Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (105)

Vierailija

Meillä on kaksi lasta. 4 raskautta. Esikoisen jälkeen oli yksi km ja yksi tuulimunaraskaus josta kaavinta rv 11.

Olihan se surullista ja pelottavaa mutta eipä olisi tuota toista ihanaa lasta jos olisi antanut pelolle ja epätoivolle vallan.

Vierailija

Mulla 1 lapsi 5 keskenmenoa.

Olin tuossa tilanteessa. Keskenmenot tulivat vieläpä hyvin lähekkäin.

Ahdisti joka kerran alkanut raskaus yhä enemmän. Pelkään, että viimeinen tulikin kun olin
niin hermona alusta asti.

Sitten mietin ja mietin sopivaa hetkeä, kun taas jaksan yrittää. Ja tässä ollaan.

Harmittaa ja kaduttaa. Ei sastu toiset lasta.

Ei 1 keskenmeno oo mitään. Yrittämään vaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku aavistanut keskeytyneen keskenmenon?

Mulla on ollut koko ajan jotenkin sellanen fiilis, ettei kaikki ole ok. Ihan plussaamisesta asti. Eka neuvola-aika on 9.9, mutta mietin tässä kovasti meniskö käymään yksityisellä varhaisultrassa ennen sitä...

Mulla oli plussaamisen aikaan vielä oireita, rinnat oli turvonneet ja toosi herkät. Oli pahoinvointia ynnä muuta. Vähän päältä viikko sitten kaikki loppui kuin seinään. Jäljellä on vaan vihlovat alavatsakivut ja alaselkäkipua on myös. Veristä vuotoa ei ole ollut.

Päällimäinen oire on kuitenkin aavistus siitä että kesken on mennyt, vaikkei varsinaisesti oo alkanut keskenmeno. :(


Minä jotenkin aavistin, tai oikeastaan tiesin, ettei kaikki ole kunnossa. Olikin sitten tuulimuna, joka vuosi pois rv7. Toki olin tehnyt myös useita raskaustestejä, jotka eivät enää alun jälkeen vahvistuneet kunnolla enkä koskaan saanut tasavahvoja viivoja.

Vierailija

Minulla raskauden keskeytys rv 23, tämän jälkeen yritetty raskautta 3v onnistumatta. Ikää täälläkin jo sen verran, ettei kovin kauaa ole aikaa.

Jouduin synnyttämään vauvan, oli kyllä todella kova paikka, ehkä se stressi vaikuttaa raskaaksitulemiseenkin.

Kaikkein pahinta olisi, jos en enää ikinä tulisi raskaaksi 😭

Vierailija

Myöhäisen Keskenmenon olen kokenut. Aavistin sen, tuli enneuni ettei kaikki ollut hyvin.

Se oli musertavaa. Niin paljon odotusta ja suunnitelmia.

Perheeseen on tullut iltatähti sen raskauden jälkeen, mutta kuitenkin yhä miettii keskeytynyttä raskautta. Mitä jos lapsi olisi syntynyt, miltä näyttäisi jne.

Siitä jäi kuitenkin sellainen olo, että meidän piti vielä yrittää ja vaikka pelotti keskenmeno niin se riski piti ottaa.

Kannattaa kuunnella ”sisäistä ääntä” ja varsinkin jos tulee unia joissa annetaan ohjeistusta niin toimii sen mukaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri koin itse saman. Keskenmeno juuri käynnissä. Torstaina sain pillerit.

Meillä on 8-vuotias lapsi ennestään ja tämä oli kuudes keskenmeno. Itse en ainakaan ole enää valmis käymään läpi tätä uudelleen.

Yritän päästä tästä yli ja keskittyä esikoiseeni. Tällä hetkellä se on tosin todella vaikeaa. Tunteet heittelee laidasta laitaan ja henkinen ja fyysinen olo on ihan pska! Pelkään, että jos tulen uudelleen raskaaksi, sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ellei sitten tule taas keskenmeno.

Olen muuten saman ikäinenkin kuin sinä. Tämä ikäkin mietityttää. Varmaan jos ikää olisi vaikka 5 vuotta vähemmän, ei olisi näin ristiriitaiset tunteet.

Kysyin lääkäriltä ihan suoraan johtuiko tämä iästäni ja hän sanoi, että ikä on ollut riskitekijä.

Olisi kiva jatkossakin jakaa ajatuksia. Mulla ei ole tuttavapiirissä ketään samassa tilanteessa olevaa.

Hei, ja osanotto lukuisten keskenmenojenne johdosta. Tuo on todella rankkaa ja lannistavaa.

Halusin vain ottaa esille yhden asian, siltä varalta että vielä päättäisittekin yrittää. Millä tahdilla olette tähän asti yrittäneet raskauksia? Oletteko aina keskemenon jälkeen pitäneet taukoa ennen seuraavaa yritystä?

Minulla oli nimittäin samanlainen tilanne, sain 2 vuoden sisällä 4 keskenmenoa. Me pidimme aina keskenmenon jälkeen muutaman kk:n taukoa ennen kuin yritimme uudestaan, henkisistä ja fyysisistä syistä.

Satuin kuitenkin netissä (itseasiassa youtube-videossa, jossa joku äiti puhui keskenmenoistaan - harmi kun en enää muista sen nimeä!) törmäämään siihen, että lukuisten keskenmenojen jälkeen otollisin aika onnistuneelle raskaudelle olisikin heti keskenmenosta seuraava kierto. Ei siis tulisi pitää taukoa, vaan yrittää heti perään uudestaan.

Oma lääkärini ei tiennyt tällaisesta mitään (päinvastoin hän oli suositellut meille aina pientä taukoa), mutta googlailemalla löysin ainakin muutamia englanninkielisiä keskusteluja joissa naisilla oli tällaisia kokemuksia, että heti keskenmenosta seuraavassa kierrrossa olikin raskaus onnistunut.

Kun itse sain tuon neljännen keskenmenon, niin sen jälkeen yritimmekin heti perään uutta raskautta, vaikka henkisesti se olikin raskasta. Ja se onnistui! Tuli täysiaikainen raskaus ja terve vauva! :)

Toki en voi näin pienillä tiedoilla sanoa onko tässä todella perää vai oliko vain sattumaa, mutta ainakin tässä voi olla jotain ajattelun aihetta.
Voimia sinulle ja perheellesi

Minä tulin raskaaksi heti, kun keskenmeno vuoto loppui.

Vierailija

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nimittäin samanlainen tilanne, sain 2 vuoden sisällä 4 keskenmenoa. Me pidimme aina keskenmenon jälkeen muutaman kk:n taukoa ennen kuin yritimme uudestaan, henkisistä ja fyysisistä syistä.

Satuin kuitenkin netissä...törmäämään siihen, että lukuisten keskenmenojen jälkeen otollisin aika onnistuneelle raskaudelle olisikin heti keskenmenosta seuraava kierto. Ei siis tulisi pitää taukoa, vaan yrittää heti perään uudestaan.

- Olen ollut samanlaisessa tilanteessa, eli takana kaksi vuotta yritystä ja kolme keskenmenoa, ennenkuin tulin "oikeasti" raskaaksi. Silloin pelkkä ajatus uudesta raskaudesta tai edes seksistä tuntui ahdistavalta. 

Lääkärini kuitenkin lähes painosti yrittämään heti uudestaan ja korosti, että olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, etten tarvinnut keskenmenoon edes kaavintaa. Kohtu tyhjentyisi keskenmenonkin jälkeen parhaiten seksin/orgasmien avulla, kuten myös runsaiden kuukautisten jälkeen. (Olin silloin niin pöyristynyt, että vaihdoin lääkäriä).

Nykyisin olen terveen nuoren miehen äiti ja painiskelen alkavien vaihdevuosioreiden keskellä. Pikkuhiljaa alan jopa ymmärtää silloisen lääkärini sanoja. 

Muistan myös kokeneeni sillon valtavan ahdistavaksi sen, kuinka joka paikassa kirjoitettiin, ettei sikiö "vain" ollut elinkelpoinen. Pelkäsin mutaatioita aivan kauheasti ja koin itseni (tai mieheni) olevan jotenkin viallinen. Nykyisi olen ymmärtänyt, että monet toistuvat keskenmenot saattavat johtua pelkästään keltarauhashormoonin puuteesta, joka estää sikiön kiinnittymisen kohdun limakatvoille -> varhainen keskenmeno. Tästä vaihtoehdosta kukaan ei kertonut minulle. Keltarauhashormoonin puute taas kulkee käsikädessä naisen stressi kanssa, joten noidankehä on valmis.

Vierailija

Meillä kuoli vauva kohtuun rv 18. Tai oli kuollut jo vähän aiemmin, mutta en huomannut mitään. Liikkeet on niin hentoja vielä noilla liikkeillä, että suoliston pörinät tuntuu potkuilta. Oli se kauhean raskasta. Joka ei ole sitä kokenut, tuskin tietää kuolleena syntyvän pikkuisen synnytyksestä seuraavaa surua. Tuntui, ettei jaksa enää hengittää, ei kävellä, ei nostaa kättä. Ihan fyysisesti se trauma ja suru tuntui kehossa. Näin kuukausia unia pienestä vaaleatukkaisesta pojasta, joka nauroi. Aina kun heräsin uuteen aamuun unien jälkeen, tuntui taas raskaalta. Yritimme lasta noin puoli vuotta sen jälkeen, mutta se päätyi keskenmenoon jo joskus rv 6. Se keskenmeno itketti yhden illan, unohtui sitten. Pieni vaaleapäinen poika käy vielä joskus edelleen minulla unessa, mutta en pitele häntä enää sylissä, kuten silloin ennen. Nyt hän vilahtaa jossain tai pysyy kauempana. Hyvä niin. En jaksaisi enää toista yhtä raskasta menetystä, siksi en enää yritä raskautta.

Vierailija

Itsellä useita keskenmenoja ja niin myös ihania terveitä lapsiakin. Keskenmeno on merkki, että sikiö ei ole elinvoimainen. Syy ei ole kenenkään, vaan sellaista vaan tapahtuu. Tsemppiä uusille yrityksille, aina ei voi tulla keskenmenoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla raskauden keskeytys rv 23, tämän jälkeen yritetty raskautta 3v onnistumatta. Ikää täälläkin jo sen verran, ettei kovin kauaa ole aikaa.

Jouduin synnyttämään vauvan, oli kyllä todella kova paikka, ehkä se stressi vaikuttaa raskaaksitulemiseenkin.

Kaikkein pahinta olisi, jos en enää ikinä tulisi raskaaksi 😭


Mulla oli rv18 ja kun se oli alunperinkin ollut vahinko, jonka siis oisin mielelläni pitänyt ja mies ei enää halunnut lisää. Itse tiesin että siitä keskeytyksestä en täysin järjissäni selviä ellen saa uutta lasta. Onneksi mies muutti mielensä. Seuraavana vuonna syntyi iltatähti. Olin 41v. Nyt en juurikaan mieti tuota poikalasta enää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla raskauden keskeytys rv 23, tämän jälkeen yritetty raskautta 3v onnistumatta. Ikää täälläkin jo sen verran, ettei kovin kauaa ole aikaa.

Jouduin synnyttämään vauvan, oli kyllä todella kova paikka, ehkä se stressi vaikuttaa raskaaksitulemiseenkin.

Kaikkein pahinta olisi, jos en enää ikinä tulisi raskaaksi 😭


Rv 23 keskeytys. Sikiön on täytynyt olla elinkelvoton ja todella vaikeasti sairas, mutta kauheaa kuitenkin.

1832

Yritimme lasta vuosikausia ja saldona yksi tuulimuna. Kaavinta oli samana päivänä kun Konginkankaan bussiturma. Koko maa suruliputti ja itki käsittämätöntä onnettomuutta. Minä itkin sitä ja unelmien särkymistä. Henkisesti se oli niin kova paikka, että päätin lopettaa yrittämisen ja elää lapsettomana. Ei pää kestä tuollaista surua toista kertaa.

Vierailija

1832 kirjoitti:
Yritimme lasta vuosikausia ja saldona yksi tuulimuna. Kaavinta oli samana päivänä kun Konginkankaan bussiturma. Koko maa suruliputti ja itki käsittämätöntä onnettomuutta. Minä itkin sitä ja unelmien särkymistä. Henkisesti se oli niin kova paikka, että päätin lopettaa yrittämisen ja elää lapsettomana. Ei pää kestä tuollaista surua toista kertaa.

Minäkin koin aikoinaan tuulimunaraskauden ja toki olin pari päivää ihan itkuinen ja sekaisin  jne., mutta sitten oloni koheni huomattavasti, kun pakotin itseni ajattelemaan järjellä: Enhän minä mitään vauvaa menettänyt, koska eihän tuulimunaraskaudessani sikiötä edes ollut, vaan pelkkä istukka jne., mikä toki vaati kaavinnan. 

Vierailija

Minulla ensimmäinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon. Olihan se aika karua kuulla 12 viikon ultrassa, että elämä oli päättynyt jo viikolla 8. Jostain syystä keho vaan piti raskaudesta kiinni niin, että oireetkin jatkuivat. Keskeytys tehtiin onneksi osastolla. Alkio tuli kyllä ulos, mutta muuta raskausmateriaalia jäi tukokseksi kohdunsuulle, ja jouduin samassa rytäkässä vielä kaavintaan. Jokseenkin hirvittää, kun noita tyhjennyksiä teetetään paljon myös ihan kotona. Itsellä kun ei mennyt ihan putkeen, olisi tulehdus varmaan ollut aika todennäköinen seuraus. Kivut oli myös aika huikeat, käytännössä tauotonta supistusta, onneksi sain kunnon tropit niihin.

Seuraava kevät oli aika raskas, kun vauvauutisia tuli lähipiiristä useita. Yhden ystävän vauva syntyi vieläpä samana päivänä kuin meidän keskeytyneen la oli. Lopulta aika korjasi meidänkin surun, ja tasan kaksi vuotta keskenmenneen "synnytyksestä" syntyi meidän esikoinen. Kuopus puolestaan syntyi siitä pari vuotta eteenpäin lähes samalla päivämäärällä, kuin sen keskenmenneen olisi pitänyt syntyä. Hassu sattuma, joskus ajattelen, että ehkä hänessä saatiin takaisin se menetetty lapsi.

Vierailija

Uskallat ja ehkä oletkin jo uudestaan raskaana?
Asia on vaikea ja suru suurta, mutta aika parantaa.

Toivottavasti tilanne on nyt parempi <3
T. Yli viiden vuoden saldo 1 x kk, 1 x kkm & 1 x ihana, odotettu ja maailman rakkain lapsi

Vierailija

Itselläni taustalla tuulimunaraskaus puoli vuotta sitten ja raskauden keston määrityksessä (minulla on todella epäsäännölliset kuukautiset) viikko sitten löytyi alkio, joka vastasi rv 7+0. Oireita on, mutta todella lieviä. Edellinen tuulimuna todettiin vasta rv 12 ultrassa, joten ahdistus on kova.😔 Kolme viikkoa seuraavaan ultraan. Jos tästäkin tulee keskenmeno, taitaa mulla loppua kiinnostus tähän touhuun.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla ensimmäinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon. Olihan se aika karua kuulla 12 viikon ultrassa, että elämä oli päättynyt jo viikolla 8. Jostain syystä keho vaan piti raskaudesta kiinni niin, että oireetkin jatkuivat. Keskeytys tehtiin onneksi osastolla. Alkio tuli kyllä ulos, mutta muuta raskausmateriaalia jäi tukokseksi kohdunsuulle, ja jouduin samassa rytäkässä vielä kaavintaan. Jokseenkin hirvittää, kun noita tyhjennyksiä teetetään paljon myös ihan kotona. Itsellä kun ei mennyt ihan putkeen, olisi tulehdus varmaan ollut aika todennäköinen seuraus. Kivut oli myös aika huikeat, käytännössä tauotonta supistusta, onneksi sain kunnon tropit niihin.

Seuraava kevät oli aika raskas, kun vauvauutisia tuli lähipiiristä useita. Yhden ystävän vauva syntyi vieläpä samana päivänä kuin meidän keskeytyneen la oli. Lopulta aika korjasi meidänkin surun, ja tasan kaksi vuotta keskenmenneen "synnytyksestä" syntyi meidän esikoinen. Kuopus puolestaan syntyi siitä pari vuotta eteenpäin lähes samalla päivämäärällä, kuin sen keskenmenneen olisi pitänyt syntyä. Hassu sattuma, joskus ajattelen, että ehkä hänessä saatiin takaisin se menetetty lapsi.

Itse olen samassa tilanteessa valinnut keskeytyksen kotona. Kyllä sen huomaa, jos asiat menevät pieleen. Kotona saa olla vapaammin ja helpompi liikkua. Kunnon supistusten alkaessa tiesin jo kokemuksesta mennä kylppärin lattialle lämpimään suihkuun istumaan. Helpotti kipua ja suurin osa verestä vuosi siihen. Mielummin kotona, suurin osa kuitenkin onnistuu ilman komplikaatioita.

Mutta itse asiaan, minulla tosissaan ennen toista lasta yksi km ja yllätyskolmonen oli tämä keskeytynyt keskenmeno. Siitä vielä kolmasti jokaisesta km jälkeisestä 1. kierrosta raskaaksi, joissa keskenmenot. Raskauduin siis helposti, mutta eivät jostain syystä kestäneet. Neljäs kesti ja laskettu aika tänään.

Vierailija

Itse sain aikoinaan keskenmenon rv21+2. Kärsin aivan alusta saakka ihan jäätävästä oksentelusta ja paino tippui tuona aikana 19kg. Jatkuvasti olin tipassa ja ensiavussa. Ei oikeastaan missään vaiheessa mitään mukavaa ja leppoisaa raskausaikaa. Synnytin pillerit saatuani iltapäivällä seuraavana aamuna vessanpönttöön, muistan edelleen sen tunteen... teki mieli katsoa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna onneksi en katsonut. Sen jälkeen varmaan 4 viikkoa jälkivuotoa ja meni pitkään, ennen kuin kuukautiset tasaantui. En ole tämän kokemuksen jälkeen yrittänyt lasta. Lapsia ei ole ennestään ja tuntuu edelleen, että en taida haluta, vaikka toisaalta toinen puoli minusta ei panisi pahakseen, jos lapsi siunaantuisikin. Aikamoiset traumat jätti koko raskaus eritoten "jälkipyykistä", minulle tuli mm. päivittäin paniikkikohtauksia, masennusta ja paha sos.tilanteiden pelko, joista selviytyminen vei pitkään. Nyt jo ikää sen verran, että onneksi raskaus ei ole itsestäänselvyys.

Vierailija

Oman keskenmenoni jälkeen (tapahtui tänä vuonna helmikuussa rv 8) luulin olevani ainoa lähipiirissäni, joka tällaista joutuu kokemaan. Tuttujen kanssa jutellessa selvisi, että aika yleistä se on! Keskenmeno on rankka kokemus ja siitä ei paljon puhuta. Itsellä tosin avoimuus ja km:sta puhuminen on auttanut, niin ettei se ole enää ahdistavana mielessä. Nyt odottelen meille esikoista syntyväksi jouluna, ja tämä raskaus lähti käyntiin heti km:n jälkeisen ekan kierron jälkeen. Alkuraskauden oireet oli pitkälle samat kuin ensimmäisessäkin raskaudessa (verestävää vuotoa, ym), joten pelkäsin todella paljon, että uusi keskenmeno tulee... voimia jokaiselle keskenmenon kokeneelle ja onnea uusiin yrityksiin! <3

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat