Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Ei ole miesten hommaa synnytyksessä mukana oleminen - sen verran isosta asiasta on kyse, kun uutta elämää synnytetään maailmaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tämä sai minut inhoamaan miehiä entistä enemmän. Ja miksi niitä vauvoja pitää tuntea miehenkin iholle, ei vauva tarvitse isää, voi traumatisoida lasta lisää. 

Mikä saa ihminen jättämään tälläisen inhottavan viestin? Sinun ei tarvitse miesten kanssa olla jos ne niin sinua ärsyttää.

Vierailija

Nyt varmaan kohta joku asiantuntijalääkäri syöksyy lässyttämään jotain myötätuntoista.

Kun viime viikolla selitettiin akkojen horinaksi koko synnytysväkivalta.

Ja on kyllä traumaattista jos miehen ennen niin kiltti vaimo kivuissa suorastaan tiuskii. Tiuskii. Nyt ero vireille.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En tule koskaan ymmärtämään, mitä miehet tekevät synnytyksessä. Elleivät ole itse synnyttämässä, siis. 

Turha odottaa tukea sitten missään jos tuki ei kelpaa synnytyshuoneessa. Näyttävästi ei naiset eivät arvosta miehiä enää.

Vierailija

Minulle suurin tuki ja turva on ollut rakas mieheni jokaisessa synnytyksessä. Ihana kun hän on halunnut mukaan tulla.
Eikä ole miehellä mennyt halut seksiinkään synnytyksen vuoksi.

Sektio ja 3x alateitse koettu yhdessä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Sektion aikana pidin häntä kädestä kiinni ja silittelin päätä. Mitä enemmän verta valui lattialle, sitä varmempi olin, että kaikki on hyvin silittelin päätä."

Kaikki hyvin jos verta valuu lattialle? Ei kyllä kuulosta hyvältä. Vai onko se normaali ilmiö sektiossa? En tiedä ku ei oo kokemusta sektiosta...

Ja mitä enemmän verta valuu, sen parempi... 🤔 Mitenköhän heikossa kunnossa äiti tämän jälkeen oli. Huh.

Mulla olis synnytys kuukauden sisällä ja nyt rupes jännittämään, miten menee. 😬

Älä lue tälläisiä höpöhöpö-kommenttipalstoja! Täällä (valitettavasti) kommentoi usein ne suurimmat pelottelijat, niin kuin tästäkin ketjusta näkee. Omani ja puolisoni fiilikset olivat synnytyksestä erinomaiset, ja puolisoni sanoin "tännehän vois tulla pian uudelleen". Tsemppiä synnytykseen! You can do it nainen!!

siis no joo

Muuan mielipide kirjoitti:
Minun mieheni ei ollut läsnä synnytyksessä kuin ihan alkuvaiheessa supistusten aikaan, ja se oli loistava ratkaisu. En missään nimessä haluaisi, että mieheni näkisi minut siinä tilassa. Miksi pitäisi, kun ei hänestä olisi ollut mitään apua kuitenkaan? Aina muutenkin yritämme molemmat olla toisen edessä parhaimmillamme, panostamme erityisesti kotona ulkonäköön, toisen huomioimiseen ja erotiikkaan ym. Miksi rikkoa tämä kuva synnytyksellä?

Joskus jotkut sanovat, että ai te siis aina teeskentelette kotonakin. Ei, vaan me haluamme olla ulkoisesti parhaimmillamme toisillemme. Sen sijaan henkisesti olemme auki ja rehellisiä, läheisiä. Tuntuu että monissa suhteissa on toisin päin: ulkoisesti ollaan raadollisen rehellisiä, henkisesti sulki.

                                                                                                                                                                                                                                                          Onpa huvittavaa teeskentelyä,mitenköhäm vauvan imetys ynm.ovat sujuneet,entä äidin synnytyksen jälkeinen vuoto,tikit jne.Ja onko joku muu hoitanut vauvaa kuin tuo äiti.

Vierailija

Just olin kk sitten mukanana synnytyksessä ja siinä ei kyllä ollut mitään mukavaa. Ennen oli paremmin kun miehet ei edes saaneet olla mukana vaikka olisivat halunneet.

Isäni oli baarissa kaljalla kun synnyin ja äitini soitti sinne baarimikolle ja pyysi kertomaan että poika tuli.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tämä sai minut inhoamaan miehiä entistä enemmän. Ja miksi niitä vauvoja pitää tuntea miehenkin iholle, ei vauva tarvitse isää, voi traumatisoida lasta lisää. 

😂😂😂😂 joo vauvat syntyy nappia painamalla, ei mitään miehiä tarvita siihen prosessiin.

Vierailija

Mun miehen kommentit esikoisen synnytyksestä:

1. Pitkäveteistä odottelua siihen asti että alettiin ponnistamaan, eli varsinainen synnytys vasta alkoi (itsekin miellän että se ponnistaminen vasta on sitä synnyttämistä, supistusten kestäminen on vaan sitä odottelua ja puuskuttamista...). Ponnistus kesti 29 minuuttia ja poika oli ulkona. Ponnistuksesta viimeiset 5-10 minuuttia olivat vasta sitä vaihetta joka oikeasti otti kipeää, joten miehellekään ei kuulemma erityisesti traumoja jäänyt kun minä vasta siinä lopussa vähän enempi vaikeroin, enkä koko aikaa kiljunut kuin hyeena.

2. Napanuora oli yllättävän jäntevää/sitkeää materiaalia leikattavaksi.

3. Repeymien vuoksi mua kursittiin kasaan aika kauan, ja muhun sattui se tikkaaminen aika paljonkin. Mies kommentoi jälkeenpäin että tikkaava lääkäri näytti vähän kovakouraiselta. Ja siltä se kyllä tuntuikin. Jälkeenpäin on keskusteltu että olisi ehkä pitänyt kysäistä kätilöltä, että oliko lääkäri kovakouraisen oloinen, vai pitääkö siinä tikatessa olla ronskit otteet että voidaan olla varmoja että tikit pitää?

Vielä loppujen lopuksi kokonaisuudesta olen mieheltä kysynyt, että ei kuulemma jäänyt traumoja. Mulle jäi varmasti enemmän traumoja noiden repeymien vuoksi, kun paraneminen kesti yli puoli vuotta, ja sitten vasta yritettiin varovasti ekoja kertoja seksiä, ja silti ensimmäiset 3 seksikertaa olivat hieman kivuliaita... Eli aika hitaasti pääsee normaaliin elämään kiinni jos tulee repeymiä enempi.

Nyt toinen lapsi tuloillaan ja minä en toivo mitään muuta kuin vähemmän repeymiä. Sitä varmaan mieskin toivoo :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mun miehen kommentit esikoisen synnytyksestä:

1. Pitkäveteistä odottelua siihen asti että alettiin ponnistamaan, eli varsinainen synnytys vasta alkoi (itsekin miellän että se ponnistaminen vasta on sitä synnyttämistä, supistusten kestäminen on vaan sitä odottelua ja puuskuttamista...). Ponnistus kesti 29 minuuttia ja poika oli ulkona. Ponnistuksesta viimeiset 5-10 minuuttia olivat vasta sitä vaihetta joka oikeasti otti kipeää, joten miehellekään ei kuulemma erityisesti traumoja jäänyt kun minä vasta siinä lopussa vähän enempi vaikeroin, enkä koko aikaa kiljunut kuin hyeena.

2. Napanuora oli yllättävän jäntevää/sitkeää materiaalia leikattavaksi.

3. Repeymien vuoksi mua kursittiin kasaan aika kauan, ja muhun sattui se tikkaaminen aika paljonkin. Mies kommentoi jälkeenpäin että tikkaava lääkäri näytti vähän kovakouraiselta. Ja siltä se kyllä tuntuikin. Jälkeenpäin on keskusteltu että olisi ehkä pitänyt kysäistä kätilöltä, että oliko lääkäri kovakouraisen oloinen, vai pitääkö siinä tikatessa olla ronskit otteet että voidaan olla varmoja että tikit pitää?

Vielä loppujen lopuksi kokonaisuudesta olen mieheltä kysynyt, että ei kuulemma jäänyt traumoja. Mulle jäi varmasti enemmän traumoja noiden repeymien vuoksi, kun paraneminen kesti yli puoli vuotta, ja sitten vasta yritettiin varovasti ekoja kertoja seksiä, ja silti ensimmäiset 3 seksikertaa olivat hieman kivuliaita... Eli aika hitaasti pääsee normaaliin elämään kiinni jos tulee repeymiä enempi.

Nyt toinen lapsi tuloillaan ja minä en toivo mitään muuta kuin vähemmän repeymiä. Sitä varmaan mieskin toivoo :D

Eipä osannut mies pitää lapsensa äidin puolia.

IHMISTÄ EI SAA TIKATA ILMAN PUUDUTUSTA.

TK -75

Esikoistani synnyttäessä lääkäri "testasi" häntäluun myötäävyyttä. Napsahti poikki kovaan ääneen. Onneksi olin epiduraalipuudutuksessa, enkä sitä tuntenut ennen puudutuksen tehon loputtua. Näitä sattuu, synnytyksessä kaikki mahdollista, mutta voi silti olla ainutlaatuinen kokemus, kuten ainakin meille. Hetkeäkään en antaisi pois❤

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat