Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Perheneuvoja puhuu yllättävän järkeviä. :)

Kannattaisi kyllä jo suhdetta aloittaessa ottaa huomioon, että toinen osapuoli ei välttämättä halua lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vastaan vain otsikkoon, en lukenut juttua.

Että ei kannata jatkaa jod itse ehdottomasti haluaa.

Toista ei voi pakottaa, toisen mielipide kyllä voi muuttua ajansaatossa, mutta ei välttämättä

Suhteeseen tulee liikaa katkeruutta ja riitoja, sekä sydänsuruja kun toinen osapuoli tajuaa että vauvakuume kolkuttaa, hyvä vakiintunut suhde, mutta toinen ei halua lapsia.

Toista ei saa pakottaa.

Joten, ei kannata jatkaa suhdetta jos on tollainen tilanne.

Vierailija

AV-palstalla oltu sitä mieltä että sellaisessa tilanteessa kannattaa asettaa jokin aikaraja milloin päätöksen pitäisi olla tehtynä ja tarvittaessa erota. Siihen on mielestäni hyvät perustelut. On nimittäin suuri mahdollisuus että se epävarma osapuoli joko ei jatkossakaan osaa päättää tai on jo päättänyt että ei halua, mutta ei sano sitä jottei suhde päättyisi. Voin kuvitella että se lapsia haluava osapuoli katkeroituu, viimeistään siinä vaiheessa kun tulee ero ja on liian myöhäistä saada lapsia jonkun muun kanssa.

Vierailija

Ei kannata jatkaa. Lapsen hankkiminen on asia, jossa ei ole mahdollista tehdä kompromisseja puoleen eikä toiseen. Ei sen, joka lasta haluaa eikä myöskään sen, joka ei halua. Kummankaan ei edes tarvitse tehdä kompromisseja. Hän joka haluaa lasta, saa haluta. Ja hän, joka ei halua, on myös oikeutettu pitämään kannastaan kiinni. Jos jompikumpi taipuu kannassaan, niin se aiheuttaa konflikteja ennemmin tai myöhemmin. Parempi erota ja jatkaa elämäänsä sellaisen kumppanin kanssa, joka jakaa samat arvot ja ajatukset myös tässä asiassa.

Vierailija

Iso kysymys. Painostaa ei miestä saisi, eikä välttämättä nainen loppujen lopuksi edes haluaisi oman lapsensa isäksi miestä, joka olisi lapsen yrittämisestä päätöksen tehnyt esim. annetun aikarajan vuoksi tai siksi, ettei parisuhde päättyisi.

Jos nainen haluaa kovasti jatkaa miehen kanssa, vaikka mies ei tiedä tai on kielteisellä kannalla, naisen pitäisi sietää todella paljon epävarmuutta. Mielestäni loputtomiin ei epävarmuudessa kannata odottaa tuossa iässä - sitten, jos mies ei jatkossakaan halua lasta, nainen todennäköisesti katkeroituu biologisen kellon jo tikittäessä ja biologisten lapsensaantimahdollisuuksien pienetessä pikkuhiljaa. 35 vuoden jälkeen naisen hedelmällisyys alkaa rajusti laskea.

Jos nainen jää nyt liian rauhassa odottamaan, onkohan mies esim. vuoden päästä edelleenkin kielteisellä kannalla lapsen hankinnan suhteen? Nainen voi lopulta jäädä tahtomattaan lapsettomaksi liian pitkään odottamisen vuoksi. Jonkin aikaa voi tietenkin odottaa miehen pohdintaa, jos naisesta siltä tuntuu, mutta liian kauankaan ei oikeasti kannata - muuten tilaisuus perheen perustamiseen voi omalta kohdalta mennä kokonaan ohi.

Faktahan on, että 33-vuotiaan naisen tulisi parin seuraavan vuoden sisällä alkaa yrittää lasta, jos hän tietää haluavansa pelata ”varman päälle” biologisen lapsen yrittämisen suhteen. Toki sitä ei loppupeleissä voi satavarmasti tietää, että biologisen lapsen saisi, vaikka lasta alkaa yrittämään. Todennäköisyys onnelliseen perhe-elämään on kuitenkin suurin sellaisen ihmisen kanssa, joka haaveilee samoista asioista tai näkee ne edes tulevaisuudessa hyvin mahdollisina toteuttaa tai iloisina asioina.

Vierailija

"jonot terapiaan ovat ainakin kuukauden pituisia"

Kuukausi on lyhyt aika. Ei ole mitään haittaa mennä jonoon. Mutta oikeasti olet jo valintasi tehnyt. Miehet ei tajua, että hedelmällisyys laskee.

Vierailija

Ei tietenkään kannata. Jos jatkaa suhdetta, joutuu luopumaan omasta haaveestaan saada lapsi vai kuvitteleeko joku, että ajan kanssa sen toisen mieli muuttuu väistämättä? Ei välttämättä muutu ja on väärin painostaa toinen vanhemmuuteen, jos hän ei lapsia halua. Vielä enemmän väärin on kikkailla ehkäisyn kanssa niin, että lapsi tulee vaikka toinen ei halua.

Vierailija

Tässä asiassa ei voi mukautua toisen tahtoon ja asia pitää selvittää mahdollisimman varhain tapailuvaiheessa. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, ero on paras - ja oikeastaan ainoa - vaihtoehto.

Mutta siinä vaiheessa kun on jo sitouduttu yhteiseen elämään ja on yhteiset tavoitteet, ei toista saa jättää siksi että tämä ei voisi saada lapsia. Sitten asia ratkaistaan yhdessä esim. adoptoimalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa ei voi mukautua toisen tahtoon ja asia pitää selvittää mahdollisimman varhain tapailuvaiheessa. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, ero on paras - ja oikeastaan ainoa - vaihtoehto.

Mutta siinä vaiheessa kun on jo sitouduttu yhteiseen elämään ja on yhteiset tavoitteet, ei toista saa jättää siksi että tämä ei voisi saada lapsia. Sitten asia ratkaistaan yhdessä esim. adoptoimalla.

Entä jos tapailuaikana kumpikin osapuoli kertoo lapsen olevan tervetullut tulevaisuudessa, mutta myöhemmin, suhteen jo ollessa vaka(v)ammalla pohjalla, toinen alkaakin epäröidä asiaa? Hän ei siis enää tiedä, haluaako tulevaisuudessa tai lähivuosina ollenkaan lasta, mutta kertoo haluavansa olla yhdessä.

Emmä tiiä -tyyppistä pohdintaa on jo takana ainakin puoli vuotta, mutta henkilöllä on ollut myös muita huolia ja alakuloisuutta ennen sitä ja sen aikana. Ne ovat nyt kuitenkin jossain määrin ratkenneet. En tiedä, miten kauan itse lasta tulevaisuudessa haluavana jaksan/pystyn enää odottamaan puolison vastausta. Onko kellään ollut samankaltaista tilannetta? Kannattaisikohan suorilta käsin erota vai asettaa jokin aikaraja pohdintaan tms?

Mikä teistä olisi kohtuullinen aikaraja?

Vierailija

Meillä oli sama tilanne kun olin 30 v, oli ihan hirveää aikaa. Lopulta mies suostui että jätetään ehkäisy pois ja katsotaan mitä käy. Yhden lapsen sain (onneksi raskauduin helposti!), toista en, edelleen kaipaan toista lasta, olen nyt lähemmäs 40. Parisuhde vetelee viimeisiään mutta kiitollinen olen maailman ihanimmasta lapsesta. Lapsen saaminen oli minulle todella tärkeää ja iso unelma, olin ihan stressissä kuten sinäkin, joten olisimme varmasti eronneet jos lasta ei olisi alettu yrittää pian.

Vierailija

Kyllä joo kannattaa puhua asiasta jo tapailuvaiheessa ja tehdä selväksi että aikoo saada omia lapsia, kyllä useimmat tietää jo ennen 30v haluaako lapsia vai ei. Kyllä jos yhtään tulee epäilys ettei toinen haluan niin kannattaa jo miettiä siinä vaiheessa haluaako jatkaa, itse päätin jo nuorena että haluan omia lapsia,ja tiesin että aijon hankkia vähintään yhden lapsen ennen kuin täytän 30 ja nyt 24v esikoinen tulossa, vakaa parisuhde jo 4v takana.

Vierailija

Jos itse tosissaan haluaa lapsia niin kyllä se pitää tehdä selväksi. Että jos toinen ei lapsia halua niin suhde ei tietenkään voi jatkua. Tuo on kaikkein ikävin tilanne että toinen ei tiedä haluaako ja pitää toista epävarmuudessa jopa vuosia... En oikeastaan ymmärrä miksi tuossa iässä edes aloittaa seurustelu jos mielipiteet eroaa noin perusteellisesti 🤔

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa ei voi mukautua toisen tahtoon ja asia pitää selvittää mahdollisimman varhain tapailuvaiheessa. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, ero on paras - ja oikeastaan ainoa - vaihtoehto.

Mutta siinä vaiheessa kun on jo sitouduttu yhteiseen elämään ja on yhteiset tavoitteet, ei toista saa jättää siksi että tämä ei voisi saada lapsia. Sitten asia ratkaistaan yhdessä esim. adoptoimalla.

Entä jos tapailuaikana kumpikin osapuoli kertoo lapsen olevan tervetullut tulevaisuudessa, mutta myöhemmin, suhteen jo ollessa vaka(v)ammalla pohjalla, toinen alkaakin epäröidä asiaa? Hän ei siis enää tiedä, haluaako tulevaisuudessa tai lähivuosina ollenkaan lasta, mutta kertoo haluavansa olla yhdessä.

Emmä tiiä -tyyppistä pohdintaa on jo takana ainakin puoli vuotta, mutta henkilöllä on ollut myös muita huolia ja alakuloisuutta ennen sitä ja sen aikana. Ne ovat nyt kuitenkin jossain määrin ratkenneet. En tiedä, miten kauan itse lasta tulevaisuudessa haluavana jaksan/pystyn enää odottamaan puolison vastausta. Onko kellään ollut samankaltaista tilannetta? Kannattaisikohan suorilta käsin erota vai asettaa jokin aikaraja pohdintaan tms?

Mikä teistä olisi kohtuullinen aikaraja?

Anna takarajaksi toinen puoli vuotta ja sanot haluavasi kuulla tämän jälkeen mikä on tilanne. Mikäli vastaus on edelleen en tiedä tai ei, niin eiköhän kumpikin tiedä viimeistään tämän jälkeen mitä tuleman pitää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä asiassa ei voi mukautua toisen tahtoon ja asia pitää selvittää mahdollisimman varhain tapailuvaiheessa. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, ero on paras - ja oikeastaan ainoa - vaihtoehto.

Mutta siinä vaiheessa kun on jo sitouduttu yhteiseen elämään ja on yhteiset tavoitteet, ei toista saa jättää siksi että tämä ei voisi saada lapsia. Sitten asia ratkaistaan yhdessä esim. adoptoimalla.

Entä jos tapailuaikana kumpikin osapuoli kertoo lapsen olevan tervetullut tulevaisuudessa, mutta myöhemmin, suhteen jo ollessa vaka(v)ammalla pohjalla, toinen alkaakin epäröidä asiaa? Hän ei siis enää tiedä, haluaako tulevaisuudessa tai lähivuosina ollenkaan lasta, mutta kertoo haluavansa olla yhdessä.

Emmä tiiä -tyyppistä pohdintaa on jo takana ainakin puoli vuotta, mutta henkilöllä on ollut myös muita huolia ja alakuloisuutta ennen sitä ja sen aikana. Ne ovat nyt kuitenkin jossain määrin ratkenneet. En tiedä, miten kauan itse lasta tulevaisuudessa haluavana jaksan/pystyn enää odottamaan puolison vastausta. Onko kellään ollut samankaltaista tilannetta? Kannattaisikohan suorilta käsin erota vai asettaa jokin aikaraja pohdintaan tms?

Mikä teistä olisi kohtuullinen aikaraja?

Kohtuullinen aikaraja voisi olla esim toiset puoli vuotta, vähän elämäntilanteesta ja iästä riippuen. Jos ikää alkaa olla jo reippaasti yli 30v ni alkaisin kyllä vaatia vastauksia aika lailla heti, ei kaikki enää nelikymppisenä saa lapsia ainakaan ihan helposti. Nämä on kyllä hirveän ikäviä tilanteita :(

Vierailija

Minulla on kaveri, joilla oli tämä tilanne. Olivat kymmenisen vuotta yhdessä. Kaverini teki päätöksen erosta, joka oli kivulias, koska ei olisi halunnut erota. Puolisen vuotta eron jälkeen mies taipui, koska ei halunnut luopua naisesta. Heillä on nyt yksi lapsi. Harvoin on kukaan lapsi niin isänsä silmäterä kuin tämä....

Vierailija

Jokainen tuntee ja tietää mikä loppujen lopuksi itselle se parempi vaihtoehto!
Minulle se oli se että jätin miesystäväni kun olin 32-vuotias (hän ei tahtonut ns. vakiintua ja mietti lastentekoa että ehkä ei) ja olimme olleet yhdessä jo 5 v. Tämä oli hyvin surullista ja vaikeaa aikaa.

Nyt 38-vuotiaana olen onnellinen. 34-vuotiaana törmäsin nyk. mieheeni ja saimme pojan ja kohta syntyy toinen jos menee kaikki hyvin <3 Olisin katunut koko loppuelämäni, jos olisin jäänyt odottelemaan ja en ehkä saanut lapsia. Perhe on korvaamaton. Toki voi olla perhe myös ilman lapsia, mutta minä tahdoin lapsen.

Vierailija

Ei kai nyt tässä tapauksessa kannata lyödä hanskoja tiskiin, mieshän "ei tiedä", mutta haluaa selkeästi keskustella asiasta. Keskustelkaa ja tehkää päätös.

Meillä sama tilanne, mies ei ollut koskaan ajatellut asiaa eikä siis tiennyt. Sanoin että nyt tai ei koskaan. Harkitsi jotain kuukausia ja valitsi minut. Nyt on kaksi ihanaa lasta, ja mies on onnellinen isä. On jopa kiittänyt minua muutamaan otteeseen että pistin hänet päättämään.

Vierailija

Ei, eikä kannata jatkaa silloinkaan, vaikka osapuolet olisivat paljon nuorempia kuin tuossa. Edes parikymppisenä ei mielestäni kannata suhdetta jatkaa, jos toinen tietää ehdottomasti haluavansa lapsia, vaikka sitten vähän myöhemmin ja toinen taas ehdottomasti ei niitä halua. Toki on niitä, joilla mieli myöhemmin muuttuu, suuntaan tai toiseen, mutta ihan yhtälailla on niitä, joilla se mieli ei muutu. Joten sen varaan ei kannata laskea. Jokainen meistä vanhenee, ne nuoretkin, vaikka nuoruudessa ehkä kuvitellaan olevan kuolemattomia. Ja vaikka nuorena ehkä biologinen kello vielä armollisempi onkin, niin onko suhdetta silti järkevää jatkaa ja vuosia heittää ihan turhaan hukkaan, jos ajatukset ovat ihan täysin erilaisia?

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat