisyyteen, joka on ongelma?

ap

Auttaapa hyvinkin. Jostainhan se yksinäisyys johtuu. Ja niitä asioita voi hoitaa terapialla. Et sinä itse välttämättä näe syy-seuraussuhdetta, mutta hyvä terapeutti, psykologi, tms. huomaa asioiden yhteyden.

Pelkään, että toi rikkoisi mua vaan lisää, ehkä lopullisesti. Jotenkin olen selvinnyt tästä turruttamalla tunteeni, jotka nyt pitkästi aikaa nousivat esiin ja tuntuu ihan hirveältä, niin mitä tapahtuu jos aktiivisesti joudun miettimään ja käsittelemään samaa. Kun niitä tukevia ihmissuhteita sillä ei kuitenkaan saa. Ja just niitä nytkin tarvitsisin, enkä terapeuttia.

ap

Kyllä mäkin suosittelisin sulle terapiaa. Sä haet ystävyyssuhteista jotain, mitä et niistä saa. Sulla on jokin sisäinen tarve (tai useampia), joihin jonkun toisen pitäisi vastata. Mitä nämä tarpeet ovat? Turvattomuus? Hylätyksi tulemisen pelko? Kosketuksen tarve? Hyväksynnän tarve? Jotkut muut ongelmat oman itsesi kanssa? Kaipaatko sittenkin ihmistä, joka korvaisi sulle äidin tai siskon? Tai puolison? Kerroit jo että saat kyllä hyvänpäiväntuttuja ja kavereita, mutta se ei jostain syystä riitä sulle. Miksi ei riitä? Voi olla, että yrität hakea ystävyydestä jotain sellaista, mitä ei ole tarkoituskaan saada ystävyydestä. 

On siinä iso ero onko pelkkä hyvänpäiväntuttu (jonka kanssa ei ole edes some-kontaktia) vai läheisempi kaveri, jonka kanssa pidetään yhteyttä ja tehdäänkin joskus jotain. En mä mitään ripustautuvaa ystävyyttä etsi tai halua. Sellaisen tarjoajaa juoksen karkuun.

ap

Vierailija

Kannattaa kysellä vaikka lenkkiseuraa erilaisten somekanavien kautta esim. facen kaupunkiryhmät ym. Meidän kaupungissa useampikin ilmoitus on näkynyt ja vastauksiakin on aina useampi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan.

Miten se auttaa yksinäisyyteen, joka on ongelma?

ap

Auttaapa hyvinkin. Jostainhan se yksinäisyys johtuu. Ja niitä asioita voi hoitaa terapialla. Et sinä itse välttämättä näe syy-seuraussuhdetta, mutta hyvä terapeutti, psykologi, tms. huomaa asioiden yhteyden.

Ei se välttämättä auta, jos on jo itse analysoit tilannettaan ja tiedostaa perimmäiset syyt. Minulla se on poikkeuksellinen elämänkulku, joka erottanut sentapaisista henkilöistä, joiden kanssa olisi (edes teoriassa) voinut kaveerata tai esim. löytää kumppaniksi. Nuorempana näin olikin, en ole ikiyksinäinen.
Nykyisessä tilanteessani olen ympäristössäni kuin vanha albiino, joka näkyy, mutta jota korkeintaan vilkuillaan epäluuloisesti kyräillen, ellei peräti noiduta ei-toivotuksi. Asuntotilanne on toistaiseksi estänyt poismuuttamisen. En asu Suomessa.

Vierailija

Yhdistystoiminnasta löytyy usein ystäviä. Ja Suomessa tunnetusti on yhdistyksiä joka lähtöön. Onko sulla jokin erityinen osaamisalue tai kiinnostuksen kohde, jonka ympärillä toimivassa yhdistyksessä voisit toimia?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kestä. Lähde ulos/jonnekin harrastukseen ja etsi juttuseuraa. Toista kunnes saat tuttuja. Näe niitä kunnes saat kavereita. Ole niiden kanssa kunnes saat ystäviä. Vai haluatko oppia oikein hyväksi yksinäisyyden kestäjäksi, niin että vanhana saat muistella, että mitään en tehnyt toisten kanssa, mutta yksinäisyystaitoni hioutuivat huippuunsa?

Onko joku oikeasti saanut tällä tavalla ystäviä tai pidempiaikaisia kavereita? Eli han vaan menemällä "ulos" tai "jonnekin harrastukseen"? Itse en ole ainuttakaan ystävää/kaveria saanut tällä tavalla.

Monelleko kymmenelle/sadalla ihmiselle menit juttelemaan ennen kuin joku kiinnostui tekemään jotain yhdessä?

Montako sataa/tuhatta tuntia kestit jotain tylsää harrastusta tai yksinään baarissa istumista ennen kuin se ensimmäinen ystävä löytyi?


Itse olen aikuisiällä saanut ystäviä nimenomaan harrastusten kautta. Toinen on työpaikka.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan.

Miten se auttaa yksinäisyyteen, joka on ongelma?

ap

Auttaapa hyvinkin. Jostainhan se yksinäisyys johtuu. Ja niitä asioita voi hoitaa terapialla. Et sinä itse välttämättä näe syy-seuraussuhdetta, mutta hyvä terapeutti, psykologi, tms. huomaa asioiden yhteyden.

Pelkään, että toi rikkoisi mua vaan lisää, ehkä lopullisesti. Jotenkin olen selvinnyt tästä turruttamalla tunteeni, jotka nyt pitkästi aikaa nousivat esiin ja tuntuu ihan hirveältä, niin mitä tapahtuu jos aktiivisesti joudun miettimään ja käsittelemään samaa. Kun niitä tukevia ihmissuhteita sillä ei kuitenkaan saa. Ja just niitä nytkin tarvitsisin, enkä terapeuttia.

ap

Kyllä mäkin suosittelisin sulle terapiaa. Sä haet ystävyyssuhteista jotain, mitä et niistä saa. Sulla on jokin sisäinen tarve (tai useampia), joihin jonkun toisen pitäisi vastata. Mitä nämä tarpeet ovat? Turvattomuus? Hylätyksi tulemisen pelko? Kosketuksen tarve? Hyväksynnän tarve? Jotkut muut ongelmat oman itsesi kanssa? Kaipaatko sittenkin ihmistä, joka korvaisi sulle äidin tai siskon? Tai puolison? Kerroit jo että saat kyllä hyvänpäiväntuttuja ja kavereita, mutta se ei jostain syystä riitä sulle. Miksi ei riitä? Voi olla, että yrität hakea ystävyydestä jotain sellaista, mitä ei ole tarkoituskaan saada ystävyydestä. 

On siinä iso ero onko pelkkä hyvänpäiväntuttu (jonka kanssa ei ole edes some-kontaktia) vai läheisempi kaveri, jonka kanssa pidetään yhteyttä ja tehdäänkin joskus jotain. En mä mitään ripustautuvaa ystävyyttä etsi tai halua. Sellaisen tarjoajaa juoksen karkuun.

ap


Ehkä tuo on se ongelman alkusyy. Tulkitset kaikki vähänkin läheisemmät yhteydenotot "ripustautuvaksi ystävyydeksi" ja lyöt oven kiinni. Nyt sitten ihmettelet, missä ihmiset ovat?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan.

Miten se auttaa yksinäisyyteen, joka on ongelma?

ap

Auttaapa hyvinkin. Jostainhan se yksinäisyys johtuu. Ja niitä asioita voi hoitaa terapialla. Et sinä itse välttämättä näe syy-seuraussuhdetta, mutta hyvä terapeutti, psykologi, tms. huomaa asioiden yhteyden.

Pelkään, että toi rikkoisi mua vaan lisää, ehkä lopullisesti. Jotenkin olen selvinnyt tästä turruttamalla tunteeni, jotka nyt pitkästi aikaa nousivat esiin ja tuntuu ihan hirveältä, niin mitä tapahtuu jos aktiivisesti joudun miettimään ja käsittelemään samaa. Kun niitä tukevia ihmissuhteita sillä ei kuitenkaan saa. Ja just niitä nytkin tarvitsisin, enkä terapeuttia.

ap

Kyllä mäkin suosittelisin sulle terapiaa. Sä haet ystävyyssuhteista jotain, mitä et niistä saa. Sulla on jokin sisäinen tarve (tai useampia), joihin jonkun toisen pitäisi vastata. Mitä nämä tarpeet ovat? Turvattomuus? Hylätyksi tulemisen pelko? Kosketuksen tarve? Hyväksynnän tarve? Jotkut muut ongelmat oman itsesi kanssa? Kaipaatko sittenkin ihmistä, joka korvaisi sulle äidin tai siskon? Tai puolison? Kerroit jo että saat kyllä hyvänpäiväntuttuja ja kavereita, mutta se ei jostain syystä riitä sulle. Miksi ei riitä? Voi olla, että yrität hakea ystävyydestä jotain sellaista, mitä ei ole tarkoituskaan saada ystävyydestä. 

On siinä iso ero onko pelkkä hyvänpäiväntuttu (jonka kanssa ei ole edes some-kontaktia) vai läheisempi kaveri, jonka kanssa pidetään yhteyttä ja tehdäänkin joskus jotain. En mä mitään ripustautuvaa ystävyyttä etsi tai halua. Sellaisen tarjoajaa juoksen karkuun.

ap

Kommentissasi 8 kuitenkin kirjoitit, että sulla on tuollaisia kavereita. Onko nyt ongelmanasi se, että et halua pitää yhteyttä heihin somen kautta? Ihmisillä on arkensa töineen, opiskeluineen, perheineen sekä harrastuksineen ja sen vuoksi some on just hyvä, että siellä voi kertoa omia kuulumisia ja lukea muiden kuulumisia. Lisäksi voi laittaa henkilökohtaisemmista asioista toiselle viestiä ja toinen vastaa sitten, kun muilta touhuiltaan ehtii. Tällä tavalla yhteys säilyy, vaikka kuluukin aikaa edellisestä kasvotusten tapaamisesta. Some on korvannut vanhan lankapuhelimessa puhumisen. 

Vierailija

Nykyään on netissä monia facebook/twitter/ym ryhmiä, jossa ihmiset hakevat kavereita. On varmaan myös seurueita. Kyllä niitä kavereita löytää, jos oikeasti haluaa.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat