Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (328)

Vierailija

Erästä työpaikkaa hakiessani ensin oli koko porukalle joku puolen tunnin infohetki yrityksestä ja organisaatiosta. Sitten koko porukalla keskustelutehtäviä,,joita haastattelijat johtivat. Tämän jälkeen parihaastattelu ja onnekkaimmille vielä yksilöhaastattelu.
Yksilöhaastatteluvaiheessa olin jo aivan loppu. Alku meni hyvon mutta loppuvaiheessa en ymmärtänyt enää sanaakaan mitä haastattelijat kysyivät (oli jo melko vaikeita asioita). Pyysin monta kertaa toistamaan kysymyksiä ja tarkentamaan kun en ymmärtänyt. Se viimeinenkin jäljellä oleva harmaa aivosolu savusi ja lopulta sammui :D

Sain paikan.

Vierailija

Olen työskennellyt yli 10 vuotta julkisella puolella ihan perusduunaritöitä tehden suhteellisen isossa kaupungissa. Lopetin työt, kun opiskelin vähän lisää ja koin, että etenemismahdollisuudet nykytyössä on aika huonot. Perustin firman, joka ei ole vielä ottanut tuulta alleen, joten hain sitten esimies-tason töitä nykyiseltä asuinpaikkakunnalta, joka on pieni.

Haastattelu meni alkuun ihan hyvin, selvitin miten haluan kehittää toimintaa ja millaisia tapoja työnkehittämisessä haluan käyttää. Haastattelu meni penkin alle, kun haastattelija kysyi miksi lähdin edellisestä paikasta, enkä hakenut esim. siellä esimiehen paikkaa sieltä. Totesin, että minusta tuntui, että julkiset organisaatiot ovat liian kapeita, jolloin kehittäminen on vaikeaa eikä resursseja ei ole tarpeeksi. (mikä on totta)
En saanut paikkaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En muista, että olisin koskaan työhaastattelussa mokannut, mutta erästä todella mielenkiintoista paikkaa hakiessani en päässyt edes haastatteluun...

Puhelin soi kiirehtiessäni hakemaan lasta päiväkodista. Vastasin, vaikka olikin tuntematon numero. Iloinen naisääni aloittaa että "Virtasen Veera täältä (firman nimi) hei!" Siihen aikaan puhelinmyyjät olivat minulle aivan jatkuva riesa, joten aavistuksen väsyneenä ja stressaantuneena ilmoitin, etten ole kiinnostunut siitä, mitä hän nyt sitten sattuukaan kauppaamaan, heippa. Vasta kotona rupesin miettimään mistä nainen itse asiassa olikaan sanonut soittavansa, ja tajusin mokanneeni sen astisen elämäni parhaan tilaisuuden. No, onneksi olen sittemmin löytänyt unelmatyön, mutta kyllä tuo kauan harmitti!

Nauratti. Näen mielessäni sen haastattelijan joka kaivoi cv:si esiin ja rinta röyhistelyyn ottaa puhelun sinulle valmiina esittämään pari visaista, tarkentavia kysymystä tälle heidän firmansa tulevalle huipputyöntekijälle ja kuinka hän jää tonnin seteli -ilmeellä sinne langanpäähän kun paukautat lauseen ”ei kiinnosta, moro!”

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista, että olisin koskaan työhaastattelussa mokannut, mutta erästä todella mielenkiintoista paikkaa hakiessani en päässyt edes haastatteluun...

Puhelin soi kiirehtiessäni hakemaan lasta päiväkodista. Vastasin, vaikka olikin tuntematon numero. Iloinen naisääni aloittaa että "Virtasen Veera täältä (firman nimi) hei!" Siihen aikaan puhelinmyyjät olivat minulle aivan jatkuva riesa, joten aavistuksen väsyneenä ja stressaantuneena ilmoitin, etten ole kiinnostunut siitä, mitä hän nyt sitten sattuukaan kauppaamaan, heippa. Vasta kotona rupesin miettimään mistä nainen itse asiassa olikaan sanonut soittavansa, ja tajusin mokanneeni sen astisen elämäni parhaan tilaisuuden. No, onneksi olen sittemmin löytänyt unelmatyön, mutta kyllä tuo kauan harmitti!

Nauratti. Näen mielessäni sen haastattelijan joka kaivoi cv:si esiin ja rinta röyhistelyyn ottaa puhelun sinulle valmiina esittämään pari visaista, tarkentavia kysymystä tälle heidän firmansa tulevalle huipputyöntekijälle ja kuinka hän jää tonnin seteli -ilmeellä sinne langanpäähän kun paukautat lauseen ”ei kiinnosta, moro!”

Kiitos autocorrect. *Röyhistellen * tarkentavaa

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hain myyntityöhön ja normaalisti olen hyvin sosiaallinen, fiksu ja hyvä myyjä. :) Minut oli kutsuttu ryhmähaastatteluun ja istuimme tuoleissa ympyrässä. Koin tilanteen jostain syystä painostavaksi. Minulta kysyttiin että myy minulle 200 e takki, kaikki tuijottivat, menin ihan lukkoon, muutuin punaiseksi enkä pystynyt puhumaan yhtään mitään järkevää tokaisin vain että anteeksi mua jännittää kauheasti. Samassa haastattelussa piti kertoa myös englanniksi itsestään ja perheestään ja lukossa olin taas. Aivan kamala tilanne kun ei normaalisti jännitä ja sitten onnistuukin mokaamaan kaiken perinpohjaisesti :D En tosiaan saanut sitä paikkaa.. :)

Hain yhtä myyntitehtävää isossa firmassa ja siihen oli tosi monipuolinen haastattelu, oli tehtäviä jos jonkinmoisia ja olin todella liekeissä. Kunnes haastattelija sanoi, että hän tarvii uuden kellon, myy hänelle sellainen. Sen sijaan että olisin myynyt, keskityin haukkumaan haastattelijan kädessä olleen kellon ja koko kellomerkin (Seiko) eikä mitenkään vähän vaan oikein reilusti ja suorastaan ylimielisesti. Jep, en saanut sitä paikkaa.

Toisen kerran minut kutsuttiin Ruotsiin työhaastatteluun ja menin. Kävi ilmi, että haastattelu pidettiin Tukholman ulkopuolella maaseudulla jossain kartanossa, jossa oli kyseisen firman tykypäivä just silloin. Ihan karmeaa, vieläkin kuvottaa kun ajattelen. Olin siellä koko viikonlopun ja se oli sellaista pakkoseurustelua niiden ihmisten (parikymmentä henkilöä) kanssa. Koska kyseessä oli erittäin kalliita tuotteita ja palveluja myyvä yritys, myös henkilökunta oli sen mukainen. Ihan en tuntenut sopivani joukkoon, vaan tunsin itseni koko ajan alipukeutuneeksi/juntiksi/finnjäveliksi. Sain sen työn, mutta en viihtynyt kolmen kuukauden koeaikaa pitempään juuri siksi, että edelleenkään en osannut sopeutua työyhteisöön, työ oli kyllä kiva.

Tämä ketju on todella hauska :)

Vierailija

Ei varsinaisesti mitenkään kamalan noloa, mutta työhaastattelussa kieli vaihdettiin yhtäkkiä ruotsiin, onneksi kysymys oli kuitenkin suht helppo; kysyttiin harrastuksista. Puhuin silloin todella hyvää ruotsia, mutta jotenkin jäädyin ja kuumeisesti mietin päässäni kaikki mahdolliset harrastukseni enkä vaan saanut niitä päähäni ruotsiksi. Niinpä päädyin sitten lopulta tokaisemaan hyvin innokkaasti "jag ÄLSKAR att skida!!" vaikken ollut hiihtänyt varmaan ala-asteen jälkeen.

Ei siinä mitään, haastattelijat olivat ihan että ok kiva juttu, haastattelu jatkui muilla kielillä ja sain paikan.

Joskus paljon myöhemmin toinen heistä kyseli töissä, no oletko käynyt jo hiihtämässä? (Hän oli yksi esimiehistä) ja mä ajattelin mielessäni ihan että häh ai miten niin miksiköhän se tollaista kysyy, kunnes muistin tuon ja selitin jotain paniikissa, että sukset hajosi ja en ole ehtinyt ostaa uusia. :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Sellainen yksittäinen napsahtava paukku" 🤭😂
Nauran niin että vedet valuu silmistä eikä mun miesystävä tajua mikä tossa on niin hauskaa 😂

Mies kutsuu noita nimellä 'nappi', ja se on musta ihan hillittömän hauskaa 😂

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Miksi hait meille töihin?
-No kun teillä oli paikka auki.
Näin älykkäänä ekassa työhaastattelussani

Kiitos, nauroin ääneen. Mikäs siinä jos ihminen on rehellinen!

Oispa virkistävää, jos voisi oikeasti olla ihan rehellinen molemmin puolin. Sovittaisiin, et puhutaanko nyt ihan suoraan.

Työnantaja voisi kysyä että miksi haluat tänne ja työntekijän ei tarvitsisi ruveta keksimään jotain nönnönnöötä yrityksen missiosta ja visiosta. Kelle sellaiset ovat oikeasti se painavin syy hakea paikkaa? Ja miten keksityt ja kaunistellut vastaukset auttaa rekryhenkilöä valinnan tekemisessä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oltiin kaverin kaa 16 vuotiaita ja haimme ensimmäistä kesätyöpaikkaamme hautausmaalla. mentiin sitten yhdessä haastatteluun(iso virhe!). haastattelija-mies kysyi että miksi haluatte kesätöihin juuri hautausmaalle. Kaveri vastasi reippaasti :" koska olis kiva kesällä oleskella auringossa!" Ei saatu paikkaa :D

Jäin pohtimaan, että mikä olisi ollut oikea vastaus tuohon kysymykseen?

Ulkoilmatyö kiinnostaa, puutarhatyö kiinnostaa, on mukavan fyysistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt ollut työhaastattelu, mutta harjoittelupaikka nuorena tyttönä ison marketin kassalla. Kun jonot olivat pitkiä, hermostuin, ja löin kaikkiin tuotteisiin koodin "muuta", kun koodinlukija ei toiminut. Muistan yhdenkin miehen ilmeen hänen lukiessaan kassakuittia jossa oli vain "muuta, muuta, muuta.." :)
Samana päivänä nousin kassalta punnitakseni asiakkaan hedelmäpussin- kaikki pikkuruiset napit työpaidasta repeytyivät paidan jäätyä kiinni johonkin ja hups, siinä sitten änkkäsin paita auki, rintaliiveissä. En sitten enää palannut kassalle :D

näistä nappi auki tarinoista tuli mieleen kun tarjoilijana ollessa halvat työhousuni repesivät haaroista melkein koko atkalta kesken vuoron eikä tapojeni vastaisesti ollut ompelutarvikkeita mukana. Nitojalla korjasin, selvisin sitten muutaman tunnin vaikka tuntui että kaikki huomaa :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oltiin kaverin kaa 16 vuotiaita ja haimme ensimmäistä kesätyöpaikkaamme hautausmaalla. mentiin sitten yhdessä haastatteluun(iso virhe!). haastattelija-mies kysyi että miksi haluatte kesätöihin juuri hautausmaalle. Kaveri vastasi reippaasti :" koska olis kiva kesällä oleskella auringossa!" Ei saatu paikkaa :D

Jäin pohtimaan, että mikä olisi ollut oikea vastaus tuohon kysymykseen?

Ulkoilmatyö kiinnostaa, puutarhatyö kiinnostaa, on mukavan fyysistä.


Tykkään tehdä ihmisten parissa töitä, mutta en halua jutustella asiakkaiden kanssa.

Vierailija

Ripuli yllätti matkalla haastatteluun. Olin ilman pikkuhousuja hame päällä tulevan pomoni edessä ja haisin kamalalle. Enkä saanut työtä.

Vierailija

Opiskeluaikoina yhden harjoittelupaikan haastattelussa irtosi silmälasien toinen linssi. Linssin paikalleen kiristävä pieni ruuvi irtosi ja siten myös koko linssi. Siinä sitten yritin siristellä silmiä ja saada linssin paikalleen ja puristettua kehyksiä niin, että saisin ruuvin paikalleen ja sen vielä kiristettyä peukalonkynnellä, kun mitään työkaluja ei ollut mukana.
Ja samalla vastailla haastattelijoiden kysymyksiin.

Eli ei mennyt ihan putkeen. Mutta sain kuin sainkin sen paikan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikoina yhden harjoittelupaikan haastattelussa irtosi silmälasien toinen linssi. Linssin paikalleen kiristävä pieni ruuvi irtosi ja siten myös koko linssi. Siinä sitten yritin siristellä silmiä ja saada linssin paikalleen ja puristettua kehyksiä niin, että saisin ruuvin paikalleen ja sen vielä kiristettyä peukalonkynnellä, kun mitään työkaluja ei ollut mukana.
Ja samalla vastailla haastattelijoiden kysymyksiin.

Eli ei mennyt ihan putkeen. Mutta sain kuin sainkin sen paikan.

Hyvin toimit paineen alla. Mäkin olisin palkannut sut.

Vierailija

On tämä työnhaku sellaista lottoamista nykypäivänä, että oksat pois. Voisi se haastattelijakin olla ihminen ihmiselle, eikä kuvitella niiden työnhakijoiden olevan joitain virheitä tekemättömiä koneita.

Vierailija

Kerran menin möläyttämään haastattelussa että olen hyvä englannissa. Pian haastattelija pyysikin että kerron miksi haluan tämän työn - englanniksi. Meni aivan pasmat sekaisin eikä alan sanasto tietenkään ollut täysin hallussa niin pipariksihan se meni.

Vierailija

Haastattelija kysyi kumpaa jääkeikkojoukkuetta kannatat. Vastasin Ilves totuudenmukaisesti vaikka näin haastattelijan takana Tapparan viirin.

En saanut työpaikkaa ja en tiedä olisinko edes viihtynyt Tapparan sävyttämässä ilmapiirissä  Ilves huivi kaulassa.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat