Sivut

Kommentit (208)

Vierailija

Mietin näitä vastaajia, joiden mielestä teinille ei tartte hommata juuri mitään muuta kuin välttämätöntä, hankkikoot kesätyön että saa muita kuin Rainbow 0,80 € siteitä tai vaikka mieleisen takin (enkä nyt puhu mistään BOSS:n usean satasen hupparista vaan siitä ei kirppikseltä hankitusta. Talvitakkeja saa kirppikseltä viitosella ja kenkien ei tartte olla kummoiset- Harrastuksia ja harrastusvälineitä ei tarvitse ostaa eikä kustantaa, eikä koskaan mitään kivaa, hankkikoot edelleen niillä kesätöillä - joita ainakaan meilläpäin ei todellakaan alle 18-vuotias saa kuin aivan aniharvoin. 

Onko teillä ollut sama linja silloin, kun lapset olivat pieniä?

Ei mitään huvituksia, ei huvipuistoja eikä Puuhamaita koskaan. Ei teattereita, leffoja, konsertteja. Ei harrastuksia. Halvimmat kamppeet mitä kirppikseltä löytyi. Vaipoissa halvinta merkkiä vaikka olisi kuinka falskaava ja aiheuttaisi ihottumaa. Ei uusia kenkiä, ei polkupyöriä ei suksia, ei luistimia tai korkeintaan Torista halvimmat - HUOM! tässä pitää ottaa huomioon, että taaperoille on hyviä harrastusvälineitä käytettynä mielettömät määrät edullisesti, teineille ei enää niinkään, koska tavaraa markkinoille tulee paljon vähemmän. Ei panostusta ulkoiluvaatteiden ominaisuuksiin.

Onko teillä vasta teinin menot turhia ja minimoitavissa, vai muuttuuko suhtautuminen lapseen jossain vaiheessa sen kasvaessa tyyliin, "se nyt mitään laatua tarvitse, kunhan pystyy käymään koulua. Ostakoot kirjat kesätienesteillä tai lainatkoot kavereilta"?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä vastaajia, joiden mielestä teinille ei tartte hommata juuri mitään muuta kuin välttämätöntä, hankkikoot kesätyön että saa muita kuin Rainbow 0,80 € siteitä tai vaikka mieleisen takin (enkä nyt puhu mistään BOSS:n usean satasen hupparista vaan siitä ei kirppikseltä hankitusta. Talvitakkeja saa kirppikseltä viitosella ja kenkien ei tartte olla kummoiset- Harrastuksia ja harrastusvälineitä ei tarvitse ostaa eikä kustantaa, eikä koskaan mitään kivaa, hankkikoot edelleen niillä kesätöillä - joita ainakaan meilläpäin ei todellakaan alle 18-vuotias saa kuin aivan aniharvoin. 

Onko teillä ollut sama linja silloin, kun lapset olivat pieniä?

Ei mitään huvituksia, ei huvipuistoja eikä Puuhamaita koskaan. Ei teattereita, leffoja, konsertteja. Ei harrastuksia. Halvimmat kamppeet mitä kirppikseltä löytyi. Vaipoissa halvinta merkkiä vaikka olisi kuinka falskaava ja aiheuttaisi ihottumaa. Ei uusia kenkiä, ei polkupyöriä ei suksia, ei luistimia tai korkeintaan Torista halvimmat - HUOM! tässä pitää ottaa huomioon, että taaperoille on hyviä harrastusvälineitä käytettynä mielettömät määrät edullisesti, teineille ei enää niinkään, koska tavaraa markkinoille tulee paljon vähemmän. Ei panostusta ulkoiluvaatteiden ominaisuuksiin.

Onko teillä vasta teinin menot turhia ja minimoitavissa, vai muuttuuko suhtautuminen lapseen jossain vaiheessa sen kasvaessa tyyliin, "se nyt mitään laatua tarvitse, kunhan pystyy käymään koulua. Ostakoot kirjat kesätienesteillä tai lainatkoot kavereilta"?


Ap mietti, onko pakko pysyä liitossa jossa ei halua, koska ei pysty kustantamaam lapsille edes ruokaa ja asuntoa. Vastaus on, ei ole. Kyllähän jokainen teinille haluaa enemmän kuin välttämättömän, jos siihen vain pystyy. Pointti on, ettei oman mielenterveyden kustannuksella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tässä omia huomioitani teinipojista: ruokalasku kasvaa, aamiaiseksi/välipalaksi voivat syödä paketillisen lihapullia/pinaattilättyjä tms kerralla mikäli niitä vaan on kaapissa. Tai paketillinen leipää. Kahden päivän välein saa täyttää jääkaappia. Harrastusmaksut kasvavat vuosi vuodelta, riippuu toki mitä harrastaa. Vaatteeksi kelpaa onneksi muukin kuin merkkivaate, toki merkkivaatteitakin löytyy joitain ja varsinkin treenivarusteisiin ollaan panostettu, iphoneja tai ipadeja ei ole ostettu vaikka joskus ovat niitä pyytäneet.

Vierailija

Meillä on kaksi teini-ikäistä poikaa. 14 v ja 16 v.
Suurimmat kuluerät ovat vaatteet ja viihde-elektroniikka. Varsinkin vanhempi poika on hyvin muotitietoinen. Ymmärtävät kuitenkin että ne hienot vaatteet ovat kalliita. Ihan suosiolla tyytyvät siihen, että saavat jotain hienoja vaatteita, mutta enemmän sitten ihan edullisia perusvaatteita..
Käyttävät myös omia rahojaan tärkeisiin ostoksiinsa.

Kulut eivät kuitenkaan ole sitä luokkaa mitä olivat silloin kun pojat olivat vielä päivähoidossa. Päivähoitokustannukset ovat olleet tähän mennessä suurimmat. Siihen vaikuttaa se, että valittiin yksityinen päivähoito, eikä silloin yksityisellä saanut sisarusvähennystä ja hinta oli muuten korkeampi kuin julkisella puolella.

Vierailija

Kai eronkin jälkeen molemmat vanhemmat osallistuvat kustannuksiin? Toki jos APn luona lapsi (lapset) asuu pääsääntöisesti niin kulut on isommat.

Ruokaa kuluu ja siinä ei kannata himmailla. Se on perustarve siinä kuin asunto ja ehjät, puhtaat vaatteet.

Mulla menee, anteeksi vain, ohi monet vastaukset täällä. Siis jos on rahallisesti tiukkaa niin silloin ei osteta mopoja, ajokortteja, autoja, joka vuos uusia puhelimeita tai trendivaatteita. Teinin mielestä saa olla just niin noloa kuin hyvänsä, mutta kyllä hälle pitää uskaltaa sanoa että ei ole varaa. Ei se ole huonoa vahemmuutta, jos ette itseä hanki luotto- ja pikavippivankeuteen siksi kun teini tahtoo.

Poikien kanssa haastavampaa kun syövät todella paljon ja kasvavat nopsaan eli kenkiä pitää uusia. Jos ei koko purista niin kenenkään, siis ei kenenkään tarvi olla ostamassa lisää vaatteita joka kuukausi. Puhelimen ei tarvi olla tonnin malli eikä joka vuosi vaihtaa uudempaan. Sanot että max hinta X, kerro minkä haluat ja pidä hyvin.

Joku puhui pelikoneesta. Ilman näyttöä maksaa tonnin, näyttö 200-300€. Sillä pelaa vähintään sen 5 vuotta ennekun tarvii upgreidailla (jos ostaessa osat olleet uusinta uutta).

Ulkomaanmatkat eivät ole myöskään pakko, halvempiakin lomailua löytyy.

Puhun nyt siitä, kun talous on tiukoilla. Jos kaikkeen on varaa niin sitten on mutta älkää oikeesti väittäkö että APlla pitäisi olla kaikkeen täällä luetelluihin asioihin varaa tai on paskamutsi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä vastaajia, joiden mielestä teinille ei tartte hommata juuri mitään muuta kuin välttämätöntä, hankkikoot kesätyön että saa muita kuin Rainbow 0,80 € siteitä tai vaikka mieleisen takin (enkä nyt puhu mistään BOSS:n usean satasen hupparista vaan siitä ei kirppikseltä hankitusta. Talvitakkeja saa kirppikseltä viitosella ja kenkien ei tartte olla kummoiset- Harrastuksia ja harrastusvälineitä ei tarvitse ostaa eikä kustantaa, eikä koskaan mitään kivaa, hankkikoot edelleen niillä kesätöillä - joita ainakaan meilläpäin ei todellakaan alle 18-vuotias saa kuin aivan aniharvoin. 

Onko teillä ollut sama linja silloin, kun lapset olivat pieniä?

Ei mitään huvituksia, ei huvipuistoja eikä Puuhamaita koskaan. Ei teattereita, leffoja, konsertteja. Ei harrastuksia. Halvimmat kamppeet mitä kirppikseltä löytyi. Vaipoissa halvinta merkkiä vaikka olisi kuinka falskaava ja aiheuttaisi ihottumaa. Ei uusia kenkiä, ei polkupyöriä ei suksia, ei luistimia tai korkeintaan Torista halvimmat - HUOM! tässä pitää ottaa huomioon, että taaperoille on hyviä harrastusvälineitä käytettynä mielettömät määrät edullisesti, teineille ei enää niinkään, koska tavaraa markkinoille tulee paljon vähemmän. Ei panostusta ulkoiluvaatteiden ominaisuuksiin.

Onko teillä vasta teinin menot turhia ja minimoitavissa, vai muuttuuko suhtautuminen lapseen jossain vaiheessa sen kasvaessa tyyliin, "se nyt mitään laatua tarvitse, kunhan pystyy käymään koulua. Ostakoot kirjat kesätienesteillä tai lainatkoot kavereilta"?

Silloin kun rahat on tiukassa niin kyllä pienemmätkin lapset saavat tavaroita ihan samalla ajatusmaailmalla. He eivät tarvi puhelimia tai läppäreitä, mutta päivähoitomaksuja vaatteita kuitenkin. Vaatteet kirppareilta tai vanhemmilta sisaruksilta, jos hyväkuntoiset.

Jos ei ole varaa niin ei ole varaa ja silloin prioisoidaan vain kaikkein tarpeellinen. Tämä on varmaan vaikea ymmärtää niille jotka eivät ole koskaan pulassa olleet ja kaikkea on voinut hankkia. Ei se ole ilkeyttä lapsia kohtaan vaan sitä että elämässä pääsisi eteenpäin hengissä. Koska monelle se on juuri sitä.

Vierailija

[/quote]
Haloo. Missä prinsessamaailmassa elät? Ei elämään kuulu itsestäänselvästi kielikurssit, mopot, ajokortit, baletit, museokäynnit, pelikonsolit, kalliit harrastukset. Niitä ostetaan JOS on varaa. Toisen vanhemman maksamaan elatusmaksuun ne eivät todellakaan sisälly.[/quote]

Noh. Ei tässä puhuttukaan kaikille pakollisista menoista vaan esimerkkeinä siitä mihin kaikkeen sitä rahaa VOI kulua teinillä.

Pöhköä ruveta myös vertaamaan jonkun yksittäisen ruoka-aineen määriä. Ihan kokonaisuudessaan teini kuluttaa enemmän kuin tasoero tai aikuinen. Mutta sellaisen kysymyksen voi toki esittää, että minkä ikäisen veikkaat kuluttavan eniten pikaruokaa?

Vierailija

No, kyllä lapsiinkin saa kulutettua rahaa ja paljonkin.

Jotkut ostavat lapsille kaikki vaatteet uutena, kaikki ulkovaatteet ja asusteet uutena, leluja todella paljon (eikä kalliit lelut kuten legosarjat ole halpoja), kirjoja paljon, kaikki ulkolelut, pyörät jne. pitää uusia vuosittain.

Siinä on vain se ero, että se kulutus tapahtuu vanhemman tahdosta, lapsi ei osaa vaatia sillä tavoin kuin teini.

Vierailija

Teinille ei tarvitse ostaa kaikkea mitä hän haluaa. Teinille on jopa hyödyksi oppia työnteon, rahan ja ostamisen suhde. Auttaa kummasti oman elämän rakentamista kun osaa arvioida kuinka monta tuntia pitää tehdä töitä voidakseen ostaa vaikka sen 100e hupparin. Tai 300e kuulokkeet. Sitten kun pääsee verotuksen piiriin ja ostaa itse vessapaperinsa, on nekin helpompi ottaa haltuun

Vierailija

Vaatteisiin pitää lapsen antaa itse vaikuttaa, mutta puhelimet sun muu elektroniikkasaaste on omassa päätöksessäsi. Niitä ei tarvi lapsen antaa päättää, jos ei rahaa kalliisiin ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Heittäydyn ehkä teistä tyhmäksi, mutta tällä ajatustyylillä olen kasvattanut kaksi lasta, joista kumpikaan ei haikaile materian perään. Ja sen verran omatahtoista porukkaa ovat, että toisella on virallisestikin uhmakkuushäiriö. Ei vaan ole PAKKO ostaa kaikkea!

Pelkäänpä, että lapsesta, joka ei saa nuoruudessaan samantasoista tavaraa ja vaatteita kuin muut, tulee aikuisena nimenomaan sellainen, joka on ahnaasti materia perässä. Riittää, kun katsoo suuria ikäluokkia, joiden lapsuus oli pula-aikaa. He ovat juuri sitä joukkoa, joiden oli saatava kaikki mahdolliset härpäkkeet ja vempaimet.

Yhdyn tähän mutuiluun. Omat vanhempani ja minä kasvoimme köyhyydessä. Nyt aikuisiällä on pakko saada kaikki. Vanhemmilla sama vika, kulutus lähtenyt täysin käsistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Heittäydyn ehkä teistä tyhmäksi, mutta tällä ajatustyylillä olen kasvattanut kaksi lasta, joista kumpikaan ei haikaile materian perään. Ja sen verran omatahtoista porukkaa ovat, että toisella on virallisestikin uhmakkuushäiriö. Ei vaan ole PAKKO ostaa kaikkea!

Pelkäänpä, että lapsesta, joka ei saa nuoruudessaan samantasoista tavaraa ja vaatteita kuin muut, tulee aikuisena nimenomaan sellainen, joka on ahnaasti materia perässä. Riittää, kun katsoo suuria ikäluokkia, joiden lapsuus oli pula-aikaa. He ovat juuri sitä joukkoa, joiden oli saatava kaikki mahdolliset härpäkkeet ja vempaimet.

Yhdyn tähän mutuiluun. Omat vanhempani ja minä kasvoimme köyhyydessä. Nyt aikuisiällä on pakko saada kaikki. Vanhemmilla sama vika, kulutus lähtenyt täysin käsistä.

No kannattaisiko vähän itsekin miettiä, voisiko tuota muuttaa mitenkään. Se on niin helppo syyttää paskaa lapsuutta. Olen minäkin kasvanut köyhässä perheessä enkä vieläkään mikään rikas ole. Ei minulla ole mitään tarvettä hankkia kaikkia maailman hilavitkuttimia "koska, nyyh, vaikea lapsuus". 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä vastaajia, joiden mielestä teinille ei tartte hommata juuri mitään muuta kuin välttämätöntä, hankkikoot kesätyön että saa muita kuin Rainbow 0,80 € siteitä tai vaikka mieleisen takin (enkä nyt puhu mistään BOSS:n usean satasen hupparista vaan siitä ei kirppikseltä hankitusta. Talvitakkeja saa kirppikseltä viitosella ja kenkien ei tartte olla kummoiset- Harrastuksia ja harrastusvälineitä ei tarvitse ostaa eikä kustantaa, eikä koskaan mitään kivaa, hankkikoot edelleen niillä kesätöillä - joita ainakaan meilläpäin ei todellakaan alle 18-vuotias saa kuin aivan aniharvoin. 

Onko teillä ollut sama linja silloin, kun lapset olivat pieniä?

Ei mitään huvituksia, ei huvipuistoja eikä Puuhamaita koskaan. Ei teattereita, leffoja, konsertteja. Ei harrastuksia. Halvimmat kamppeet mitä kirppikseltä löytyi. Vaipoissa halvinta merkkiä vaikka olisi kuinka falskaava ja aiheuttaisi ihottumaa. Ei uusia kenkiä, ei polkupyöriä ei suksia, ei luistimia tai korkeintaan Torista halvimmat - HUOM! tässä pitää ottaa huomioon, että taaperoille on hyviä harrastusvälineitä käytettynä mielettömät määrät edullisesti, teineille ei enää niinkään, koska tavaraa markkinoille tulee paljon vähemmän. Ei panostusta ulkoiluvaatteiden ominaisuuksiin.

Onko teillä vasta teinin menot turhia ja minimoitavissa, vai muuttuuko suhtautuminen lapseen jossain vaiheessa sen kasvaessa tyyliin, "se nyt mitään laatua tarvitse, kunhan pystyy käymään koulua. Ostakoot kirjat kesätienesteillä tai lainatkoot kavereilta"?


Ap mietti, onko pakko pysyä liitossa jossa ei halua, koska ei pysty kustantamaam lapsille edes ruokaa ja asuntoa. Vastaus on, ei ole. Kyllähän jokainen teinille haluaa enemmän kuin välttämättömän, jos siihen vain pystyy. Pointti on, ettei oman mielenterveyden kustannuksella.

Eikö AP:n nykyinen puoliso ole lapsen vanhempi?
Jos ei, niin ymmärrän huolen toimeentulosta.
Mutta jos lapsella on 2 vanhempaa, maksavat he kumpikin lapsen kuluja ja ostavat harrastus välineitä ja vaatteita ja mitä teini nyt sattuu tarvitsemaan. Ei AP yksin niitä joudu maksamaan.

Jos ei pysty kustantamaan asuntoa ja ruokaa omilla tuloilla, niin sitten pitää hakea toimeentulotukea ja sopeuttaa kuluja. Ja tietysti toinen vanhempi siinä tapauksessa osallistuu suuremmalla summalla lapsen hankintoihin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Heittäydyn ehkä teistä tyhmäksi, mutta tällä ajatustyylillä olen kasvattanut kaksi lasta, joista kumpikaan ei haikaile materian perään. Ja sen verran omatahtoista porukkaa ovat, että toisella on virallisestikin uhmakkuushäiriö. Ei vaan ole PAKKO ostaa kaikkea!

Pelkäänpä, että lapsesta, joka ei saa nuoruudessaan samantasoista tavaraa ja vaatteita kuin muut, tulee aikuisena nimenomaan sellainen, joka on ahnaasti materia perässä. Riittää, kun katsoo suuria ikäluokkia, joiden lapsuus oli pula-aikaa. He ovat juuri sitä joukkoa, joiden oli saatava kaikki mahdolliset härpäkkeet ja vempaimet.

Yhdyn tähän mutuiluun. Omat vanhempani ja minä kasvoimme köyhyydessä. Nyt aikuisiällä on pakko saada kaikki. Vanhemmilla sama vika, kulutus lähtenyt täysin käsistä.

No kannattaisiko vähän itsekin miettiä, voisiko tuota muuttaa mitenkään. Se on niin helppo syyttää paskaa lapsuutta. Olen minäkin kasvanut köyhässä perheessä enkä vieläkään mikään rikas ole. Ei minulla ole mitään tarvettä hankkia kaikkia maailman hilavitkuttimia "koska, nyyh, vaikea lapsuus". 

Tuota on hyvin vaikea muuttaa.
Kyse on turvallisuudentunteesta. Ihan perusturvallisuudesta.
Rahan ja tavaran hankkiminen on hyvin tyypillistä ihmisille, jotka ovat eläneet köyhyydessä ja puutteessa.
Tähän liittyy osalla myös se, että tavarasta on vaikea luopua. Sitähän saattaa tarvita joskus eikä ole varmuutta pystyykö uutta hankkimaan sitten kun tulee tarve.
Sitä varautuu uuteen kurjuuteen ja köyhyyteen.

Olen itsekin hyvin köyhän perheen lapsi. Lapsena opin, että olen vähemmän arvokas halvoista vaatteissani kuin muotivaatteita käyttävät ikätoverit.

Se arvottomuuden tunne on jäänyt elämään, vaikka nykyään pystyn ostamaan sellaisia vaatteita mitä haluan ja asun hienossa talossa.
Jollain tavalla pelkään menettäväni taloudellisen asemani ja jotenkin koen ettei se kuulu minulle, en ansaitse sitä, ihan kuin olisin joku huijari.
Ja kun takaraivossa on pelko kaiken menettämisestä, täytyy varautua pahan päivän varalle ja luoda keinoja köyhyydestä selviytymiseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin paljon. Elektroniikkaa tarvitaan toisella tapaa. Harvalle teinille kelpaa mikä tahansa vaate. Jos poika, niin syö kaiken mitä näkee.

Jep, kaksi nälkästä poikaa on talossa! Nyt jo syövät yhtä paljon kuin äitinsä, onneks sentään oon ruuanlaittotaitonen ja mukulat ei kovin nirsoja, mut ruokalaskua tietää.. Ja tää niin kuin tuo yks edellinenkin oli siis ap.

Eritoten kiinnostaa muiden eronneiden kokemukset talouden kehittämisestä lasten kasvaessa, mikä yllätti?

Kyllä teinipojat syövät enemmän kuin miehet. Kaksi isoa kestokassillista ruokaa riittää kahdeksi päiväksi. Onneksi ovat itsekin kiinnostuneita ruoanlaitosta ja kotitaloustunnilla on opetettu laskemaan ruoka-annoksen hintoja.


Meillä on teinipoika. Ruokalasku ei juuri ole kasvanut, paitsi maitoa menee paljon. Mistä tulee ajatus, että teinipojat syövät hullun lailla?

Tämä. Olen 190 cm mies. En muista, että olisin teininä syönyt jotenkin runsaasti. Meillä oli kotona ruoka-ajat, jolloin kaikki oli paikalla syömässä. Koulussa syötiin aina.

Eivät kaikki pojatkaan syö paljon.
Meillä on kaksi teinipoikaa 14 v (184 cm 52 kg) ja 16 v (180 cm 52 kg), ja kumpikin on aina ollu pieniruokaista sorttia. Päiväkodissa ja koulussa opettajat/hoitajat kyselivät, että pitääkö vaatia syömään enemmän. En antanut lupaa.
Syövät edelleen pienempiä annoksia kuin isänsä, eikä isäkään syö suuria annoksia.

Muut pojat näyttävät yleensä syövän enemmän. Välillä käy poikien kavereita yökylässä, eikä heitä varten oikein osaa varata oikeaa määrää ruokaa, sillä syövät enemmän kuin meidän pojat yhteensä. Pikkuhiljaa alkaa oppimaan, että heille pitää varata aina paljon ruokaa.

Poikamme ovat kyllä hurjan hoikkia, ja seuraammekin heidän painokehitystään ja lisätään ruokiin öljyä ja proteiinijauhetta ravitsemusterapeutin ohjeen mukaan.

Vierailija

Meillä on pari teiniä, poika ja tyttö
Vaatteet maksaa molemmilla ihan älyttömästi (joo, tiedostan hyvin et kumpikin on hyvin muotitietoisia ja ns oma vika kun ostan Gant ym huppareita jne), elektroniikka on toinen joka vie osansa, ihan mikä tahansa puhelin ei käy kummallekaan, pelikoneet jne
Tyttö syö kohtuu vähän (haluaisi elää hedelmillä ja salaatilla), poika taas syö älyttömät määrät, mut harrastaa niin aktiivisesti, et tarvii paljon energiaa, mutta sekin et meillä ei voida sitten syödä oikein mitä tahansa, etenkään juuri ennen turnauksia ja pelejä
Varmasti pärjää todella paljon vähemmällä, kuin meidän perheessämme, mutta saa noihin uppoamaan, vaikka omaisuuden halutessaan

Ja näin omasta näkökulmasta, ei kannata edes ”opettaa” niihin kalliisiin vaatteisiin nuorempana 😃

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Heittäydyn ehkä teistä tyhmäksi, mutta tällä ajatustyylillä olen kasvattanut kaksi lasta, joista kumpikaan ei haikaile materian perään. Ja sen verran omatahtoista porukkaa ovat, että toisella on virallisestikin uhmakkuushäiriö. Ei vaan ole PAKKO ostaa kaikkea!

Pelkäänpä, että lapsesta, joka ei saa nuoruudessaan samantasoista tavaraa ja vaatteita kuin muut, tulee aikuisena nimenomaan sellainen, joka on ahnaasti materia perässä. Riittää, kun katsoo suuria ikäluokkia, joiden lapsuus oli pula-aikaa. He ovat juuri sitä joukkoa, joiden oli saatava kaikki mahdolliset härpäkkeet ja vempaimet.

Pakko vastata omasta kokemuksesta että asia on juuri näin. Mun vanhemmat olivat kummatkin hyvä palkkaisissa töissä. Rahasta ei ollut pulaa ja sain aina sen mitä tarvitsin. Meillä ei myöskään joutunut odottamaan jouluun tai syntymäpäivään, jos tarvitsi jotain tuotetta niin se hankittiin siinä ja silloin (pyörä kesällä, sukset talvella jne).Mutta tämä tarve piti aina perustella hyvin. Kasvoin niin että en ole materian perään ja ostan tuotteita vai kun niitä oikeasti tarvitsen. Ja sitten lapsuuteni ystävä joka lapsena koki jäävänsä monesta paitsi (pihien vanhempiensa takia) hänestä kasvoi törsäävä aikuinen kun pääsi palkkatöihin. Nykyisin keräilee esim kalliita designer kasseja ja varastoi niitä vaatekaappinsa jne. Kaikki mikä tulee menee samantien ja kuulemma säästöön ei jää mitään. Luulen että hän yrittää ikuisesti paikata sitä lapsena kokemaansa vääryyttä hankkimalla kaiken sen mikä sattuu päähän välähtää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Matkailu, lapsi alkaa vaatia matkoja koska "muutkin pääsee". Lomailuksi ei enää riitä oman paikkakunnan uimaranta ja pehmisjäätelö. Matkalle pitää päästä, varsinkin kaukomatkoille.

No tää oli kyllä paras. Hyppäättekö te tosiaan lasten vaatimusten mukaan? Kuka on perheessä aikuinen ja kuka lapsi? Jos ei ole varaa matkustella, ei ole varaa matkustella. Ja vaikka olisikin, jos me matkan maksajat ei halua etelänlomille niin etelänlomille ei mennä ihan vaan siksi että pikkutyranni käskee.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat