Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Niin.

Miehille tuo lapsen saaminen tai sen ajattelu on nykypäivänä on varmaan aika pienellä prioriteetilla tägätty juttu. Ehkä kyse on ylipäätään siitä että nuoruuden koetaan kestävän nykyään nelikymppiseksi, kun taas 70-luvun alussa minun vanhempieni sukupolvi koki parikymppinä jo olevansa aikuisia ja perustivat perheitä, rakensivat taloja, ostivat autoja ja mökkejä jne.  Ehkä tämä on näitä "hyvinvointiyhteiskunnan" kiroja, jossa ei huomata oman tekemisen, draivin tai yrittämisen tuovan hyvää elämään. Haahuillaan vaan eteenpäin päämäärättömästi?

Näin miehenä olen sitä mieltä että meitä kannattaa kyllä painostaa lastentekoon, ja ei sen ehkäisyn "unohtaminenkaan" ole huono juttu kunhan olette olleet riittävän pitkään yhdessä ja mies on muuten vastuuntuntoinen ja löytyy työpaikka jne.

Nimittäin minä itse olin kolmikymppisenä sitä mieltä etten halua lapsia, tai jos haluan niin vasta sitten "joskus myöhemmin".  Tapasin kuitenkin naisen johon ihastuin, ja hänellä oli jo 5-vuotias lapsi valmiina. Ensin tilanne vähän arvelutti, mutta nopeasti huomasinkin että lapsethan on ihan parasta elämässä. Muutettiin kimppaan ja elettiin pitkään kolmistaan kunnes tuli pari lasta lisää. Kiitänkin vaimoani usein siitä että hän on minulle antanut kolme rakasta lasta jotka ovat kyllä minulle kliseisesti se elämäni valo.

Mietin aina välillä että kuinka ankeaa se elämä olisikaan ilman lapsia.

Vierailija

Itse myös erosin kumppanistani ollessani 27v. Kuuden vuoden suhde takana, alussa, nuorina olimme molemmat vähän miettiväisiä että haluammeko lapsia. Minä tulin vuosien kuluessa tulokseen että haluan, mies taas vastakkaiselle kannalle.
Viimeinen vuosi meni kipuillessa asiasta, mutta ero oli oikea päätös.

Nyt kuusi vuotta myöhemmin, olen ollut vähän yli neljä vuotta suhteessa nykyisen mieheni kanssa. Meillä on 2,5-vuotias lapsi ja aloitimme viime kuussa toisen lapsen yrittämisen. Menimme naimisiin viime kesänä.
Tuntuu että olen lopulta saanut kaiken minkä olen halunnut.
Exäkin on jo pitkään ollut parisuhteessa, olemme aina välillä tekemisissä. Hänellä ei edelleenkään ole lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Meillä oli tuo tilanne 16 vuotta sitten. Eipäs-juupas-ehkä-köydenvetoa pitkän aikaa. Olin ihan valmis eroon mutta jotenkin mies sitten kuitenkin halusi lapsen tai ehkä erovaihtoehto vaan pelotti häntä liikaa.
Jotenkin tuo aika on jäänyt ikuiseksi hiertäväksi kiveksi suhteeseemme. Vieläkin muistuu mieleen ne miehen senaikaiset puheet. Hän suhtautui lapsihaaveisiini ikään kuin ne olisivat olleet jotain älytöntä tai naurettavaa, kuin olisin puhunut ryhtyväni astronautiksi tms. absurdia, kun oikeasti halusin kokea niinkin tavallisen asian kuin äitiyden.
Olisihan se perheen perustaminen ollut toisenlaista sellaisen kanssa joka olisi halunnut asiaa yhtä paljon kuin minä.

Iloinen asia

Minä olen aina ajatellut, että lapsi on tytön asia että milloin ja kuinka monta. Ja kun poika saa kuulla, että lapsi on tulossa, niin ei muuta kuin riemu raikukoon ja sikareita niillekin jotka ei tupakoi. Lapsi on aina iloinen asia. Jos tyttö päättää synnyttää lapsen, se on suuri luottamuksen osoitus pojalle, eikä sitä luottamusta saa pettää. Lapsen hoitaminen onkin sitten eri juttu, se on yhteinen asia. 

Ei pidä tuhlata elämäänsä loputtomaan suunnitteluun ja miettimiseen. Jos tietää ja kokee niin, ettei halua lasta tietyn tytön kanssa, silloin pidetään siemenet pussissa ja annetaan tytön mennä muille maille markkinoille. Ei ketään saa varata pelkäksi sängynlämmittimeksi. Se on vaan niin väärin.

Iäkäs äiti

Nykyinen miehenikin jahkaili monessa asiassa vielä vuosi-pari sen jälkeen, kun olimme kolmekymppisinä alkaneet seurustella. Nyt olemme olleet viitisen vuotta yhdessä, muutaman kuukauden naimisissa ja vauva syntyy näillä viikoilla. Näkökulmastani olette olleet yhdessä vielä melko vähän aikaa, jotta pystyisi tarkasti sanomaan, onko henkilö oikea pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Tää on tietysti minun oma mielipiteeni. En vuoden jälkeen vielä itsekään ollut täysin varma suhteen tulevaisuudesta, koska eihän siinä vaiheessa vielä tunne toista kunnolla, ja mies on vielä varovaisempi tekemään päätöksiä. Ärsytti tietysti parin vuoden kuluttua, kun ei saanut varmaa vastausta siihen, että mentäiskö naimisiin ja hankittaisko ehkä vauva, mutta kun suhde siitä vain jatkui ja osoittautui molemmille toimivaksi hänkään ei nähnyt enää syytä sille, miksei perhettä voitaisi kasvattaa. Painostaminen ei tosiaan kannata, sillä päätösten pitää kyllä tulla molemmilta vapaaehtoisesti, mutta omista haaveista täytyy olla avoin. Kompromisseja joutuu myös tekemään molempiin suuntiin. Joudumme molemmat esimerkiksi vähentämään meille tärkeitä harrastuksia vauvan takia, ja siksikin oli tärkeää varmistua siitä, että päätös ja parisuhde oli kummallekin oikea.

Iäkäs äiti

Täytyy myöntää, etten ymmärrä näitä nykyisin muodissa olevia "kevytsuhteita", joita miehenikin ennen harrasti. Eivät ne tosin ikinä yli vuotta kestäneet ja käsittääkseni niiden aikana ei tulevaisuudesta puhuttu tai ainakin mies teki selväksi, ettei hän ole valmis mihinkään vakavaan. Rehellisyyttä toiselta pitää vaatia alusta alkaen. Itse olen laittanut suhteet poikki heti alkuunsa, jos mies on ehdottanut, että hengailtaisiin vaan, kunnes jompikumpi löytää jotain parempaa. En osaa suhtautua toiseen ihmiseen kuin hyödykkeeseen tai olla suhteessa ilman tunteita. Se tuntuu ajan tuhlaukselta, jos samalla vaivalla voisi löytää jonkun supertyypin, joka pitää sinua superina tai sitten keskittyä elämässä ihan muuhun!

Both ways

"Toista ei saa pakottaa." Mutta se koskee molempia, ei vain niin, että toista ei saa pakottaa hankkimaan lapsia, vaan myös niinpäin, että toista ei saa pakottaa lapsettomuuteen. Tämä on myös syytä muistaa keskustelussa. Se joka haluaa lapsia ei ole ainoa, joka on tekemässä isoja päätöksiä tulevaisuudesta. Iso päätös on myös se, jos kieltää toiselta vanhemmuuden.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat