Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin jännää kuinka isien osallistumattomuus on äitien syytä. Ja tässäkin jutussa syyllistäjänä on toinen nainen. 

Minä olen todella miettinyt hoitovapaan jakamista, mutta kun tiedän että siivoaminen jää minulle (meillä on pitkäkarvainen koira, josta lähtee paljon karvaa, joten imuroida täytyy useamman kerran viikossa kun vauva lähtee liikkeelle, mieheni puhtausstandardi on jotain aivan muuta), lounaan valmistelu jää minulle (ja mieheni ei kykene syömään samaan aikaan kuin vauva, minulle se on ehdottoman tärkeää, jotta vauva saa hyvän mallin ruokailuun), päivärytmi menee sekaisin (vauvalle täytyy laittaa kahdesti tutti ennen kuin nukahtaa päiväunille päiväuniaikaan, mieheni ottaa hänet jo pois unilta "koska ei se nukahda" - tuloksena väsymystä raivoava lapsi), vauva katselee telkkaria isänsä kanssa päivät sen sijaan että isä olisi lattialla leikkimässä vauvan kanssa tai lukisi kirjaa, laulelisi ja loruttelisi. Minä en uskalla näihin asioihin puuttua edes nätisti, jotten estäisi mieheni "kasvamista isäksi omalla tavallaan". Kasvua odotellessa.

Mieheni ei ole edes mikään avuttomuuden huipentuma, hän osaa laittaa ruokaa ja siivota. Mutta tiedän, että vauva ei tulisi hyvin hoidetuksi. Hengissä se varmasti pysyisi. En tiedä johtuuko tämä kyvyttömyys toimia vauvojen kanssa siitä, että harva enää näkee kasvaessaan vauvaperheitä lähipiirissään, eikä omassa lapsuudenperheessäkään ole vauvaa enää siinä vaiheessa kun isompi sisarus voisi oppia vauvanhoitoa. Ja kun ainoa mantra mitä yhteiskunta tarjoaa on se, että äidit eivät anna isille tilaa olla isä. Äitejä kyllä syyllistetään kun et tee sitä tai tätä, mutta isä on täydellinen kun pitää vauvan hengissä. Miksei isiltä edellytetä samoja asioita kuin äideiltä? 

Jos sinä laulat ja loruttelet vauvalle, niin vieläkö hän sitä isältä kaipaa? Kuinka moni edes laulaa ja loruttelee vauvalleen, voi sitä vuorovaikutusta olla ilman että kotona ollaan kuin muskarissa. Leikkimistä vauva ei kyllä kaipaa, sitä kaipaa vasta isompi lapsi.

Sitten tulee mieleen koira, onko sellaista pakko pitää, jos imurointi on ongelma? Miksi juuri sinun siivousstandardi on se oikea? Miksi sinä päätät millä tavoin hoidettu vauva on hyvin hoidettu?Jos miehelle käy vähempikin, niin miksi hänen pitäisi tehdä enemmän kuin on hänestä riittävästi? Onko mies imuroinut hanakasti ja ollut loruttelevaa tyyppiä jo ennen lasta? Mitä ne karvat lasta haittaa, päinvastoin. Parempi suoja allergioita vastaan.

Vauvalle riittää ihan hyvin, että on joku joka pitää sylissä ja "hengissä". Jos sinä haluat suorittaa äitiyttä lauleskelemalla ja loruttelemalla lapselle, joka ei vielä edes liiku, niin tee niin, mutta älä vaadi sitä muilta. Eikä vauvan kanssa tarvitse ruokailumallista piitata, herranjestas, eihän vauva sellaista muista! Yhteissyömisen voi opettaa paljon isommalle lapselle.

Jakakaa hommat: sinä hoidat loruttelun ja mies tekee lounaan tms. Jos jokin on luontevaa toiselle ja toiselle enempi vastenmielistä, niin miksi kummassa kaikki hommat pitäisi vetää viivottimella kahtia? Vastuualueet mieltymysten mukaan.

Yksinhuoltajaäitejä on paljon enemmän kuin yksinhuoltajaisiä ja kahden aikuisen perheessäkin äidit valitettavan usein pyrkivät päättämään kasvatuskaapinpaikan. Jos äidit opettavat poikansa tekemään kotitöitä, olemaan oma-aloitteisia ja kunnioittamaan puolisoa, niin kaipa heistä sellaisia kasvaa? Ei passata poikia pilalle.

Kyvyttömyys toimia vauvojen kanssa on tuttua varmaan kenelle tahansa ensikertalaiselle sukupuolesta riippumatta. Tekemällä oppii. Älä pilaa asioita laatimalla ihmeellisiä standardeja kaiken maailman loruttelujen suhteen, ei sellaisia asioita voi pakottaa, eikä ne ole ollenkaan välttämättömiä. Anna miehen ja lapsen olla rauhassa tavallaan.

Kyllä se on se kotona oleva jonka pitää lorutella.

Ja eihän siellä kotona molemmat yhtä aikaa, vaan kotona oleva tekee sekä ruoan että loruttelee.

Koira on perheenjäsen ja tuo tutkitusti myös lapselle onnellisuutta. Tuo on yleinen standardi, ei naisen.

Vierailija

En ole uhrannut mitään. Tai oikeastaan voisi sanoa että olen perheeni väsyneellä työelämälle. Perhe on ollut aina suurin haaveeni ja ainoastaan tätä haavetta haluaisin toteuttaa. Opiskelin korkeakoulututkinnon pitkin hampain vaikka ei kiinnostanut yhtään ja käyn tyhjänpäiväisessä työssä tuodakseni rahaa perheeseen, jossa en ehdi milloinkaan olemaan riittävästi tai tekemään asioita perheen kanssa. Missään ei ole mitään järkeä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Imuri ei pese lattiaa, eli siinä mielessä lattia kannattaa pyyhkiä märällä edes joskus. 

Itse en tilaa kotiini ruokaostoksia, koska sellainen palvelu maksaa täälläpäin liikaa. 

Mitä pahaa on pysähtyä elämässään omien lastensa ääreen? Tuokin nainen saisi varmaan slaagin, jos matkustaisi Japaniin ja tutustuisi sikäläiseen kotiäiti-instituutioon; äidit siellä ovat koulutettuja naisia, jotka ihan omasta tahdostaan jäävät kotirouviksi viimeistään raskaana ollessaan. Moni nauttii ihan aidosti siitä, kun saa passata lapsia ja miestään (poikkeuksiakin tietty on), ja päivät kuluvatkin helposti siivotessa sekä juoksevia asioita hoitaessa. Minä olen juuri tätä ihmistyyppiä, joka nauttii tämäntyyppisestä arjesta- mitä pahaa siinä on? Miksi nainen ei voi nykyaikana tyytyä yksinkertaiseen, vähemmän itsekeskeiseen elämäntapaan, jos sitä itse haluaa? 

Kummallista valtataistelua on elämä, jos ainoastaan vuoroviikkoasuminen ja avioero tuo naiselle tunteen siitä että hän on "jotain". 

Virkamies

Yksinhuoltajana ei ole kovinkaan vaihtoehtoja, kuka tekee mitäkin kotona. Itse on tehtävä kaikki tarpeellinen: niin kotihommat, läksyissä auttaminen kuin harrastuksissa lapsen käyttäminen. Teen nämä kaikki mielelläni, sillä rakastan ihanaa lastani hyvin paljon. Ja ennen kaikkea: haluan olla aivan erilainen äiti kuin omani oli!

Minun lapsuudessani olivat asiat toisin. Yh-äitini teki 3-vuoro työtä ja opiskeli illat. Häntä ei juuri koskaan näkynyt, hän ei koskaan ystävällisesti keskustellut vaan lähinnä tiuski ja huusi, hän osti itselleen hienoja merkkivaatteita ja me lapset kuljimme vähissä rikkinäisissä vaatteissamme, yläasteaikanamme jätti meidät lapset kahdestaan maaseutukotiimme ja lähti viikoiksi opiskelemaan sairaanhoitajaksi 200 km:n päähän Kajaaniin. Nyt itse äitinä ollessani tajuan, että meillä on ollut erityisen kylmä, itsekäs ja väliinpitämätön äiti. Olen yrittänyt puhua asiasta hänelle useita kertoja, mutta hän ei suostu - virnistelee ilkikurisesti vain.

Kun sain oman ainokaiseni, olisin halunut jäädä äitiysloman jälkeen kotiin hoitovapaalle lastani hoitamaan. Äitini painosti minua töihin ja laittamaan lapsi päiväkotiin, koska niin ne muutkin tekevät. Harmi, että taivuin painostuksen alla. Töissä kävin joitain vuosia ja sairastuin astmaan vaikeista sisäilmaongelmista työpaikalla. Olisin halunut jäädä sieltä jo aikaisemmin pois keuhko-oirehdinnan vuoksi (olen joutunut mm. sairaalan keuhko-osastolle hoitojaksoille), mutta viisas sh-äitini painosti jatkamaan töissä - olinhan yh, joten mistä rahat elämiseen. Nyt olenkin ollut piiiitkään kotona sairastuttuani vielä vaikeammin sisäilmaongelmista. 10 kk:n aikana olen ollut kuumeessa 4,5 kk, olen syönyt voimakkaita kortisonitablettikuureja, keuhkot ovat huonossa kunnossa, mutta kesäaika 3,5 kk meni hyvin ja olin terve. Aikaisemmin olin lähes 2 vuotta sairauslomalla keuhkojeni vuoksi. Jatkuvasti sairastelevana ja kuumeisena arki on välillä erittäin raskasta. Ihanan lapseni läsnäolo auttaa minua jaksamaan ja olemaan mahdollisimman hyvä äiti.

Olen aina halunnut päästä urallani eteenpäin ja opiskellut aika paljon. Enää en halua mitään uraa, vaan aikaa lapseni kanssa ja yrittää saada terveys hieman paremmaksi. Voisin jäädä kokonaan työelämästä pois vaikka heti! Sillä millään muulla ei ole oikeasti väliä kuin rakkailla lähimmäisillä ja terveydellä. Toimeen tulee vähemmälläkin rahalla: voi asua pienemmässä asunnossa ja luopua autosta.

Vierailija

Mikä urpo kirjoitus... ”Hän HYLKÄÄ ystävänsä ja JÄTTÄÄ harrastuksensa, sillä niihin käytetty aika on lapsilta pois.” Entä jos aikaa nähdä ystäviä tai käydä harrastuksissa ei ole vaikka siksi, että lasten isä joutuu olla paljon poissa kotoa työnsä vuoksi... En kauhean montaa äiti-ihmistä tunne, joka olisi HYLÄNNYT ystävänsä ruuhkavuosista johtuen.

Vierailija

Miehet ovat perheen päitä? Missäs heidän panos näkyy? Miksi naiset on aina perheasioiden kimpussa? Miksi perheen päät eivät ole suunnittelemassa perheen asioita? Missä miehet on ihan hiljaa? Häh? Missä mies? Mieshän kantaa sukunimen lapsille ja akalleen joten missä johtajan mielipiteet?

Nainen kantaa kaiken, mies saa kaikki edut perheessä. Tämän takia äitejä ei arvosteta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olipas harvinaisen huonosti kirjoitettu juttu! En pese lattioita, mies hoitaa lapsia ja kotia siinä missä minäkin, en tee mitään ylimääräistä, kuten leivo mokkapaloja koulun juhliin. Kaksi normaalia työtä yhdistettynä pikkulapsiarkeen on ihan riittävän haastavaa jo muutenkin.

Huvitti tuo, että miksi teet hienoja leivonnaisia lasten harrastusseuran myyjäisiin, vaikka perusmokkapalat riittäisivät. Eli sisälsi kuitenkin kaksi vaatimusta a) lasten pitää harrastaa ja b) myyjäisiin on leivottava.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas harvinaisen huonosti kirjoitettu juttu! En pese lattioita, mies hoitaa lapsia ja kotia siinä missä minäkin, en tee mitään ylimääräistä, kuten leivo mokkapaloja koulun juhliin. Kaksi normaalia työtä yhdistettynä pikkulapsiarkeen on ihan riittävän haastavaa jo muutenkin.

Huvitti tuo, että miksi teet hienoja leivonnaisia lasten harrastusseuran myyjäisiin, vaikka perusmokkapalat riittäisivät. Eli sisälsi kuitenkin kaksi vaatimusta a) lasten pitää harrastaa ja b) myyjäisiin on leivottava.

Mun mielestä mokkapalat on pahoja.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat