Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (204)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Miten vaikeaa voi olla ”päättää kiinteiden aloittamisesta”.

Meillä on neljä lasta, molemmat ollaan miehen kanssa vaativissa ammateissa. Mutta ei ole koskaan käynyt mielessäkään tehdä ongelmaa tuommoisista arkisista asioista. Sen kun hoitelee hommat ja sillä sipuli.

Pystytkö päättämään mitä ruokaa laitat tänään tai mitä puet päälle, vai pitääkö miehen osallistua joka asiassa päätöksentekoon?


Ei se ole vaikeaa mutta jonkun se on tehtävä. Hämmentävää miten näissä keskusteluissa kerta toisensa jälkeen toistuu että jos nainen haluaisi miehen tekevän jotain niin "miten vaikeaa se voi olla" kun ei itse selviä, mutta kuitenkin niin vaikeaa ettei se mies voi edes osallistua saati hoitaa itse?

Pointti on juuri se, että niitä pieniä ja isoja päätöksiä on tehtävä aivan jatkuvasti ja lapsen myötä niitä tulee ämpäri kaupalla uusia. Oma arki menee paljolti rutiinilla, mutta ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla ne hyvin hyvin pienetkin päätökset on ensimmäisellä kerralla tehtävä muuten kuin rutiinilla. Ja niitähän riittää! Tämä kun yhdistetään mahdolliseen väsymykseen joka vaikuttaa päätöksentekokykyyn (joka sekin on kullakin yksilöllinen) on aika kohtuutonta jättää kaikki päätöksenteko toisen vanhemman harteille. Se vähän niin kuin tuhoaa sen yhteisen vastuunjaon ajatuksen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja äiti enkä silti oikein ymmärrä aloittajan ongelmaa. Jos käyn lapseni kanssa lääkärissä ja lääkäri kertoo, että allergiatestit voidaan tehdä nyt tai puolen vuoden päästä, niin jos mä haluan tietää vastaukset nyt, niin testit tehdään nyt. Voihan ne tehdä puolen vuoden päästä uudelleen, jos ensimmäisissä testeissä mitään allergiaa ei näy, mutta oireet kuitenkin jatkuvat. Kiinteiden aloitus....eipä käynyt mielessäkään kysyä miehen mielipidettä, aloitetaanko perunalla, banaanilla vai kenties avocadolla. Aloitin tosin vadelmalla, mutta en siitäkään kysynyt miehen mielipidettä.  Turvaistuimistakin ostetaan paras mahdollinen, johon on varaa. Ja mielipidettä kysytään sellaiselta, jolla on turvaistuimista kokemusta. Muutenkin lapsen tarvitsemista vaatteista ja muista tavaroista päättää se, kumpi ne käy ostamassakin. 

Ymmärrän sen, että jos kyse on jostain isommasta asiasta kuten vaikka lapsen sydänleikkauksesta, silloin puhutaan asiasta yhdessä, mutta silloinkin kuunnellaan ensisijaisesti lasta hoitavan lääkärin mielipidettä eikä kaksi maallikkoa ala tekemään keskenään mutuna päätöstä asiasta. 

Eli sinä selvität, mietit ja päätät yksin kaikki lapsenne asiat. Mikä on isän osuus lapsen elämässä?


En selvitä, mieti ja päätä kaikkia asioita. Kun mies käyttää lapsen lääkärissä, hän päättää. Kun mies ostaa lapselle talvikengät, hän päättää. Kun mies käy koulun vanhempainillassa, hän päättää, haluaako osallistua leirikoulukeräykseen rahalla vai leipomalla mokkapaloja. Meillä molemmat osaavat tehdä arkisia päätöksiä ihan itsekin.

Miksi ihmeessä sitten vertaat teitä ap:n perheeseen? Kun ap:n ongelmahan on juuri se, että hänen mies ei päätä mitään lapsen asioista vaikka ap pyytää että päättäisi. Sinun mies tekee itse arkisia päätöksiä lapseen liittyen. Ap:n mies ei.

Ap:n virhe on siinä, että juuri hän miettii ja selvittää. Hoitaa asioita. Ja sitten kysyy mieheltä, mitä pitäisi tehdä. Myös isä voi viedä lasta läääkäriin, käydä ostamassa tälle turvaistuimen, antaa lapselle ruokaa jne jne. Nk toisen käden tiedolla on mun mielestä aika tyhmääkin ottaa kantaa johonkin asiaan, jos ei kumpikaan ole asiantuntija asiassa. Lapsen kanssa lääkärissä käynyt on voinut ymmärtää jotain väärin tai unohtaa kertoa jotain, mikä saattaisikin olla asian kannalta tärkeää. 

Ap:n perheessä äidistä on tullut lapsen asiantuntija. Jos mies ennen lapsen syntymää oli kiinnostunut lapsen asioista, miksei hän käyttänyt lasta neuvolassa, lääkärissä jne? On aika tavallista, että äidit "omivat" lapsensa siten, että he haluavatkin hoitaa kaikki lapseen liittyvät käytännön asiat. Isät saavat toisen käden tietoa siitä, miten lapsi kehittyy, mitä lääkäri on tarkoittanut puhuessaan allergiatesteistä jne. Kun isä alkaa hoitaa näitä asioita vuorotelle äidin kanssa, isäkin tekee päätöksiä sen perusteella, mitä asiantuntijat ovat asiasta sanoneet. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja äiti enkä silti oikein ymmärrä aloittajan ongelmaa. Jos käyn lapseni kanssa lääkärissä ja lääkäri kertoo, että allergiatestit voidaan tehdä nyt tai puolen vuoden päästä, niin jos mä haluan tietää vastaukset nyt, niin testit tehdään nyt. Voihan ne tehdä puolen vuoden päästä uudelleen, jos ensimmäisissä testeissä mitään allergiaa ei näy, mutta oireet kuitenkin jatkuvat. Kiinteiden aloitus....eipä käynyt mielessäkään kysyä miehen mielipidettä, aloitetaanko perunalla, banaanilla vai kenties avocadolla. Aloitin tosin vadelmalla, mutta en siitäkään kysynyt miehen mielipidettä.  Turvaistuimistakin ostetaan paras mahdollinen, johon on varaa. Ja mielipidettä kysytään sellaiselta, jolla on turvaistuimista kokemusta. Muutenkin lapsen tarvitsemista vaatteista ja muista tavaroista päättää se, kumpi ne käy ostamassakin. 

Ymmärrän sen, että jos kyse on jostain isommasta asiasta kuten vaikka lapsen sydänleikkauksesta, silloin puhutaan asiasta yhdessä, mutta silloinkin kuunnellaan ensisijaisesti lasta hoitavan lääkärin mielipidettä eikä kaksi maallikkoa ala tekemään keskenään mutuna päätöstä asiasta. 

Eli sinä selvität, mietit ja päätät yksin kaikki lapsenne asiat. Mikä on isän osuus lapsen elämässä?


En selvitä, mieti ja päätä kaikkia asioita. Kun mies käyttää lapsen lääkärissä, hän päättää. Kun mies ostaa lapselle talvikengät, hän päättää. Kun mies käy koulun vanhempainillassa, hän päättää, haluaako osallistua leirikoulukeräykseen rahalla vai leipomalla mokkapaloja. Meillä molemmat osaavat tehdä arkisia päätöksiä ihan itsekin.

Miksi ihmeessä sitten vertaat teitä ap:n perheeseen? Kun ap:n ongelmahan on juuri se, että hänen mies ei päätä mitään lapsen asioista vaikka ap pyytää että päättäisi. Sinun mies tekee itse arkisia päätöksiä lapseen liittyen. Ap:n mies ei.

Ap:n virhe on siinä, että juuri hän miettii ja selvittää. Hoitaa asioita. Ja sitten kysyy mieheltä, mitä pitäisi tehdä. Myös isä voi viedä lasta läääkäriin, käydä ostamassa tälle turvaistuimen, antaa lapselle ruokaa jne jne. Nk toisen käden tiedolla on mun mielestä aika tyhmääkin ottaa kantaa johonkin asiaan, jos ei kumpikaan ole asiantuntija asiassa. Lapsen kanssa lääkärissä käynyt on voinut ymmärtää jotain väärin tai unohtaa kertoa jotain, mikä saattaisikin olla asian kannalta tärkeää. 

Ap:n perheessä äidistä on tullut lapsen asiantuntija. Jos mies ennen lapsen syntymää oli kiinnostunut lapsen asioista, miksei hän käyttänyt lasta neuvolassa, lääkärissä jne? On aika tavallista, että äidit "omivat" lapsensa siten, että he haluavatkin hoitaa kaikki lapseen liittyvät käytännön asiat. Isät saavat toisen käden tietoa siitä, miten lapsi kehittyy, mitä lääkäri on tarkoittanut puhuessaan allergiatesteistä jne. Kun isä alkaa hoitaa näitä asioita vuorotelle äidin kanssa, isäkin tekee päätöksiä sen perusteella, mitä asiantuntijat ovat asiasta sanoneet. 

Luetteko te ollenkaan näitä aloituksia ja ketjuja ennen kuin kommentoitte? Ap kirjoittaa ihan selvästi, että hänen mies ei hoida. Lähtee kyllä mukaan lääkäriin, mutta ei vie yksin. Menee kyllä ostamaan turvaistuimen, jos ap antaa tarkan mallin ja värin, mutta ei suostu ottamaan itse kantaa siihen mikä istuin ostetaan eli ei suostu itse ostamaan istuinta niin että tekisi sen päätöksen ja valinnan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kysele mielipidettä, vaan pistät miehelle vastuun. Sanot että ens viikolla on lapsen allergialääkäri. Ota selvää asioista ja vie lapsi sinne.

Olen tätä yrittänyt, mutta hän ei hoida. Hän sanoo, että ei pysty eikä ehdi, koska kaikki hänen aika menee jonkun meneillään olevan työprojektin miettimiseen ja hoitamiseen, ja se täyttää hänen päänsä niin täysin, että ei pysty sen lisäksi miettimään "jotain lääkäreitä". Ja että koska minä olen hoitovapaalla kotona, niin minä ehdin miettiä ja hoitaa lapsen asioita (mikä on tietysti totta, en minä voi siihen sanoa ei). Mies on erään yrityksen johdossa töissä eikä hänellä ole sen vuoksi varsinaisia työaikoja, vaan tekee töitä tavallaan aina, mutta toisaalta voi helposti kyllä ottaa vapaatakin, jos tarvisi (mutta ei halua näköjään).

Asia on sinun vastuulla sitten. Miehellä on tarpeeksi työtä eikä häntä kiinnosta. Ei myöskään välitä sinusta. Haluaako hiljalleen erota.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja äiti enkä silti oikein ymmärrä aloittajan ongelmaa. Jos käyn lapseni kanssa lääkärissä ja lääkäri kertoo, että allergiatestit voidaan tehdä nyt tai puolen vuoden päästä, niin jos mä haluan tietää vastaukset nyt, niin testit tehdään nyt. Voihan ne tehdä puolen vuoden päästä uudelleen, jos ensimmäisissä testeissä mitään allergiaa ei näy, mutta oireet kuitenkin jatkuvat. Kiinteiden aloitus....eipä käynyt mielessäkään kysyä miehen mielipidettä, aloitetaanko perunalla, banaanilla vai kenties avocadolla. Aloitin tosin vadelmalla, mutta en siitäkään kysynyt miehen mielipidettä.  Turvaistuimistakin ostetaan paras mahdollinen, johon on varaa. Ja mielipidettä kysytään sellaiselta, jolla on turvaistuimista kokemusta. Muutenkin lapsen tarvitsemista vaatteista ja muista tavaroista päättää se, kumpi ne käy ostamassakin. 

Ymmärrän sen, että jos kyse on jostain isommasta asiasta kuten vaikka lapsen sydänleikkauksesta, silloin puhutaan asiasta yhdessä, mutta silloinkin kuunnellaan ensisijaisesti lasta hoitavan lääkärin mielipidettä eikä kaksi maallikkoa ala tekemään keskenään mutuna päätöstä asiasta. 

Eli sinä selvität, mietit ja päätät yksin kaikki lapsenne asiat. Mikä on isän osuus lapsen elämässä?


En selvitä, mieti ja päätä kaikkia asioita. Kun mies käyttää lapsen lääkärissä, hän päättää. Kun mies ostaa lapselle talvikengät, hän päättää. Kun mies käy koulun vanhempainillassa, hän päättää, haluaako osallistua leirikoulukeräykseen rahalla vai leipomalla mokkapaloja. Meillä molemmat osaavat tehdä arkisia päätöksiä ihan itsekin.

Miksi ihmeessä sitten vertaat teitä ap:n perheeseen? Kun ap:n ongelmahan on juuri se, että hänen mies ei päätä mitään lapsen asioista vaikka ap pyytää että päättäisi. Sinun mies tekee itse arkisia päätöksiä lapseen liittyen. Ap:n mies ei.

Ap:n virhe on siinä, että juuri hän miettii ja selvittää. Hoitaa asioita. Ja sitten kysyy mieheltä, mitä pitäisi tehdä. Myös isä voi viedä lasta läääkäriin, käydä ostamassa tälle turvaistuimen, antaa lapselle ruokaa jne jne. Nk toisen käden tiedolla on mun mielestä aika tyhmääkin ottaa kantaa johonkin asiaan, jos ei kumpikaan ole asiantuntija asiassa. Lapsen kanssa lääkärissä käynyt on voinut ymmärtää jotain väärin tai unohtaa kertoa jotain, mikä saattaisikin olla asian kannalta tärkeää. 

Ap:n perheessä äidistä on tullut lapsen asiantuntija. Jos mies ennen lapsen syntymää oli kiinnostunut lapsen asioista, miksei hän käyttänyt lasta neuvolassa, lääkärissä jne? On aika tavallista, että äidit "omivat" lapsensa siten, että he haluavatkin hoitaa kaikki lapseen liittyvät käytännön asiat. Isät saavat toisen käden tietoa siitä, miten lapsi kehittyy, mitä lääkäri on tarkoittanut puhuessaan allergiatesteistä jne. Kun isä alkaa hoitaa näitä asioita vuorotelle äidin kanssa, isäkin tekee päätöksiä sen perusteella, mitä asiantuntijat ovat asiasta sanoneet. 

Luetteko te ollenkaan näitä aloituksia ja ketjuja ennen kuin kommentoitte? Ap kirjoittaa ihan selvästi, että hänen mies ei hoida. Lähtee kyllä mukaan lääkäriin, mutta ei vie yksin. Menee kyllä ostamaan turvaistuimen, jos ap antaa tarkan mallin ja värin, mutta ei suostu ottamaan itse kantaa siihen mikä istuin ostetaan eli ei suostu itse ostamaan istuinta niin että tekisi sen päätöksen ja valinnan. 

Tällaisissä tapauksissa mies on yleensä lytätty, kun hän on jotain ostanut, tehnyt tai sanonut. Mies pelkää ap:n reaktiota, joka vaikeuttaa päätösten tekoa eikä siksi halua ottaa vastuuta enää niin paljon. Kyllähän tuollainen käytös kumpuaa jostain. Aivan selvästi mies on epävarma ja se voi johtua juurikin tuota, mitä kerroin. Toiseksi mietin, että saako mies edes ylipäätään esittää mielipiteitään ap:lle? Ehkä mies tietää, että ap:n on niin vahva persoona, että mies kokee olleensa tossun alla. ..mutta me emme tiedä, mitä taustalla on oikeasti.

Vierailija

Tutulta kuulostaa ja hyvin suuri osuus sille, että olemme eronneet. Helpompi kun ei tarvitse edes miettiä, osallistuuko toinen. Kun ei kuitenkaan osallistu

Vierailija

Minusta on aika turhaa jankuttaa, että ei se mies tee myöhemminkään mitään. Sitähän me emme voi tietää. Jonkun muun mies jossain muualla on hoitovapaan jälkeen lusmuillut, mutta ei siitä voi syyttää ap:n miestä yhtään sen enempää kuin ap:ta kaikesta pahasta mitä joku nainen on jossain muualla tehnyt. Ei ihmissuhteita voi hoitaa sillä tavalla, että nyt pitää tehdä näin koska muuten te miehet/naiset yleensä sitä ja tätä. Kumppani on yksilö ja vastuussa vain omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään.

Vierailija

Meillä lapset on jo aikuisia. Niitä on siis useampi. Meille sopi parhaiten sellainen työnjako, että minä hoisin nämä lasten jutut ja pidin langat niissä käsissäni. Oli allergioita ja astmaa ja pari muutakin juttua, joiden takia tuli kontrolleja yms. 

Olen itse ns. johtajatyyppiä, joka haluaa hoitaa asiat itse. Eli enpä kauheasti keskustellut unikouluista ja siitä, alanko syöttämään pottua vai porkkanaa nyt vai kaksi viikkoa myöhemmin. Onneksi kummatkaan mummotkaan ei sekaantuneet elämäämme, joten olen saanut rauhassa tehdä oman linjan mukaan.

Mies hoiteli sitten oman työnjakonsa asiat lasten kanssa. Eli hoisi lapsia pieninäkin paljon, mutta minä kannoin vastuun näistä sormiruokailuista ja yönukkumisista ja potuista ja porkkanoista. En niissä nyt niin erikoisemmin keskusteluja ja apua tarvinnut. Mies on sitten juoksuttanut harrastukset ja ulkoilut ja opettanut hiihtämiset ja luistelut ja hommannut pyörät ja opettanut pyöräilyt ja kaikki muut tällaiset juoksevat asiat ja ajatutti ajokortit yms.

Sopu on pysynyt, kun kumpikaan ei sekaantunut toisen osa-alueeseen.

Vierailija

Itse uskon että on aika yleistäkin, ettei miehet osallistu ajatusta vaativiin toimenpiteisiin.
Itsellä tilanne, jossa pitää teinille hankkia verokortti, pankkitili, järkätä rippijuhlia jne. Tavallaan ärsyttää kun saa yksi nämä hoitaa. Toinen vaihtoehto on että kukaan ei hoida.
Moni mies on vapaamatkustaja.

Vierailija

Ymmärrän kyllä hyvin ap:n ongelman. Olen itse ollut viimeiset viisi vuotta neljän lapsen totaaliyksinhuoltaja (puolisoni/lasten isä menehtyi yllättäin), ja surusta selviämisen jälkeen olen kokenut kaikkein suurimmaksi haasteeksi juuri tämän, kun joudun päättämään joka ikisen asian itse.

Tutut, neuvolantädit, sukulaiset, google, vauvapalsta ym. voivat antaa minulle vinkkejä, mutta ei ole sitä toista, joka ottaisi vastuun päätöksestä. Ilman mitään ongelmaa googlaan itse ratkaisuja, käyn lääkärit, ostan tarvittavat jutut, mutta olisi niin paljon helpompaa jos olisi joku jonka kanssa tehdä yhdessä päätöksiä ja joka myös osaltaan sitten kantaisi vastuun näistä päätöksistä. 

Minulla on tietysti tavallaan "helppoa", koska sitä toista päätöksentekijää ei enää kertakaikkiaan ole. Mutta ap:llä kun sellainen on, eikä hän tee omaa osaansa tässä, niin varmasti todella raskasta. Eiikä se edes vaatisi mitään mahdottomia ap:n mieheltä, riittäisi vain kun edes satunnaisesti jaksaisi kuunnella lapsiin liittyviä pohjintoja ja kertoa oman mielipiteensä. Eiköhän nyt johtajatasoinen henkilö ole tottunut aika vähillä pohjatiedoilla esittämään mielipiteensä/tekemään päätöksiä asioihin, jotka eivät nyt ole ihan maailmaa mullistavia (kuten kiinteiden aloitus,, kerhopaikan valinta tms.).

Vierailija

Valta ja vastuu kulkee aina käsi kädessä. Se joka käyttää valtaa eli tekee päätöksiä, niin se joutuu myös kantamaan vastuun niistä päätöksistä. Ja perheessähän on koko ajan pakko käyttää tuolla tavalla valtaa eli tehdä päätöksiä (huomaa, että vallankäyttö ei tässä merkityksessä ole mikään negatiivinen asia, koska kaikki päätöksenteko on vallankäyttöä aina, monesti positiivisessa mielessä).

Mies haluaa vetäytyä vastuusta, ja siksi hän vetäytyy myös vallasta eli päätöksien tekemisestä. Jos lapsen suhteen tekee jonkun vääräksi tai huonoksi osoittautuvan päätöksen (kuten väistämättä välillä vanhemmuudessa käy), niin silloin on vastuu sen päätöksen seurauksista (oli se sitten lapsen nälkäkiukku tai oppimisvaikeus tai mikä vain, on isoja ja pieniä päätöksiä ja isoja ja pieniä seurauksia). Ja kun mies ei osallistu päätöksentekoon niin hän voi sitten aina syyttää niistä huonoiksi osoittautuneista päätöksistä vaimoaan ja livetä sillä tavalla vastuustaan jo ennakkoon.

Kakara mies.

Vierailija

Mies on luultavasti kertonut mielipiteitään vauvan ollessa pienempi, mutta sinä olet hormonihöyryissäsi torpannut ne ja tuhahtanut päälle. Mies on näin oppinut pitämään mielipiteet omana tietonaan.

Vierailija

Minkälaisia päätöksentekoprosesseita lapsiperheissä oikein pyörii? Meillä on useampi lapsi enkä ole kenenkään kohdalla käyttänyt ketjussa kuvaillun paljon energiaa päätöksentekoon. Miksi asiantuntijakäyntiä varten esim neuvolassa pitää valmistautua? Eikös siellä juuri sitä tietoa saa? Googlen ja internetin myötä on joistakin vanhemmista tainnut (omasta mielestään) tulla kaikkien alojen asiantuntijoita ja osataan ottaa kantaa kaikkeen lapseen liittyvään, myös lääketieteelliseen tietoon. Unohtamalla tietysti sen, että oikeat asiantuntijat osaavat nimenomaan filtteröidä sitä tietoa.

ARVO

Vierailija kirjoitti:
Mies on luultavasti kertonut mielipiteitään vauvan ollessa pienempi, mutta sinä olet hormonihöyryissäsi torpannut ne ja tuhahtanut päälle. Mies on näin oppinut pitämään mielipiteet omana tietonaan.

Näinhän se emäntä meilläkin toimii. Kertoo että tarvitaan sitä/tätä ja sitten varma mielipide asiasta. Sanon jotain ja emäntä siihen: Ei kyllä sitä minä tiedän, minä tiedän. Joskus en ehdi sanoa mielipidettä, kun kuuluu joo, joo tiedän. 

Vierailija

Hoitovapaalla ollessa ympyrät kotona ovat pienet ja jotkut varsinkin ensimmäiseen lapseen liittyvät asiat voi tuntua isoilta ja raskailta tehdä. Tiedän sen itsekin.

Tiedän myös, kun vaihdoimme miehen kanssa osia ja palasin projektiluontoiseen työhöni, tuntui kotiasiat taas aika pieniltä kokonaisuuksilta niihin verrattuna. Koin, että asiat oli taas mieheni hallussa niin hyvin, etten niihin turhaan puuttunut.

Vierailija

Tässä on taas hieno esimerkki teille kaikille, jotka JOKA AINOA kerta olette naista lynkkaamassa, että oisit valinnut paremmin puolisosi!
Pitäisikö i-h-a-n o-i-k-e-a-s-t-i tollasestakin miehestä arvata etukäteen, ettei häntä tippaakaan kiinnosta lapsi syntymän jälkeen???
Kun ei niistä tiedä! Ei yhtään sen enempää kuin sen, että millaista sen lapsen kanssa on todellisuudessa elää sitten kun yksilö on omana persoonanaan tässä maailmassa.

Vierailija

Aika raskasta lukea sinun selontekojasi tässä ketjussa. Vastaus tuntuu löytävän mihin tahansa avaukseen. Kun sinulta nyt kysellään ja keskustellaan responsiivisesti, niin näyttäisi olevan erilaisuuden sietämisen vaikeutta ja tarvetta pitää tilanne jotenkin hallinnassa ja osata.  Tunnepuolelta sinulla oli odotuksia, millaiseksi isäksi miehesi kasvaa, miten jaettu vanhemmuus kasvaa keskinäisessä suhteessanne. Kun olit raskaana, teitä oli kaksi, kun mies oli osallinen, raskaudesta, ei vielä vauvasta. Nyt teitä on kolme suhteessa toisiinne. Mies voi kasvaa omasta lähtökohdistaan vanhemmuuteen, yleensä se käy luontevammin, kun motivaatio lähtee itsestä ja saa kasvattaa siitä, mikä voi kasvaa olemassa olevasta. Nyt olet samalla vähän miehesi äiti ja oman lapsesi isoäiti roolien puolesta. Jos voit hieman hyväksyä sitä, että et voi ohjata toisen osapuolen vanhemmuutta, puolisosi ei täyttänyt sinun odotuksia. Voit tukea toisen kasvua, ohjaileminen vaikuttaa vähän manipulatiiviselta, että hänen pitäisi haluta ratkaista kehystämäsi asiat. Mitä sitten, jos toista vanhempaa ei kiinnosta lapsen elämään osallistuminen tai toisen vanhemman tukeminen? Sitähän voi sitten vaan valita, miten siihen suhtautuu ja missä menee omat rajat.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat