Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kommentit (10)

Vierailija

Jos vanhempien välillä esiintyy henkistä väkivaltaa, silloin se automaattisesti kohdistuu myös lapsiin. Puhun omasta kokemuksesta. Mitätöivän käytöksen, haukkumisen ja huutamisen ei siis tarvitse suoraan kohdistua lapseen itseensä, jotta se vaikuttaisi lapseen vahingollisesti. Lapset ovat äärimmäisen herkkiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Jep. Tässä suossa olen ollut jo 17 vuotta. Kun on lapsia, niin toisaalta haluaisi lähteä mutta tietää kiusanteon siitä vain yltyvän ja tahtoisin kuitenkin lasten pystyvän olemaan yhteydessä molempiin vanhempiin. Kovin on itsetunto lytätty. Juuri tänään viimeksi mietin, että todellakaan en näe valoa tunnelissa.

Vierailija

Minä elin 20 vuotta tuollaisessa. Meillä se ei ollut räikeää kuin riitatilanteessa. Muutoin se oli lähinnä syyllistämistä. Mies itse vetosi siihen, että hänellä on oikeus mielipiteeseensä. Ja se todellakin lisääntyi vähitellen. Ei se ollut jokapäiväistä, vaan kausittaista, eli liittyi lähinnä stressaaviin elämänvaiheisiin.

Sitä en allekirjoita, että olisin ajatellut etten ansaitsisi parempaa. Ajattelin lähinnä, että tämä on minun ristini, joka minun pitää kantaa. Itsepä puolison olin valinnut. Ja ajattelin, etten minä ole niin heikko, etten kestäisi sitä. Saahan ihminen olla sitä mieltä kuin on.

Ero tuli sen takia, että mies rakastui toiseen. Nainen esiteltiin ystävänä, ja kuvio näyttäytyi pikkuhiljaa minulle. Mies ei olisi halunnut luopua meistä kummastakaan, joten minä lähden. Sain kuulla olevani pienisydäminen, kun en hyväksy toista naista. Ja sain kuulla, kuinka tämä toinen nainen oli niin paljon parempi kuin minä....

Vierailija

”Tärkeintä on, että väkivallan tekijä ottaa vastuun omasta käyttäytymisestään ja haluaa lopettaa, hän painottaa.”
Tämä on paskapuhetta, kyseessä ei ole pahoinpitelijän VASTUU tai HALU lopettaa, harvapa varmaan HALUAA olla ilkeästi huutava ja satuttava mulkqu. Kyse on henkisesti väkivaltaisen omasta stressistä, joka purkautuu lapsuudesta opitulla käytösmallilla ja sen lisäksi stressiin ei ole saatu laukaisijaa eikä apua. Mikään tekijän syyttäminen tai väsyneet keskusteluryhmät eivät auta yhtään mitään.
Tekijäkin on uhri näissä tapauksissa, nimenomaan oman, henkisetsi väkivaltaisen tai muuten toimimattoman kotinsa UHRI. Esim. Minun äitin on kotoisin perheestä, joka laittoi kylmän viileästi äitini äymään yksin koulua vieraalle paikkakunnalle ilman aikuista asuntolassa asuen 9-vuotiaana. Ja hän aiheutti minussa aivan jäätävän stressin koko lapsuuteni ajan. Kun minä haukun miestäni ja saan raivarin, koska lapset eivät tottele JA mies ei tee mitään auttaakseen, siihen ei minun HALULLANI tai VASTUULLANI ole mitään sananvaltaa. En minä halua huutaa ja kyllä minä tiedän vastuullisena ihmisenä, että se on väärin, mutta mitä sitten v*ttu? Niin oli sekin väärin, että äitini stressasi minua ja vei oikeuden tasapainoiseen olemiseen.
Eli tuo typerä auttaja ei tiedä YHTÄÄN MITÄÄN siitä, miten AUTTAA henkistä väkivaltaa harjoittavia, todella loukkaavaa syyllistää, että nämä HALUAVAT olla ilkeitä, tai eivät TIETÄISI VASTUUTAAN. Kyllä tiedämme ja emme halua olla pahasti. Mutta eipä tuollaisista Puukoista ole ollut mihinkään asian, että mikä henkilöä oikeasti puristaa, ratkaisemaan eikä auttamaan. Meinaan olen ainakin itse hakenut naisena apua MONILTA TAHOILTA, ja eihän ne melkein edes usko, kun itse sanoo olevansa perheelleen ilkeä. Matia Akatemiatkin on käytynä. Hyvä paikka sinänsä, mutta ratkaiseva apu ei tullut sieltäkään.

Ihan ite sai senkin tajuta, että stressi jota lapsuudesta asti harteille kumpttiin on kaikkeen siihen käytökseen syynä. Ja eipä minua ole vielä kukaan auttanut sen poistamisessa eikä hoitamisessa. Että odottelen, milloin autetaan henkisesti väkivaltaisia ja lakataan se syyttely.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
”Tärkeintä on, että väkivallan tekijä ottaa vastuun omasta käyttäytymisestään ja haluaa lopettaa, hän painottaa.”
Tämä on paskapuhetta, kyseessä ei ole pahoinpitelijän VASTUU tai HALU lopettaa, harvapa varmaan HALUAA olla ilkeästi huutava ja satuttava mulkqu. Kyse on henkisesti väkivaltaisen omasta stressistä, joka purkautuu lapsuudesta opitulla käytösmallilla ja sen lisäksi stressiin ei ole saatu laukaisijaa eikä apua. Mikään tekijän syyttäminen tai väsyneet keskusteluryhmät eivät auta yhtään mitään.
Tekijäkin on uhri näissä tapauksissa, nimenomaan oman, henkisetsi väkivaltaisen tai muuten toimimattoman kotinsa UHRI. Esim. Minun äitin on kotoisin perheestä, joka laittoi kylmän viileästi äitini äymään yksin koulua vieraalle paikkakunnalle ilman aikuista asuntolassa asuen 9-vuotiaana. Ja hän aiheutti minussa aivan jäätävän stressin koko lapsuuteni ajan. Kun minä haukun miestäni ja saan raivarin, koska lapset eivät tottele JA mies ei tee mitään auttaakseen, siihen ei minun HALULLANI tai VASTUULLANI ole mitään sananvaltaa. En minä halua huutaa ja kyllä minä tiedän vastuullisena ihmisenä, että se on väärin, mutta mitä sitten v*ttu? Niin oli sekin väärin, että äitini stressasi minua ja vei oikeuden tasapainoiseen olemiseen.
Eli tuo typerä auttaja ei tiedä YHTÄÄN MITÄÄN siitä, miten AUTTAA henkistä väkivaltaa harjoittavia, todella loukkaavaa syyllistää, että nämä HALUAVAT olla ilkeitä, tai eivät TIETÄISI VASTUUTAAN. Kyllä tiedämme ja emme halua olla pahasti. Mutta eipä tuollaisista Puukoista ole ollut mihinkään asian, että mikä henkilöä oikeasti puristaa, ratkaisemaan eikä auttamaan. Meinaan olen ainakin itse hakenut naisena apua MONILTA TAHOILTA, ja eihän ne melkein edes usko, kun itse sanoo olevansa perheelleen ilkeä. Matia Akatemiatkin on käytynä. Hyvä paikka sinänsä, mutta ratkaiseva apu ei tullut sieltäkään.

Ihan ite sai senkin tajuta, että stressi jota lapsuudesta asti harteille kumpttiin on kaikkeen siihen käytökseen syynä. Ja eipä minua ole vielä kukaan auttanut sen poistamisessa eikä hoitamisessa. Että odottelen, milloin autetaan henkisesti väkivaltaisia ja lakataan se syyttely.

Kirjoitat, että miehesi ei tee mitään auttaakseen. Mitä hänen pitäisi sinun mielestäsi tehdä? Miten hän voisi sinua auttaa?

Vierailija

Lytätyllä on kaksi vaihtoehtoa päästä tilanteesta pois. Helpompi vaihtoehto on erota ja kasata sitten omanarvontunto yksinollessa ja päättää, ettei enää ikinä anna kenenkään lytätä.

Vaikeampi vaihtoehto on kasata itsensä siinä suhteessa ollessa ja laittaa sitten lyttääjä kuriin. Tässä koulussa, jos siitä selviää, tulee kyllä vahvaksi, mutta ehkä vähän katkeraksi ja kyyniseksi. Toisaalta lyttääjäkin oppii tavoille, eikä siirry lyttäämään seuraavaa ja taas seuravaa kumppania.

Tsemppiä kaikille lytätyille, nouskaa sieltä suosta kummalla tavalla tahansa, pystytte kyllä siihen. T. Ex-lytätty

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
”Tärkeintä on, että väkivallan tekijä ottaa vastuun omasta käyttäytymisestään ja haluaa lopettaa, hän painottaa.”
Tämä on paskapuhetta, kyseessä ei ole pahoinpitelijän VASTUU tai HALU lopettaa, harvapa varmaan HALUAA olla ilkeästi huutava ja satuttava mulkqu. Kyse on henkisesti väkivaltaisen omasta stressistä, joka purkautuu lapsuudesta opitulla käytösmallilla ja sen lisäksi stressiin ei ole saatu laukaisijaa eikä apua. Mikään tekijän syyttäminen tai väsyneet keskusteluryhmät eivät auta yhtään mitään.
Tekijäkin on uhri näissä tapauksissa, nimenomaan oman, henkisetsi väkivaltaisen tai muuten toimimattoman kotinsa UHRI. Esim. Minun äitin on kotoisin perheestä, joka laittoi kylmän viileästi äitini äymään yksin koulua vieraalle paikkakunnalle ilman aikuista asuntolassa asuen 9-vuotiaana. Ja hän aiheutti minussa aivan jäätävän stressin koko lapsuuteni ajan. Kun minä haukun miestäni ja saan raivarin, koska lapset eivät tottele JA mies ei tee mitään auttaakseen, siihen ei minun HALULLANI tai VASTUULLANI ole mitään sananvaltaa. En minä halua huutaa ja kyllä minä tiedän vastuullisena ihmisenä, että se on väärin, mutta mitä sitten v*ttu? Niin oli sekin väärin, että äitini stressasi minua ja vei oikeuden tasapainoiseen olemiseen.
Eli tuo typerä auttaja ei tiedä YHTÄÄN MITÄÄN siitä, miten AUTTAA henkistä väkivaltaa harjoittavia, todella loukkaavaa syyllistää, että nämä HALUAVAT olla ilkeitä, tai eivät TIETÄISI VASTUUTAAN. Kyllä tiedämme ja emme halua olla pahasti. Mutta eipä tuollaisista Puukoista ole ollut mihinkään asian, että mikä henkilöä oikeasti puristaa, ratkaisemaan eikä auttamaan. Meinaan olen ainakin itse hakenut naisena apua MONILTA TAHOILTA, ja eihän ne melkein edes usko, kun itse sanoo olevansa perheelleen ilkeä. Matia Akatemiatkin on käytynä. Hyvä paikka sinänsä, mutta ratkaiseva apu ei tullut sieltäkään.

Ihan ite sai senkin tajuta, että stressi jota lapsuudesta asti harteille kumpttiin on kaikkeen siihen käytökseen syynä. Ja eipä minua ole vielä kukaan auttanut sen poistamisessa eikä hoitamisessa. Että odottelen, milloin autetaan henkisesti väkivaltaisia ja lakataan se syyttely.

Ja mitä ajattelit tehdä asialle nyt kun olet tiedostanut oman epäterveen käytöksen? Jatkaa muiden syyttelyä ja jatkaa käyttäytymistä samaan malliin? Ja sitten ihmettelet kun mies ehkä saa joku kaunis päivä tarpeekseen ja aikuisena lapset välttelee sinua..Aikuinen on vastuussa omasta käytöksestä ja mikään ei muutu, ennen kun otat vastuun ja haet apua, ihan sama mitä olet joutunut kokemaan. Ennen kun kiskot kasan palkokasveja nenään, niin olen itse henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisen äidin kasvatti, jonka tekosyyt käytökseen olivat juuri hänen oma lapsuus, avio-ongelmat etc. Onnistuin löytämään sen jälkeen vielä henkisesti väkivaltaisen miehenkin, siitä onneksi pääsin irti. Onko minullakin nyt oikeus alkaa kaatamaan pskaa oloani kaikkien muiden niskaan koska mua kohdeltiin huonosti? Äitini toki ihmettelee miksi en kauhean paljon halua olla tekemisissä koska sama meno jatkuu: häntä ketuttaa, hän purkaa sen muihin raivoamalla ja syyttelemällä( fyysistä väkivaltaa ei tietty enää uskalla käyttää ja siitä saisi kyllä kärsiä seurauksetkin) ja sitten olettaa että kaikki vain ymmärtävät koska hänen tausta...

Väkivalta loppuu vain kun väkivallantekijä ottaa vastuun omasta käytöksestään ja hakee itselleen apua. Kun oma käytös on hallinnassa, on tekijällä  usein tarpeen käsitellä omaan menneisyyteen liittyviä asioita, jotka toimivat laukaisijoina tilanteissa, jotka aiemmin ovat johtaneet väkivaltaan. Marssijärjestys on kuitenkin aina tämä: ensin vastuunotto omasta käytöksestä ja läheisten turvallisuudesta, sitten apua omiin haavoihin. Pelkällä ymmärtämiselllä väkivaltaa ei lopeteta, eikä kukaan työntekijä tee sitä puolestasi. Ratkaisun avaimet on sinulla.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat