Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (99)

Vierailija

Uusi opetussuunnitelma.. meillä ekaluokkalainen ”tavallisessa” luokassa. Aloitti nyt syksyllä. Ensi viikolla sijainen nro 7. Luokassa rauhatonta, lapsella ei ole hajuakaan mitä aineita on ollut. Sijaisten kanssa on vapaata leikkiä ulkona ja piirtämistä. Kirjoja yksi kpl. Kulahtanut, monella ollut lukukirja. Matematiikka on joku ryppyinen moniste silloin tällöin. Mitä vikaa on kirjoissa? Mitä vikaa on lukujärjestyksessä? Miksi on paha jos lapsi tietäisi etukäteen mitä huomenna tehdään? Miksi sanoja ei saa tavuttaa? Luetaan ääneen tekstiä kotona, vaikka lapsi ei osaa lukea. Kahden viikon päästä sentään alkaa tukiryhmä, jossa opetellaan lukemisen alkeita koulupäivän jälkeen.
Olen kai tosi vanhanaikainen kun sanon, että koulu oli parempi silloin kun minä olin lapsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Pitää olla rinnalla liikunnallisia tai soittoharrastuksia joihin purkaa ylimääräinen energia. Oppiminen vaatii keskittymistä tietyllä aivon osa alueella aktivoitumista ja kertaus on opintojen äiti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Säästöähän siinä tulee kun ei rakenneta väliseiniä eikä osteta kirjoja.

Itse asiassa e-kirjojen käyttö tulee pitkässä juoksussa kalliimmaksi kuin ”vanhanaikaisten” oikeiden kirjojen.
Sähköinen oppimateriaali on kertaostoksena hiukan edullisempi kuin fyysinen kirja, mutta sen lisenssi on voimassa yleensä vain yhden lukuvuoden. Seuraavana syksynä se pitää ostaa taas uudelleen.
Fyysistä kirjaa voi kierrättää muutamankin vuoden, edellyttäen että sitä pidetään hyvin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pitää olla rinnalla liikunnallisia tai soittoharrastuksia joihin purkaa ylimääräinen energia. Oppiminen vaatii keskittymistä tietyllä aivon osa alueella aktivoitumista ja kertaus on opintojen äiti.

Esimerkiksi se että oppilaat pakotetaan lukemaan suomalaista kaunokirjallisuutta joka pohjautuu pääosin suomalaiseen agraariyhteiskuntaan ja maaseutumiljööseen ei oikeasti jaksa kiinnostaa nuoria. Nuoret elävät niin nopeassa syklissä tässä teollisessa yhteiskunnassa että siihen tulisi keksiä haasteita saada kiinnostumaan. Mieluummin lukee vaikka jotain rokkarien elämänkertaa. Näillä on paljon enemmän valtaa itseasiassa kuin tylsillä konservatiivisilla vanhemmilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla rinnalla liikunnallisia tai soittoharrastuksia joihin purkaa ylimääräinen energia. Oppiminen vaatii keskittymistä tietyllä aivon osa alueella aktivoitumista ja kertaus on opintojen äiti.

Esimerkiksi se että oppilaat pakotetaan lukemaan suomalaista kaunokirjallisuutta joka pohjautuu pääosin suomalaiseen agraariyhteiskuntaan ja maaseutumiljööseen ei oikeasti jaksa kiinnostaa nuoria. Nuoret elävät niin nopeassa syklissä tässä teollisessa yhteiskunnassa että siihen tulisi keksiä haasteita saada kiinnostumaan. Mieluummin lukee vaikka jotain rokkarien elämänkertaa. Näillä on paljon enemmän valtaa itseasiassa kuin tylsillä konservatiivisilla vanhemmilla.

Tai jos otetaan se toinen ääripää englantilaisesta koulumeiningistä ja koulupuvuista niin siinä suhteessa vaikka suomi onkin pisakokeissa menestynyt niin jossain suhteessa jäänyt vähän jälkeen. Murros tulee vähän vasten kasvoja nyt.

Vierailija

Opettajana asenne ja ammattitaito nousevat nyt entistäkin tärkeämpään asemaan.

Lasteni koulussa on joillakin luokilla muutos onnistunut todella hienosti ja joillakin surkeasti.
Hyvin on mennyt niillä opettajilla, jotka osaavat soveltaa, eivätkä tee joka asiaa kaavamaisen pilkuntarkasti. Hyvät opettajat jaksavat ja viitsivät tehdä töitä, jotta jokainen oppilas saa kaipaamaansa ohjausta.

Kokonaan oma lukunsa ovat ne opettajat, joita ei edes kiinnosta. He ovat ulkoistaneet kaiken vastuun oppilaille ja ovat jättäytyneet kokonaan ulos toiminnasta. Ovat fyysisesti paikalla, mutta jättävät lapset ilman ohjausta.

Uusi opetussuunnitelma on vähän kuin vapaa kasvatus. Se teettää paljon työtä jos sen tekee hyvin. Mutta jos siihen asennoituu siten, että vastuu on lapsilla, päädytään vaan kaaokseen.

Opettajat tarvitsevat kunnollisen koulutuksen, jotta osaisivat toimia oikein.
Heille on käytännössä vaan heitetty uusi opetussuunnitelma, mutta ei ole kerrottu miten sen kanssa tulee toimia.

Tämä on johtanut siihen, että lapset ovat eriarvoisessa asemassa sen mukaan kuka heitä opettaa. Siihen on vanhempien vaikea vaikuttaa. Siksi meidän perheestä on osa lapsista siirretty yksityiskouluun. Peruskoulussa jatkavat ne, joilla on sattunut hyvä tuuri opettajan ja luokan suhteen.

En yllättyisi jos yksityiskoulujen suosio kasvaisi lähitulevaisuudessa. Se koulu, johon itse päädyin siirtämään osan lapsista, on tänä syksynä ilmoittanut, että monelle luokalle joutuu tänä vuonna jonottamaan. Se on heille uusi tilanne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Opettajana asenne ja ammattitaito nousevat nyt entistäkin tärkeämpään asemaan.

Lasteni koulussa on joillakin luokilla muutos onnistunut todella hienosti ja joillakin surkeasti.
Hyvin on mennyt niillä opettajilla, jotka osaavat soveltaa, eivätkä tee joka asiaa kaavamaisen pilkuntarkasti. Hyvät opettajat jaksavat ja viitsivät tehdä töitä, jotta jokainen oppilas saa kaipaamaansa ohjausta.

Kokonaan oma lukunsa ovat ne opettajat, joita ei edes kiinnosta. He ovat ulkoistaneet kaiken vastuun oppilaille ja ovat jättäytyneet kokonaan ulos toiminnasta. Ovat fyysisesti paikalla, mutta jättävät lapset ilman ohjausta.

Uusi opetussuunnitelma on vähän kuin vapaa kasvatus. Se teettää paljon työtä jos sen tekee hyvin. Mutta jos siihen asennoituu siten, että vastuu on lapsilla, päädytään vaan kaaokseen.

Opettajat tarvitsevat kunnollisen koulutuksen, jotta osaisivat toimia oikein.
Heille on käytännössä vaan heitetty uusi opetussuunnitelma, mutta ei ole kerrottu miten sen kanssa tulee toimia.

Tämä on johtanut siihen, että lapset ovat eriarvoisessa asemassa sen mukaan kuka heitä opettaa. Siihen on vanhempien vaikea vaikuttaa. Siksi meidän perheestä on osa lapsista siirretty yksityiskouluun. Peruskoulussa jatkavat ne, joilla on sattunut hyvä tuuri opettajan ja luokan suhteen.

En yllättyisi jos yksityiskoulujen suosio kasvaisi lähitulevaisuudessa. Se koulu, johon itse päädyin siirtämään osan lapsista, on tänä syksynä ilmoittanut, että monelle luokalle joutuu tänä vuonna jonottamaan. Se on heille uusi tilanne.

Yksityiskouluille olisi tilausta. Syy, miksi niille ei juuri lupia myönnetä, on se, että ne vanhemmat, joilla on varaa, laittavat lapsensa yksityiskouluun eikä kukaan ole enää peruskoulussa ”ajamassa asioita”. Vähäosaiset jäävät ilman vaikuttajia peruskoulussa, opetuksen laatu heikkenee, parhaat opettajat poimitaan parempiin kouluihin ja peruskouluun jäävät ne huonot sekä alempi yhteiskuntaluokka.

Olisi kuitenkin Suomen etu, että edes osa ikäluokasta saisi sen laadukkaan koulutuksen ja syntyisi yrityksiä, innovaatioita, Suomen vetovoima kasvaisi (muutoinkin kuin avokätisten sosiaalitukien takia...) jne.

Vierailija

Rauhattomille lapsille ettei tarvi istua samassa paikassa vaan saa vaeltaa. Eikö tää ilmiöoppiminen oo hyvä niille jotka haluaa edetä nopeammin. Vanhempien tulee olla myös kartalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapseni on jättiluokalla, mihin on integroitu erityisluokka. Luokassa on kolme opettajaa. Tavallisten lasten oppiminen ja tarpeet jäävät huomiotta, kun erityistapaukset vievät edelleen kaiken huomion.
Ne, ketkä ennen pärjäsivät pienellä avustuksella, jäävät auttamatta jälkeen ja ne kenen kotona autetaan, pärjäävät jotenkuten. Kaverisuhteet jäävät täysin huomiotta, kun opettajien aika menee väkivaltaisten riehujien taltuttamiseen.

Miten tuo on mahdollista?
Siis erityisluokka opiskelee samoissa tiloissa? Vai tarkoititko että erityisluokalta tullaan normiluokkaan esim matikantunneilla ja erityisope tai ohjaaja tulee tunneille mukaan?

Meillä on poika erityisluokalla, ollut nyt puolitoista vuotta.
Minusta on tärkeää että pienluokka on pienluokka eikä minkään ison luokan jatke siellä seassa. Normiluokallakin on häiriköitä jotka estävät rauhallista opiskelua kaipaavien pienluokkalaisten oppimista. Eli tämänkin näkökulman vuoksi on luokat pidettävä erillään.
Meillä on normiluokalla on yli 30 oppilasta eikä avustajaa siellä.
Meidän pienluokassa taas on 8 oppilasta 1-6-luokkalaisia ja oman poikani ikäluokkalaisia on yhteensä 3 kpl. Heitä integroidaan kyllä normiluokkaan välillä ohjaajan kanssa. Pienluokassa on siis oma avustaja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kävin peruskoulun 2004-2013, ja rauhallisena, tottelevaisena ja ennen kaikkea oppimisenhaluisena lapsena kärsin jo silloin näistä häirikköoppilaista. Oli vaikea keskittyä opetukseen, joka katkesi vähän väliä opettajan paimentaessa kurittomia älämölöriiviöitä. Voin vain kuvitella, millaista se on nykyään ryhmäkokojen räjähtäessä jatkuvasti.

Sääliksi käy nykyajan lapsia.


Itsekin 2006-2015 ja kyllä vaan oli jo silloin meilläkin ongelmia joillakin oppilailla yksinkertaisesti pitää se suu kiinni. Vanhempia ei kiinnosta, Wilma lauloi yläasteella melkein joka päivä häirintämerkinnöistä ja jälki-istuntoja oli osalla suorittamatta vielä kevätlukukauden loppuessa ja niitä sitten istuttiin lomalla pois. Onkohan tämäkään enää sallittua..?

Sääliksi todellakin käy lapsia, mutta on tässä huoli myös tulevaisuudessa että mistä saadaan ammattiosaaminen? Jo nyt on havaittu ettei esim. tekniikan puolella ole samanlaista innovatiivista osaamista kuin ennen. Lisääntyneet erityispiirteet lapsilla kuten autismi, asperger, ADHD, ADD jne. pitäisi myös ottaa huomioon. Osa vanhemmista pilaa lapsilta pohjan elämälle, ne jotka hoitavat asiansa kärsivät näistä jotka eivät hoida, kaikki kärsivät kun koulut yksinkertaisesti pelleilevät näillä uudistuksilla, kukaan ei puutu eikä mitään järkevää saada tehtyä.

Toki aina on aikojen alusta asti sanottu ettei ”tämän päivän nuorista ole mihinkään”. Nyt alkaa huolestuttaa, että kohta tämä alkaa oikeasti pitää paikkaansa. Aina on ollut hulivilejä ja tehty hölmöyksiä, mutta toistaiseksi aikaisemmin ei ole vielä koko yhteiskunnan osalta vedetty tulevaisuudelta mattoa jalkojen alta, paitsi nyt.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on jättiluokalla, mihin on integroitu erityisluokka. Luokassa on kolme opettajaa. Tavallisten lasten oppiminen ja tarpeet jäävät huomiotta, kun erityistapaukset vievät edelleen kaiken huomion.
Ne, ketkä ennen pärjäsivät pienellä avustuksella, jäävät auttamatta jälkeen ja ne kenen kotona autetaan, pärjäävät jotenkuten. Kaverisuhteet jäävät täysin huomiotta, kun opettajien aika menee väkivaltaisten riehujien taltuttamiseen.

Miten tuo on mahdollista?
Siis erityisluokka opiskelee samoissa tiloissa? Vai tarkoititko että erityisluokalta tullaan normiluokkaan esim matikantunneilla ja erityisope tai ohjaaja tulee tunneille mukaan?

Meillä on poika erityisluokalla, ollut nyt puolitoista vuotta.
Minusta on tärkeää että pienluokka on pienluokka eikä minkään ison luokan jatke siellä seassa. Normiluokallakin on häiriköitä jotka estävät rauhallista opiskelua kaipaavien pienluokkalaisten oppimista. Eli tämänkin näkökulman vuoksi on luokat pidettävä erillään.
Meillä on normiluokalla on yli 30 oppilasta eikä avustajaa siellä.
Meidän pienluokassa taas on 8 oppilasta 1-6-luokkalaisia ja oman poikani ikäluokkalaisia on yhteensä 3 kpl. Heitä integroidaan kyllä normiluokkaan välillä ohjaajan kanssa. Pienluokassa on siis oma avustaja.

Olen miettinyt miltä tuo integroiminen tuntuu erityisluokkalaisesta.

Muistan omilta kouluajoilta 2000-luvun alusta, että erityisluokkalaisten vierailut kielitunneille avustajiensa kanssa olivat hämmentäviä kokemuksia meille ns. tavallisille oppilaille.

Vierailut tarjosivat vertailuasetelman, jolloin me muut huomasimme että erityisluokkalaiset todella ovat hyvästä syystä erityisluokilla.

Lisäksi tuntien taso romahti. Niistä tuli leikkiä erityisluokkalaisten ehdoilla, kun he vesittivät autoritäärisen, rauhallisen opiskelutilanteen. Kieliopin opiskelusta siirryttiin hirsipuun pelaamiseen yms., johon erityisluokkalaistenkin osaamis- ja keskittymistaso riitti.

Olisivatkohan erityisluokkalaiset onnellisempia, jos eivät joutuisi tuohon vertailutilanteeseen?

Vierailija

Minua yläkoulun opettajana huolestuttaa se, että itseohjautuvuus, tiedonhaku ja omaehtoinen oppiminen sujuu yläkoulussakin hyvin harvalla. Joissakin luokissa on niitä, jotka jo käytännössä oppivat itsenäisesti hakemalla aktiivisesti tietoa ja kysymällä vain ne asiat, joita eivät ymmärrä tai hallitse. Useimmat kiitettävän oppilaat eivät kuitenkaan toimi näin vaan kyseessä on harvinaisuus. Toki nämä kiitettävän oppilaat pystyvät itsenäiseen työskentelyyn, luultavasti aivan yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Sen sijaan useimmat kasin ja lähes kaikki seiskan oppijat tulevat tipahtamaan kärryiltä, kun kukaan ei ole patistamassa ja tsemppaamassa. Monet ihan hyvin pärjänneet kun ovat pohjimmiltaan mukavuudenhaluisia - kukapa ei teininä olisi olllut, kun tulevaisuus tuntuu kaukaiselta ja vanhemmat kustantaa kaiken mukavuuden.

Olen ymmärtänyt - kyseltyäni aktiivisesti - että näiden oppilaiden pärjääminen on pätevien ja oikean asenteen omaavien opettajien vastuulla. Mielenkiintoista kuitenkin on, ettei tähän ole ollut mitään koulutusta. Yhteen kahden tunnin luentoon osallistuin muutama vuosi sitten ja se aiheutti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, kun luennon pääidea oli pelkästään se, että tämä uudistus nyt tulee ja älkää vastustako sitä ja kyllä ne nuoret pärjää. Mitään konkreettisia neuvoja, ohjeita tai esimerkkejä oppitunneista ei annettu. Kuulemma pätevä opettaja ymmärtää tehdä oikeanlaiset oppitunnit ihan vain lukemalla opsin läpi. On luettu. On palaveerattu pienryhmissä ja ihmetelty, miten tätä toteutetaan. On tehty yhteistyötä ja yhteisiä projekteja niin kuin teimme ennenkin tätä uutta opsia, mutta mitään mullistavaa ja uutta ei tunneillemme ole vielä tullut.

Vuosia sitten - muistaakseni vuonna 2014 tai 2015 - sain kyselyn, jossa tulevan opsin herättämiä ajatuksia kyseltiin. Ilmaisin silloin huoleni heikkojen tipahtamisesta ja myös siitä, että nykyisenkaltaisilla resursseilla homma ei voi toimia. Mitään uusia resursseja emme ole saaneet, ei uusia luokkatiloja, ei vaikkapa niitä kuuluisia kuulosuojaimia, ei uutta kalustoa, ei uusia digilaitteita (paitsi hajonneiden tilalle). Edelleen koko ikäluokka integroidaan seiskaluokkiin ja ne erityislapset saavat nöyryyttävän alun, ennen kuin heidät saadaan paikkoihin, joihin he kuuluvat. Suurin osa ei tietenkään pääse mihinkään vaan joutuu vain ihmettelemään miksi en osaa, en pysty, en jaksa ja vanhempansa tuskailevat negatiivisten merkintöjen kanssa, luokkatoverit toivovat, että hän olisi sairas, niin jotain oppisikin ja opettaja yrittää mielipuolisesti jakautua kahtia pitääkseen erityiset rauhallisina ja opettaakseen samalla uutta asiaa. Ja ei, minä en luennoi edessä enkä pidä monologeja vaan teemme paljon opsin mukaista itsenäistä työskentelyä, mutta yläkoululaisetkaan eivät osaa käyttää laitteita ja ohjelmia täydellisesti vaan tarvitsevat jatkuvaa apua ja opastusta, jopa ihan siitä lähtien, mitä voi laittaa hakusanaksi ja minkälaisia sivustoja saa käyttää apuna. Aika turhauttavaa on odottaa, että opettaja saa taas yhden erityisen rauhalliseksi ennen kuin pääsee auttamaan, kun oma työ on jumissa. Ja sinä aikana kun opettaja kääntää selkänsä, se erityinen paiskoo koneensa lattialle, sammuttaa vieressä istuvien koneet ja piilottaa hiiret, jotta työ ei voi edetä.

En vastusta uutta opsia vaan toivon, että meille annettaisiin tarvittavat resurssit ja koulutus, jotta kyse ei ole oppilaiden heitteille jättämisestä ja kotiopetuksesta, kun opettajan resurssit menevät järjestysmiehenä toimimiseen.

Vierailija

Toivoisin luokkia, etteivät ryhmöt koko ajan vaihtuisi.

Lastemme koulussa on 75min oppitunnit eikä luokasta saa poistua tunnin aikana.

Lapsi on eloisa. Ei pääse vaikka käytävälle jumppaamaan, kun ei ole aikuisista.
Kyllä koulun pitäisi pystyä järjestämään lapsille paremmat opetustilanteet kuin 75min luokassa. Aineenopettajia on niin kangistunut kaavoihinsa, että ei ymmärrä että paperin hakeminen ei riitä liikkumisensa tunnin aikana.

Opettajat levittelevät käsiään. MUTTA Jos haluaa, niin kyllä toimintaa saa muutettua oppijaysttäällisemmäksi.
Siis, jos haluaa!

Espoon kaupungilta en kyllä ymmärrä näitä 75 minuutin oppitunteja. KUn sellaiset raamit tunneille laitetaan, niin pitäisi paremmin miettiä sisällöt ja kouluttaa opettajat siihen.

En itsekään jaksaisi istua sitä aikaa.
Olen itsekin opettaja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin peruskoulun 2004-2013, ja rauhallisena, tottelevaisena ja ennen kaikkea oppimisenhaluisena lapsena kärsin jo silloin näistä häirikköoppilaista. Oli vaikea keskittyä opetukseen, joka katkesi vähän väliä opettajan paimentaessa kurittomia älämölöriiviöitä. Voin vain kuvitella, millaista se on nykyään ryhmäkokojen räjähtäessä jatkuvasti.

Sääliksi käy nykyajan lapsia.


Itsekin 2006-2015 ja kyllä vaan oli jo silloin meilläkin ongelmia joillakin oppilailla yksinkertaisesti pitää se suu kiinni. Vanhempia ei kiinnosta, Wilma lauloi yläasteella melkein joka päivä häirintämerkinnöistä ja jälki-istuntoja oli osalla suorittamatta vielä kevätlukukauden loppuessa ja niitä sitten istuttiin lomalla pois. Onkohan tämäkään enää sallittua..?

Sääliksi todellakin käy lapsia, mutta on tässä huoli myös tulevaisuudessa että mistä saadaan ammattiosaaminen? Jo nyt on havaittu ettei esim. tekniikan puolella ole samanlaista innovatiivista osaamista kuin ennen. Lisääntyneet erityispiirteet lapsilla kuten autismi, asperger, ADHD, ADD jne. pitäisi myös ottaa huomioon. Osa vanhemmista pilaa lapsilta pohjan elämälle, ne jotka hoitavat asiansa kärsivät näistä jotka eivät hoida, kaikki kärsivät kun koulut yksinkertaisesti pelleilevät näillä uudistuksilla, kukaan ei puutu eikä mitään järkevää saada tehtyä.

Toki aina on aikojen alusta asti sanottu ettei ”tämän päivän nuorista ole mihinkään”. Nyt alkaa huolestuttaa, että kohta tämä alkaa oikeasti pitää paikkaansa. Aina on ollut hulivilejä ja tehty hölmöyksiä, mutta toistaiseksi aikaisemmin ei ole vielä koko yhteiskunnan osalta vedetty tulevaisuudelta mattoa jalkojen alta, paitsi nyt.

Kyllä tämä sellaisen lapsen äitinä, jolla on autismin kirjon häiriö, huolestuttaa valtavasti. Kovan työn olemme tehneet yhdessä varhaiskasvatuksen, hoitotahojen, toimintaterapeutin jne. kanssa. Lapsi pärjäisi ihan perinteisessä normaalissa luokassa, mutta nykyinen rutiinien ja tilojen epäselvyys tekee todennäköisesti siitä mahdotonta jos tällainen koulu osuu hänelle kohdalle. Lapsi on älykäs. Harmittaa todella paljon hänen puolesta. Lapsella on ns. hyvä toimintakyky, keskivertoa älykkäämpi, ei vain pärjää sellaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa on epäselvää mitä pitää tehdä ja milloin tehdä.

Vierailija

Yksityiskoulujahan tällä muutoksella nimenomaan ajetaankin. Oikeisto teki vallassa ollessaan suuren koulumuutoksen ja sai aikaan totaalisen kaaoksen. Nyt ihmiset ovat alkaneet haaveilla kurinalaisista yksityiskouluista, joissa panostetaan laatuun. Sitäpä sopii ihmetellä, kuka halusi ”korjata” ehjän koulusysteemin rikkinäiseksi ja miksi... ettei vain ollutkin tarkoitus pistää yksityiset koulufirmat itämään.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat