Sivut

Kommentit (71)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humanistisiin aineisiin verrattuna töitä saa opiskelun eteen tehdä reilusti enemmän, koska joka kurssilla on harkkoja ja harkkatöitä. Kirjatenttejä ei käytännössä lainkaan.

Mikä saa sinut kuvittelemaan, ettei humanisteilla ole harkkatöitä? Meillä Turun yliopistossa humanisteilla on hyvin paljon läsnäolopakollisia kursseja, joilla on ryhmätöitä ja harkkatöitä. Esimerkiksi monessa kieliaineessa on erikseen ne niin sanotut massaluennot ja pienemmät harkkaryhmät. Moni meistä humanisteista suorittaa opettajan pedagociset opinnot, ja niissä niitä harkkatöitä vasta onkin!

Älä ny viitsi verrata pedagogisia (pedakoomisia, heh-heh) diplomi-insinöörin opintoihin. Itsekin kävin vuosi sitten pedagogiset opinnot, mutta eipä niistä paljoa jäänyt konkretiaa käteen ( paitsi opetusharjoitteluista, mutta näitä oli pieni osa). Suoritukset merkitään hyväksytty/hylätty-asteikolla ja hyväksytyn saa, kunhan vaan jonkinlaisen työn palauttaa eikä mokaa kovin pahasti luokassa. Pahinta pedagogisissa oli, että jatkuvasti piti olla paikassa A, B tai c ja ohjaajatkin oli välillä pihalla vuoden tapahtumista, mutta älykkyyttä tai ajattelua ne homma ei vaatinut nimeksikään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humanistisiin aineisiin verrattuna töitä saa opiskelun eteen tehdä reilusti enemmän, koska joka kurssilla on harkkoja ja harkkatöitä. Kirjatenttejä ei käytännössä lainkaan.

Mikä saa sinut kuvittelemaan, ettei humanisteilla ole harkkatöitä? Meillä Turun yliopistossa humanisteilla on hyvin paljon läsnäolopakollisia kursseja, joilla on ryhmätöitä ja harkkatöitä. Esimerkiksi monessa kieliaineessa on erikseen ne niin sanotut massaluennot ja pienemmät harkkaryhmät. Moni meistä humanisteista suorittaa opettajan pedagociset opinnot, ja niissä niitä harkkatöitä vasta onkin!

Pakko sivusta kommentoida tähän, että pedagogiset olivat tutkinnon kevyimmät ja helpoimmat kurssit. Oli niin paljon luppoaikaa, että otin siihen päälle vielä kursseja omalta laitokselta

mafy-ope

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
DI-tutkinnosta on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähennetty tarkoituksella matemaattista vaatimustasoa, koska siihen ovat opiskelijat aikaisemmin jääneet eniten jumiin. Nykyään sen tosiaan voi suorittaa vähän heikommallakin loogisella päättelyllä, mutta vastineeksi on sitten tehtävä enemmän oman alan teknisiä harjoitustöitä.

Osasyy voi myös olla se, että työelämässä ei vaadita kovin korkeaa matemaattista osaamista vaan ihan muita taitoja

Vierailija

Riippuu varmaankin linjasta ja ihmisesta. Jonnekin tuotantotalouteen on vaikea paasta, mutta ainakin aiemmin sen saattoi suorittaa semikauppatieteellisena tutkintoja jos ei erikseen halunnut lukea enempi matikkaa ja fysiikkaa. Helpoimmille linjoille on helppo paasta, eika tutkinto voi ihan kamalan vaikea olla kun siita taytyisi suurimman osan kuitenkin paasta lapi.

Lahjakkuus on hankala kysymys, toki DIt ovat keskimaarin matemaattisesti lahjakkaampia kuin koko vaesto, mutta esim kielissa olen havainnut monien olevan aika tolloja. Varmaan sellainen tyyppi ei paasisi humanistisista aineista lapi, mutta niin ei paasisi matikkapolja humanisti DI opinnoista. Ja miksi pitaisikaan, tuossa vaiheessa opintoja pitaa jo muutenkin erikoistua, mielellaan siihen missa on lahtokohtaisesti hyva, tehokkuus naet.

Vierailija

[quote=Vierailija]No sanotaanko niin, että ekan parin vuoden kurssit on perinteisesti niitä, joilla otetaan keltanokilta luulot pois. Ainakin 15 vuotta sitten, kun itse opiskelin. Insinöörimatikka ja -fysiikka jatkuu suoraan lukion pitkistä aineista ja on niissä vähän tekemistä. Sitten niitä taitoja sovelletaan myöhemmillä kursseilla oman alan teknisissä aineopinnoissa. Harkoitustöitä ja harkkatehtäviä tehdään joka kurssilla runsaasti. Tätä jatketaan se n. 5 vuotta.

Eli kyllä se aika vaativaa on.[/]

Ei kun ongelma on siinä, että niissä teknisissä/aineopinnoissa tarvitaan matikkaa jota ei vielä ole ehditty käydä matikan kursseilla! Vieläkin hirvittää ekan vuoden sähkömagnetismi... piti jättää kesken ja käydä pari matikan kurssia alle ennen kuin siitä selvisi.

Tosin oikeasti ongelma ei ole vaikeat kurssit, vaan hirveimpiä ovat äärimmäisen tylsät ja työläät kurssit, kuten kurssi, jolla tehdään 5 tuntia viikossa helppoja Latex- ja Matlab- harjoituksia, ja tätä jatkuu koko kevätkausi. Niitä on vaan niin paljon että niistä ei suoriudu tuota hirveästi nopeammin, vaikka ohjelmistot olisi hyvin hallussa. Ja kaikki on tehtävä tai läpi ei pääse.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vähän loogista päättelykykyä vaatii ja liki puolelta jää kesken aloittaneista.

Ja lisäksi sinne menee lähtökohtaisesti hyvin lukiossa pärjänneet tai matemaattisesti/loogisesti älykkäät.

Toki tällä palstalla lähärimammat haihattelee kuin DI-koulun kävisi lähes kuka vaan jos kiinnostaisi. normi ammattikorkeasaaren käynyt ei edes tietäisi miten päin niitä kirjoja pidetään kädessä kun niin erikoisia merkkejä..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vähän loogista päättelykykyä vaatii ja liki puolelta jää kesken aloittaneista.

Ja lisäksi sinne menee lähtökohtaisesti hyvin lukiossa pärjänneet tai matemaattisesti/loogisesti älykkäät.

Toki tällä palstalla lähärimammat haihattelee kuin DI-koulun kävisi lähes kuka vaan jos kiinnostaisi. normi ammattikorkeasaaren käynyt ei edes tietäisi miten päin niitä kirjoja pidetään kädessä kun niin erikoisia merkkejä..


Uskon, että melkein minkä tahansa korkeakoulun pääsisi läpi kuka vain jonka älykkyysosamäärä on yli 80, se vaan saattaisi vaatia suhteettoman paljon työtä ja enemmän motivaatiota kuin isoimmalla osalta löytyy. On nuo asiat opittavissa, mutta vähemmän lahjakkaat vaan joutuisivat käyttämään niin paljon aikaa, ettei se ole järkevää. Heillä voisi mennä 10+ vuotta, mutta kyllä se lopulta onnistuisi. Ihminen, tyhmempikin, on kuitenkin oppivainen eläin, ja kyllä se menisi perille jos tarpeeksi duunia tekisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään erityisen vaativa ole. Esim. matemaatikon tai fyysikon FM-tutkinto on huomattavasti vaativampi.

Tuo on totta. DI-tutkinnossakin on joitakin vaativia kursseja, mutta niistä saa sen armoykkösen jos tulee jokaiseen laskariin paikalle ja edes yrittää jotain. Matemaattis-luonnontieteellisessä vaaditaan että kurssien sisältö on aidosti hallussa jotta saisi edes hyväksytyn arvosanan.

Ja mä en ainakaan kehtaisi ykkösen todistuksella hake yhtään mihinkään pestiin...

Kukaan ei ole ikinä katsonut todistuksena numeroita koko urani aikana. Ja koko urani olen työskennellyt kansainvälisissä tehtävissä eri tasoilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin Åbo Akademissa DI:ksi niin että valmistuin 1995. Silloin oli ainakin tietojenkäsittelyalan tutkinnot helppoa kuin mikä. Tosi monessa kurssissa oli esim. kirjatenttejä, joihin ei edes käytännössä tarvinnut lukea kirjaa. Sen kun analysoi kysymystä esseessään parin sivun verran niin hyvä arvosana oli varma.

Mietinkin, kuinka vertautuu yliopiston tietojenkäsittelytieteisiin. Ajat varmaan muuttuneet tuosta sinun suorituksesta.
Avokki on lukenut ehkä kaksi kirjaa opintojen aikana TKT:lla , mutta koodausta on paljon ja niitä väännetään kymmeniä tunteja. Tilastotieteet sivuaineena on ollut helppoa, mutta pari pahamaineista koodauskurssia on karsinut porukkaa pois tehokkaasti. Mies matemaattisesti todella lahjakas ja onkin sitten avustanut opiskelukavereita, mutta myös itse joutunut opiskelemaan tosissaan.

Mietin vaan kun inssiä pidetään käytännönläheisempänä tutkintona, niin eroavatkohan sitten miten?


En usko että tietojenkäsittely puolella mitenkään. Tietenkin jos puhutaan hyvistä kouluista. Koodaamaan oppii koodaamalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI-tutkinnosta on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähennetty tarkoituksella matemaattista vaatimustasoa, koska siihen ovat opiskelijat aikaisemmin jääneet eniten jumiin. Nykyään sen tosiaan voi suorittaa vähän heikommallakin loogisella päättelyllä, mutta vastineeksi on sitten tehtävä enemmän oman alan teknisiä harjoitustöitä.

Osasyy voi myös olla se, että työelämässä ei vaadita kovin korkeaa matemaattista osaamista vaan ihan muita taitoja


Se matemaattinen ajattelu valmistaa aivoja analyyttiseen ajatteluun. Sen takia se on tärkeää ja tasoa ei saisi tiputtaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ketään joka pitää diplomi-insinööriä älykkäämpänä kuin muita. Se on vaan turvallinen ja vakaa ammatti, jonka jokainen ymmärtää. Vanhemmat varmasti toivovat vävykseen dipl.inssiä mielummin kuin tutkijaa.

Tutkija on ammatti ja DI koulutus. Ja DI on tutkijakoulutus.

DI tutkijakoulutus? Ja silti useilla työpaikoilla kaikki johtajat on DI:ta?

Johtajat on usein ekonomisteja.

Sinänsä ihan oikeassa tuo aiempi. DI-koulutus antaa eväät tutkimukseen, toisinkuin normaali insinöörikoulutus.

Vierailija

En tiennytkään että diplomi-insinöörejä pidetään huippuälykkäinä. En ole ainakaan itse pitänyt. Eivätkä myöskään mielestäni kovin kummoisia ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI-tutkinnosta on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähennetty tarkoituksella matemaattista vaatimustasoa, koska siihen ovat opiskelijat aikaisemmin jääneet eniten jumiin. Nykyään sen tosiaan voi suorittaa vähän heikommallakin loogisella päättelyllä, mutta vastineeksi on sitten tehtävä enemmän oman alan teknisiä harjoitustöitä.

Osasyy voi myös olla se, että työelämässä ei vaadita kovin korkeaa matemaattista osaamista vaan ihan muita taitoja


Se matemaattinen ajattelu valmistaa aivoja analyyttiseen ajatteluun. Sen takia se on tärkeää ja tasoa ei saisi tiputtaa.

Niin valmistaa, mutta aukeaako analyyttisella ajattelulla paikka työelämässä? Selittääkö työttömien dippainssien tilanteen analyyttisen ajattelun puute?

Vierailija

Itse olen DI (nainen) koneelta mikä voidaan katsoa ehkä hieman teknisemmäksi linjaksi kuin vaikka se tuta. Kyllä se on ollut joskus ihan silmiä avaavaa keskustella humanistien kanssa siitä miten he opiskelevat. Meillä ei ainakaan ollut koko käsitettä kirjatentti vaan koko opiskelu oli erilaisia harjoitustöitä, firmojen caseratkaisua, konepiirrustusta ja ohjelmistoja. Ja näissä kaikissa oli pakollinen läsnäolo. Taisin koko 6v aikana avata 2 kirjaa ja loppu mentiin kalvoilla, prujuilla ja harkatöiden materiaaleilla.

Sanoisin siis että tutkintoon ei tarvita mitään erityistä älykkyyttä, mutta matemaattinen lahjakkuus kyllä auttaa ja työmäärä on niin suuri että jos sitä ei ole, tutkintoa tuskin jaksaa suorittaa loppuun. (Lisäksi suuri osa revitään töihin jo maisterivaiheessa eli senkin takia jää osalla paperit saamatta kun työelämä vie mennessään)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI-tutkinnosta on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähennetty tarkoituksella matemaattista vaatimustasoa, koska siihen ovat opiskelijat aikaisemmin jääneet eniten jumiin. Nykyään sen tosiaan voi suorittaa vähän heikommallakin loogisella päättelyllä, mutta vastineeksi on sitten tehtävä enemmän oman alan teknisiä harjoitustöitä.

Osasyy voi myös olla se, että työelämässä ei vaadita kovin korkeaa matemaattista osaamista vaan ihan muita taitoja


Se matemaattinen ajattelu valmistaa aivoja analyyttiseen ajatteluun. Sen takia se on tärkeää ja tasoa ei saisi tiputtaa.

Niin valmistaa, mutta aukeaako analyyttisella ajattelulla paikka työelämässä? Selittääkö työttömien dippainssien tilanteen analyyttisen ajattelun puute?


Ei vaan se auttaa työssä. Työnsaantiin vaikuttaa tuuri aika paljon ja oleminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse olen DI (nainen) koneelta mikä voidaan katsoa ehkä hieman teknisemmäksi linjaksi kuin vaikka se tuta. Kyllä se on ollut joskus ihan silmiä avaavaa keskustella humanistien kanssa siitä miten he opiskelevat. Meillä ei ainakaan ollut koko käsitettä kirjatentti vaan koko opiskelu oli erilaisia harjoitustöitä, firmojen caseratkaisua, konepiirrustusta ja ohjelmistoja. Ja näissä kaikissa oli pakollinen läsnäolo. Taisin koko 6v aikana avata 2 kirjaa ja loppu mentiin kalvoilla, prujuilla ja harkatöiden materiaaleilla.

Sanoisin siis että tutkintoon ei tarvita mitään erityistä älykkyyttä, mutta matemaattinen lahjakkuus kyllä auttaa ja työmäärä on niin suuri että jos sitä ei ole, tutkintoa tuskin jaksaa suorittaa loppuun. (Lisäksi suuri osa revitään töihin jo maisterivaiheessa eli senkin takia jää osalla paperit saamatta kun työelämä vie mennessään)

Osaatko sanoa mikä yhdistää heitä, joita ei revitä töihin?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI-tutkinnosta on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähennetty tarkoituksella matemaattista vaatimustasoa, koska siihen ovat opiskelijat aikaisemmin jääneet eniten jumiin. Nykyään sen tosiaan voi suorittaa vähän heikommallakin loogisella päättelyllä, mutta vastineeksi on sitten tehtävä enemmän oman alan teknisiä harjoitustöitä.

Osasyy voi myös olla se, että työelämässä ei vaadita kovin korkeaa matemaattista osaamista vaan ihan muita taitoja


Se matemaattinen ajattelu valmistaa aivoja analyyttiseen ajatteluun. Sen takia se on tärkeää ja tasoa ei saisi tiputtaa.

Niin valmistaa, mutta aukeaako analyyttisella ajattelulla paikka työelämässä? Selittääkö työttömien dippainssien tilanteen analyyttisen ajattelun puute?


Ei vaan se auttaa työssä. Työnsaantiin vaikuttaa tuuri aika paljon ja oleminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Eli matemaattinen ajattelu kehittää analyyttista ajattelua, jota tarvitaan työelämässä. Miksi sitten rekrytoinnissa ei painoteta matematiikan arvosanojen merkitystä vastavalmistuneilla? Moni DI kirjoittaa, että arvosanoja ei ole edes kysytty. On varsin selvää, että matemaattinen ajattelu on ihan eri luokkaa niillä, jotka ovat vetäneet perusmatikoista vitosia verrattuna ykkösjengiin

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat