Kommentit (20)

Vierailija

Muistan kun esikoisen synnyttyä avauduin ystävälle kuinka raskasta oli kun vauva itki jatkuvasti ja ei nukkunut kuin pienissä pätkissä. Olisin kaivannut myötätuntoa tai toivoa siitä, että paremmaksi se muuttuu. Sen sijaan sain neuvon nauttia siitä hetkestä, kun se aika menee niin pian ohi.

Myöhemmin selvisi, että lapsella oli
refluksitauti, jonka takia vauvavuosi muuttui poikkeuksellisen raskaaksi. Ystävän kommentti ei tuntunut hyväntahtoiselta, vaan vähättelevältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ja ystävällä olisi pitänyt olla kristallipallo, josta olisi nähnyt refluksitaudin?

Mitä sen ystävän olisi pitänyt sanoa? Tsemppihali?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ja ystävällä olisi pitänyt olla kristallipallo, josta olisi nähnyt refluksitaudin?

Mitä sen ystävän olisi pitänyt sanoa? Tsemppihali?

Se että sanoo toiselle, että koitapa nyt vaan nauttia, kun toinen on juuri avautunut arjen raskaudesta on vähän kuin sanoisi tsemppihali.

Molemmat viestittää sitä, että toinen valittaa turhasta. Vaikka ei olisi ollut refluksia, niin se on typerä kommentti.

Vierailija

Tän tajuaa vasta, kun on useampi lapsi. Ekan kohdalla kaikki oli niin fataalia ja kamalan hankalaa, toisen kohdalla osasi jo relata ja tiesi, että kohta helpottaa, ja kolmas oli pelkkää nautintoa, koitti ottaa joka hetkestä onnen irti <3 Ja nyt se kuopus on jo iso sälli...

Mutta ymmärrän että ekan kohdalla ei kukaan asiaa tajua, en minäkään. 

Tsemppiä ap, jaksamista!

Vierailija

Hyödyttömämpiä neuvoja on varmasti tuhansia!

Liian harva äiti tai isä pysähtyy nauttimaan lapsensa lapsuudesta ja niistä muutamasta vuodesta, jolloin lapselle kaikki on uutta. Ehei, pitää rynnätä sen 3v:n kanssa etelänlomalle ja ravintolaan ja tapahtumiin ja ties mihin ja sitten pettyä, kun ei se lapsi osannutkaan olla kuin ihmisen ajatus ja pissasi housuunsa (kun vanhemmat ei osanneet lukea lastaan ja tajunneet viedä vessaan ajoissa). Siihen lapseen ladataan niin kamala määrä odotuksia ja toiveita, että ne eivät yksinkertaisesti voi kaikki toteutua! Mutta ei se tee siitä vauva- ja taaperoajasta huonoa, se kertoo vain vanhemmasta, joka haluaa koko ajan eroon nykyhetkestä.

En sano kenellekään valittajalle, että nauti vauva-ajasta. Sanon paljon tylymmin, että tee asialle jotain, jos se ei sinua miellytä. Etsi syy sille, että lapsi valvottaa, vaihda mies kotitöitä tekevään, hanki ajokortti jne. Ongelmana on se, että on helpompi valittaa elämistään kuin tehdä sille jotain.

Vierailija

"Lapset ovat vain hetken pieniä" - onneksi. Minä nautin suunnattomasti, kun lapseni kasvavat ja ovat koko ajan omatoimisempia. Nuorin lähtee syksyllä kouluun.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tän tajuaa vasta, kun on useampi lapsi. Ekan kohdalla kaikki oli niin fataalia ja kamalan hankalaa, toisen kohdalla osasi jo relata ja tiesi, että kohta helpottaa, ja kolmas oli pelkkää nautintoa, koitti ottaa joka hetkestä onnen irti <3 Ja nyt se kuopus on jo iso sälli...

Mutta ymmärrän että ekan kohdalla ei kukaan asiaa tajua, en minäkään. 

Tsemppiä ap, jaksamista!

Minkä tajuaa? Minulla on useampi lapsi ja se on vain alleviivannut sitä kuinka raskasta meillä oli ekan kanssa. Muiden kanssa on ollut niin helppoa.

On tässä muutakin elämässä nähty kuin vauvan refluksitauti, mutta sen olen tajunnut, että vaikka jonkun koettelemukset kuulostaisivat omaan korvaan vähäisiltä, osaan silti osoittaa myötätuntoa.

T.ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tän tajuaa vasta, kun on useampi lapsi. Ekan kohdalla kaikki oli niin fataalia ja kamalan hankalaa, toisen kohdalla osasi jo relata ja tiesi, että kohta helpottaa, ja kolmas oli pelkkää nautintoa, koitti ottaa joka hetkestä onnen irti <3 Ja nyt se kuopus on jo iso sälli...

Mutta ymmärrän että ekan kohdalla ei kukaan asiaa tajua, en minäkään. 

Tsemppiä ap, jaksamista!

Meidän esikoinen oli helppo vauva ja ajattelin että toisen kanssa on vieläkin helpompaa koska osaan jo asiat, mutta toisin kävi. Kuopus ei nukkunut yöllä eikä päivällä, kaiken hereillä oloajan viihtyi vain sylissä, ensimmäiset puoli vuotta. Olin niin väsynyt että aamulla ensimmäinen tunne oli että olisipa ilta että pääsisin nukkumaan. Siinä kohtaa on nautinto kaukana. Nyt lapset on teinejä niin ah, mä nautin.

Vierailija

Ainoa mistä lapsen kanssa "nauttii" on se, kun lapsi kasvaa ja kehittyy. Ei se huutava vauva tai raivoava leikki-ikäinen mitään nautintoa tuo. Kävelyn oppiminen, omatoimisuuden lisääntyminen, lukemaan oppiminen, siinä esimerkkejä iloittavia asioita.

Vierailija

Meillä oli huomattavasti helpompaa, kun kuopus syntyi. Ja tää ei todellakaan johtunut siitä, että olisin ottanut jotenkin rennommin kun esikoisen kanssa, vaan yksinkertaisesti siitä että kuopus oli ylihelppo tapaus. Nukkui ja söi, koko ajan tyytyväinen.

Lapset on tosi erilaisia. Vaikka esikoisen vauva-ajasta on jo yli 10 vuotta, muistelen sitä aikaa edelleen kauhulla. Aika ei ole kullannut muistoja. Toiset vauvat on vaan haastavampia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyödyttömämpiä neuvoja on varmasti tuhansia!

Liian harva äiti tai isä pysähtyy nauttimaan lapsensa lapsuudesta ja niistä muutamasta vuodesta, jolloin lapselle kaikki on uutta. Ehei, pitää rynnätä sen 3v:n kanssa etelänlomalle ja ravintolaan ja tapahtumiin ja ties mihin ja sitten pettyä, kun ei se lapsi osannutkaan olla kuin ihmisen ajatus ja pissasi housuunsa (kun vanhemmat ei osanneet lukea lastaan ja tajunneet viedä vessaan ajoissa). Siihen lapseen ladataan niin kamala määrä odotuksia ja toiveita, että ne eivät yksinkertaisesti voi kaikki toteutua! Mutta ei se tee siitä vauva- ja taaperoajasta huonoa, se kertoo vain vanhemmasta, joka haluaa koko ajan eroon nykyhetkestä.

En sano kenellekään valittajalle, että nauti vauva-ajasta. Sanon paljon tylymmin, että tee asialle jotain, jos se ei sinua miellytä. Etsi syy sille, että lapsi valvottaa, vaihda mies kotitöitä tekevään, hanki ajokortti jne. Ongelmana on se, että on helpompi valittaa elämistään kuin tehdä sille jotain.

Me ollaan tehty tuota kaikkea, oltu onnellisia kuin hullut, kaikki on ollut ihanaa <3 Eikä todellakaan mitään pakoa nykyhetkestä, vaan siihen sukeltamista. Harmi jos sinä et ole pystynyt, mutta ei se tarkoita, ettäkö me muut "pakoillaan". Kaikkea hyvää.

Vierailija

On toki aika tyhmää sanoa noin, jos toinen on juuri valittanut jaksamisongelmistaan.

Se on yhtä tyhmää kuin ylipäätään toisen ongelmin mitätöiminen ja vähättely.

MUTTA noin muuten se on itse asiassa ihan hyvä filosofia, joka tuppaa arkisten pikkumurheiden keskellä unohtumaan. Että tosiaan, se pikkulapsivaihe menee loppupelissä ja pidemmällä katsannolla ohi todella nopeasti ja sitten sitä vanhempana kaipaa kaihoisasti. Uskokaa tai älkää!

Kuten sanottua, ei sitä silti pidä kenellekään tyrkyttää, kun tällä on lapsi viidettä päivää Rota-ripulissa ja äidillä itselläänkin pukkaa oireita...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On toki aika tyhmää sanoa noin, jos toinen on juuri valittanut jaksamisongelmistaan.

Se on yhtä tyhmää kuin ylipäätään toisen ongelmin mitätöiminen ja vähättely.

MUTTA noin muuten se on itse asiassa ihan hyvä filosofia, joka tuppaa arkisten pikkumurheiden keskellä unohtumaan. Että tosiaan, se pikkulapsivaihe menee loppupelissä ja pidemmällä katsannolla ohi todella nopeasti ja sitten sitä vanhempana kaipaa kaihoisasti. Uskokaa tai älkää!

Kuten sanottua, ei sitä silti pidä kenellekään tyrkyttää, kun tällä on lapsi viidettä päivää Rota-ripulissa ja äidillä itselläänkin pukkaa oireita...

Missä vaiheessa sitä kaipaa? Mun lapsi nyt tosiaan 12-vuotias enkä ole vielä kertaakaan kaivannut pikkulapsiaikaa. Se oli elämäni hirveintä aikaa.

Nykyhetki taas on onnellinen ja toivon usein, että aika pysähtyisi. Olen enemmän isompien lasten ystävä.

Vierailija

"Jos saisin teidät vielä takaisin,
nutut narulle, vaipat tuuleen,
kaiken muun siirtäisin sivuun,
teidät syliini nostaisin, pitelisin pitkään."

Eeva Heilalan runosta Lapsille

Vierailija

Vauvat ovat ihania! Vauva-aika voisi kestää pari vuotta!

Sitten lapset voisivat mennä suoraan kouluun ja parin kouluvuoden jälkeen kirjoittaa ylioppilaiksi ja muuttaa pois kotoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyödyttömämpiä neuvoja on varmasti tuhansia!

Liian harva äiti tai isä pysähtyy nauttimaan lapsensa lapsuudesta ja niistä muutamasta vuodesta, jolloin lapselle kaikki on uutta. Ehei, pitää rynnätä sen 3v:n kanssa etelänlomalle ja ravintolaan ja tapahtumiin ja ties mihin ja sitten pettyä, kun ei se lapsi osannutkaan olla kuin ihmisen ajatus ja pissasi housuunsa (kun vanhemmat ei osanneet lukea lastaan ja tajunneet viedä vessaan ajoissa). Siihen lapseen ladataan niin kamala määrä odotuksia ja toiveita, että ne eivät yksinkertaisesti voi kaikki toteutua! Mutta ei se tee siitä vauva- ja taaperoajasta huonoa, se kertoo vain vanhemmasta, joka haluaa koko ajan eroon nykyhetkestä.

En sano kenellekään valittajalle, että nauti vauva-ajasta. Sanon paljon tylymmin, että tee asialle jotain, jos se ei sinua miellytä. Etsi syy sille, että lapsi valvottaa, vaihda mies kotitöitä tekevään, hanki ajokortti jne. Ongelmana on se, että on helpompi valittaa elämistään kuin tehdä sille jotain.

Kyllä minä olen nauttinut lasteni vauva ja pikku lapsi ajasta, vaikka etelän lomalle on "rynnätty" ja kivaa on ollut, en muuten koskaan ole kysynyt onko pissahätä, ovat kertoneet ja sitten on menty pissalle. Ihan on yhdessä ihmetelty niin muurahaiset kuin vähän eksoottisemmatkin elukat, ihan siinä hetkessä.
Mutta ei se poista sitä tosi asiaa, että välillä väsytti, tylsistytti tai että koti olisi kaivannut raivaajaa.
Minusta tuo nauti lasten pienenä olosta on ihan hyvä neuvo, silloin tehdään kotitöitä se mikä jaksetaan, hankitaan apua jos on mahdollisuus, syötetään valmisruokaa, jos ei muuhun riitä voimat, tärkeintä on ettei ajatus ole parasta on kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Miksi ihmeessä tuollaiset ihmiset edes hankkivat lapsia, ovatko he kuvitelleet, että lapsi on joku itsen jatko?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyödyttömämpiä neuvoja on varmasti tuhansia!

Liian harva äiti tai isä pysähtyy nauttimaan lapsensa lapsuudesta ja niistä muutamasta vuodesta, jolloin lapselle kaikki on uutta. Ehei, pitää rynnätä sen 3v:n kanssa etelänlomalle ja ravintolaan ja tapahtumiin ja ties mihin ja sitten pettyä, kun ei se lapsi osannutkaan olla kuin ihmisen ajatus ja pissasi housuunsa (kun vanhemmat ei osanneet lukea lastaan ja tajunneet viedä vessaan ajoissa). Siihen lapseen ladataan niin kamala määrä odotuksia ja toiveita, että ne eivät yksinkertaisesti voi kaikki toteutua! Mutta ei se tee siitä vauva- ja taaperoajasta huonoa, se kertoo vain vanhemmasta, joka haluaa koko ajan eroon nykyhetkestä.

En sano kenellekään valittajalle, että nauti vauva-ajasta. Sanon paljon tylymmin, että tee asialle jotain, jos se ei sinua miellytä. Etsi syy sille, että lapsi valvottaa, vaihda mies kotitöitä tekevään, hanki ajokortti jne. Ongelmana on se, että on helpompi valittaa elämistään kuin tehdä sille jotain.

Kyllä minä olen nauttinut lasteni vauva ja pikku lapsi ajasta, vaikka etelän lomalle on "rynnätty" ja kivaa on ollut, en muuten koskaan ole kysynyt onko pissahätä, ovat kertoneet ja sitten on menty pissalle. Ihan on yhdessä ihmetelty niin muurahaiset kuin vähän eksoottisemmatkin elukat, ihan siinä hetkessä.
Mutta ei se poista sitä tosi asiaa, että välillä väsytti, tylsistytti tai että koti olisi kaivannut raivaajaa.
Minusta tuo nauti lasten pienenä olosta on ihan hyvä neuvo, silloin tehdään kotitöitä se mikä jaksetaan, hankitaan apua jos on mahdollisuus, syötetään valmisruokaa, jos ei muuhun riitä voimat, tärkeintä on ettei ajatus ole parasta on kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Miksi ihmeessä tuollaiset ihmiset edes hankkivat lapsia, ovatko he kuvitelleet, että lapsi on joku itsen jatko?

Se olin minä, ja minusta tämä tosiaan on parasta; nyt vasta näen, että lapseni pärjää maailmalla. Olaan siis onnistuttu. Tämä on rusinat pullasta -aikaa, on lapsettoman vapaus ja se lapsi. Aikuisia lapsia ottaisin vaikka kuusi, valitettavasti ne täytyy tehdä itse. En tiennyt saavani erityisen, joten yhteen jäi. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat ihania! Vauva-aika voisi kestää pari vuotta!

Sitten lapset voisivat mennä suoraan kouluun ja parin kouluvuoden jälkeen kirjoittaa ylioppilaiksi ja muuttaa pois kotoa.


Mä voisin ottaa suoraan sellaisen 2-3-vuotiaan, joka puhuu, kävelee ja jolla on unirytmi. Vauva-aika oli rasittavinta, jatkuvaa käsityötä.

Väsynyt mutta onnellinen

Kyllähän se vähän näin on. Omalla asenteella on paljon tekemistä minkä tahansa tilanteen kanssa.

Itseä kyllä auttaa se ajatus, että lapset on vaan hetken pieniä. Kun meille syntyi toinen vauva lyhyellä ikäerolla, ajattelin oikeasti vain sitä, että vuoden ikäisenä se jo leikkii isomman kanssa ja kaikki on jo niin helppoa että tekee mieli hankkia kolmas :D Ja näin osoittauttuikin.

Mutta eka vauvavuosi oli esikoisen kohdallakin kamalaa. En tiennyt silloin vielä että milloin helpottaa, mutta tiesin, että joskus! Ja siihen asti tsemppasin ja ajattelin, että tämä hetki on nyt se hetki, joka merkitsee!

Sinä luot lapsellesi lapsuuden jota hän muistelee lämmöllä lopun ikäänsä (tai sitten ei). Joka päivästä löytyy jotain hyvää. Asenne ratkaisee.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat