Sivut

Kommentit (98)

Vierailija

Aiheesta on ihan tutkimuksiakin ja lapsen kasvatukseen pätee yksi hyvä perussääntö: Vähän kaikkea. Leluja ei tarvitse olla hillittömästi, muutama hyvä ikäkehitystä vastaava riittää. Piirustustarvikkeita, paljon kirjoja (voi olla kirjastonkin), legot on myös hyviä, pehmoleluja tai mikä vain lasta kiinnostaa. Ruutuaika on hyvä pitää kohtuudessa ja seurata mitä se lapsi katsoo TV:stä tai netistä, mutta elektroniikan ja internetin totaalikiellolle ei ole mitään syytä, sillä kyseessä on nykyään perustaito jota tarvitaan jo peruskoulussa, ja on parempi että ne taidot oppii jo kotoa. Vähän vanhemmalla lapsella olisi hyvä olla jokin itselleen mieleinen harrastus kodin ulkopuolella (= vanhemmista irrallinen), mutta ei liikaa ettei väsy. Elämysten ei tarvitse aina olla mitään Hoploppeja, ulkomaanmatkoja tai muuta suurta ja kallista, vaan pääasia on se että lapsi saa tarpeeksi vanhempiensa aikaa, perheen kanssa yhdessä tekemistä, kuten vaikka yhdessä kokkaamista, pyörän korjaamista, piknikki puistossa, retki kirjastoon/museoon/uimarannalle tai vastaavaa.

Tämä on ihan mahdollinen tapa elää, mutta se vaatii asennoitumista rennompaan ja yksinkertaisempaan elämäntyyliin, sillä moni vanhempi on nykyään hyvin kiireinen ja yhteiskunta kannustaa erityisesti hyödykkeiden kulutukseen. Lapsi on niin helppo istuttaa viihdykkeiden ääreen pois jaloista sillä välin kun on itse hankkimassa lisää rahaa jolla ostaa lisää hyödykkeitä. Kun se lapsi tarvitsisi enemmän sitä perheaikaa.

Vierailija

Mitä vikaa on elämyksissä? Itse tykkään, kun kummipoikani vanhemmat pyytävät synttärilahjan sijasta elämystä. Niinpä annan kortin missä on lueteltuna muutama vaihtoehto mitä voisimme yhdessä tehdä. Lapsi on nauttinut, kun on saanut päättää mitä tehdään ja meillä on ollut todella kivoja retkiä museoihin ja ravintoloihin :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Meillä on ihan älyttömästi leluja ja vähän sailytystilaa. Itse en juurikaan leluja osta, mutta lapset saattaa ostaa jotain pientä omilla rahoillaan ja meillä on paljon sukulaisia, jotka tuo leluja jouluna ja syntymäpäivänä. Aina juhlien jälkeen mietin, että mihin nämäkin saadaan mahtumaan. Onneksi osa sukulaisista on oppinut kysymään toiveita, ja olen pyytänyt esim lahjakorttia vaatekauppaan tai tukea harrastuksiin. Harrastuksia on yksi per lapsi.

Vierailija

Ei kai joku 4 vuotiaskaan paljoa muista mistään reissuista sitten isompana. Tavallaan menee hukkaan kun mitään ei jää mieleen. Eiköhän niitä matkoja ja harrastuksia voi hommata sitten kun lapsi on vähän vanhempi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat jo isompia, mutta kaiholla muistelen aikaa, kun lattiat olivat täynnä pikkuautoja, jotka sitten pakattiin laivaan ja matkustettiin! Samaten legoja oli valtavasti ja niistä rakennettiin ties mitä. Ei lelu automaattisesti tarkoita mitään aivotonta krääsää. Ja toisaalta voi sanoa, että lapsuuteni yksi rakkaimmista leluista oli ties missä vinkuintiassa tehty muovinen penaali, joka oli samalla nukkekoti. Mutta ei niitä harrastuksiakaan tarvitse demonisoida. En käsitä, mitä pahaa siinä on, jos lapsi todella palavissaan haluaa jotain harrastaa ja siinä kehittyä jne. Ei nyt tehdä ongelmia ihan kaikista asioista.

Polly Pocket nukkekoti?! Mulla on mun penaali vieläkin tallella 80-luvulta. Se oli supersuosittu silloin ja ainoa hittilelu minkä sain.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei kai joku 4 vuotiaskaan paljoa muista mistään reissuista sitten isompana. Tavallaan menee hukkaan kun mitään ei jää mieleen. Eiköhän niitä matkoja ja harrastuksia voi hommata sitten kun lapsi on vähän vanhempi.

Varhaisimmat muistot kehittyvät juuri tuolta ikäkaudelta. Voi olla ettei reissuja muista yksityiskohtaisesti sitten isompana ja todisteena on vain valokuvat, mutta se ei ole se pointti. Lapsi (ja vanhemmat tai kuka ikinä jakaakin sen hänen kanssaan) nauttii juuri sillä hetkellä. Lisäksi jokainen kokemus kasvattaa ja muovaa meitä ihmisenä, varsinkin varhaislapsuuden kokemukset. Minusta siinä ei ole mitään hukkaa.
Itse opin hurjan paljon taaperona kun esimerkiksi matkustimme ulkomaille mummua tapaamaan. Että maailma on suuri ja on monenlaisia ihmisiä ja tapoja elää. Toki tämän voi oivaltaa myöhemmälläkin iällä, mutta uskon sen vaikuttaneen persoonaani positiivisella tavalla juuri tuossa ikävaiheessa.

Harrastusten osalta kovin pieni ei tarvitse vielä mitään ihmeempiä. Alle 3-vuotias ei vielä osaa edes kaivata muuta kuin vanhempien seuraa, joten näitä ei tarvitse viedä mihinkään kerhoon. Jos lapsella on jokin erityinen taito tai kiinnostuksen kohde, sanotaan nyt vaikka pianonsoitto, niin voi aloittaa siihen liittyvän harrastuksen siinä 4-5v ja kehittyä hyväksi. Muussa tapauksessa riittää että kouluikäisellä on ainakin yksi mieleinen harrastus, joka koulun ja kodin lisäksi tukee sosiaalisten taitojen kehittymistä jne..

Vierailija

Minkä ikäisiä lapsesi ovat ap? Mikä paikkakunta? Olen ostanut paljon leluja lapsilleni kirppiksiltäkin edullisesti ryhmäleikkejään varten, kolme lastani ikäväliä 1-4v. Ja käydään viikoittain useaan otteeseen erilaisissa maksuttomissa lasten tapahtumissa, esim. Pienten Helsinki-sivusto pullollaan retkiohjelmaa lapsille

Vierailija

Mutta mitä tehdä kun lapsella on kahdet isovanhemmat, setiä ja tätejä neljä sekä aikuisia serkkuja? Se lahjakasan määrä on aivan tajuton. Eihän niitä voi kieltää antamasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä tehdä kun lapsella on kahdet isovanhemmat, setiä ja tätejä neljä sekä aikuisia serkkuja? Se lahjakasan määrä on aivan tajuton. Eihän niitä voi kieltää antamasta.

Saatiin serkkulasten perheeltä synttärikutsu että tavaraa ei haluta ja tilinumero jonne rahaa siirrettävä

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Harrastusten osalta kovin pieni ei tarvitse vielä mitään ihmeempiä. Alle 3-vuotias ei vielä osaa edes kaivata muuta kuin vanhempien seuraa, joten näitä ei tarvitse viedä mihinkään kerhoon.

Alle kolmivuotiaiden harrastusryhmissä on vanhempi mukana. Se on lapsen sekä äidin/isän/mummon/kummin yhteinen kiva puuhasteluhetki, oli kyse sitten liikunnasta tai muskarista tai värikylvystä tai poniajelusta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaako nykylapsi leikkiä leluilla? Jos haluaa, niin kuka vanhempi tätä olisi estämässä? Typerys kenties?

Haluaa leikkiä. Ei se, että ei osteta kotia leluja täyteen, tarkoita sitä, että lasta estetään leikkimästä. 

nro 1

oisko tuolla tarkoitettu sitä, että nykylapset eivät enää oikein leiki, vaan pekästään katsovat youtubesta kun muut pelaavat pelejä. Harva edes itse pelaa, tuijottaa vain kun muut netissä pelaavat,

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaako nykylapsi leikkiä leluilla? Jos haluaa, niin kuka vanhempi tätä olisi estämässä? Typerys kenties?

Haluaa leikkiä. Ei se, että ei osteta kotia leluja täyteen, tarkoita sitä, että lasta estetään leikkimästä. 

nro 1

oisko tuolla tarkoitettu sitä, että nykylapset eivät enää oikein leiki, vaan pekästään katsovat youtubesta kun muut pelaavat pelejä. Harva edes itse pelaa, tuijottaa vain kun muut netissä pelaavat,

Tämä on todella pitkälle kärjistettyä roskaa. Ruudun tuijotus on varmasti lisääntynyt, kun jokaisella on oma kannettva ruutu, mutta väitteet siitä, ettei lapset enää leiki on kyllä todella kaukaa haeutta. 

Vierailija

Lelut ja leikkiminen on tärkeää! Leikki on lapsen työtä, kanava oppia uusia asioita ja käsitellä tunteita! Ei lähdetä nyt ensiksi konmarittamaan lapsen leluja mutta olen samaa mieltä, että jos leluja on aivan liikaa ja niitä saa kerran parkaisemalla ne kärsivät inflaation. Lelut, joita ei voi liittää mihinkään leikkiin esim joku kuularata, joka toimii paristolla ja jota voi vain katsella ei kyllä kehitä mitään. Yhteinen aika vanhempien ja lasten kanssa on antoisaa ja tärkeää, mutta ei se korvaa mielikuvitusleikkiä. Leikissä ei ole sääntöjä eikä aikarajoitetta ja lapsi uppoutuu Flow-tilaan, moniko aikuinen pystyy samaan lapsen kanssa? Tuskin moni. Aikuinen alkaa kuitenkin tarinassaan/leikissään tavoitteelliseksi ja katsoo jossain vaiheessa kelloa ja ohjaa leikin päätökseen haluamallaan hetkellä. Siis lapsien täytyy saada leikkiä ilman aikuisia, vaikka kävyillä tai niillä lukuisilla leluillaan.

Vierailija

Mun eskari-ikäistä sukulaislastani lennätetään elämyksestä toiseen ihan tavallisessa arjessa. Joka illalle on joku harrastus, lisäksi juostaan harva se päivä sirkuksessa, teatterissa, museoissa, luontoretkillä ym. Lapsen kanssa myös matkustetaan todella paljon, niin kotimaassa kuin maailmallakin. (Tämä kaikki luonnollisesti dokumentoidaan someen että kaikki voisivat nähdä miten kovasti lasta rakastetaan.)

Ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä, että tää muksu on ainokainen, jota odotettiin keski-ikään saakka ja johon nyt panostetaan KOKO ELÄMÄ. 

Veikkaan, että tälle lapselle tulee aika hankala elämä. Koko ajan pitää tapahtua jotain, ja mikään ei tunnu miltään. Kenenkään on vaikea häntä miellyttää. Mun on esimerkiksi hirveän vaikea keksiä tälle lapselle synttärilahjoja, kun kaikki elämykset on ihan arkisia, ja lelujakin on joka lähtöön. 

Pitäisi varmaan kääriä hänelle pakettiin kiviä ja keppejä, siinäpä olisi yllätyksellisyyttä ja erilaisuutta hänelle. Itse olen sitä mieltä että leluja ei tarvita paljoa: parhaita on ne, jotka eivät edes määrittele tarkasti mitä niillä pitäisi tehdä, vaan käyttötapoja on monia ja mielikuvitus saa lentää. Ja ns. elämysten (tarkoittaen tällä nyt just jotain sirkuksia ja leffareissuja yms.) soisi olevan hiukan harvinaisempaa herkkua. Harrastuksia saa olla, mutta ihan joka päivää ei tarvitsisi aikatauluttaa. Lapsen kanssa jutteleminen ja tarinoiminen kunniaan, sitä ei ole koskaan liikaa. Vaikka joskus tekee kyllä hyvää olla ihan hiljaakin, ja vaikka vaan katsella kaunista maisemaa tai uppoutua ajatuksiinsa. Myös lapsena.

Vierailija

Laatu korvaa määrän. Emme osta kaikenmaailman krääsää, eikä lapset ole sitä kaivanneetkaan. Päiväkodissa on sitten laajempi leluvalikoima, kaikkea ei tarvitse itse omistaa.

Omasta lapsuudesta muistan, kuinka meillä oli laatikoittain kaikkea mahdollista kirpputorilta ostettua ja vanhempien kaverin siskon kummin kaiman lasten vanhaa roinaa. Kai sitä lama-aikaan ajateltiin, että lapsilla pitää olla leluja (vaikkei rahaa olisi) ja tässä mentiin aika överiin suuntaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä tehdä kun lapsella on kahdet isovanhemmat, setiä ja tätejä neljä sekä aikuisia serkkuja? Se lahjakasan määrä on aivan tajuton. Eihän niitä voi kieltää antamasta.

Kierrätyskeskus, kirppis, joulupuukeräys, lastensairaala... onhan noita. Voi antaa hyväntekeväisyysjärjestöille myytäväksi omalla kirppiksellään..

Ei kaikkea tarvitse säilyttää, mitä saa lahjaksi.

Vierailija

Miten nämä sulkee toisiaan pois? Lapsellani on paljon leluja, mutta myös mieleisiä harrastuksia ja elämyksiä. Hän leikkii paljon ja päiväkodissa ja neuvolassa on sanottu, että hänellä on harvinaisen hyvät leikkitaidot ja mielikuvitus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsitarvitsee vapaa-aikaa ja yhteista aikaa perheensä kanssa, ei mitään harraste rumbaa eikä krääsävuoria.

Meillä lapset ovat aina harrastaneet ja myös olemme todella paljon viettäneet lasten kanssa aikaa.
Olemme olleet lähes päivittäin lasten kanssa yhdessä ulkona.
Meidän lähipiirissä on perhe jonka lapsi ei harrasta mitään eikä myöskään juuri koskaan ulkoile lapsensa kanssa. Tyttö ei viime vuonnakaan käynyt kertaakaan luistelemassa vanhempiensa kanssa.

Ei liity aloituksen aiheeseen mitenkään, mutta kerro mulle miten tämä tehdään? Vaikka tulin kotiin jo ennen neljää, niin läksyjen tarkastuksen, kouluhuolien purkamisen, päiväkotilaisen hakemisen, kuristen pesujen, repun pakkaamisten, ruuanlaiton, ruokailun, eväiden ja seuraavan päivän aamu- ja välipalojen valmistelun, lipunlappusten ja Wilman, pyykinpesun, suihkujen, iltapalan, iltatoimien ja sadun kanssa iltaan jäi ihan jopa kokonainen puolituntinen joka käytiin loiskuttelemassa pihalla lätäköissä, ja lapset nurisi että lyhyeksi jäi. Mutta sängyssä on oltava klo 20 jos meinaa jaksaa aamulla ilman itkuja (koululainen on runsasuninen, päiväkotilainen voisi nukkua vähemmänkin ja ottaa päikkärit).

Esimerkiksi ruokaa voi tehdä etukäteen, ja niitä kouluhuolia voi purkaa siellä ulkonakin? Pyykkiäkin ehtii pestä koneellisen vielä lasten mentyä nukkumaan. Ehkä siitä saisi säästettyä vielä toisen puolituntisen?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ainakin meullä kaverit ja tekeminen on mennyt tavaroiden edelle. Lapset ovat pihalla leikkimässä. Joskus on välineitä mukana, mutta useimmin käyttävät niitä mitä löytyy tai leikkivät jotain kirkkistä yms. Lapset lähtevät mielellään retkille ja harrastukseensa. Eivät ota retkille mukaan leluja, mutta harrastukseen välineet.
Jos lapseni olisi leluorientoituneita, niin arvostaisin leluja. Omani ovat sosiaalisesti ja liikunnallisesti suuntautuvia, niin arvostan ja panostan kaverien kanssa tekemistä. Siis lasten suhteen.

Vieläkö lapset (ala-asteikäiset) leikkii näitä, kirkkistä, kymmentä tikkua laudalla, peiliä ym.?

Mahtavaa, jos näin tekevät.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat