Sivut

Kommentit (122)

Tellus

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisenä toistuva rytmi päivään jo aivan pienestä. Selkeä ero päivän ja yön välille jo aivan pienestä. Kunnolliset unen edellytykset eli raikas huone ja kunnon pimennysverhot. Nämä konstit auttoivat meillä kolmeen lapseen, jotka nukkuivat hyvin alusta alkaen.

Hyvin nukkuvien lasten vanhemmat tuntuvat aina ajattelevan, että se hyväunisuus on jotenkin heidän ansiotaan. Huonosti nukkuvien lasten vanhemmat ovat yleensä kokeilleet ihan ihan kaikkea ja ystävälliset kehotukset pimennysverhojen käytöstä ja päivärytmistä tuntuvat kettuilulta.

T. Äiti, jolla on sekä hyvin, että huonosti nukkuvia lapsia

Olispa ollut unikouluja tarjolla 35 vuotta sitten kun toinen lapseni heräili 2 h: n välein. Ensimmäinen nukkua possutti koko yön kunhan tokeni koliikistaan. Myös kaksi seuraavaa nukkuivat hyvin. Kyse ei siis ollut minusta tai päivärytmistä. Tämä lapsi nyt vaan oli sellainen. Toisinaan huojuin väsyneenä sängyn reunalla ja ajattelin, että nukutaan sitten haudassa. Nyt kaikki jo yli 30 ja minä nukun hyvin. :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmuus ? Miten eroaa vanhemmuudesta esim.30 vuotta sitten.
En nukkunut yhtään kokonaista yötä 2-3 ensimmäiseen vuoteen. Muistan nukkuneeni paljaalla lattialla sängyn vieressä kun lapsi heräili ja pelästyi kerrostalon elämisen ääniä.
Mihin muuhun heräili tai miksi ei nukkunut , en tiedä enkä muista.
Itselle jäi heräily päälle kun lapsi jo nukkuin yönsä kunnolla.
Ja vähän yli 10 vuotta myöhemmin samaa yksilöä sai potkia ylös.

Nykyvanhemmuutta saa kaikki haukkua. Siinä se ero entiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

En ole ikinä tajunnut miten yöimetys muka valvottaa. Minä ainakin nukuin perhepedissä oikein makeasti myös imetyksen ajan. Tarviiko siitä niin vaikeaa tehdä. 

Vierailija

Ihan noin niinku tyhmä kysymys.... Jos äiti ei oo se, joka uhraa yöunensa ni muut lapsetko sen sit tekee? Vai täytyykö työssä käyvän isän ajella töihin ja käyttää trukkia, sorveja jne älyttömän univelkaisena? Sehän vastaa humalatilaa, onko ok lähteä ajelemaan töihin juoneena? Vai pitääkö se lapsi heivaa pihalle rattaisiin ja sanoa, muut nukkuu nyt, huuda sä täällä....

Valitettavaa on että ennen useampi ihminen osallistui lasten kasvattamiseen ja äidit sai tukea ja päiväunia. Nykyään vanhemmat ovat yksin, apua ei saa, tuliverkosto asuu liian kaukana. Jos on yksi lapsi niin äidillä mahdollisuus päiväuniin jne, useamman kanssa harvemmin. Työssäkäyvän miehen vapaapäivinä monilla on mahdollisuus nukkua pidempään isän herätessä lasten kanssa, mutta meidät äidit on tupattu "ohjelmoimaan" niin että itku herättää. Ja ei niistä 2-3h per viikonloppu lisäunista oo paljoo hyötyy ku arkena tulee 3-5h univelkaa vuorokaudessa. Että helppohan se on sanoa, ku konkreettista apua ei kuitenkaan oo tarjolla

Vierailija

Unikoulu on mainio metodi. Meillä esikoisen kanssa kokeiltu ja hyväksi havaittu. Kolmen yön jälkeen vauva nukkui kokonaisia öitä. Kaksosten kanssa ei sen jälkeen enää edes rampattu öisin, vaan yösyötöt lopetettiin puolivuotiaana ja lapset vain laitettiin nukkumaan, kukin omaan sänkyynsä. Iltasatu luettiin ja sitten toivotettiin hyvätyöt. Nykyvanhemmat ramppaavat liikaa lastensa pyöriteltävinä. Vauva ehdollistuu jo pienenä siihen, että kun hän vähän kiekaisee, on palvelusväki vierellä. Jos lapsi on sairas, hän tietenkin voi heräillä öisin esim. kipuun, mutta terveen lapsen voi opettaa nukkumaan jo vauvana. Ei se ole ydinfysiikkaa.

Vierailija

"Nykyvanhemmuus"? Kyllä kuulkaas huonosti nukkuvia lapsia ja valvovia vanhempia on ollut maailman sivu, ei se mikään uusi ilmiö ole!

Itsellä vanhempi lapsi huusi päivät ja yöt, lääkäreissä käytettiin, mutta muuta eivät keksineet kuin ilmavaivat. Niiden häädössä eivät Cuplatonit tms. auttaneet, vaan kestettävä oli, sekä lapsen että vanhempien.

Nuoremmalla oli pitkäaikainen korvatulehdus, joka vaivasi vain öisin. Itselläni ei ollut kokemusta korvatulehduksista ja olin kuullut, että ne aiheuttavat kovaa kipua, joten en osannut epäillä pelkkää yöheräilyä korvatulehduksen aiheuttamaksi. Lapsi heräsi ja itki noin 10 kertaa yössä. Mieheni nukkui sikeästi ja nouseminen ja lapsen rauhoittelu jäi siis minulle. Töissäkin piti käydä ja päivisin olin kuin zombi. Ihmettelen vieläkin, ettei mielenterveyteni mennyt ja että pystyin jotenkin hoitamaan työtehtäväni.

Eli pointtini oli, että omituinen otsikointi! Ei mitään uutta auringon alla!

Mutsi

Julmana kiduttajana toteuttaisin juuri unen keskeytystä. Kokonaismäärä neljään tuntiin tai alle ja herätys juuri hieman nukahtamisen jälkeen. Tuntuu niin kokonaisvaltaisesti. Vie syviin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Säännöllisenä toistuva rytmi päivään jo aivan pienestä. Selkeä ero päivän ja yön välille jo aivan pienestä. Kunnolliset unen edellytykset eli raikas huone ja kunnon pimennysverhot. Nämä konstit auttoivat meillä kolmeen lapseen, jotka nukkuivat hyvin alusta alkaen.

bryhahahahahahahahah, tottakai auttoivat koska hänen lapsensa nukkuivat hyvin alusta asti!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yks he*vetin haista pa*ka artikkeli.

Veit sanat suustani, kyllä se on niiden äitien vika AINA, niin tämä artikkeli sen kuittaa.

Lapseni on kolme ja herää edelleen kerran yössä johonkin painajaiseen. Nukkunut nyt vähän yli kuukauden omassa huoneessaan. Minä saan nykyään vähemmän unta koska joudun hakemaan lapsen viereen nukkumaan lähes joka yö. Ennen lapsi kömpi sängystään itse (joka oli meidän sängyn vieressä) viereeni ja jatkoimme unia. Miestä häiritsi että lapsi heräilee ja kuvitteli että asia parantuisi kun siirsimme omaan huoneeseen, mutta edelleen lapsi tulee viereemme ja heräilee. Hän nukkuu 2 yötä kokonaan viikossa, ei yhtään enempää. Herää klo3 tai klo 5 ja huutaa istuen itkien äitii tai unikanii!

Toissayönä yritin sitä että rauhoittelisin lapsen sänkyynsä ja nukuin hänen huoneessaan, pskat nukahti sänkyyn 15 minuutin rauhoittelulla mutta heräsi kolme kertaa ja pysyäkseni toimintakykyisenä otin kolmannella kerralla viereeni ja nukuimme aamuun asti. Montako samanlaista yötä pitäisi kestää ennenkuin tulee hulluksi? Lapsi ei ole ollut ikinä yökylässä eikä hänelle ole koskaan kelvannut isän syli yöllä, vaan se aiheuttaisi (olemme kokeilleet!) hysteeristä itkua.

Lapsemme ei siis ole koskaan ole ollut hyvä nukkuja ikinä. alle 1kk ikäisenäkin ei edes päiväunet onnistuneet yksinään, vaan jos laskin hänet pois sylistä koppaan, nukkui 5-10 min ennenkuin heräsi huutamaan, sylissä nukkui 1h helposti(tuli katsottua monta sarjaa) tai sängyssä jos olin vieressä niin 2h

Rattaissa nukkui vain jos ne liikkuivat, heti kun pysähtyi heräsi. Myöhemmin rupesi nukkumaan yksinään 1/5 h sängyssään ja siis OIKEASTI vain 1/5 h! kellontarkasti. niitä oli jossainvaiheessa 3 tuollaista päiväunta, mutta hei,sehän on pakko olla minun vikani koska tämä artikkeli niin vihjaa.

Unikouluilla on puolensa, ja sillä saimme 8kk iässä yösyötöt pois, mutta emme laittaneet häntä nukkumaan omaan sänkyyn koko yöksi, sillä hän on niin läheisyydenkipeä, en minä. Joten lapsen unikoulun ei tarvitse tarkoittaa sitä, että se lapsi hylätään itkemään sinne sänkyynsä, hän ei ollut ikinä edes nukahtanut itsekseen sinne sänkyyn, joten miksi olisi otettu monta "hylkäyskokemusta" päällekäin.

Ei, uniruokailu loppui, mutta hän sai nukkua vieressäni jos sängystään heräsi. (oli nukahtamisen jälkeen siirretty omaan sänkyyn)

Siis tämä artikkeli on täysin syyllistävä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen yrittänyt kaiken mitä ikinä keksin. Toteuttanut kaikki neuvolan neuvot, lastenlääkärin neuvot, unikouluartikkelien neuvot ja tuttujen neuvot. Mikään ei toimi. Tassuttelusta lapsi riehaantuu ja piristyy heti. Tuolimenetelmästä samaten. Jos annan itkeä niin itkettyään puoli minuuttia tikahtuu itkuunsa jo niin pahasti että oksentaa, ja olen niin väsynyt, että en monta kertaa jaksa lapsen sängystä vaihtaa aluslakanaa ja pussilakanaa ja lapsen yöpaitaa ja pestä unilelua. Jne jne. Ja lapsi on jo yli vuoden. On pimentävät verhot, tarkat rytmit ja rutiinit, hyvä ilmanvaihto ja kaikki mitä rahalla saa. Ei toimi. Olen todella todella väsynyt. Olen yrittänyt kymmeniä kertoja senkin, että en yritä mitään, sekään ei toimi. Sen sijaan minä kyllä raivostun ihmiselle joka vinkkaa minulle, että kannattaa kokeilla tassuttelua. 

Olettaisin, että lapsella on joku vaiva, muu kuin unettomuus, ihan maalaisjärjellä. Väsynyt terve vauva kyllä nukkuu. Meillä tyttö valvoi 7v kun aina kutitti, milloin mikäkin, hiki, vaatteet, pesuaine, väärä rasva, liian vähän/paljon rasvaa jne. Tieto siitä, että lapsi parka kärsi helpotti omaa oloa kun tiesi ettei lapsi ole riivattu vaan taas kutittaa.

Kyllä sillä lapsella voi olla ihan vain uniongelma, ja jos lapsi menee niin paniikkiin että oksentaa, ei unikoulua tule jatkaa nyt, vaan koittaa myöhemmin. Siskoni lapsi oli samanlainen, että jos huudatusunikoulua yritettiin niin oksensi, eivät tehneet unikoulua vaan odottivat että lapsi kasvaa, ja niin hänellä alkoi myöhemmällä iällä onnistua nukahtaminen.

Ei tassukoulu toimi kaikille, ei meillekään. Lapsi kääntyili niin, että ei voinut pepulle tassuttaa, ei silittää selkää sillä oli selällään ja kiemurtelee ja potki. Heräsi vain enemmän. Jos taas lähdin pois huoneesta niin huusi järkyttävästi, hysteerisenä tikahtuen. Eli hän oli leimautunut minuun, ja ei ollut valmis vielä nukahtamaan itsekseen. Jätimme unikoulut sikseen ja olin pimeässä huoneessa kädessä pitämässä kunnes nukahti. Vähitellen rupesin vähentämään kädestä pitoa(laskin päässäni 2min, sitten 1 min, sitten 30 sec) ja jos lapsi halusi käden takaisin turvatakseen nukahtamisensa annoin sen, mutta kuitenkin niin että rauhallisesti vähensin joka kerta kädestä pitoa. Siinä meni pitkä aika kunnes pääsimme siihen, että makaan tai istun hiljaa huoneessa, tai pari kertaa sanon hyvää yötä, nyt nukutaan. Tässä saattoi mennä 1/5-1h pahimmillaan. Mutta jos yritin lähteä huoneesta ennenkuin oli nukahtanut niin nousi pystyyn ja huusi. Nostin syliin, heijasin pari kertaa ja laitoin sänkyyn uudelleen ja sitten se kädestäpito uudelleen.

Nykyään lapsi on kolme ja istun vielä huoneessa kunnes nukahtaa, mutta lapsi nukahtaa useimmiten 5-10 min, joskus jopa heti kun laitan sänkyyn. En näe mitään hyötyä siinä, että olisimme huudattaneet lastamme äärirajoille, kun minulla on ollu (ei tosin aina) kärsivällisyyttä odottaa että kyllä se lapsi nukahtaa jossain vaiheessa.

Unikoulut ovat raskaita, sillä niissä ei todellakaan ole mitään takeita alkaako lapsi nukkua 3 päivän vai 2 viikon päästä jotenkin erilailla. Ja raskainta on yrittää niitä kun on jo valmiiksi univelkainen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unikoulu saattaa toimia silloin, kun perheessä on kaksi aikuista. Meillä mies oli töissä, en voinut edellyttää, että hän valvoo öitä. Monessa taloudessa elää myös muita, joiden tarvitsee saada unensa, jolloin vauvan huudattaminen öisin ei ole mahdollista. Itse olin niin puhki, että en missään olosuhteissa olisi jaksanut valvoa yhtään enempää, niinpä nukuin lapsen kanssa ja tissiä suuhun vain ja unta palloon. Unikoulu kuulostaa hyvälle ratkaisulle, mutta se voi olla myös se viimeinen korsi, joka katkaisee kamelin selän, kun univelkaa on jo paljon alla. Kyllä mäkin hyvin nukkuneena olen unikoulun kannattaja.

Mulle jäi pikkulapsiajasta kroonisia univaikeuksia. Kaikki alkoi toista lasta odottaessa, kun alitajuisesti pelkäsin synnytystä, koska ensimmäinen synnytys oli niin traumaattinen. Aloin saamaan paniikkihäiriökohtauksia öisin. Niitä ei mitenkään hoidettu ja lopulta pelkäsin jo nukkumaan menoakin ja siihen syntyi vielä suuritarpeinen vauva. Huh, ei ole ikävä niitä aikoja.

Useimmiten unikoulu tehoaa kolmessa yössä, tämän olen työssäni huomannut. Tottakai aina on se marginaalinen joukko, joka ei unikoulusta hyödy, mutta yli 90% nukkuu paremmin sen jälkeen. Useimmilla isillä on joskus se kaksi perättäistä vapaata, joten "isä käy töissä" ei ole syy, etteikö unikoululle kannattaisi antaa mahdollisuutta, jos äiti on aivan puhki. Ensimmäinen yö on yleensä karmea, toisena herätään pari kertaa ja kolmantena jo nukutaan. Isommat sisarukset ovat joskus ongelma, heidänkin pitäisi saada nukkua - jos heidät saa yökylään pariksi yöksi johonkin, niin hyvä. Eräs perhe toimi niin, että isä meni vauvan (noin 8kk, imetetty ja söi toki kiinteitä hyvin) kanssa yökylään lähistöllä asuvan lapsettoman veljensä luo, jottei muu perhe herää. Kahden yön jälkeen lapsi nukkui yöt ☺

Ja vielä pakollinen disclaimer: en tyrkytä unikoulua kaikille, mutta jos vanhemmat ovat aivan loppuunkuolleita, suosittelen sitä asiakkailleni lämpimästi. Ja jokaisella perheellä on omat nukkumisjärjestelynsä, itsekin olen perhepedissä nukuttanut lapseni mutta silti joissain tilanteissa olemme asiakkaan kanssa tulleet siihen lopputulokseen, että juuri heille ehkä sopii vauvan nukuttaminen omassa huoneessaan, tai jotain siltä väliltä.

T. th lastenneuvolasta

Tässä taas paljastuu hyvin neuvolan todellisuudelle vieraat asenteet. Yleensä äiti on aivan puhki siksi, että isä ei ole suostunut hoitamaan lasta osaa (esim. viikonloppu)öistä, jotta se äiti saisi välillä nukkua jonkun yön heräämättä. Tällaiset isät ei todellakaan hoida sitä unikouluakaan, vaikka äiti olisikin puki tai isällä olisi viikonloppuvapaa. Eli mahdollinen unikoulu jää yksin sen puhki olevan väsyneen äidin hoidettavaksi ja jo valmiiksi todella väsynyt äiti ei pysty enää valvomaan kokonaan niitä kolmea yötä, jota se unikoulu vaatisi. Mutta tätähän neuvola ei jaksa ymmärtää vaan jankkaa vain, että kyllä sen isän pitää valvoa. Itse kysyin neuvola th:lta suoraan, että millä pakotan valvomaan aikuisen miehen, joka ei suostu valvomaan yötä lapsen heräämisiä hoitaen. Että uhkaanko erolla vai miten? Eipä osannut th neuvoa enää mitään. Neuvola osaa neuvoa asioissa, jotka menee hyvin. He ovat täysin kädettömiä tilanteissa, jotka ovat vaikeita, ja joissa ihmiset ihan oikeasti tarvisi apua.

Mitä tehdään siinä tilanteessa kun lapselle EI kelpaa kukaan muu kuin äiti? Silloinhan se unikoulu on vain ja ainoastaan äidin toteutettavissa ja jaksamisen takana oleva asia jos kyse on pienestä 6kk-1,5 vuotiaasta. Meillä lohduttajaksi ei öisin kelvannut isä, ei mitenkään vaikka yritimme. Jos pimeässä yöllä isä yritti lohduttaa vieressä (perhepedissä nukkuessa) se meni täydestä kunnes hän tunnisti että kyseessä ei ollutkaan äiti ja järkyttävä huuto alkoi. Miehen hyssyttelyt eivät auttaneet mitään kunnes tulin vessasta jos vaikka siellä olin käymässä. Lapseni aina pimeässäkin tunnisti minut niskassa olevasta koholuomesta, ja jota hänen oli pienenä aina tarve tarkistaa niskasta että luomi on paikallaan. Toisilla on unilelu, hänellä oli uniluomi.

Eli meillä ei edes olisi miehen heräily auttanut koska lapsi ei huolinut tuttia eikä osannut pullosta juoda. Maitoa minulta tuli tarpeeksi lapselle, mutta pumpulle heruin nihkeästi. Korviketta ei mielestäni pitänyt aloittaa siis vain miehen osallistumisen vuoksi, ja koko korvikkeen anto olisi häirinnyt omaa maidontuotantoani, jota en halunnut sotkea. Imetin kun lapsi oli 2v asti. (lopussa sitä oli 2kertaa/vrk , eli ennen unia.) On oppinut nytten nukahtamaan  3 v. sänkyynsä kun sanotaan hyvää yötä (tosin olen vielä huoneessa kunnes nukahtaa)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen yrittänyt kaiken mitä ikinä keksin. Toteuttanut kaikki neuvolan neuvot, lastenlääkärin neuvot, unikouluartikkelien neuvot ja tuttujen neuvot. Mikään ei toimi. Tassuttelusta lapsi riehaantuu ja piristyy heti. Tuolimenetelmästä samaten. Jos annan itkeä niin itkettyään puoli minuuttia tikahtuu itkuunsa jo niin pahasti että oksentaa, ja olen niin väsynyt, että en monta kertaa jaksa lapsen sängystä vaihtaa aluslakanaa ja pussilakanaa ja lapsen yöpaitaa ja pestä unilelua. Jne jne. Ja lapsi on jo yli vuoden. On pimentävät verhot, tarkat rytmit ja rutiinit, hyvä ilmanvaihto ja kaikki mitä rahalla saa. Ei toimi. Olen todella todella väsynyt. Olen yrittänyt kymmeniä kertoja senkin, että en yritä mitään, sekään ei toimi. Sen sijaan minä kyllä raivostun ihmiselle joka vinkkaa minulle, että kannattaa kokeilla tassuttelua. 

Olettaisin, että lapsella on joku vaiva, muu kuin unettomuus, ihan maalaisjärjellä. Väsynyt terve vauva kyllä nukkuu. Meillä tyttö valvoi 7v kun aina kutitti, milloin mikäkin, hiki, vaatteet, pesuaine, väärä rasva, liian vähän/paljon rasvaa jne. Tieto siitä, että lapsi parka kärsi helpotti omaa oloa kun tiesi ettei lapsi ole riivattu vaan taas kutittaa.

Kyllä sillä lapsella voi olla ihan vain uniongelma, ja jos lapsi menee niin paniikkiin että oksentaa, ei unikoulua tule jatkaa nyt, vaan koittaa myöhemmin. Siskoni lapsi oli samanlainen, että jos huudatusunikoulua yritettiin niin oksensi, eivät tehneet unikoulua vaan odottivat että lapsi kasvaa, ja niin hänellä alkoi myöhemmällä iällä onnistua nukahtaminen.

Ei tassukoulu toimi kaikille, ei meillekään. Lapsi kääntyili niin, että ei voinut pepulle tassuttaa, ei silittää selkää sillä oli selällään ja kiemurtelee ja potki. Heräsi vain enemmän. Jos taas lähdin pois huoneesta niin huusi järkyttävästi, hysteerisenä tikahtuen. Eli hän oli leimautunut minuun, ja ei ollut valmis vielä nukahtamaan itsekseen. Jätimme unikoulut sikseen ja olin pimeässä huoneessa kädessä pitämässä kunnes nukahti. Vähitellen rupesin vähentämään kädestä pitoa(laskin päässäni 2min, sitten 1 min, sitten 30 sec) ja jos lapsi halusi käden takaisin turvatakseen nukahtamisensa annoin sen, mutta kuitenkin niin että rauhallisesti vähensin joka kerta kädestä pitoa. Siinä meni pitkä aika kunnes pääsimme siihen, että makaan tai istun hiljaa huoneessa, tai pari kertaa sanon hyvää yötä, nyt nukutaan. Tässä saattoi mennä 1/5-1h pahimmillaan. Mutta jos yritin lähteä huoneesta ennenkuin oli nukahtanut niin nousi pystyyn ja huusi. Nostin syliin, heijasin pari kertaa ja laitoin sänkyyn uudelleen ja sitten se kädestäpito uudelleen.

Nykyään lapsi on kolme ja istun vielä huoneessa kunnes nukahtaa, mutta lapsi nukahtaa useimmiten 5-10 min, joskus jopa heti kun laitan sänkyyn. En näe mitään hyötyä siinä, että olisimme huudattaneet lastamme äärirajoille, kun minulla on ollu (ei tosin aina) kärsivällisyyttä odottaa että kyllä se lapsi nukahtaa jossain vaiheessa.

Unikoulut ovat raskaita, sillä niissä ei todellakaan ole mitään takeita alkaako lapsi nukkua 3 päivän vai 2 viikon päästä jotenkin erilailla. Ja raskainta on yrittää niitä kun on jo valmiiksi univelkainen.

Tuo unikoulu ei auttanut heräämiseen kuin puolella, eli kun ennen unikoulua heräsi kerran tunnissa niin unikoulun vaikutus alkoi hitaasti ja vähitellen ne heräämiset vähenivät, mutta eivät loppuneet kokonaan eli heräilyä oli vaihtelevasti 1-3 kertaa yössä vaikka mitä olisi syöttänyt lapselle. Eli unikoulu vähensi heräämistä mutta ei lopettanut. Ja täydellisen omaan sänkyyn nukahtaminen- unikoulu olisi varmaan syössyt minut hullujen huoneelle, sillä kaikille se omaan sänkyyn nukahtaminen täysin yksin ei luonnistu millään. Yritimme sitä että lapsi sänkyyn ja hyvät yöt ja poistutaan, mutta se aiheutti sen että nukahtamiset kestivät 2 tuntia kun lapsi jatkuvasti tulee ulos huoneesta. ja sama toistuu ja toistuu ja toistuu. Montako yötä ja iltaa sitä pitää jaksaa? Viikko-kaksi? Varsinkaan kun lapsi ei nukkunut kuin 1/5h unia päivällä, jolloin kotiäitinä en saanut yhtään muuta hetkeä itsellen? Mies yrittäjänä tuli kuitenkin aina vasta aikaisintaan klo 18 kotiin, useimmiten puoli 7. joten jotta edes parisuhde olisi toimiva ja näkisimme rauhassa toisiamme, päätimme että millä nopeammalla tavalla lapsi nukahtaa nopeammin lapsi, tehdään niin.

Vierailija

Unikoulun myötä vuosikkaamme alkoi herätä viiden jälkeen. Palasimme vanhaan. Nukun mieluummin seitsemään ja syötän lasta kerran, pari yössä kuin herään viideltä leikkimään pirteän tenava kanssa pikkuautoilla.

Vierailija

Meillä auttoi kumpaakin lapseen unikoulu. Ei kyllä uskottu ennen kuin kokeiltiin.

Jälkeenpäin ajateltu se valvominen ja väsymys oli ihan sairasta. Ei kiinnosta tehdä enää lapsia lisää osittain sen takia. Silti en kadu lasten tekoa hetkeäkään.

T. Tyytyväinen iskä

Vierailija

Jep, nykyvanhempana teet väärin, jos nukkuu perhepedissä tai nukuttaa lapsen omaan sänkyyn. En edes lähde vielä kouluttamaan lasta omaan sänkyyn, kun perhepedissä nukkuu parhaiten, myös rauhottuu nopeasti, jos näkee vaikka pahaa unta. Joku unikoulu vain sekottaisi koko homman ja sinne menisi meidän unet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Säännöllisenä toistuva rytmi päivään jo aivan pienestä. Selkeä ero päivän ja yön välille jo aivan pienestä. Kunnolliset unen edellytykset eli raikas huone ja kunnon pimennysverhot. Nämä konstit auttoivat meillä kolmeen lapseen, jotka nukkuivat hyvin alusta alkaen.

Haluan olla kärpäsenä katossa kun tämän kommentin kirjoittaja sanoo jollekin monta vuotta valvoneelle äidille että ootko koittanu tuulettaa :'D

Mun lapsi on aina nukkunut hyvin ja se ei todellakaan ole mun ansiota. Herranjestas, kyseessä esikoinen eli se ressukka jonka kanssa tekee kaiken väärin :D

Mutta vinkki kaikille joiden lapsi nukkuu hyvin. Älkää mianostako sitä niille äideille jotka kärsivät univajeesta. Se on sellainen hiljainen sääntö joka tulisi opetella.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mieluummin sitä kuitenkin nukkuu lapsen vieressä ja hiljentää sen helposti tissillä, kuin alkaa väsyneenä tassuttelemaan ja hyssyttelemään ja seisoskelemaan toisen vuoteen äärellä useita kertoja yössä.

Ja sitten vollottaa ja luettelee kärsimyksiään joka iesuksen vastaantulijalle. Konsteja ja apua on, mutta aina on typeriäkin äitejä mukana, joille se oma uupumuksen marinan tärkeys menee lapsen edelle.
Kirjoituksessa oli hyviä vinkkejä ja ohje hakeutua avun pariin.
Mutta mitä mammat. Silmät mustina luettelee ongelmia ja kisaavat, kellä kurjinta on. Mut jos apua tarjotaan, loukkaantuvat, kun neuvolassa ei osattu ennustaa 10 v päästä puhjennutta umpisuolta.

Vierailija

Jaahas. Aina sitä apua pitäisi pyytää jos jonkinmoiseen ongelmaan. Ja kauankohan siihen menee aikaa, että joku neuvolan tai terveysaseman täti viitsii tehdä lähetteen jonnekin erikoisasiantuntijalle ja palvelua annetaan? Ettei vaan ole oikeasti niin, että kun vanhempi valittaa elämän vaikeutta, että ensin seuraillaan vielä muutama viikko ja kuukausi kehitystä neuvolassa tekemättä mitään, sitten odotetaan viikkokausia lähetteen etenemistä ja ensimmäistä arviokäyntiä jonka jälkeenkin vielä pelkästään seuraillaan? Luulenpa, että varmuuden vuoksi tekevät lastensuojeluilmoituksenkin ihan vain siksi, että vanhempi on hermo kireällä siitä, että valehdellaan, että apua on muka saatavissa. Onhan se nyt huolestuttavaa, että vanhemmat riitelevät keskenäänkin ja että se lapsi ei olekaan niin helppo. Paikallaan on aina tunnin parin muistutus siitä, että lapselle täytyy olla hellä. Olethan? Kyllästynyt näihin erikoisasiantuntijoihin, jotka todellisuudessa ovat omissa sairaalalinnakkeissaan ja pahimmillaan vielä valikoivat asiakkaansa, kenen lähete laitetaan bumerangina takaisin edes tutkimatta tapausta. Ei kukaan mene lastenlääkärille tuosta noin vain. Muutamassa viikossakin tilanteet muuttuvat ja ollaan uusien ongelmien äärellä. No mutta onneksi on lastensuojelu. Sinne voi tunkea kaikki asiakkaat, joita terveysalan ammattilaiset eivät ehdi ja halua auttaa. Tympii tämmöiset erikoispalvelujen mainostamiset, kun todellisuudessa apua hätään saa vain murto-osa. Ei resurssit riitä. Toki sitä jonon ohi pääsemistä voi yrittää lastensuojelun kautta, josko heiltä saisi vahvan suosituksen saada palvelua. Saattavat silti sossut omia tapauksen omien palveluidensa piiriin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat