Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt terapiassa ja juuri noin käy sielläkin. Ei siis tarvitse tehdä lapsia terapeutiksi, jollei halua.

Terapeutti ei rakasta sinua, ehdoitta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt terapiassa ja juuri noin käy sielläkin. Ei siis tarvitse tehdä lapsia terapeutiksi, jollei halua.

Terapeutti ei rakasta sinua, ehdoitta.

Niin, mutta jutussa sanottiin että lapsia pitäisi tehdä siksi että ne on hyviä terapeutteja. Sanoin siis, että terapiaa varten ei tarvitse tehdä lapsia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt terapiassa ja juuri noin käy sielläkin. Ei siis tarvitse tehdä lapsia terapeutiksi, jollei halua.

Terapeutti ei rakasta sinua, ehdoitta.

Niin, mutta jutussa sanottiin että lapsia pitäisi tehdä siksi että ne on hyviä terapeutteja. Sanoin siis, että terapiaa varten ei tarvitse tehdä lapsia.


Ei sanottu, että pitäisi tehdä vaan ovat repineet Ilen ja varmasti jokaisen muunkin vanhemmat, sydämen auki ja pakottanut tutkailemaan itseään. Tiedän kyllä että on paljon vanhempia, jotka eivät paljon tutkaile itseään ja avaa sydäntään. vaan jyräävät eteen päin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt terapiassa ja juuri noin käy sielläkin. Ei siis tarvitse tehdä lapsia terapeutiksi, jollei halua.

Terapeutti ei rakasta sinua, ehdoitta.

Niin, mutta jutussa sanottiin että lapsia pitäisi tehdä siksi että ne on hyviä terapeutteja. Sanoin siis, että terapiaa varten ei tarvitse tehdä lapsia.


Ei sanottu, että pitäisi tehdä vaan ovat repineet Ilen ja varmasti jokaisen muunkin vanhemmat, sydämen auki ja pakottanut tutkailemaan itseään. Tiedän kyllä että on paljon vanhempia, jotka eivät paljon tutkaile itseään ja avaa sydäntään. vaan jyräävät eteen päin.

Joo ja sama käy terapiassa, että pitää tutkailla itseään. Sitä varten ei siis erikseen tarvitse tehdä lapsia jos muita syitä lastentekoon ei ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys, mikä ystävä kysyy noin. Taisi olla omatunto.

Lapseton, joka ei näe kuin kiireen ja kiljuvat lapset.

Vierailija

Hyvä kirjoitus :) pitää varmasti paikkaansa hänen kohdallaan. Itse olen havainnut samoja muutoksia elämässäni lasten myötä, en rakasta mitään niin paljon kuin lapsiamme ja he ovat antaneet todella paljon. Vaikea sitä on kuvailla edes toiselle (lapsi)perheelliselle kuinka lastensaanti on vaikuttanut juuri omaan elämään. Suurimmalla osasta kuitenkin myönteisesti, elämää rikastuttavasti ja opettavasti.

Minultakin on lapseton siskoni kysynyt tuota samaa. Tämän lehden palstoilla vastausta tähän kysymykseen tivataan jopa aika vihamielisesti (vaikka osa vastauksistakin on sitten tosi tylyjä). Valitettavasti siihen ei voi vastata toisen puolesta. Rakkaus omaa lasta kohtaan on sellainen mikä nyt yleensä jää uupumaan tahattomasti tai vapaaehtoisesti lapsettoman elämästä. Rakkauden vastavuoroisuudestakaan ei ole takuita. Ja toisaalta voidaan se rakkaus vielä perheellistyneeltäkin pois jos halutaan alkaa oikein analyyttisiksi. Lapseton ei saa lasta, kaikki eivät saa eivätkä halua elämältä samoja asioita.

Tarvitseeko omaa elämää edes verrata toisen elämään? Itsehän sen tietää parhaiten (eli ei varmuudella ollenkaan) millaista elämä oman lapsen kanssa olisi. Omien arvojen mukaan voi tehdä valintansa jos saa valita. Itse en mitään antais pois.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt terapiassa ja juuri noin käy sielläkin. Ei siis tarvitse tehdä lapsia terapeutiksi, jollei halua.

Terapeutti ei rakasta sinua, ehdoitta.

Ohis: Mielestäni lapsenkaan ei tarvitse rakastaa vanhempaansa ehdoitta. Tai pienempi lapsi varmasti rakastaakin - oli/teki vanhempi mitä tahansa.

Mutta esim. teini-ikäiseltä ja aikuiselta lapselta ei voi vaatia rakkautta itselleen. Kunnioita isääsi ja äitiäsi saisi olla muodossa kunnioita lastasi.

Vierailija

Ei terapiaa sinänsä voi verrata lapsen kasvattamiseen. Terapiassa käydään vain itsensä vuoksi, lasta kasvatetaan hänen itsensä vuoksi. Oma kasvu on ikään kuin sivutuote. 

Terapiassa käyt 45 minuuttia kerrallaan maksullisen ammattilaisen luona muutaman kerran viikossa tai vähemmänkin. 

En väheksy terapiaa, mutta kyse on aivan eri asioista ihmisen itsetutkiskelun ja kasvun kannalta. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt terapiassa ja juuri noin käy sielläkin. Ei siis tarvitse tehdä lapsia terapeutiksi, jollei halua.

Terapeutti ei rakasta sinua, ehdoitta.

Ohis: Mielestäni lapsenkaan ei tarvitse rakastaa vanhempaansa ehdoitta. Tai pienempi lapsi varmasti rakastaakin - oli/teki vanhempi mitä tahansa.

Mutta esim. teini-ikäiseltä ja aikuiselta lapselta ei voi vaatia rakkautta itselleen. Kunnioita isääsi ja äitiäsi saisi olla muodossa kunnioita lastasi.


Ehkä paremmin olisi voinut sanoa: et rakasta terapeuttiasi ehdoitta. Omaa lastaan rakastaa moni vaikka lapsi olisi m.u.rhaaja. Rakastaminen yleensä eheyttää ihmistä vaikkeivät kaikki siihen pysty edes lapsensa kohdalla. Suurinosa vanhemmista rakastaa, onneksi, sinuakin luultavasti vaikka väärin olisivat tehneet.

Eri

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei terapiaa sinänsä voi verrata lapsen kasvattamiseen. Terapiassa käydään vain itsensä vuoksi, lasta kasvatetaan hänen itsensä vuoksi. Oma kasvu on ikään kuin sivutuote. 

Terapiassa käyt 45 minuuttia kerrallaan maksullisen ammattilaisen luona muutaman kerran viikossa tai vähemmänkin. 

En väheksy terapiaa, mutta kyse on aivan eri asioista ihmisen itsetutkiskelun ja kasvun kannalta. 

Joo, mutta yhtä hyvin voi sanoa että esim viiden vuoden vapaaehtoistyö kasvattaa ihmistä tosi paljon, tai hylättyjen koiranpentujen hoito. Silti harva ryntää Afrikkaan vain tuon takia. Eli monet asiat voi kasvattaa tai olla kasvattamatta ihmistä, eikä yhdellä tapaa kasvanut voi väittää, että juuri se hänen tapansa on ainoa oikea (jos siis puhutaan vain "henkisestä kasvusta" jota jotkut kokee lasten saamisesta/vapaaehtoistyöstä/koiranpennuista jne.)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ajattelivat varmaan , että kaikki menee siinä samalla, kun putkeen syntyivät.
Mutta totuus on toinen...käsipareja tarvitaan..

Mitähän tämä nyt tarkoitti? Meillä 5 lasta eikä tukiverkkoa eli lastenhoitoapua ei olla saatu koskan, silti on itse hyvin hoidettu ja loistavasti pärjätty. Kyllä kaksi vanhempaa hoitaa isommankin pesueen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei terapiaa sinänsä voi verrata lapsen kasvattamiseen. Terapiassa käydään vain itsensä vuoksi, lasta kasvatetaan hänen itsensä vuoksi. Oma kasvu on ikään kuin sivutuote. 

Terapiassa käyt 45 minuuttia kerrallaan maksullisen ammattilaisen luona muutaman kerran viikossa tai vähemmänkin. 

En väheksy terapiaa, mutta kyse on aivan eri asioista ihmisen itsetutkiskelun ja kasvun kannalta. 

Joo, mutta yhtä hyvin voi sanoa että esim viiden vuoden vapaaehtoistyö kasvattaa ihmistä tosi paljon, tai hylättyjen koiranpentujen hoito. Silti harva ryntää Afrikkaan vain tuon takia. Eli monet asiat voi kasvattaa tai olla kasvattamatta ihmistä, eikä yhdellä tapaa kasvanut voi väittää, että juuri se hänen tapansa on ainoa oikea (jos siis puhutaan vain "henkisestä kasvusta" jota jotkut kokee lasten saamisesta/vapaaehtoistyöstä/koiranpennuista jne.)


Kuka on väittänyt, että lasten myötä kasvaminen olisi "ainoaa oikeaa kasvua"? Miksi ajattelet jonkun tarkoittavan sitä? On vain myötäilty, että kyllä, lasten myötä elämä muuttuu, ihmisen rooli omassa elämässään muuttuu, hän tulee vanhemmaksi ja se kasvattaa/muuttaa hyvässä ja pahassa. Lapset ovat rakkaita ja heidän kasvattamisensa on niin iso projekti, että siinä menee vanhemmankin identiteetti ja koko maailmankuva uusiksi. Yleensä muutos koetaan positiivisena niinkuin se on lapsettomillakin. Uudet oivallukset valaisevat.

Terapia ja lasten kasvatus eivät ole ihan vertailukelpoisia asioita. Joku kuitenkin vitsaili saavansa saman lopputuloksen/kasvun käymällä terapiassa. Ei nyt ihan samaa kuitenkaan, kukaan ei saa samaa, samaa ei tarvitse tavoitella. Kenenkään elämänvalintoja ei tarvitse vähätellä. Eikä tarvitse kilpailla, että "mä saan tuon ihan saman kasvun tästä minkä sä saat tuosta."

Jos joku vapaaehtoistyöntekijä, lääkäri/opettaja/arkkitehti, palaa vuosien hyväntekeväisyysmatkaltaan niin ei häntä olla vastassa, että "mäpäs kasvoin oikeammin, saatiin iltatähti viime juoluna."

Ei tässä vähätellä kenenkään elämää vaan kerrotaan omasta. Jos ei halua lapsia ei jää mistään paitsi kun ei saa lapsia. Jos haluaa lapsia niin vanhemmuus antaa paljon, jotain mitä tämä kyseinen ihminen ei olisi löytänyt terapiasta.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat