Sivut

Kommentit (443)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihme jankkaajia nuo eläkkeistä keskustelevat. Jos on varallisuutta monta miljoonaa niin kuka on niin tollo ettei ole varautunut myös siihen miten eläkkeellä pärjää.

Ja tollo on myös on sellainen kotirouva joka ei huolehdi siitä että omaisuutta jää riittävästi eron tai kuoleman sattuessa. Mutta yleensä akateeminen miljonääri ei ota lapsilleen niin vähä-älyistä äitiä etteikö nainen osaisi huolehtia myös omista etuuksistaan kun jättäytyy pois työelämästä.

Itse en ainakaan "ilmaiseksi" jää kotiin vaan haluan että puolison varoilla katetaan myös minun huoleton eläkeikä. Näin on meillä tehty.

Silloin pitää tehdä heti ketjun alussa selväksi, että talletuksia on monta miljoonaa eläkeiän ja eron varalle. AP:n postissa ei ainakaan tullut esiin näitä seikkoja. Täysi trolli koko ketju, jossa varakasta kotirouvaa esittävät alkavat kaakattamaan jättiomaisuuksista vasta sitten kun kun muut kommentoijat osoittavat epäkohtia. Kun trollaa niin kannattaa trollata huolellisesti ihan alusta asti. Googlailla vaikka tosiseikkoja ja sepittää oma tarina niin, että ei tarvitse jälkikäteen alkaa lisäilemään. Täytyy olla uskottava ja luulisi, että sitä joutoaikaa on googlailla jos haluaa olla uskottava :D

Vierailija

Olen kotirouva ulkomailla. Minun ei tarvitse käydä töissä, koska miehen tulot ovat korkeat. Minun ei myöskään tarvitse käyttää aikaani siivoamiseen, sen hoitavat ammattilaiset. Ei tule olemaan taloudellisia huolia myöskään tulevaisuudessa eikä tarvitse kituuttaa pienellä eläkkeellä. Meillä on asiat hoidettu molempien hyväksi.

Minulla riittää harrastuksia ja mukavaa seuraa, en ole yksinäinen. Aikani riittää kaikkeen siihen, mitä todella haluan tehdä. Joskus jopa kirjoittelen tänne pitääkseni yllä suomen kielen taitoani (siis myös kirjallista, vaikka voi olla, ettei taivutukset tai pilkut ihan aina ole kohdallaan). Opiskelen myös kieliä, mitä joku täällä parjasi. Ihmettelen kyllä sitä, sillä kielitaito on aina eduksi ja hyväksi. Helpottaa kansainvälistä elämää, kun tulee toimeen usealla kielellä, minun kohdallani kuudella.

Lisäksi tämä elämäntyyli mahdollistaa sen, että voin vapaasti matkustaa mieheni toivomuksesta mukana hänen työmatkoillaan. Hänestä on tylsää rankan työpäivän päätteeksi tulla tyhjään hotellihuoneeseen ja syödä illallista yksin. Hän siis haluaa minut mukaan ja nauttii mitä ilmeisimmin seurastani, muutenhan minä olisin kotona ja hän voisi halutessaan etsiä muuta seuraa. Ihanaa tässä on kuitenkin se, että minun ei ole pakko matkustaa, kuten hänen on, vaan voin ihan itse valita. Rakastan kuitenkin matkustelua ja usein yhdistämme siihen viikonlopun, jotta hänkin voi rentoutua joko ennen töitä tai niiden jälkeen, joten usein olen mukana.

Minä elän ihanaa elämää, olkoot muuta siitä ihan mitä mieltä vaan. En kaipaa suomalaisten feministien tai muidenkaan arvostusta ja natinaa siitä, että kotirouvat ovat loisia tai mitä milloinkin. Minulle riittää oma, mieheni ja ympärilläni olevien ihmisten arvostus. Muut saavat vapaasti olla ihan mitä mieltä tahansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tänne ei kirjoita yksikään kotiherra kommentteja, ainoastaan hyvin vanhoillisen tyyliset naiset kotirouvuudestaan. Nuo ajatukset naisen velvollisuudesta hoitaa yksin lapset, huolehtia kodinhoidosta jne näyttävät istuvan vielä aika syvällä monilla naisilla. Harvemmin noihin törmää miesten kanssa keskustellessa, uraisätkin myöhemmällä iällä tuntuvat usein haastatteluissa katuvan sitä etteivät osallistuneet lastensa elämään tarpeeksi kun lapset olivat pieniä.

Yhteiskunnan kannalta tasajako vastuussa perheestä olisi kannattavampi kuin tuo vanhakantainen kotirouvamalli. Lukekaapa esim. Hesarista Laura Saarikosken kolumni USAsta, kotirouvien paratiisista

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005950566.html

ja tuon kolumni oli otsikoitu: Kirjeenvaihtaja Laura Saarikosken jäähyväiset: Suomalainen nainen tajuaa Yhdysvalloissa olevansa mies

Kuinka moni suomalainen nainen oikeasti haluaisi olla nainen USAn kaltaisessa yhteiskunnassa?

USA:ssa naiset osaavat myös vaatia omat etunsa kuntoon eli mies maksaa kaiken ja palkkaa synnytyksistä jne. Jenkeissähän on myös erilainen elatussysteemi eron sattuessa kuin Suomessa. En kyllä ymmärrä lainkaan tuota mieheen viittausta, että suomalainen nainen olisi mies. Ei mies, vaan itsenäinen. En tykkäisi yhtään horehtia joutavia kotiäitinä ja kotirouvana. Sitten pitäisi saada tehdä jotain merkityksellistä oman yhdistyksen tms. kautta.

Vierailija

En mä ainakaan paheksu. Voisin itsekin hyvin olla kotia ylläpitämässä tai omia lapsia hoitamassa, kunhan koti on oikeasti tosi viihtyisä ja sellainen mistä tykkää ja jos mies haluaa kustantaa talouden. Omia lapsia vielä ei ole, että siitä en tiedä kauanko sitä lopulta haluaisi olla kotona vai alkaisiko se ottaa jossain vaiheessa liikaa päähän. Mutta kyllä mä muutakin tekisin kun neljän seinän sisällä nököttäisin.

Monet suomalaiset taitaa olla vaan luonnostaan kovia paheksumaan muita, vaikka heillä ei olisi mitään omakohtaista kokemusta sen toisen ihmisen elämästä ja sisällöstä. Tai sitten niityä kadehditaan, kellä on vaihtoehtona olla myös kotona, eikä oo pakko painaa töitä mistä ei tykkää jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouva ulkomailla. Minun ei tarvitse käydä töissä, koska miehen tulot ovat korkeat. Minun ei myöskään tarvitse käyttää aikaani siivoamiseen, sen hoitavat ammattilaiset. Ei tule olemaan taloudellisia huolia myöskään tulevaisuudessa eikä tarvitse kituuttaa pienellä eläkkeellä. Meillä on asiat hoidettu molempien hyväksi.

Minulla riittää harrastuksia ja mukavaa seuraa, en ole yksinäinen. Aikani riittää kaikkeen siihen, mitä todella haluan tehdä. Joskus jopa kirjoittelen tänne pitääkseni yllä suomen kielen taitoani (siis myös kirjallista, vaikka voi olla, ettei taivutukset tai pilkut ihan aina ole kohdallaan). Opiskelen myös kieliä, mitä joku täällä parjasi. Ihmettelen kyllä sitä, sillä kielitaito on aina eduksi ja hyväksi. Helpottaa kansainvälistä elämää, kun tulee toimeen usealla kielellä, minun kohdallani kuudella.

Lisäksi tämä elämäntyyli mahdollistaa sen, että voin vapaasti matkustaa mieheni toivomuksesta mukana hänen työmatkoillaan. Hänestä on tylsää rankan työpäivän päätteeksi tulla tyhjään hotellihuoneeseen ja syödä illallista yksin. Hän siis haluaa minut mukaan ja nauttii mitä ilmeisimmin seurastani, muutenhan minä olisin kotona ja hän voisi halutessaan etsiä muuta seuraa. Ihanaa tässä on kuitenkin se, että minun ei ole pakko matkustaa, kuten hänen on, vaan voin ihan itse valita. Rakastan kuitenkin matkustelua ja usein yhdistämme siihen viikonlopun, jotta hänkin voi rentoutua joko ennen töitä tai niiden jälkeen, joten usein olen mukana.

Minä elän ihanaa elämää, olkoot muuta siitä ihan mitä mieltä vaan. En kaipaa suomalaisten feministien tai muidenkaan arvostusta ja natinaa siitä, että kotirouvat ovat loisia tai mitä milloinkin. Minulle riittää oma, mieheni ja ympärilläni olevien ihmisten arvostus. Muut saavat vapaasti olla ihan mitä mieltä tahansa.

Maksettu nainen, hienoa kun olet tyytyväinen työnkuvaasi.

Vierailija

Mä olin 17 vuotta kotirouvana. Eikä tässä mitään ökyrikkaita olla, vaan tavallinen keskiluokkainen perhe.

Kyllähän sitä kaikkia olettamuksia oli. Muutamat kysy ihan suoraan, että miten mä onnistun välttelemään työkkärin kursseja ja pakottamia töitä? - en ole asiakkaana siellä. Kyllähän näiltä sitten naamat venähtivät. Pärjäättekö te sitten vaan miehen palkalla? Juu. Miten?

Mä olen aika tarkan euron tantta. Koti lähiössä rivaripätkä, ei autoja. Arkiruoka on arkiruokaa, viikonloppuisin ehkä jotain parempaa syödään. Vaatteita ei osteta hutiloiden. Ei matkusteltu joka vuosi. jnejne. Eikä siltikään eletty kädestä suuhun ja saatiin mulle "eläkekertymää" säästettyä.

Enemmänhän näistä raha-asioista tms kuuli juoruina, kun jengi ei kehdannut kysyä. Kehittelivät sitten päässään ja puhuvat totena.

Eniten vastusta mä olen palstalla saanut. Eniten ehkä huvittaa nuo feministeistä puhuvat, kun vedän lokaan kaikki naiset jne. Mun harteille ei kuulu sukupolvien naisten tai nykyistenkään naisten asiat. Mä hoidan oman tonttini näin. Enkä sekuntiakaan usko, että joku nainen jossain nyt jää ilman työtä sen takia, kun meidän perheessä on päätetty hoitaa asiat näin. En koe mitään siskoutta ja yhtä köyttä yhdistys mentaliteettia. Tai kansantaloudesta puhumattakaan.

Verojahan mä olen maksellut tässä koko ajan kaikessa, mitä olen ostanut ja ennen kävin töissä ja nyt olen työssä. Ei ollut mitään vaikeuksia löytää töitä, vaikka olikin 17 vuoden aukko CVssä. Kaksi vuotta nyt työelämässä ja sain jo ekan ylennyksen reilu puoli vuotta sitten.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouva ulkomailla. Minun ei tarvitse käydä töissä, koska miehen tulot ovat korkeat. Minun ei myöskään tarvitse käyttää aikaani siivoamiseen, sen hoitavat ammattilaiset. Ei tule olemaan taloudellisia huolia myöskään tulevaisuudessa eikä tarvitse kituuttaa pienellä eläkkeellä. Meillä on asiat hoidettu molempien hyväksi.

Minulla riittää harrastuksia ja mukavaa seuraa, en ole yksinäinen. Aikani riittää kaikkeen siihen, mitä todella haluan tehdä. Joskus jopa kirjoittelen tänne pitääkseni yllä suomen kielen taitoani (siis myös kirjallista, vaikka voi olla, ettei taivutukset tai pilkut ihan aina ole kohdallaan). Opiskelen myös kieliä, mitä joku täällä parjasi. Ihmettelen kyllä sitä, sillä kielitaito on aina eduksi ja hyväksi. Helpottaa kansainvälistä elämää, kun tulee toimeen usealla kielellä, minun kohdallani kuudella.

Lisäksi tämä elämäntyyli mahdollistaa sen, että voin vapaasti matkustaa mieheni toivomuksesta mukana hänen työmatkoillaan. Hänestä on tylsää rankan työpäivän päätteeksi tulla tyhjään hotellihuoneeseen ja syödä illallista yksin. Hän siis haluaa minut mukaan ja nauttii mitä ilmeisimmin seurastani, muutenhan minä olisin kotona ja hän voisi halutessaan etsiä muuta seuraa. Ihanaa tässä on kuitenkin se, että minun ei ole pakko matkustaa, kuten hänen on, vaan voin ihan itse valita. Rakastan kuitenkin matkustelua ja usein yhdistämme siihen viikonlopun, jotta hänkin voi rentoutua joko ennen töitä tai niiden jälkeen, joten usein olen mukana.

Minä elän ihanaa elämää, olkoot muuta siitä ihan mitä mieltä vaan. En kaipaa suomalaisten feministien tai muidenkaan arvostusta ja natinaa siitä, että kotirouvat ovat loisia tai mitä milloinkin. Minulle riittää oma, mieheni ja ympärilläni olevien ihmisten arvostus. Muut saavat vapaasti olla ihan mitä mieltä tahansa.

Voi sinua raukkaa kun ei ole suomalaisia ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa pitää yllä kirjoitustaitoa vaan palstailet AV:llä. Ei voi kovin laadukkaaksi elämäksi sanoa. Voisit tehdä jotain merkityksellistä, mutta sen sijaan vain saastutat maapalloa.... ja moista sitten arvostatte keskenänne, pöh!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tänne ei kirjoita yksikään kotiherra kommentteja, ainoastaan hyvin vanhoillisen tyyliset naiset kotirouvuudestaan. Nuo ajatukset naisen velvollisuudesta hoitaa yksin lapset, huolehtia kodinhoidosta jne näyttävät istuvan vielä aika syvällä monilla naisilla. Harvemmin noihin törmää miesten kanssa keskustellessa, uraisätkin myöhemmällä iällä tuntuvat usein haastatteluissa katuvan sitä etteivät osallistuneet lastensa elämään tarpeeksi kun lapset olivat pieniä.

Yhteiskunnan kannalta tasajako vastuussa perheestä olisi kannattavampi kuin tuo vanhakantainen kotirouvamalli. Lukekaapa esim. Hesarista Laura Saarikosken kolumni USAsta, kotirouvien paratiisista

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005950566.html

ja tuon kolumni oli otsikoitu: Kirjeenvaihtaja Laura Saarikosken jäähyväiset: Suomalainen nainen tajuaa Yhdysvalloissa olevansa mies

Kuinka moni suomalainen nainen oikeasti haluaisi olla nainen USAn kaltaisessa yhteiskunnassa?

USA:ssa naiset osaavat myös vaatia omat etunsa kuntoon eli mies maksaa kaiken ja palkkaa synnytyksistä jne. Jenkeissähän on myös erilainen elatussysteemi eron sattuessa kuin Suomessa. En kyllä ymmärrä lainkaan tuota mieheen viittausta, että suomalainen nainen olisi mies. Ei mies, vaan itsenäinen. En tykkäisi yhtään horehtia joutavia kotiäitinä ja kotirouvana. Sitten pitäisi saada tehdä jotain merkityksellistä oman yhdistyksen tms. kautta.

Suomalainen nainen ei ole pakotettu huolehtimaan ulkonäöstään ja viehättävyydestään, ei pohtimaan puolisoa valitessa tämän varallisuutta jne - voi elää itsenäisesti ja taloudellisesti riippumattomasti kuin mies.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme jankkaajia nuo eläkkeistä keskustelevat. Jos on varallisuutta monta miljoonaa niin kuka on niin tollo ettei ole varautunut myös siihen miten eläkkeellä pärjää.

Ja tollo on myös on sellainen kotirouva joka ei huolehdi siitä että omaisuutta jää riittävästi eron tai kuoleman sattuessa. Mutta yleensä akateeminen miljonääri ei ota lapsilleen niin vähä-älyistä äitiä etteikö nainen osaisi huolehtia myös omista etuuksistaan kun jättäytyy pois työelämästä.

Itse en ainakaan "ilmaiseksi" jää kotiin vaan haluan että puolison varoilla katetaan myös minun huoleton eläkeikä. Näin on meillä tehty.

Silloin pitää tehdä heti ketjun alussa selväksi, että talletuksia on monta miljoonaa eläkeiän ja eron varalle. AP:n postissa ei ainakaan tullut esiin näitä seikkoja. Täysi trolli koko ketju, jossa varakasta kotirouvaa esittävät alkavat kaakattamaan jättiomaisuuksista vasta sitten kun kun muut kommentoijat osoittavat epäkohtia. Kun trollaa niin kannattaa trollata huolellisesti ihan alusta asti. Googlailla vaikka tosiseikkoja ja sepittää oma tarina niin, että ei tarvitse jälkikäteen alkaa lisäilemään. Täytyy olla uskottava ja luulisi, että sitä joutoaikaa on googlailla jos haluaa olla uskottava :D

Täytyy sanoa tähän väliin etten missään muualla ole törmännyt niin moneen miljonääriin kuin av-palstalla. :D Lisäksi kaikkien vaimojen, etenkin kotivaimojen miehet tienaavat kymmeniä tuhansia kuukaudessa. 

Voisi ihan kuvitella että Suomi on rikasta väkeä pullollaan kun näitä ketjuja lueskelee.

/9

Vierailija

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia,  puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia,  puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.

Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.

Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.

/9

Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.

Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.

Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme jankkaajia nuo eläkkeistä keskustelevat. Jos on varallisuutta monta miljoonaa niin kuka on niin tollo ettei ole varautunut myös siihen miten eläkkeellä pärjää.

Ja tollo on myös on sellainen kotirouva joka ei huolehdi siitä että omaisuutta jää riittävästi eron tai kuoleman sattuessa. Mutta yleensä akateeminen miljonääri ei ota lapsilleen niin vähä-älyistä äitiä etteikö nainen osaisi huolehtia myös omista etuuksistaan kun jättäytyy pois työelämästä.

Itse en ainakaan "ilmaiseksi" jää kotiin vaan haluan että puolison varoilla katetaan myös minun huoleton eläkeikä. Näin on meillä tehty.

Silloin pitää tehdä heti ketjun alussa selväksi, että talletuksia on monta miljoonaa eläkeiän ja eron varalle. AP:n postissa ei ainakaan tullut esiin näitä seikkoja. Täysi trolli koko ketju, jossa varakasta kotirouvaa esittävät alkavat kaakattamaan jättiomaisuuksista vasta sitten kun kun muut kommentoijat osoittavat epäkohtia. Kun trollaa niin kannattaa trollata huolellisesti ihan alusta asti. Googlailla vaikka tosiseikkoja ja sepittää oma tarina niin, että ei tarvitse jälkikäteen alkaa lisäilemään. Täytyy olla uskottava ja luulisi, että sitä joutoaikaa on googlailla jos haluaa olla uskottava :D

Täytyy sanoa tähän väliin etten missään muualla ole törmännyt niin moneen miljonääriin kuin av-palstalla. :D Lisäksi kaikkien vaimojen, etenkin kotivaimojen miehet tienaavat kymmeniä tuhansia kuukaudessa. 

Voisi ihan kuvitella että Suomi on rikasta väkeä pullollaan kun näitä ketjuja lueskelee.

/9

Jep, onhan se nyt ilmiselvää, että jos on miljoonaomaisuus niin silloin vetelehditään AV:llä! Silloinkin kun matkustellaan niin mikäs muu on mielessä kuin päivittää matkastaan AV:lle. Sama kaikille kymmeniä tuhansia tienaaville. Heidän suosituin harrastuksensa on myös postailla AV:lle. Näkyyhän se jo vuosittaisista verolööpeistä kuinka paljon Suomessa on paljon tienaavia :D

Vierailija

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia,  puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia,  puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.

Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.

Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.

/9

Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.

Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.

Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.

Enhän minä alle kolmevuotiaista puhunutkaan. Tutkimusten mukaan yli kolmevuotias hyötyy enemmän päivähoidosta kuin kotiäidin hoidosta.

On totta, että jokainen kotirouva ei vaikuta naisten asemaan. Naisten asema ei mitenkään napista painamalla huonone, kun Pirkko päättää jättäytyä kotirouvaksi. Mutta jos kotirouvuus yleistyisi niin se vaikuttaisi konkreettisesti naisten asemaan työelämässä. Siksi on hyvä ettei sitä ainakaan ihannoida.

Omaisuus toki menee puoliksi eron sattuessa, mutta riittäkö se elättämään äidin loppuikänsä ja lapsetkin äidin hoitovuorolla? Monessa tapauksessa varmastikaan ei. Lisäksi tuo  kommenttini vastasi siihen kun aikaisemmin sanoit, että on jokaisen oma asia haluaako huolehtia tulevaisuutensa turvasta vai ei. Että kaikkea voi elämässä sattua, turha murehtia. Toin esille sen että ei se tosiaankaan automaattisesti ole mikään täysin oma asia sitten kuitenkaan, jos jättää huolehtimatta. Osassa tapauksia toki on, sehän nyt on selvä.

/9

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain osa naisista paheksuu. Melkein kaikki miehet arvostavat.

Kuitenkin "melkein kaikki miehet" pitävät ihan oikeutettuna, jos mies eläkeiän kynnyksellä päättääkin vaihtaa vaimon nuorempaan ja entinen rouva joutuukin lähtemään kotoaan tyhjin käsin ja elämään toimeentulotuella. Suomeen pitää saada Amerikan mallin mukaan miehelle naisen elatusvelvollisuus myös eron jälkeen. Sen lisäksi lakia pitää muuttaa niin, että mahdollnen avioehto raukeaa, jos nainen jää avioliiton aikana kotirouvaksi.

Jälkimmäinen kohta asiaa, mutta miksi miehen tulisi elättää naista eron jälkeen?

Mies on hyötynyt naisesta aikaisemmat vuodet, kun miehen ei ole tarvinnut huolehtia lapsista tai kodista. Eron jälkeen elättämisen voi katsoa myöhässä maksetuksi korvaukseksi, koska nainen ei ole tienannut itse mitään. Yli viisikymppisen naisen, jonka koulutus on vanhentunut eikä työkokemusta ole, on lähes mahdoton työllistyä mihinkään. Fiksu mies tosin hoitaa naisen taloudelliset asiat tulevaisuuden turvaksi jo parisuhteen aikana.

Toinen vaihtoehto on tietenkin avioerojen kieltäminen, mutta tässä jonkun tahon pitää seurata, että eroa tahtova mies ei silkkaa ilkeyttää tee naisen elämästä h*lvettiä, koska erota ei voi.

Nainenko ei ole hyötynyt miehestä millään tavalla? Saanut kodin, ruoan, lapsien tarpeet "hankittua" vain olemalla kotona? Hän on saanut korvaamattomat tunnit ja vuodet viettää lasten kanssa, panostamatta itse rahallisesti ja ansiotyöskentelyn (eli menetetyn ajan kautta).

Toivottavasti tänne ei ikinä saada tuollaista vammaista perhekeskeistä ja epätasa-arvoa lisäävää amerikan mallia mitä te loiset vissiin kovasti haluaisitte.


Ennenhän oli piikoja ja renkejä jotka ruokapalkalla palvelivat, mutta ei taida kukaan tuollaiseen enää suostua.. suostuisitko itse?

Ennen ei elämältä vaadittu kuin leipää, sänky ja katto pään päälle. Nykymaailmassa pikkuvaimot vaativat ulkomaan matkan kerran vuoteen tai tulee ero! Lisäksi piian ja rengin työpaikka kun mitään muuta ei ollut. Nykyihmisille on työtä tehtävänä, mutta pikkuvaimoille se ei kelpaa koska sitten ei saisi maata kotona.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouva ulkomailla. Minun ei tarvitse käydä töissä, koska miehen tulot ovat korkeat. Minun ei myöskään tarvitse käyttää aikaani siivoamiseen, sen hoitavat ammattilaiset. Ei tule olemaan taloudellisia huolia myöskään tulevaisuudessa eikä tarvitse kituuttaa pienellä eläkkeellä. Meillä on asiat hoidettu molempien hyväksi.

Minulla riittää harrastuksia ja mukavaa seuraa, en ole yksinäinen. Aikani riittää kaikkeen siihen, mitä todella haluan tehdä. Joskus jopa kirjoittelen tänne pitääkseni yllä suomen kielen taitoani (siis myös kirjallista, vaikka voi olla, ettei taivutukset tai pilkut ihan aina ole kohdallaan). Opiskelen myös kieliä, mitä joku täällä parjasi. Ihmettelen kyllä sitä, sillä kielitaito on aina eduksi ja hyväksi. Helpottaa kansainvälistä elämää, kun tulee toimeen usealla kielellä, minun kohdallani kuudella.

Lisäksi tämä elämäntyyli mahdollistaa sen, että voin vapaasti matkustaa mieheni toivomuksesta mukana hänen työmatkoillaan. Hänestä on tylsää rankan työpäivän päätteeksi tulla tyhjään hotellihuoneeseen ja syödä illallista yksin. Hän siis haluaa minut mukaan ja nauttii mitä ilmeisimmin seurastani, muutenhan minä olisin kotona ja hän voisi halutessaan etsiä muuta seuraa. Ihanaa tässä on kuitenkin se, että minun ei ole pakko matkustaa, kuten hänen on, vaan voin ihan itse valita. Rakastan kuitenkin matkustelua ja usein yhdistämme siihen viikonlopun, jotta hänkin voi rentoutua joko ennen töitä tai niiden jälkeen, joten usein olen mukana.

Minä elän ihanaa elämää, olkoot muuta siitä ihan mitä mieltä vaan. En kaipaa suomalaisten feministien tai muidenkaan arvostusta ja natinaa siitä, että kotirouvat ovat loisia tai mitä milloinkin. Minulle riittää oma, mieheni ja ympärilläni olevien ihmisten arvostus. Muut saavat vapaasti olla ihan mitä mieltä tahansa.

Mina olen se kieltenopiskelusta maininnut. Kyse ei ole siita, etta siina on mitaan vikaa, ei todellakaan, mutta tyoskentelen itse kansainvalisessa organisaatiossa, jossa kielia on opeteltava siksi, etta niita todella joutuu kayttamaan (asiantuntija)tyossa, ja ihmiset kylla paasaantoisesti oppivat niita tehokkaammin kuin huvikseen opiskelevat, lisaksi taito pitaa taalla standardoiduilla kielikokeilla osoittaa, jos mielii pitaa tyopaikkansa. Toki kielia opiskelevat huvikseen monet muutkin maailmassa kuin kotirouvat, mutta kylla elamankokemus on kylla jo osoittanut, etta taito kehittyy huomattavasti enemman kun siihen on pakko. Tyokavereillani on paljon naita kotimaasta tuotuja vaimoja ja aviomiehia, jotka ajankuluksi opiskelevat kielia, ja taito ei (edes asemamaan kielen) kovin kummoinen tyypillisesti ole. En usko hetkeakaan, etta osaat hyvin kuutta kielta.

Ja sama nyt yleisesti ottaen patee kaikkeen osaamiseen mita tyoelamassa tarvitaan vs huvikseen opiskelu. Tietysti aina jostain voi loytya joku poikkeustapaus, mutta jos nyt puhutaan ikuisista kotirouvista/miehista (eika maaratyn ajan kuluttua tyoelamaan palaavista) niin eikohan tuo motivaatio ole aika alhainen.

Vierailija

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia,  puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia,  puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.

Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.

Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.

/9

Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.

Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.

Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.

Enhän minä alle kolmevuotiaista puhunutkaan. Tutkimusten mukaan yli kolmevuotias hyötyy enemmän päivähoidosta kuin kotiäidin hoidosta.

On totta, että jokainen kotirouva ei vaikuta naisten asemaan. Naisten asema ei mitenkään napista painamalla huonone, kun Pirkko päättää jättäytyä kotirouvaksi. Mutta jos kotirouvuus yleistyisi niin se vaikuttaisi konkreettisesti naisten asemaan työelämässä. Siksi on hyvä ettei sitä ainakaan ihannoida.

Omaisuus toki menee puoliksi eron sattuessa, mutta riittäkö se elättämään äidin loppuikänsä ja lapsetkin äidin hoitovuorolla? Monessa tapauksessa varmastikaan ei. Lisäksi tuo  kommenttini vastasi siihen kun aikaisemmin sanoit, että on jokaisen oma asia haluaako huolehtia tulevaisuutensa turvasta vai ei. Että kaikkea voi elämässä sattua, turha murehtia. Toin esille sen että ei se tosiaankaan automaattisesti ole mikään täysin oma asia sitten kuitenkaan, jos jättää huolehtimatta. Osassa tapauksia toki on, sehän nyt on selvä.

/9

Olet kyllä kummallisen huolestunut kotirouvien elämästä,ja siitä, miten negatiivisesti he vaikuttavat tähän yhteiskuntaan. Voisin kuvitella kymmeniä muita ihmisryhmiä, jotka aiheuttavat monin verroin enemmän tälle kansakunnalle harmia ja verotaakkaa. Niinpä luulenkin, että tuttavapiirissäsi on yksi tällainen kotirouva, joka näyttäisi käyttävän päivänsä sinua ärsyttävästi ja ehkä jopa hiukan kadehdittavasti.

Ja muuten, sanavalinnoillasi, erityisesti keskustelun alkupäässä, tulet paljastaneeksi jotain hyvin oleellista itsestäsi. Jos haluat esiintyä neutraalina asiantuntijana, kannattaa paneutua semantiikkaan hiukan enemmän.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouva ulkomailla. Minun ei tarvitse käydä töissä, koska miehen tulot ovat korkeat. Minun ei myöskään tarvitse käyttää aikaani siivoamiseen, sen hoitavat ammattilaiset. Ei tule olemaan taloudellisia huolia myöskään tulevaisuudessa eikä tarvitse kituuttaa pienellä eläkkeellä. Meillä on asiat hoidettu molempien hyväksi.

Minulla riittää harrastuksia ja mukavaa seuraa, en ole yksinäinen. Aikani riittää kaikkeen siihen, mitä todella haluan tehdä. Joskus jopa kirjoittelen tänne pitääkseni yllä suomen kielen taitoani (siis myös kirjallista, vaikka voi olla, ettei taivutukset tai pilkut ihan aina ole kohdallaan). Opiskelen myös kieliä, mitä joku täällä parjasi. Ihmettelen kyllä sitä, sillä kielitaito on aina eduksi ja hyväksi. Helpottaa kansainvälistä elämää, kun tulee toimeen usealla kielellä, minun kohdallani kuudella.

Lisäksi tämä elämäntyyli mahdollistaa sen, että voin vapaasti matkustaa mieheni toivomuksesta mukana hänen työmatkoillaan. Hänestä on tylsää rankan työpäivän päätteeksi tulla tyhjään hotellihuoneeseen ja syödä illallista yksin. Hän siis haluaa minut mukaan ja nauttii mitä ilmeisimmin seurastani, muutenhan minä olisin kotona ja hän voisi halutessaan etsiä muuta seuraa. Ihanaa tässä on kuitenkin se, että minun ei ole pakko matkustaa, kuten hänen on, vaan voin ihan itse valita. Rakastan kuitenkin matkustelua ja usein yhdistämme siihen viikonlopun, jotta hänkin voi rentoutua joko ennen töitä tai niiden jälkeen, joten usein olen mukana.

Minä elän ihanaa elämää, olkoot muuta siitä ihan mitä mieltä vaan. En kaipaa suomalaisten feministien tai muidenkaan arvostusta ja natinaa siitä, että kotirouvat ovat loisia tai mitä milloinkin. Minulle riittää oma, mieheni ja ympärilläni olevien ihmisten arvostus. Muut saavat vapaasti olla ihan mitä mieltä tahansa.

En tuomitse sinua vaan ihan mielenkiinnosta kysyn: oletko koskaan kaivannut omaa uraa? Sinulla mahdollisesti onkin joku koulutus ja ammatti, et vain mainitse siitä kirjoituksessasi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Niin, tuon kommentin pointti olikin että MIKSI IHMEESSÄ käydä vielä töissä kun sen yrittäjä miehen palkka on enemmän kuin riittävä koko perheen hyvään elintasoon. Töissä pitäisi käydä vaan että voi sanoa että käy töissä vaikka perheelle olisi parempi että toinen ei käy ja rahaa silti on?

Miksi ihmeessä olla tekemättä mitään järkevää, vaikka aikaa on? Korjaa nyt vaikka ensimmäisenä Suomen lait, lopeta rikollisuus, laita vanhustenhoito kuntoon jne.


Niin eihän se lasten hoito ole mitenkään järkevää. Voi hyvänen aika. ANNA IHMISTEN ELÄÄ NIINKUIN HE ITSE PARHAAKSI NÄKEVÄT. Korjaa itse nuo epäkohdat jos se on sinulle tärkeämpää kuin perheesi hyvinvointi.

Opiskelen alaa ja työskentelen ko. asioiden parissa tulevaisuudessa. Sen sijaan henkilö, jolla on joutoaikaa jo nyt voisi tehdä jotain järkevää. Osana yhteiskuntaa pitää jokaisen tehdä oma osuutensa.


Sinulla ei taida olla lapsia jos niiden hoitaminen miehen tehdessä 12h päiviä on joutoaikaa.

Älkää sotkeko koko ajan kotiäitejä ja kotirouvia keskenään.


Ketju alkoi esimerkistä jossa on yrittäjä mies ja nainen mahdollistaa tämän hoitamalla lapset eikä käy töissä, joku siihen kommentoi että voihan sitä käydä vielä siihen päällekkin töissä.

Niin, miksi ei voisi käydä? Koska se omien pershedelmien hoito kotona on maailman rankinta työtä niin miksi et vie lapsia hoitoon ja tienaa itsekin?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain osa naisista paheksuu. Melkein kaikki miehet arvostavat.

Kuitenkin "melkein kaikki miehet" pitävät ihan oikeutettuna, jos mies eläkeiän kynnyksellä päättääkin vaihtaa vaimon nuorempaan ja entinen rouva joutuukin lähtemään kotoaan tyhjin käsin ja elämään toimeentulotuella. Suomeen pitää saada Amerikan mallin mukaan miehelle naisen elatusvelvollisuus myös eron jälkeen. Sen lisäksi lakia pitää muuttaa niin, että mahdollnen avioehto raukeaa, jos nainen jää avioliiton aikana kotirouvaksi.

Jälkimmäinen kohta asiaa, mutta miksi miehen tulisi elättää naista eron jälkeen?

Mies on hyötynyt naisesta aikaisemmat vuodet, kun miehen ei ole tarvinnut huolehtia lapsista tai kodista. Eron jälkeen elättämisen voi katsoa myöhässä maksetuksi korvaukseksi, koska nainen ei ole tienannut itse mitään. Yli viisikymppisen naisen, jonka koulutus on vanhentunut eikä työkokemusta ole, on lähes mahdoton työllistyä mihinkään. Fiksu mies tosin hoitaa naisen taloudelliset asiat tulevaisuuden turvaksi jo parisuhteen aikana.

Toinen vaihtoehto on tietenkin avioerojen kieltäminen, mutta tässä jonkun tahon pitää seurata, että eroa tahtova mies ei silkkaa ilkeyttää tee naisen elämästä h*lvettiä, koska erota ei voi.

Nainenko ei ole hyötynyt miehestä millään tavalla? Saanut kodin, ruoan, lapsien tarpeet "hankittua" vain olemalla kotona? Hän on saanut korvaamattomat tunnit ja vuodet viettää lasten kanssa, panostamatta itse rahallisesti ja ansiotyöskentelyn (eli menetetyn ajan kautta).

Toivottavasti tänne ei ikinä saada tuollaista vammaista perhekeskeistä ja epätasa-arvoa lisäävää amerikan mallia mitä te loiset vissiin kovasti haluaisitte.


Ennenhän oli piikoja ja renkejä jotka ruokapalkalla palvelivat, mutta ei taida kukaan tuollaiseen enää suostua.. suostuisitko itse?

Ennen ei elämältä vaadittu kuin leipää, sänky ja katto pään päälle. Nykymaailmassa pikkuvaimot vaativat ulkomaan matkan kerran vuoteen tai tulee ero! Lisäksi piian ja rengin työpaikka kun mitään muuta ei ollut. Nykyihmisille on työtä tehtävänä, mutta pikkuvaimoille se ei kelpaa koska sitten ei saisi maata kotona.


Niin se maailma muuttuu Eskoseni.

Vierailija

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia,  puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tässä näkee taas miten erilaisten lasien läpi ihmiset näitä kommentteja lukevat. Minä en ole bongannut ketjusta kuin ehkä korkeintaan 2 vihamielistä kommenttia,  puolin ja toisin. Sinun mielestäsi taas ihmiset ahdistuvat vihan partaalle ja inhoavat ja halveksivat toisiaan.

Minusta tässä keskustelussa on tullut esille hyviä pointteja. Tuo kun sanoit että kotirouvien ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin on ensinnäkin potaskaa. Lapset hyötyvät päivähoidosta enemmän kuin kotona äidin kanssa olemisesta. Lisäksi jos siihen eroon ei varaudu ja se tulee, niin valtiolle nämä kotirouvina oleskelleet tulevat kalliiksi tukien muodossa. Eli ei ihan 100% kotirouvan oma, henkilökohtainen asia sekään. Sitten vielä se, että jokainen kotirouva hankaloittaa osaltaan nuorten naisten asemaa työelämässä.

Kaikissa asioissa on siis aina puolensa, ja pääsääntöisesti voi sanoa että jokaisen ihmisen ratkaisut vaikuttavat enemmän tai vähemmän myös muihin ihmisiin. Ei ihan kaikki ratkaisut mutta melko suuri osa.

/9

Nämä mainitsemasi ns vaikutukset ovat keksimällä keksittyjä. Alle kolmivuotiaan laitoshoito ei kai missään tutkimuksissa ole todettu lapsille hyväksi. Prof Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut omissa tutkimuksissaan, että lasten kotihoito tukee parhaiten lapsen kehitystä tuolloin ja usein myös isommilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset eivät 100 % vietä aikaansa vain kotona äidin kanssa, vaan he voivat käydä erilaisissa harrastuksissa, kerhoissa, puistotädeillä, play-dateillä jne. Kuusivuotiaina alkaa eskari. Eli kotona hoidetut lapset eivät todellakaan kärsi kotihoidosta, muuta kuin aivan poikkeustapauksissa.

Toiseksi, mikäli aviopuolisoille tulee ero, aika monessa tapauksessa omistus jaetaan puoliksi. Kotirouvista ei siis tule elättejä. Mikäli puolisoilla on avioehto, jossa omaisuus joka on tienattu ennen avioliittoa ja jää miehelle, turvataan kuitenkin laissa lasten elanto ja myös kotirouvalla on oikeus elatusapuun, mikäli hän on jäänyt hoitamaan pitkäksi aikaa lapsia kotiin ja jättänyt työuran. Itse asiassa en tunne yhtäkään kotirouvaa, joka olisi joutunut sossun luukulle eron jälkeen. Tunnen kyllä monta duunarinaista, jotka ovat työttömäksi jäätyään, leskeksi jäätyään tai tultuaan jätetyksi joutuneet sossun luukulle. Sinulla on vain valikoiva logiikka.

Jokainen kotirouva ei suinkaan hankaloita muiden naisten asemaa työelämässä. Ensinnäkään kotirouvia ei ole lukumääräisesti niin paljon, että ne vaikuttaisivat työnantajien asenteisiin. Toiseksi, he ovat poissa työmarkkinoilta ja jättävät siis lisää työpaikkoja muille. Työnantajien negatiiviset asenteet nuoria lisääntymisiässä olevia naisia kohtaan ei ratkea sillä, että halveksitaan kotirouvia, vaan sillä, että mahdollistetaan isien hoitovapaat aidosti ja tehdään iseistä ja äideistä tasavertaisia lastensa hoitajia. On suuri yhteiskunnallinen ongelma, että vain naisten työnantajat joutuvat maksamaan enemmän naisen työpanoksesta ja palkkaamaan sekä kouluttamaan sijaisia.

Enhän minä alle kolmevuotiaista puhunutkaan. Tutkimusten mukaan yli kolmevuotias hyötyy enemmän päivähoidosta kuin kotiäidin hoidosta.

On totta, että jokainen kotirouva ei vaikuta naisten asemaan. Naisten asema ei mitenkään napista painamalla huonone, kun Pirkko päättää jättäytyä kotirouvaksi. Mutta jos kotirouvuus yleistyisi niin se vaikuttaisi konkreettisesti naisten asemaan työelämässä. Siksi on hyvä ettei sitä ainakaan ihannoida.

Omaisuus toki menee puoliksi eron sattuessa, mutta riittäkö se elättämään äidin loppuikänsä ja lapsetkin äidin hoitovuorolla? Monessa tapauksessa varmastikaan ei. Lisäksi tuo  kommenttini vastasi siihen kun aikaisemmin sanoit, että on jokaisen oma asia haluaako huolehtia tulevaisuutensa turvasta vai ei. Että kaikkea voi elämässä sattua, turha murehtia. Toin esille sen että ei se tosiaankaan automaattisesti ole mikään täysin oma asia sitten kuitenkaan, jos jättää huolehtimatta. Osassa tapauksia toki on, sehän nyt on selvä.

/9

Olet kyllä kummallisen huolestunut kotirouvien elämästä,ja siitä, miten negatiivisesti he vaikuttavat tähän yhteiskuntaan. Voisin kuvitella kymmeniä muita ihmisryhmiä, jotka aiheuttavat monin verroin enemmän tälle kansakunnalle harmia ja verotaakkaa. Niinpä luulenkin, että tuttavapiirissäsi on yksi tällainen kotirouva, joka näyttäisi käyttävän päivänsä sinua ärsyttävästi ja ehkä jopa hiukan kadehdittavasti.

Ja muuten, sanavalinnoillasi, erityisesti keskustelun alkupäässä, tulet paljastaneeksi jotain hyvin oleellista itsestäsi. Jos haluat esiintyä neutraalina asiantuntijana, kannattaa paneutua semantiikkaan hiukan enemmän.

Ja taas luettiin kommentteja ne subjektiiviset lasit päässä.

1. En ole erityisen huolestunut. Vastasin ketjuun, jossa keskustellaan aiheesta miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia. Toin keskusteluun mukaan oman näkemykseni joka vastaa omalta osaltani tähän kysymykseen. En minä kotirouvien olemassaolosta noin muuten ole tippaakaan huolissani.

2. En tunne ainoatakaan kotirouvaa, enkä missään ole myöskään niin sanonut. Yhden tiedän hänen lastensa kautta, mutta kukaan heistä ei kuulu lähipiiriini.

3. En tiedä mistä sait sen käsityksen että olisin joku kotirouvuuden asiantuntija. Tuskin sellaista on olemassakaan. Kasvatustieteilijä olen kyllä, ja siksi tiedän että äidin kotonaolo lapsen kouluikään asti ei ole perusteltavissa lapsen edulla, vaikka kotirouvat niin kuvittelevatkin.

/9

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat