Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (361)

Barbapörrö

Hei ap, teit ihan oikein! Nyt tyttäresi tietää, että pidät hänen puoliaan ja ehkä muistaa sen myöhemminkin. Ymmärrän, että oman ikääntyvän (ja periaatteessa hyvää tarkoittavan) äidin mielen pahoittaminen ei tunnu kivalta, mutta minkäpä tuolle voi. Minunkin on pitänyt valita puoleni, kun tytär 13v halusi sävyttää hiukset, ja tiesin oman äitini saavan asian tiimoilta paskahalvauksen, koska kaikki meikkaaminen yms on syntiä. No, vaikka haluankin olla äitiini hyvissä väleissä, valitsin puolustaa tyttäreni oikeutta päättää omasta kehostaan ja tukea hänen kasvuaan. Kohautin vain olkiani ja totesin, että tämmösiä nää teinit vaan on. Asia käsitelty.

Minulle ostettiin harvoin vaatteita, enkä saanut päättää itse niistä. Kadehdin ysärin alussa kun serkulle tilattiin Anttilan ja Elloksen kuvastoista kivoja vaatteita ja varsinkin farkkutakki, ai että. Minulle ostettiin tuulitakki ja törkeän kalliit Eccon kävelykengät, joita en koskaan kehdannut käyttää, koska elettiinhän bootsien ja maihareiden aikakautta. Kiittämätöntä ehkä ja kamalaa rahan tuhlausta, mutta kyllä aikuisten pitäisi ymmärtää miten isoja juttuja nää on lapsen elämässä. Kiusataan jos joku huomaa, että häpeilet erilaisuuttasi.

Miten siinä sitten kävi? Saiko tyttö ne haluamansa tavarat vai ostiko mummo toiset?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kun lapseni oli vauva, eräs köyhä sukulaiseni innostui ostelemaan alennusmyynneistä vauvalleni vaatteita, jos sattui muutamalla eurolla saamaan. Melkein viikoittain nähtiin ja melkein joka kerta hän toi jonkin vaatteen, mutta melkein liian pieniä. Minua harmitti hänen puolestaan, kun hänellä ei ollut liikaa rahaa muutenkaan, mutta hän innostui aina ostamaan, jos jotain sai halvalla. Yritin sanoa, että ei tarvi ostaa, tai koko kannattaisi olla isompi, niin hän sanoi, että hän haluaa, että vaatetta voi käyttää heti, eikä vasta sitten kun vauva kasvaa. Sitä yhtä kokoa isompaakin olisi voinut käyttää heti, mutta pitempään.

Monta vuotta myöhemmin satuimme törmäämään kaupassa joululahjaostosten merkeissä. Hän innoissaan esitteli jotain lelua, jota oli ostamassa koululaiselleni. Sanoin, että lapseni ei enää leiki tuollaisilla. Onneksi uskoi, ja osti erään mieluisemman jutun, joka oli muistaakseni halvempikin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin vimma isovanhemmilla on ostaa turhaa tavaraa ja syöttää makeaa?

ToivottaJos te ette pysty tai osaa viettää aikaa lapsenlapsenne kanssa, niin älkää ainakaan tuolla tavalla sitä yrittäkö korvata.


Mummot lukee satuja ja vievät luontoon ja opettavat lapsenlapsensa tunnistamaan puut.pensaat ja kasvit. Leivotaan yhdessä ja opetellaan tekemään salaattia ja vaikka pitsaa ja hampurilaisia. Jätetään lasten vaatteet sun muut vanhempien vastuulle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Opeta tyttöä ilmaisemaan OMA mielipide ystävällisesti.

On valitettavasti olemassa ihmisiä jotka antavat piupaut muiden mielipiteille, varsinkin jos ne esitetään ystävällisesti.

Nimim sellaisen aikuinen tytär

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aika jännä kyllä, nämä mummit. Ikinä mitään ei osaa tehdä oikein. Jos lapsen antaa valita ihan mitä haluaa, niin vanhemmat moittivat että miksi tuommoista on ostettu, voisit mummi vähän käyttää älyäsi ja katsoa ettei tyhmyyksiä tehdä. Jos yrittää ohjata, niin sitten sanotaan että mikset anna lapsen itse päättää.

Semmoinen mummi olisi paras, joka piutpaut välittää lapsenlapsista, ei vie lahjoa, ei tarjoa ruokaa, ei ota hoidettavaksi, ei kutsu jouluna kylään. Pärjätkööt omillaan kun ei mikään kelpaa. 

Tai sitten äiti tuntee lapsensa ja tietää, millaisista vaatteista tämä tykkää. Ehkäpä he ovat jutelleet asiasta jo aiemmin? Mummo ilmeisesti haluaa pikkuprinsessansa pysyvän aina pienenä eikä ymmärrä, että tietyssä iässä vuosi muuttaa lasta paljon. Jos sinä olet oikeasti isoäiti ja olet oikeasti tuota mieltä, niin hirvittävän lapsellinen ja itsekäs olet, loukkaannutkin verisesti pienestä.

Vierailija

Pitkät plörinät näinkin pienestä asiasta.  En kyllä lukenut kuin ensimmäisen ja viimeisen sivun.   

Minäkään en saanut pienenä enkä vielä isompanakaan itse valita koskaan mitään.  Äiti valitsi kaikki ja aina niitä, mitä en itse halunnut.  Muutenkaan kun vaatteita ei saanut kuin aniharvoin, niin niistäkin piti tulla aina paha mieli.  Ainoan kerran kun sain sellaiset kuin halusin, oli se, kun käytiin isän kanssa ostamassa minulle talvikengät.  Silloin oli muotia kippurakärkiset nahkasaapikkaat, se joka on ollut 12-vuotias joskus v. 1964, muistaa ne varmasti.  Halusin ja sain ne, vaikka ne ei olleet edes halvat, mikä oli yleensä se kriteeri, millä minulle vaatteita hankittiin.  Kotona äiti nosti kauhean melun, että tuommoiset kamalat, kuka noita käyttää!  Ei ollut katsellut ympärilleen ja nähnyt, kuinka ne oli suositut juuri silloin.  Jos äidin kanssa olisin mennyt ostoksille, en olisi niitä saanut.

Onneksi nykyajan vanhemmat ymmärtää jo lapsenkin mielen päälle, joten ap vain ostamaan lapselleen ne vaatteet ja tarvikkeet, mitä lapsi haluaa ja sillä siisti.  Mummoille kannattaa sanoa, että antavat vaikka rahana, jos haluavat lasta muistaa.  Minullakin on lapsenlapsia ja myönnän, että mitään en enää osaisi heille ostaa, korkeintaan jonkun t-paidan tai sukat (ovat kaikki poikia).  

Vierailija

Osta mummille joku ”ehana” paita, vaikka käännettävillä glittereillä kakka-emojeja. Vaadit laittamaan päälle. Ja jos mummo ei pidä sitä jatkossa, esitä loukkaantunutta. Joka kerta kysyt, onko pitänyt paitaa. No, ei se mitään viestiä siinä älyä, mutta ehkä sinä ja lapsesi jaksatte paremmin mummin päsmäröintiä, kun muistatte näyn mummista kakkiemojipaidassa.

Vierailija

Meillä molempien isovanhemmat kovia ostelemaan vaatteita lapsillemme. Kelpaisivat kyllä, mutta joka ikinen kerta ostavat liian pieniä! Anopille ei mene millään perille, ettei voi ostaa samaa kokoa kuin viime vuonna. Ja kysyisi kun on jossain, että onko oikea koko! Lisäksi leikkaa laput irti, ettei voi vaihtaa. Omille vanhemmille annoin viimeksi yhdet housut mukaan ja sanoin, että tällaiset ja kirjoitin koon paperille. Käskin antamaan myyjälle. Ostivat kolmet housut tismalleen oikeaa kokoa.

Vierailija

meillä mummilla on ollut tapana, tullessamme kylään, ihan ensimmäiseksi eteisessä, katsella minun ja lapsen vaatteet. Kommentit sisältävät jonkin ihkun, sanomattoman viestin. ”Ai tuommoinen paita”. Joskus jää siihen mutta usein jatkuu näin. ”Paljonko maksoi”. ”25 euroa, jaa... onpas sitten ollutkin”. ”Saako niistä internet-kaupoista minkäänlaista laatua”. Eli ihku torjunta heti kättelyssä ja jopa ennen sitä.

Nykyään sanon, että maksoi mitä maksoi, lapsi tykkäsi tästä printtipaidasta. Se on auttanut, etten lähde selittelemään ja ”pyytelemään anteeksi” valintojamme.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
meillä mummilla on ollut tapana, tullessamme kylään, ihan ensimmäiseksi eteisessä, katsella minun ja lapsen vaatteet. Kommentit sisältävät jonkin ihkun, sanomattoman viestin. ”Ai tuommoinen paita”. Joskus jää siihen mutta usein jatkuu näin. ”Paljonko maksoi”. ”25 euroa, jaa... onpas sitten ollutkin”. ”Saako niistä internet-kaupoista minkäänlaista laatua”. Eli ihku torjunta heti kättelyssä ja jopa ennen sitä.

Nykyään sanon, että maksoi mitä maksoi, lapsi tykkäsi tästä printtipaidasta. Se on auttanut, etten lähde selittelemään ja ”pyytelemään anteeksi” valintojamme.


Hirveä juntti. Toisilla ihmisillä järkeä ei ole kuin materiaalista ja muista ihmisistä puhumiseen. Nää samat luulee, että mitä vaan voi kommentoida, jos ollaan ns. tarpeeksi tuttuja. Hyvää sanottavaa vaan ei koskaan löydy. Aina arvostelemassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kauheaa, jos kouluikäiset ei enää leiki.

Omani leikki 6 luokan loppuun asti. Seiskan syksyllä lopetti. (mutta pari luokkakaveria leikki tuolloin vielä hevosia koulun pihalla koko vuoden. Omani ei kehdannut enää pariin vuoteen myöntää leikkivänsä)

Tuo on myös ihan yksilöstä kiinni eikä pelkästään ajan henki. Itse lopetin leikkimisen tosi aikaisin (jouduin kasvamaan kotioloissa henkisesti aika varhain aikuiseksi, monella varhaiskypsällä kaverillani oli samoin) mutta esim. siskoni leikki paljon pidempään ja hänen kaverinsa olivat myös lapsellisempia. Siskollani myös kaikki kotibileet, alkoholikokeilut ym. teinien jutut tulivat myöhemmin. Lapset ja nuoret kypsyy eri tahtia, ei murrosikä ala kaikilla samaan aikaan eikä murrosikäistä ole mitään järkeä painostaa leikkimään vaikka leluilla pidempään kun luontaisesti kiinnostaa...

Vierailija

rarehanu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista lounasta ei ole :D.

Ostakaa itse penaalinne ja vaatteenne niin saatte mieluiset.

Juuri näi, se joka maksaa tekee myös lopullisen päätöksen mistä makaa.

Siinä tapauksessa kannattaa ostaa vain itselleen, eikä tyrkyttää tarpeettomia ostoksiaan muille. Ei niitä kukaan halua. Noin itsekkään ihmisen kannattaa muutenkin pysytellä omissa oloissaan, eikä tuppaantua ainakaan lasten lähelle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin vimma isovanhemmilla on ostaa turhaa tavaraa ja syöttää makeaa?

ToivottaJos te ette pysty tai osaa viettää aikaa lapsenlapsenne kanssa, niin älkää ainakaan tuolla tavalla sitä yrittäkö korvata.


Mummot lukee satuja ja vievät luontoon ja opettavat lapsenlapsensa tunnistamaan puut.pensaat ja kasvit. Leivotaan yhdessä ja opetellaan tekemään salaattia ja vaikka pitsaa ja hampurilaisia. Jätetään lasten vaatteet sun muut vanhempien vastuulle.

Juuri näin! :)

Terveisin mummo, 62v.

Vierailija

Aikoinaan minä ostin pojalle uutena kaikki 15 kirjaa pitkän matikan plus kaikki kurssit fyke . Enkku ja ruotsi plus pakolliset kirjat. Biologia tietenkin kaikki kurssit. Penaalia en ostanut.

Vierailija

Oma isoäitini oli samanlainen. Halusi viedä minut ostoksille, mutta ostamaan vaatteita ym., joista itse piti. Rahaa hänellä riitti kyllä. Hänellä oli myös tapana osoittaa ”paheksuntaansa” kommentoimalla. Hiukset olivat rumat auki, olisi pitänyt olla letit jne. Tätini oli siinä mielessä samanlainen, että koskaan ei ajatellut, mistä minä pitäisin lahjaa ostaessaan, vaan joka vuosi sain skottiruutuhameen ja neuleliivin tai vastaavan. Omat vanhempani eivät olleet samalla tavalla varakkaita kuin tätini, joten kyllähän se lapsena harmitti, kun olisi ollut mahdollisuus saada lahjana kivoja vaatteita, mutta kun ei niin ei.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
meillä mummilla on ollut tapana, tullessamme kylään, ihan ensimmäiseksi eteisessä, katsella minun ja lapsen vaatteet. Kommentit sisältävät jonkin ihkun, sanomattoman viestin. ”Ai tuommoinen paita”. Joskus jää siihen mutta usein jatkuu näin. ”Paljonko maksoi”. ”25 euroa, jaa... onpas sitten ollutkin”. ”Saako niistä internet-kaupoista minkäänlaista laatua”. Eli ihku torjunta heti kättelyssä ja jopa ennen sitä.

Nykyään sanon, että maksoi mitä maksoi, lapsi tykkäsi tästä printtipaidasta. Se on auttanut, etten lähde selittelemään ja ”pyytelemään anteeksi” valintojamme.


Minun äitini on JUST EIKÄ MELKEIN tuollainen! Kyse siis minun vaatteistani (olen aikuinen liki kolmekymppinen ihminen). Aina jää eteiseen pyörimään ja nostelee kenkiä ja katselee ja mutisee "ai tämmöset, juu juu". Sitten siirtyy eteisen vaatekaappiin "ai olet taas ostanut uuden takin... Jos tykkää tuollaisista" ja sitten se peruskyssäri "Mitä maksoi" ja yleensä hinta kauhistuttaa ja mietityttää hinta-laatusuhde. En siis tosiaan ostele mitään monien satojen eurojen ökyvaatteita...

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat