Kommentit (14)

Vierailija

Miksi tässä ei ollut yhtään normaalia, kokemusta keskeytyksestä? Suurimalle osalle keskeytys (omasta tahdosta) on kuitenkin suht neutraali ja helpottava kokemus.

Miksi aina pitää tehdä tällaisia mystifioivia, jenkkityyliin tunteellisia propagandajuttuja. Siis ei sillä etteikö keskeytys voisi joillekin olla vaikea asia, en vähättele sitä. Mutta johonkin mittasuhteisiin voisi nämä jutut asettaa. Tuokin juttu kuulosti lähinnä joltain pro life-liikkeen tuotokselta.

Kolmen lapsen ja kolmen enkeli...

1/14 tehty abortti, ja vieläkin osaan olla ajoittain katkera miehelleni.
Itsellähän tilanne eteni nopeasti, kun ei oltu varmoja viikoista, millä mennään ja keskeytys on tehty lopulta paria päivää ennen kuin siihen olisi jo tarvittu erikseen hakea lupa...
Ei se keskeytys silloin vaikealta tuntunut, kun yritti itselleen oikeaa päätöstä perustella: 6kk vauva kotona sekä kaksi erityislasta lisäksi. Taloudellinen huoli, sekä ajoitus neljännestä lapsesta olisi nyt totaalisesti väärä...
Lisänä Mies ei edes antanut muita vaihtoehtoja kuin keskeytyksen.
Mies Oli kyllä mukana niin pitkään, kunnes menin osastolle keskeytykseen, jonne jäin yksin...illalla haki miut kotiin kun kaikki oli ohi..
Näin jälkeenpäin olisin toivonut voivani saada omalta mieheltäni tukea päätöksen tekoon, sekä että ois ollut mukana keskeytyksessä ja olisi kiva, että aiheesta voisi puhua,mutta ei..

Myöskin se on näyttäytynyt, ettei mies selvästi enään ikinä halua neljättä lasta, vaikka puhe oli, että kun aika on parempi...
Olisin pitänyt vauvan, jos oisin osannut ennustaa tämän kaiken ja sen, miten yksin keskeytyksen kanssa jäin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti!!!

Raskauden keskeytykset ovat varmasti aina tosi vaikeita! Itse kävin 16 v kaverini lasta tapaamassa synnytyslaitoksella, kun toinen, vuoden nuorempi teki jo toista aborttia. Ja elettiin 1980- lukua!
Rakastan molempia, vaikka yhteyttä ei ole pidetykkään.
Tuin molempia, ja tukisin uudelleen!
Olen aina halunnut lapsia!
No ei tullu, inseminaatio x 3, puukko tutkimus, endometriisin poltto, 5 koeputkihedelmöitystä (laskettu aloituslääkityksen mukaan, eli oikeesti 15)
Ei onnistunut.
6 v adoptiojonossa, kunnes tuli soitto: Teille on syntynyt terve poikalapsi!!
No 4 vrk ja äippälomalle.
4 kk alkoi oireilla, ei syö ja iho tulehtuu. Alkoi aina itkemään kun maitoa oltiin antamassa.
Käytiin lastenlääkärillä ja kertoi, että ei syytä huoleen. Normaalia.

En hyväksynyt, vaan vaadin verikokeet. Tiesin, että 2 tuubia verta vauvasta on paljon.
Olin oikeassa, ”kaikki” allergiat löytyivät.
Seuraavaksi, kun vesimäärä oli tasaantunut, 3 tuubia jenkkeihin.
102 allergiaa ..... ruokavalio: kaikki muussattuna, keitettynä ja -32 c asteessa pakastettuna.... poroa, hiljaa,
Juu, siis ei mitään punaista, ei perunaa, riisiä, possua, kanaa, maitoa, voita, margariinia, viljoja, tattaria vastikkeissaan tai missään, nautaa, .... ihan mitään! Vain poro, hilla ja luomu päärynä. Vain muussattuna, keitettynä ja äkkipakastettuna.
Jos jollakin muulla sama ongelma, mulla ois paljon jääpalakuutiomuotteja.

Vierailija

Kummastuttaa kyllä, miten aborttitarinoihin aina löytyy ne hankalimmat ja traumaattisimmat kokemukset. Ei se riemua koskaan ole, mutta kuten joku toinenkin kommentoi, neutraalia ja helpottavaakin monelle. Esimerkiksi oma aborttini oli puhdas järkiratkaisu (tiedän ettei minusta äidiksi ole) - ja ehkäisy vaan voi pettää meilläkin jotka emme tahdo lapsia. Mitään traumaattista kokemuksessa ei ollut vaikka fyysisesti kaikki ei mennyt ihan putkeen. Syyllistämistä en myöskään kokenut keneltäkään.

Vierailija

Kolme lasta saatuani abortti oli veemäinen kokemus, ahdistava ja en todellakaan sydämellä ajatellen olisi halunnut sitä tehdä. Ne kaikki vaiheet menivät niin eri tavalla kuin olisin halunnut.

Yhteen uuteen lapseen en enää ollut valmis ja parempi näin. Lapset ovat isoja, eikä ole 45-vuotiaana 1,5v lasta, jolla 25% mahdollisuus olla vakavasti sairas. Sain kuulla kantavani tiettyä geeniä kun olin saanut jo lapset (joista yhden haudannut).

Vierailija

Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta abortista, mutta sekä mummilleni, että äidilleni on tehty abortti. Mummi oli skitsofreenikko ja ennestään jo kolmen lapsen äiti. Äitini oli neljän lapsen yh, myös skitsofreenikko, ja raskaus sai alkunsa rai***uksesta.

Kun olin juuri aloittanut ammattikoulun, koulukaverilleni tehtiin abortti. Hän oli silloin 15. Hän kertoi avoimesti koko luokalle toimenpiteestä. Taputin häntä olalle ja sanoin, että oli varmaan rankka kokemus. Hän nauroi ja sanoi: ”No ei ollu! Eikä ollu edes eka kerta. Eikä varmaan vikakaan.” En tiedä montako aborttia hänelle tehtiin, hän lopetti koulun aika pian jo 1.vuoden alussa.

Yhdelle kaverilleni tehtiin abortti, kun hän oli 16. Nyt hänellä on 3 lasta. Kaveripiirissämme on niitäkin, jotka tulivat äidiksi 15-17-vuotiaina ja silloin tällöin tämä abortin tehnyt kaveri miettii miten hänenkin lapsi olisi sen ja sen ikäinen nyt. Mutta on sanonut, että ei silti kadu aborttia. Eli silloin väkivaltaisessa parisuhteessa ja välit omiin vanhempiin oli huonot (välit paranivat, kun erosi poikaystävästään).

Vierailija

Olen tehnyt abortin suunnilleen 12 vuotta sitten. Olin juuri eronnut huonosta suhteesta ja 2 lapsen totaali yksinhuoltaja eli lasten isä ei pitänyt(eikä pidä onneksi vieläkään) yhteyttä lapsiinsa. Isäehdokas oli täys renttu(jonka kanssa ei ollut itselläni mitään tulevaisuudensuunnitelmia) joka kyllä olisi halunnut lapsen pitää.
Ajattelin jo olemassa olevia pieniä lapsiani ja sitä etten halunnut kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Kuopuskin oli 8 kk ikäinen ja esikoinen 3-vuotias.

Raskauden huomasin paria päivää ennen kuukautisten alkua ja heti samana päivänä varasin lääkäriajan. Aika olisi tullut silloin kun viikkoja olisi ollut kasassa jo 11!! Soitin seuraavana päivänä uudestaan ja vaatimalla vaadin itselleni ajan aiemmin ja jouduin vähän huijaamaankin että aikaisempi aika tuli. Abortin tein sitten onneksi viikolla 4+6 eli hyvin varhaisessa vaiheessa eikä abortti tuntunutkaan kuukautisia kummemmalta. Kipuja ei ollut yhtään ja kaikki meni hyvin. Henkisesti olin todella helpottunut enkä katunut pätkääkään.
Enkä kadu vieläkään. Päin vastoin.

Nyt olen 4 lapsen äiti joka onnellisesti naimisissa. Nykyisen mieheni tapasin aika pian abortin jälkeen. En koskaan olisi saanut jo olemassa oleville lapsilleni näin hyvää isäpuolta tsi aviomiestä itselleni jos olisin tuon lapsen pitänyt. Nyt olemme käytännössä ydinperhe, kaikilla sama sukunimi ja mieheni on kaikille isä.

Abortin tein niin varhaisessa vaiheessa ettei mitään hyytymiä edes tullut.
Abortin pitäisi mielestäni saada heti eikä niin että vitkutellaan kunnes alkio on jo silmillä havaittavissa ja aborttikin mahdollisesti hyvin kivulias.

Vierailija

Täysin ymmärrettäviä ratkaisuja kaikki. Artikkelin olisi voinut tehdä kolmesta naisesta, jotka ovat jakaneet itseään. Sellaisessa tilanteessa aborttia ei pitäisi saada, missään nimessä, sillä abortti ei ole ehkäisykeino.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Täysin ymmärrettäviä ratkaisuja kaikki. Artikkelin olisi voinut tehdä kolmesta naisesta, jotka ovat jakaneet itseään. Sellaisessa tilanteessa aborttia ei pitäisi saada, missään nimessä, sillä abortti ei ole ehkäisykeino.

"jakaneet itseään"= harrastaneet seksiä halumallaan tavalla haluamiensa kumppaneiden kanssa?

Ja ei, abortti ei ole ehkäisykeino. Ehkäisyn tarkoituksena on estään munasolun hedelmöittyminen, abortin tekovaiheessa hedelmöittyminen on jo tapahtunut.

Vierailija

Kiitos vauva.fi lehti, että ylläpidätte aihetta. Pidin muinoin jopa blogia aiheesta sen nimellä, mutta sen kirjoittamisen olen lopettanut. En enää jaksanut kun tuli kaikkea muuta. Jätän abortin kokemisen nuoremmille naisille, jotka sitten ovat sen tehneet ja saaneet siitä sitten kukin minkäkinlaisen kokemuksen. Ehkäpä 2020-luvulla syntyneet naiset ajattelevat asiasta toisin kuin vaikka 1950-luvulla syntyneet.

_______________

Mitä jos ensin teet abortin syystä tai toisesta ja sitten synnytät kuolleen lapsen tai saat (toistuvia) keskenmenoja. Katuisitko aborttiasi jossain vaiheessa? Onko kukaan kertonut sinulle, että abortti, keskenmeno tai kuolleen lapsen synnyttäminen jättää sinulle kaipuun - haluat itsellesi elävän lapsen hinnalla millä hyvänsä. Ja entä jos lasta ei tule oli syy sitten mikä tahansa? Sekin on syy, että et löydä lapsellesi sopivaa isää... vuodet vierivät nopeasti ja kohta koittaa se aika, jolloin et sitten sitä lastasi enää voi saada ollenkaan.

Naisen elämä ja ura kietoutuu kaikki lasten saamisen ympärille. Sinulta kysytään kerta toisensa jälkeen hakiessasi hyviä töitä, että koska aiot "hankkia" ne lapset - onko sinulla edes kunnon parisuhdetta? Koska menet naimisiin? Mutta vuodet vain vierivät ja et pääse tekemään mitään uraa korkeasta koulutuksestasi ja kunnon kotitaustastasi huolimatta. Sitten alat lähestyä jo jotain noin 45 vuoden ikää ja alat havaita, että nyt alkaa jo ikäsyrjintä eikä sinulla ole vieläkään niitä lapsia... eikä taida olla kunnon isääkään lapsillesi, koska niitä lapsia ei ala kuulua... Onko miehesi sellainen, joka ei halua lapsia ainakaan sinun kanssasi - mikä mies?

Ja pian havaitset, että sinne se elämä meni kuin kankkulan kaivoon... alat odottaa, että pian pääset mitättömän pienelle vanhuuseläkkeellesi... olet tyytymätön kaikkeen vaikka et olisikaan katkera... Mietit missä oli vika, vaikka mitään varsinaista vikaa ei missään ollutkaan. Ehkä rauhoitut kun mietit, että ei tämmöiseen maailmaan olisi mitään omia lapsia kannattanutkaan saattaa, että ehkä heillä olisi ollut yhtä tyhjänpäiväinen elämä kuin sinulla itselläsi...

Raskaana oleminenkin on kokemus, joka kuuluu naisen elämään vaikka siitä ei syntyisikään elävää lasta...

Vierailija

Ei se ensimmäinen lääke ole mikään peruuttamaton juttu. Sen jälkeen keskeytyksen voi vielä keskeyttää ja saada ihan terveen vauvan. Näinkin on elävässä elämässä tapahtunut.

Vierailija

Itse tein abortin jota en hetkeäkään ole katunut. Huono isä jo olemassa olevalle lapselle, ehkäisy petti ja olimme jo eronneet kun huomasin raskauden. Halusin ja haluan olla hyvä äiti olemassa oleville lapsille, vauva olisi ollut ihan liikaa siihen tilanteeseen. Nyt uudelleen naimisissa, eikä lapsia tule enää tähänkään suhteeseen.

Nainen3333

Järkyttävää tehdä abortti tossa tilanteessa. Voisi huolehtia paremmin ehkäisystä jos ei neljättä lasta halunnut. Lapsen vika ei ole se,että vanhemmat on vastuuttomia. Nykyaikana abortti vain on suurimman osan mielestä ok ja on unohtunut mitä se oikeasti on. Siitä alkiosta kehittyisi ihana vauva ja lapsi ja aikuinen

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat