Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (231)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, enkä maininnut että mies myös viikonloppuisin autellut paljon vanhempiaan! Viikonloput huomaan olevani yhtä lailla yksin lasten kanssa.

En tiedä miksi mies ei pysty/ halua ottaa ollenkaan aikaa perheelleen. Perhevapaita on myös käyttämättä, jotka voisi hyvin käyttää pois. Harmittaa kun vauvakin jäänyt hänelle aivan vieraaksi.

Mies voi varmaan kysyä hoitoapua vanhemmiltaan myös, mutta oli sitä mieltä että minun pitäisi kysyä sitä sillon kun tarvin. Mietin myös sitä kun eivät ole ollenkaan tarjonneet apua, olisivat ihan hyvin voineet tarjontakin, että eivätkö hekään jaksa hoitaa lapsia.. T. Ap


Oletko kenties trolli? Jos minun mieheni olis tuollainen, en pohdiskelisi asiaa vauvapalstalla vaan kysyisin asiaa aika tiukkaan sävyyn siltä mieheltä itseltään (miksi ei anna aikaa perheelleen, miksi ei halua hoitaa/tutustua omaan vauvaansa)! Mistä se vauva perheeseenne putkahti, oliko vahinko vai yhdessä päätetty asia?

Niin ihmeelliseltä kuin tuntuukin, niin on paljon ihmisiä joilla on töissä kiire ja lomia ei ehdi pitää. Lisäksi täytyy auttaa esim. niitä vanhenevia vanhempia. Puolison täytyy vaan jaksaa silloin pitää perhe tyytyväisenä.

Ei se noin mene. Lapsista on lain mukaan velvollisuus huolehtia. Vanhemmista ei. Työaika on lailla säädettyä. Niin yksinkertaista se on. Eikä suinkaan normaaliälyisillä ihmisillä tarkoita vanhusten hylkäämistä, vaan sitä että heitä kohtaan vedetään rajat, ja ohjataan tarvittaessa myös hakemaan yhteiskunnalta tukea sekä kantamaan vastuu myös sen suhteen, että tietyn iän jälkeen asumismuotoa tulee vaihtaa, jos ei pärjää yksin tai puolison kanssa siinä.

Kyllä se niin menee, että kun naimisiin menet niin vanhempasi jätät ja muodostat tiimin puolisosi kanssa. Ensisijainen velvollisuus on aina puolisoa kohtaan. Toisia ei auteta niin, että puolisolle ei jää aikaa ja puolison taakka kodin ja lasten kanssa muutu kohtuuttomaksi. Kysytpä asiaa papilta, psykologilta tai tuomarilta, niin noin se menee. Elämässä on velvollisuuksia, mutta lain ja moraalin sekä uskon mukaan suurimmat velvollisuudet ovat omaa puolisoa ja lapsia kohtaan.

Äiti ei jätä sinua koskaan, puoliso voi ja monesti jättääkin...mietipä siltä pohjalta kannattaako jonkun naikkosen vuoksi pilata suhteet omien vanhempien kanssa.

Miksi tällaiset ihmiset yleensä perustavat perheitä, jos kumppani on vaan joku naikkonen josta ei tarvitse välittää ja lapsetkin lähinnä vaan tiellä? Ei sieltä vanhempien peräkammarista kukaan pakota naimisiin ja lastentekoon. Jokaisella on omat tärkeysjärjestyksensä, pitää vaan uskaltautua elämään sen mukaisesti eikä siittää muksuja kärsimään siitä ettei aikuinen ihminen viitsi ottaa vastuuta perheestään.

Vierailija

Ootte te akat outoja!

Rahaa pitäisi olla, mutta töissä ei saisi olla!
Meillä on kolme lasta ja vaimo nyt pääasiallisesti hoitaa niitä. Hoitaa ja valittaa ja samalla suunnittelee omakotitaloa, johon tarvitaan minun palkka ja minun nyt on tehtävä töitä enemmän kuin jaksaisin.
Ja kyllä. Käyn tekemässä pihatöitä ja remppoja myös vanhemmilleni, koska he tulevat auttamaan meitä taloprojektissa taloudellisesti. Aikanaan myös perimme vanhempani.

Tämän mun rakas rouva on nyt täysin unohtanut.
Kotona en saa enää nukkua ollenkaan. Jos oikaisen sohvalle, muija tulee naputtaan korvanjuureen.

Kyllä pistää tässä miettimään, että eroko tässä pitää ottaa.

Sainpa sitten itsekin olla lapsieni kanssa ja pärjäisin paljon vähemmällä työnteolla. Itselleni kelpaisi halvempiakin talo.
Koettaa rouva sitten pärjäillä myyjän palkalla.

Onkin ihan tämän sunnuntain asia, että vanhemmat muuttavat testamenttia niin, että tällä rouvalla ei tule olemaan mitään osuuksia siihen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ootte te akat outoja!

Rahaa pitäisi olla, mutta töissä ei saisi olla!
Meillä on kolme lasta ja vaimo nyt pääasiallisesti hoitaa niitä. Hoitaa ja valittaa ja samalla suunnittelee omakotitaloa, johon tarvitaan minun palkka ja minun nyt on tehtävä töitä enemmän kuin jaksaisin.
Ja kyllä. Käyn tekemässä pihatöitä ja remppoja myös vanhemmilleni, koska he tulevat auttamaan meitä taloprojektissa taloudellisesti. Aikanaan myös perimme vanhempani.

Tämän mun rakas rouva on nyt täysin unohtanut.
Kotona en saa enää nukkua ollenkaan. Jos oikaisen sohvalle, muija tulee naputtaan korvanjuureen.

Kyllä pistää tässä miettimään, että eroko tässä pitää ottaa.

Sainpa sitten itsekin olla lapsieni kanssa ja pärjäisin paljon vähemmällä työnteolla. Itselleni kelpaisi halvempiakin talo.
Koettaa rouva sitten pärjäillä myyjän palkalla.

Onkin ihan tämän sunnuntain asia, että vanhemmat muuttavat testamenttia niin, että tällä rouvalla ei tule olemaan mitään osuuksia siihen.

Totta. Pitäisi istua alas ja kirjata tulot ja menot ja miettiä mihin projektiin rahat ja rahkeet riittää. Mies voi olla kovilla naisen epärealistisen elintason ylläpitämisessä ja haaveiden kanssa. Toisaalta ne voi olla myös miehen itsensä kehittelemiä tavoitteita ja se vaimo-parka taipuu työn, yksin hoidetun lastenhoidon, harrastusten ja kodinhoidon alla.
Siis puhukaa, puhukaa, puhukaa

Vierailija

Mun isä ja mamma (äitipuoli kuulostaa semmosta grimminsatu hirviöltä) asuu toisella puolella suomea, äitini on kuollut. Appivanhemmat asuvat 600m päässä. Aluksi mun oli tosi vaikea pyytää niiltä apua,kun semmonen toisten auttamisen kulttuuri oli omassa perheessä ihan olematonta. Mun puolen suku ihan levällään pitkin maata ja maailmaa, mieheni suku taas tosi tiivisti tekemisissä keskenään. Meidän pienin on kahtena päivänä viikossa päiväkodissa ja yhden päivän viikossa mummolassa. Mulla on mennyt 8 vuotta aikaa ennenkun uskallan rohkeasti kysyä käykö joku hoitaminen vai ei. Mummo ja ukko auttavat tosi mielellään ja joka viikko katotaan mikä päivä olisi se mummolapäivä, toki aina noiden jaksamisen ja kalenterin mukaan. Vieläki mulla on semmonen syyllinen ja nolo olo tästä mummolan hoitoavusta, vaikka yritän rauhoitella itseäni siinä, että oikeasti haluavat ja tarjoutuvat itse.

Vierailija

Meillä menee niin, että minä olen lasten kanssa kotona ja mies tekee töitä.
Myös sukulaisille remppahommia.

Meillä ei ole isovanhempia lähellä, että voisivat olla avuksi.

Ja meillä tosiaan on taloprojekti, johon tarvitaan rahaa. Mies tienaa niin paljon enemmän, että minun kannattaa olla kotona ja hoitaa lapset.

Meillä tämä asia kyllä on sovittu ajoissa,.että näin tehdään ja tämä on, mitä molemmat haluaa.

Kyllä on mullakin välillä raskasta ja yksinäistä, mutta väsynyt on mieskin.
Tämä ei lopunelämää tule jatkumaan näin, että tämän kyllä kestää.

Ja vaikka oltais kuinka väsyneitä, yritetään aina muistaa tsempata toisiamme. Että tiedetään, miksi nyt on näin ja jaksetaan.

Ja vaikka kuinka väsyneitä oltaisiin, pidetään yllä läheisyys vaikka vain pirkka-seksillä, mutta kuitenkin.

Vierailija

Jos kerran mies uhraa kaiken lomansa vanhempiensa auttamiseen, he todellakin saavat luvan hoitaa lapsia. Miehen työnarkomaanius on täyttä hölynpölyä. Vihaa lapsia, ei halua viettää aikaa ja ottaa vastuuta, pakenee siksi töihin. Saattaa olla salarakas töissä. Nyt kova kovaa vastaan, touhun on muututtava.

Vierailija

Minusta kuulostaa oudolta että puhut lasten hoitoon viemisestä anoppilaan, kun meillä mennään kylään mummolaan. Onko teillä jotenkin kylmät välit? Eikö lapsetkaan puhu mummosta ja papasta? Eivätkö mummo ja pappa, tai appi ja anoppi, halua nähdä lapsia ollenkaan?

Meillä lapset kysyy itse mummolta milloin voi tulla kylään, tai mummo kysyy lapsilta milloin voisivat tulla.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat