Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (114)

Vierailija

Kyllä hedelmällisyys alkaa laskea jo 30 v, joillakin jo aiemmin . Sit 35 v se laskee jo kuin lehmän häntä .

Mä oon tehnyt yhden lapsen opiskeluaikana ja nyt yritetään toista . Mulla on vielä 2 v jäljellä . Saan tehdä oman alan töitä jo nykyisellä opintomäärällä ja niitä on erittäin hyvin tarjolla . Mies on vakkarityössä hyvässä työssä ja opinnot valmiina .

Mun korvaan kuulostaa ihan vakaalta tuo aloittajan tilanne lapsen tekoon nähden . Ainut vaan on se , ettei toista ikinä kannata painostaa lapsen tekoon . Siitä ei hyvää seuraa .

Kylli9754

Itse sain 2 lasta opistojen aikana, me molemmat vanhemmat opiskelimme. Oli helppo opiskella ja olla vanh. vapaalla. Ihan paras päätös. Nyt lapset aikuisia ja omillaan ja me "nuoria" eikä ikäloppuja, kuten osa lastemme koulukavereista. Suosittelen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksu mies. Vauvakuume on pirun huono syy tehdä lapsi.

Jaa. Mulla tuli vauvakuume 20-vuotiaana. Tein lapsen ja lapsi on nyt teini. Opiskelut jäi mulla kesken, mies oli kyllä töissä. Nyt olen itsekin ollut töissä 10 vuotta.

Kadunko lapsetekoa? No en todellakaan. Onko lapseltani jäänyt jotain tärkeää saamatta, vaikka ei omakotitaloa ollutkaan? No ei todellakaan. Ja sitä paitsi, mulla on elämää jäljellä vielä paljon, kun olen alta 40, kun lapsi täysi-ikäinen. Lähden luultavasti opiskelemaan lisää.

Yleensä tuossa ei käy hyvin. olet poikkeus.

Ja höpöhöpö ! Itselleni on vaikeaa aina ymmärtää ihmisiä jotka suunnittelavat ihan kaiken minuutilleen ja millin tarkkuudella.  Olen saanut  ( saanut en tehnyt) kolme ihanaa lasta päälle kaksikymppisenä ja kaikkea meillä ei todellakaan ollut silti elimme onnellisina ja mitään en ole koskaan katunut.

Nyt viisikymppisenä kaikki lapset maailmalla ja odottelen josko pian lapsenlapsia, ja jos ei, niin sekin ihan fine ! Sama mitä en ymmärrä, että pelätään, että ettei ole mitään elämää lapsien syntymän jälkeen ! Mitä ihmettä ! Juuri lapsethan ne on sitä elämää, iloa,surua,vaivaa - mistään en luopuisi:niin paljon olen saanut ja kasvanut ihmisenä.

Vierailija

Hei! Aivan pakko jakaa oma kokemukseni, vaikka harvoin näille palstoille kirjoittelen. Me ollaan suunnilleen samanikäinen pariskunta. Molemmilla korkeakoulututkinto loppuvaiheessa (ensi vuonna valmistutaan), lapsi pian 2 vuoden ikäinen. Vahinkoraskaus opintojen ollessa kesken. Kaikki on mennyt kuitenkin todella hyvin. Itse opiskelin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Mies hoiti illalla, että sain tehdä rauhassa. Vuoroteltiin, suunniteltiin arkea tarkkaan, saatiin yhdistettyä miehen osa-aikainen työ, miehen 2 korkeakoulua (oikeustieteellinen+kaupallinen) ja oma kouluni (maisterivaihe). Ei helppoa, kun vauva nukkui todella huonosti ensimmäisen vuoden, oli refluksiaa ym ym, mutta täysin mahdollista. Ja voisin sanoa että onneksi kaikki meni näin.
Pian molemmilla tutkinnot valmiina ja mitään en vaihtaisi pois tästä kokemuksesta, maailman onnellisin olo pienestä rakkaasta lapsesta, vaikka aluksi mietimme, miten ihmeessä saadaan kaikki hoitumaan niin että pysytään järjissä :D tsemppiä! Jos opinnot on vähän kesken, ei se mielestäni ole mikään este! :)
Itseasiassa olen kokenut tämän hyvänä ratkaisuna, että saa lapsen opintojen loppuvaiheessa. Mies on voinut olla enemmän kotona auttamassa sen sijaan että olisi ollut 9-17 ajan kaiken aikaa kotoa pois. On opiskellut kotona ja auttanut aina kun olen apua tarvinnut. Mitä tämä kaikki on vaatinut, niin ymmärrystä toista kohtaan (antaa toisen levätä jos toinen tarvitsee vähän huilausta), kärsivällisyyttä ja suunnittelua, suunnittelua ja suunnittelua! Kun arjen suunnittelee, muistaa että on puolison kanssa ns ”samalla puolella” ja hyväksyy ettei omaa aikaa enää ole samalla tavalla, kaikki on mennyt hienosti :)
Lapsi on antanut elämään enemmän kuin mikään aikaisemmin ja sanoisin että olen kasvanut ihan hurjasti ihmisenä tänä aikana.

Vierailija

Sinähän se raskaaksi tulet - jos siis tulet - eikä se vaikuta miehen opiskeluun juuta eikä jaata. Hän lukee niin kuin ennenkin ja valmistuu ajallaan. Sinä kannat ja synnytät lapsen ajallaan ja senkin jälkeen elätät miestä. Kai te olette sopineet, miten mies aikanaan korvaa sen, että sinä olet elättänyt häntä hänen opiskelunsa ajan. Jos järkevää ja toteutuskelpoista sopimusta ei ole eikä synny, niin harkitsisin useampaan kertaan, hankkisinko lapsen sen miehen kanssa. Vaara on nimittäin suuri, että kun mies saa opintonsa loppuun, niin hän poistuu takavasemmalle eikä edes kiitä sinua siitä, että elitte sinun palkallasi pitkään. Älä ole sinisilmäinen!

Vierailija

Kannattaa alkaa vaan hankkimaan sitä lasta jo nyt, jos sitä haluat. Miehesi valmistuu pian ja tuo lisätuloja. Ota kuitenkin huomioon että et todennäköisesti raskaudu heti ja siitä sitten alkaa noin yhdeksän kuukauden odotus.

Ja pieni vauva ei kamalasti maksa... vaipat ovat halpoja ja vauvanvaatteita saa kirppareilta ja tutuilta niin paljon kuin jaksaa kantaa. Esimerkiksi meidän taapero on nyt 9 kk ja meillä on kaksi jätesäkillistä pieneksi käyneitä vauvanvaatteita. Annetaan ne pois heti kun sopiva ”uhri” löytyy :)

Miehesi on periaatteessa järkevä, mutta raha ei ole vauvaperheen tärkein resurssi vaan aika!

M42

Vierailija

Meillä ei ihan vielä lasten hankinta ole ajankohtaista, vaikka asiat ovatkin ns valmiina (molemmilla vakituinen työ ja asutaan hyvän kokoisessa omistusasunnossa).
Mies on paljon puhunut, että haluaa joskus lapsia muttei ole vielä valmis vaan "joskus sitten 5 vuoden päästä". Itseäni vähän pelottaa, että tuo joskus ei koskaan tule ja miehelläkin on ikää jo 30-vuotta.
Itse olen onneksi reilusti nuorempi niin pystyy muutaman vuoden odotyamaan. Kuitenkin paljon kuulee näitä miesten venkoiluja kun lasten tekoa siirretään kunnes nainen on liian vanha.

Vierailija

Olin opiskelija ja vaimo vastavalmistunut kun esikoinen syntyi ja hyvin meni. Helpotti monia lapsen hoitoon liittyviä asioita kun opinnot joustivat.

No, sittemmin tuli toinenkin lapsi ja nykyään ollaan molemmat vanhemmat työelämässä. Asiat voivat sujua vaikka ei olisi perheellistyessä kaikki "täydellistä". Aika vähän on tämä näkökulma nykyään esillä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Fiksu mies. Vauvakuume on pirun huono syy tehdä lapsi.
Tämä. Toivottavasti mies tajuaa häipyä suhteesta, ennen kuin on liian myöhäistä. Naisen hoivavietti ja hormonit sumentavat järjen aivan totaalisesti ja ajavat miehenkin typeriin tekoihin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota nyt hyvä ihminen huomioon, että ei niitä lapsia niin vain tehdä. oletko ajatellut jos te ette saakkaan lapsia?

Ehkä se ei viesteistäni käynyt selväksi, mutta tämähän on yksi mikä juuri mietityttää. Jos vain viivyttelemme erilaisten "typerien" syiden takia (kun opinnot valmiit / kun se ja se työpaikka / kun palkka alkaa vitosella / kun omaisuutta sen ja sen verta / maailma kierretty kolmesti...) niin tuskin lapsen saaminen helpottuu. Jos emme lapsia saisi yrityksestä ja mahdollisista hoidoista huolimatta, sitten tulisi miettiä muita vaihtoehtoja. 

"Hyvää hetkeä" ei ole olemassakaan. Lapset muuttavat elämän täysin ja on vaan sopeuduttava uuteen tilanteeseen. Kannattaa miettiä omaa ikää. 30+ vaikuttaa usein raskautumiseen ja voihan sitä muutenkin joutua odottamaan, että tärppää.

Juttele miehen kanssa. Ei ongelma ehkä ole raha, vaan vapaus. Rahaan on vaan helpompi vedota. Onko ystäväpiirissä muita lapsia? Sekin voi vaikuttaa, jos ei muillakaan vielä ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sinähän se raskaaksi tulet - jos siis tulet - eikä se vaikuta miehen opiskeluun juuta eikä jaata. Hän lukee niin kuin ennenkin ja valmistuu ajallaan. Sinä kannat ja synnytät lapsen ajallaan ja senkin jälkeen elätät miestä. Kai te olette sopineet, miten mies aikanaan korvaa sen, että sinä olet elättänyt häntä hänen opiskelunsa ajan. Jos järkevää ja toteutuskelpoista sopimusta ei ole eikä synny, niin harkitsisin useampaan kertaan, hankkisinko lapsen sen miehen kanssa. Vaara on nimittäin suuri, että kun mies saa opintonsa loppuun, niin hän poistuu takavasemmalle eikä edes kiitä sinua siitä, että elitte sinun palkallasi pitkään. Älä ole sinisilmäinen!

No ei kai parisuhteessa/perheessä ole mitään korvausvelvollisuuksia... Itse en taas sellaisen kanssa hankkisi lasta, joka laskee omia ja toisen rahoja tasan. Perheessä on yhteiset tulot ja isoista menoista sovitaan. Muuten kannattaa pysyä sinkkuna.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän se raskaaksi tulet - jos siis tulet - eikä se vaikuta miehen opiskeluun juuta eikä jaata. Hän lukee niin kuin ennenkin ja valmistuu ajallaan. Sinä kannat ja synnytät lapsen ajallaan ja senkin jälkeen elätät miestä. Kai te olette sopineet, miten mies aikanaan korvaa sen, että sinä olet elättänyt häntä hänen opiskelunsa ajan. Jos järkevää ja toteutuskelpoista sopimusta ei ole eikä synny, niin harkitsisin useampaan kertaan, hankkisinko lapsen sen miehen kanssa. Vaara on nimittäin suuri, että kun mies saa opintonsa loppuun, niin hän poistuu takavasemmalle eikä edes kiitä sinua siitä, että elitte sinun palkallasi pitkään. Älä ole sinisilmäinen!

No ei kai parisuhteessa/perheessä ole mitään korvausvelvollisuuksia... Itse en taas sellaisen kanssa hankkisi lasta, joka laskee omia ja toisen rahoja tasan. Perheessä on yhteiset tulot ja isoista menoista sovitaan. Muuten kannattaa pysyä sinkkuna.

Jokainen tekee tavallaan. Sinun perhesosialistinen ja tyypillisen uusfeministinen mallisi ei sovi eikä ole mieluinen kaikille, ei etenkään silloin jos toinen ansaitsee huomattavasti enemmän.

BeeBee

No itse tein niin, että kaikki lapsen hankinta kriteerit täyttyi: molemmilla DI-tutkinnot, vakityöt, omakoti lainoineen lapsiystävälliseltä alueelta, farkkuauto, koirat, avioliitto jne.

Nyt on vauva vuosi puolessa välissä ja olen todella miettinyt, että MIKSI tätä piti jouduttaa, pelätä ja odotuttaa. Ei tällainen vauva vielä pitkään aikaan ymmärrä mitään vanhempien tuloista tai kämpän tilavuudesta. Oikeastaan opiskeluaika olisi ollut paljon joustavampi aika tehdä lapsia.

En ap:n tilanteessa ymmärrä, miten miehen tilanne vaikuttaa lapsen tekoon. Naisellehan väärässä ajankohdassa tehty lapsi voi vaikuttaa negatiivisesti urakehitykseen. Sen sijaan miesten isyys työmarkkinoilla nähdään vaan vastuuntunnon merkkinä. Meillä mies ei ollut edes kahta viikkoa kotona lapsen synnyttyä. 10 tuntisia työpäiviä tehdään edelleen, jos tarve vaatii. 10 päivän ulkomaantyömatkallakin kävi pojan ollessa 4kk. Isyysloma käytettiin väikkärin tekoon, koska käskin. Mies ei kertaakaan ole yhtään yöherätystä hoitanut, haluan et hän pysyy työkykyisenä. Itse en hirveästi näe eroa onko töissä vai opiskeleeko. Molemmat vaatii sen 8h päivässä. Toisesta saa palkkaa, toisesta ei. Dippatyön teko nyt on muutenkin, kuin töissä olisi, saa jopa rahaakin.

Heippa

Itse opiskelen 2. vuotta yliopistossa ja esikoinen syntyy marraskuussa. Mies opiskelee avoimen puolella ja osa-aikatöissä. Kyllähän se säätöä ja juostua vaatii molemmilta mutta koskaan ei sellaista aikaa ole, jolloinka ei jotain ole esteenä. Raskaus ei välttämättä heti ala, ja jos alkaa niin kyllä siinä vielä 9 kk menee. Keskustelkaa ja pohtikaa, ei se vauva mikään maailmanloppu teidän tilanteessanne olisi.

Vierailija

Niin ja sitten kun valmistuu ja hyvä työ niin ei ole hyvä hetki kun vasta aloittanut kokoaikatyössä. Aika kuluu ihan pirun äkkiä.

Ottakaa myös huomioon ikänne siinä vaiheessa kun lapsenne on teini.
Kyl se on varmaan kivaa kuuskymppisenä paimentas teiniä (tai teinejä)

Ymmärtäisin pohdinnat, jos talous ois epävakaa mutta teillä sitä ei ole.

Naisen hedellmällisyys alkaa laskemaan 25 vuoden jälkeen, se on vaan kylmä fakta. Jyrkemmin laskee sit +35

Vierailija

Vauva kuitenkin syntyy 9kk plussasta, ja jos käytössä on ollut hormonaalinen ehkäisy niin tuskin plussa tulee ensimmäisistä kierroista edes

Vierailija

Komppaan tuota ikiäriskitaulukkoon tutustumista ja oman tunteiden ja kropan kuuntelua.
LISÄKSI:Monilla on luonteenpiirteenä jahkailu tai päättämättömyys, erityisesti elämän isohen "peruuttamattomien" asioiden kanssa. Tällainen henkilö ei ole vuoden päästä yhtään valmiimpi tekemään päätöstä. Hän lykkää asiaa tulevaisuuteen, kunnes herää vihoviimeisellä hetkellä, jolloin saattaa olla hyvinkin mahdollista, että lapsihaavetta ei voi enää toteuttaa.

Vierailija

Kylli9754 kirjoitti:
Itse sain 2 lasta opistojen aikana, me molemmat vanhemmat opiskelimme. Oli helppo opiskella ja olla vanh. vapaalla. Ihan paras päätös. Nyt lapset aikuisia ja omillaan ja me "nuoria" eikä ikäloppuja, kuten osa lastemme koulukavereista. Suosittelen!
tämä särähtää aina korvaan. Minusta on kivaa olla vielä teinien äiti t. Yks ikäloppuvanhempi 54v. Niiden lastenne koulukavereiden vanhemmatkin tykkää varmaan olla omille lapsilleen juuri oikeanikäisiä vanhempia. Suvaitsevaisuus muiden ratkaisuille ei ainakaan ole sinulla vielä kasvanut vuosien varrella

Vierailija

Meillä vaimo vetosi aina siihen ja tähän, mitä pitäisi olla saavutettuna ennen lasten yrittämistä: opinnot valmiiksi, molemmilla vakityö jne. Aikaa vain kului ja uusia tavoitteita tuli. Nyt kun on vähän niin kuin liian myöhäistä tulee sitten sitä, että "eihän me koskaan edes olla lapsia haluttu".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kylli9754 kirjoitti:
Itse sain 2 lasta opistojen aikana, me molemmat vanhemmat opiskelimme. Oli helppo opiskella ja olla vanh. vapaalla. Ihan paras päätös. Nyt lapset aikuisia ja omillaan ja me "nuoria" eikä ikäloppuja, kuten osa lastemme koulukavereista. Suosittelen!
tämä särähtää aina korvaan. Minusta on kivaa olla vielä teinien äiti t. Yks ikäloppuvanhempi 54v. Niiden lastenne koulukavereiden vanhemmatkin tykkää varmaan olla omille lapsilleen juuri oikeanikäisiä vanhempia. Suvaitsevaisuus muiden ratkaisuille ei ainakaan ole sinulla vielä kasvanut vuosien varrella

Sinusta varmaan on kiva olla mummoäiti, mutta takaan etteivät lapsesi ole samaa mieltä. Isovanhemmilta näyttävät ja vaikuttavat vanhemmat ovat lapsille häpeilyn aihe.

- ohis

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat