Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (185)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla ainoa asia josta mä olen yhteisymmärryksessä eksän kanssa. Lapset on meillä vuoroviikoin, molemmat kesälomailee vuoroviikoin (onnekas sattuma että työ mahdollistaa sen). Raskasta toki pidemmän päälle kun ei ole itsellä koskaan viikkoa pidempää lomaa putkeen mutta eipä tätä ikuisesti kestä. Eikä tarvi lasten olla keskenään kotona kuin pienen pieni osa lomasta.

Teinejä meilläkin lapset jo on. Ihmettelen teitä jotka sanotte ettei teinin kanssa muutenkaan lomalla mitään arjesta poikkeavaa tehdä. Miksei? Kyllä me ainakin puuhataan yhdessä kaikkea. Pelaillaan, uidaan, reissataan, hengaillaan ja nautiskellaan elämästä yhdessä. Meillä on erittäin hauskaa yhdessä. :)

Eikö teinien kanssa voisi jo neuvotella kesäksi jonkun muun kuin vuoroviikkokuvion? Vaikka kahden tai kolmen viikon pätkissä?

Voisi ja haluaisin. Isänsä vaan on täysin joustamaton. Epäilen kyllä että viimeistään ensi vuonna teinit tekee oman tahtonsa mukaan eikä enää kuuntele isänsä päsmäröintiä tarkoista viikoista. Iän ja mun puolesta niillä
olisi jo oikeus päättää itse miten missäkin majailevat. 

Eli lähiaikoina taitaa tämä viimeinenkin yhteisymmärrysasia kadota. :D


Jep, teinit voi päättää missä asuvat ja kun täyttävät 18, elatusvelvollisuus ja -maksut voi lopettaa. Menot ovat suurimmillaan ja mikäli teini ei saa töitä, kustannukset jäävät sille, jonka luona teinit asuvat.

Eikä siinä enää lomailla koska rahaa ei monesti mihinkään lomailuun riitä.

Vierailija

Minun exäni ei tapaa lapsia juuri ollenkaan muuten paitsi lomilla. Joululomalla ei suostu mutta kesällä kaksi viikkoa reissaavat ja yleensä syyslomalla myös tapaavat. Ei halua olla lasten arjessa yhtään mukana. Tämä on täysin mahdollista, lastenvalvoja tai kukaan ei voi ikävä kyllä pakottaa lapsia ottamaan. Lapset ovat olleet tämän vuoden puolella isän luona yhden yön. Minua tilanne ärsyttää mutta hän ei edes suostu kertomaan työvuorojaan minulle. On ihan puppua että lastenvalvojalla tehdään sopimuksia... exäni ei suostunut tekemään sopimusta ja aika loppui, siihen se jäi. Lastenvalvoja oli nuori nainen ja pelkäsi vähän exääni. Änkytti vaan että teidän pitää molempien suostua jotta voidaan tehdä sopimus. Elatusmaksuista tehtiin kyllä sopimus mutta nekin ex maksaa jos jaksaa. 

Ei kannata ehdottaa oikeuteen menoa. Ex ei tuolloin tapaisi enää lapsia ikinä, on sen sanonut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Exällä on 3 viikkoa lomaa silloin kun itse olen töissä. En oleta että pitäisi putkeen edes viikkoa, ei siitä vaan suoraansanottuna tulisi mitään. Mutta pitää päivisin lapsia kun olen töissä ja pari yötä viikossa niinkuin normaalistikkin pitäisi.

Meillä on ihan ok välit ja olen tyytyväinen siihen mitä saa. Tasavertainen vanhemmuus hänen kanssaan vaan ei onnistu, ei silloin kun oltiin yhdessä eikä nyt eronneena. Mutta sen kanssa olen opetellut elämään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele lasten kanssa ja kysy, mitä he haluavat. Jos ei kiinnosta aika isän luona (ei isän kanssa), niin kerro se miehelle ja kysy, haluaako hän olla lapsille isänä ollenkaan. Jos ei halua, niin pyydä kertomaan se lapsille samantien. Ei tässä ole kyse sinusta, tässä on kyse isästä ja lapsista ja jos ei isä halua olla lastensa kanssa, niin hänen tehtävänsä on selittää asia lapsille.

Teinit kyllä kestävät sen, että isästä ei ole isäksi. Mutta laita mies itse sanomaan se.


Myös ap voisi haluta viettää muutaman päivän ilman lapsia... Vai onko se liikaa vaadittu?

On kun kerran on halunnut erota. Nauttikoon nyt elämästä...harmi kun ero ei mennytkään niin kuin naistelehdissä aina lupaillaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihan ajattelin, että sopimuksessa tarkoitettiin isän kesälomaa. Mutta en ole varma. Sinänsä asia ei tullut yllätyksenä. Viime kesänä isä oli toisen kanssa 2 päivää ja toisen 4 päivää.

Mutta mitä siinä sopimuksessa sanottiin?


Ihan turhaan tivaat mitään sopimustekstiä. Tapaamissopimusta ei ole mikään pakko noudattaa kummankaan. En tiedä kenen iloksi niitä kirjoitellaan. Nimim. Kokemusta on riittävästi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sitä on vaikea käsittää miten vähän ne omat lapset kiinnostaa joitain

Ei ollenkaan, kun muutaman vuoden pentu meininkiä katselee ja kuuntelee, niin aika helppo valinta jos voi jättää ne pois kuvioista. Miksi lapsia sitten tehdään, on tietenkin täysi arvoitus, se ei todellakaan pitäisi olla "jokamiehen oikeus".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minun exäni ei tapaa lapsia juuri ollenkaan muuten paitsi lomilla. Joululomalla ei suostu mutta kesällä kaksi viikkoa reissaavat ja yleensä syyslomalla myös tapaavat. Ei halua olla lasten arjessa yhtään mukana. Tämä on täysin mahdollista, lastenvalvoja tai kukaan ei voi ikävä kyllä pakottaa lapsia ottamaan. Lapset ovat olleet tämän vuoden puolella isän luona yhden yön. Minua tilanne ärsyttää mutta hän ei edes suostu kertomaan työvuorojaan minulle. On ihan puppua että lastenvalvojalla tehdään sopimuksia... exäni ei suostunut tekemään sopimusta ja aika loppui, siihen se jäi. Lastenvalvoja oli nuori nainen ja pelkäsi vähän exääni. Änkytti vaan että teidän pitää molempien suostua jotta voidaan tehdä sopimus. Elatusmaksuista tehtiin kyllä sopimus mutta nekin ex maksaa jos jaksaa. 

Ei kannata ehdottaa oikeuteen menoa. Ex ei tuolloin tapaisi enää lapsia ikinä, on sen sanonut.

Mua yleisellä tasolla ihmetyttää suuresti, että joku voi käyttäytyä näin. Eikö vanhemmilla kuitenkin ole velvollisuus huolehtia lapsistaan, jos ei ole sellaista sairautta tai muuta estettä, jonka takia on täysin kykenemätön näin tekemään. Mitä jos kumpikin vanhempi ottaisi saman linjan? En nyt tietenkään kehoita näin tekemään ja hyvä, että edes toinen vanhempi lapsistaan huolehtii, mutta pohdin vaan, että mitä teoriassa sitten tapahtuisi. Ottaisiko yhteiskunta lapset elätettäväksi ja sijoittaisi jonnekin laitokseen heti, jos kumpikin vanhempi vaan ilmoittaisi, että en halua olla lasten kanssa tekemisissä ja mitään sopimuksia en tee? Eikö yhteiskunnalla ole mitään mahdollisuutta vaatia vanhempaa huolehtimaan vanhemman velvollisuuksistaan?

Vierailija

Tässä keskustelussa ihmetyttää molemmat puolet: se vanhempi, joka ei halua viettää lomiaan lastensa kanssa ja se vanhempi, joka epätoivoisesti haluaa sitä omaa aikaa. Käytännössä lapset ovat ikään kuin valtataistelun välineitä. Jos minä joudun niitä pitämään, pitää sinunkin niitä pitää...

Ei ydinperheessäkään vanhemmilla ole mitään omaa aikaa. On totta, että vanhemmuus jakautuu mutta esim. meidän perheessämme minulla on pitkät kesälomat (opettaja) ja miehellä ei ole kesälomaa lainkaan (yrittäjä). Lasten kanssa olen viettänyt kaikki kesät, mies ottaa lomansa talviaikaan ja silloin koko perheen voimin reissaamme esim. laskettelemaan talvilomalla tai vain oleskelemme kotona tai käymme isovanhemmilla joululomalla. Koko perhe yhdessä. Ei ole mitään neljää päivää kuukaudessa omaa aikaa eikä viikkoa tai kahta kesälomalla ilman lapsia enkä rehellisesti oikein tiedä, miksi pitäisikään olla. Pikkulapsivaiheessa toki väsytti niin, että jos lapsi meni kaverisynttäreille, niin nukuin sinä aikana univelkoja pois mutta koululaisten kanssa on ollut kiva viettää kesälomia.

Sen sijaan että kilpailette, kuka vähiten viettää aikaa lasten kanssa, voisittekin kilpailla siitä, kuka viettää lasten kanssa kivoimmat kesälomat, kuka on se turvallinen aikuinen, johon ne lapset turvautuvat ja kenen kanssa ne lapset haluavat oikeasti viettää aikaansa.

Vierailija

En kokenut, että ap ensisijaisesti oman vapaa-aikansa takia haluaisi isän pitävän yhteyttä lapsiin. Eiköhän taustalla enemmän ole ajatus siitä, että lapset saisivat tunteä isänsä ja kokea, että isä välittää heistä ja haluaa viettää aikaa heidän kanssaan. Lapselle on aika traumatisoivaa, jos kokee, että vanhempi ei välitä eikä edes halua olla tekemisissä.

Vierailija

On hämmentävää lukea tätä keskustelua, että miten voikin olla tuollaisia isiä. Olen ollut mieheni kanssa naimisissa kohta 22 vuotta, ja vanhin lapsemme on 19 v, eikä enää matkustele kanssamme lomilla, vaan on töissä jo. Isä on ylpeä, että pojalla on auto ja koko kesä töitä, mutta samalla aikuistuminen surettaa, kun haluaisi  kesälomalla touhuta pojan kanssa, käydä vaikka kalassa yhdessä, ja nyt kun poika säästää rahaa omaan asuntoon ja kasaamme hänelle muuttopakettia, niin mieheni potee parin kolmen vuoden päästä tulevasta muutostakin jo jonkinlaista eroahdistusta. Välissä on vielä armeijakin...

Täytyy sanoa, että itsekäs ihminen menettää paljon, kun ei omat lapsetkaan tuon vertaa  kiinnosta. Olen kauhean pahoillani varsinkin lasten puolesta, että heillä on noin välinpitämätön isä.  Sitten vanhainkodissa ihmetellään, kun ei ne omat lapset käy katsomassa...

Mun serkullani oli tuollainen faija, ja kun sitten kuoli, niin haudattiin kyllä mutta tuhkat siroteltiin, muistolehtoon ei tullut nimeä. Serkku sanoi, että kuin olisi ihan vierasta ihmistä haudannut. Hänelle on mun isäni eli setänsä läheisempi kuin oma isänsä oli ikinä. Varsinkin asunnon tyhjentäminen oli ollut perin outoa, kuin olisi ihan vieraalla maaperällä. Ei ollut mitään lapsuudenmuistojakaan hänestä isällä, edes yhtä valokuvaa. Kyllä se kipeää teki, kun oma isä ei välitä. 

Vierailija

Ihana kun on exä joka välittää lapsistaan. Haluaa lapset koko lomansa ajaksi luokseen ja lapsetkin ovat innoissaan. Ja vielä sanoi että kun lapsille tulee ikävä minua niin tuo ne sitten yöksi :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni ei tapaa lapsia juuri ollenkaan muuten paitsi lomilla. Joululomalla ei suostu mutta kesällä kaksi viikkoa reissaavat ja yleensä syyslomalla myös tapaavat. Ei halua olla lasten arjessa yhtään mukana. Tämä on täysin mahdollista, lastenvalvoja tai kukaan ei voi ikävä kyllä pakottaa lapsia ottamaan. Lapset ovat olleet tämän vuoden puolella isän luona yhden yön. Minua tilanne ärsyttää mutta hän ei edes suostu kertomaan työvuorojaan minulle. On ihan puppua että lastenvalvojalla tehdään sopimuksia... exäni ei suostunut tekemään sopimusta ja aika loppui, siihen se jäi. Lastenvalvoja oli nuori nainen ja pelkäsi vähän exääni. Änkytti vaan että teidän pitää molempien suostua jotta voidaan tehdä sopimus. Elatusmaksuista tehtiin kyllä sopimus mutta nekin ex maksaa jos jaksaa. 

Ei kannata ehdottaa oikeuteen menoa. Ex ei tuolloin tapaisi enää lapsia ikinä, on sen sanonut.

Mua yleisellä tasolla ihmetyttää suuresti, että joku voi käyttäytyä näin. Eikö vanhemmilla kuitenkin ole velvollisuus huolehtia lapsistaan, jos ei ole sellaista sairautta tai muuta estettä, jonka takia on täysin kykenemätön näin tekemään. Mitä jos kumpikin vanhempi ottaisi saman linjan? En nyt tietenkään kehoita näin tekemään ja hyvä, että edes toinen vanhempi lapsistaan huolehtii, mutta pohdin vaan, että mitä teoriassa sitten tapahtuisi. Ottaisiko yhteiskunta lapset elätettäväksi ja sijoittaisi jonnekin laitokseen heti, jos kumpikin vanhempi vaan ilmoittaisi, että en halua olla lasten kanssa tekemisissä ja mitään sopimuksia en tee? Eikö yhteiskunnalla ole mitään mahdollisuutta vaatia vanhempaa huolehtimaan vanhemman velvollisuuksistaan?

Milläs sen pakottaa? Toki jos lapset jätetään heitteille, niin syyttäjä syyttää ja siitä seuraa vähintään sakot.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele lasten kanssa ja kysy, mitä he haluavat. Jos ei kiinnosta aika isän luona (ei isän kanssa), niin kerro se miehelle ja kysy, haluaako hän olla lapsille isänä ollenkaan. Jos ei halua, niin pyydä kertomaan se lapsille samantien. Ei tässä ole kyse sinusta, tässä on kyse isästä ja lapsista ja jos ei isä halua olla lastensa kanssa, niin hänen tehtävänsä on selittää asia lapsille.

Teinit kyllä kestävät sen, että isästä ei ole isäksi. Mutta laita mies itse sanomaan se.


Myös ap voisi haluta viettää muutaman päivän ilman lapsia... Vai onko se liikaa vaadittu?

Ap ei ilmaissut, että tämä 2 vko lomajakso on hänen jaksamiselleen ehdottoman tärkeä asia. Monessa perheessä teinien lomasta osa menee leireillä, joten oletin, että ap osaa itse järjestää lapsetonta aikaa itselleen, teinit kun yleensä on jo 13v täyttäneitä.


Miten niin monessa perheessä teinit ovat kesälomalla leireillä? Meidän kolmesta teinistä vain yksi menee viikon leirille heinäkuussa.

Se nyt on itsestään selvää, että ap haluaisi olla myös joskus muutaman päivän itsekseen ilman vastuuta, edes sen viikon pari vuodessa.

Jos minä haluan jotain, niin minä järjestän sen itse itselleni enkä oleta, että on olemassa joku muu, jolla on käsissään onneni avaimet!

Kirjotin oman tuttavapiirini kokemuksista eli iso osa teineistä 13-19v on kesällä erilaisilla harrasteleireillä tai töissä. Kaikki eivät ole, se on totta, mutta näistäkin osa menee mummolaan, kummilaan, erilaisille parin päivän retkille jne. eli koko kesän vain kotona oleva teini on minun maailmassani vähän epätavallisempi asia.

Toiseksi en ikinä ole ajatellut, että lasteni isän tulee järjestää minulle omaa aikaa. Omien lasten kanssa on jo ennen joulua keskusteltu heidän kesäsuunnitelmansa ja tehty tarvittavat varaukset eli soiteltu lasten kummeille sopimukset mökkeilystä, varattu matkat jne. En todellakaan kuvittele, että lasten isä varmistaa, että saan vapaata, ihan itse minä sen varmistan.

Ja olen lisäksi aina varautunut siihen, että vastavuoroisesti lasteni kummien jälkikasvu voi tulla meille lomalle.

On kyllä hyvin erikoinen ajattelu, että lasten kummien pitäisi hoitaa teini-ikäisiä lapsia mutta lasten isän ei itse tarvitse?

Missä kirjoitin, että tarvitsee? Meidän lapset on olleet kummeillaan pienestä pitäen enkä keksi yhtäkään syytä sille, miksi vanhempien avioeron jälkeen tämä ei voisi jatkua. Menettikö sinun lapsesi erossa ydinperheen lisäksi kummit ja sukulaiset? Ainakin meillä 14v lähtee ihan mielellään kummin ja tämän 14v:n kanssa reissuun enkä keksi, mitä pahaa siinä on. Teiniä ei tarvitse hoitaa ainakaan meillä, peräänkatsominen riittää.

Lasten isä saa puolestaan huolehtia omasta ajastaan ja yhteisestä ajasta lastensa kanssa, minä en siihen puutu. Mutta en todellakaan kuvittele, että lasten isän pitää mahdollistaa minulle teinivapaa aika!


Oletkin ulkoistanut isän vastuun kummeille, mikä kuulostaa tosi sairaalta järjestelyltä. Ovatko he helpommin sinun käskytettävissä?

Ja by the way - ei se ole yhtään sen enempää lasten äidinkään tehtävä järjestää lasten isälle teinivapaata aikaa. Ihan isän itse pitää se itselleen tällä sinun logiikalla järjestää, tai muuten saakin olla teineissä kiinni 24/7.

Höpöhöpö. Lähivanhemmalla on se vastuu, ja jos sitä ei halua, niin lapset sitten etälle asumaan, ja lähille vain ne tapaamiset. 


Kyllä se etävanhempi on lasten huoltaja kuten lähivanhempikin ja hoitovastuussa lapsista, toisin kuin ne kummit.

Paitsi ettei etällä ole hoitovastuuta. Etä voi milloin tahansa kieltäytyä ottamasta lapsia luokseen eikä siitä seuraa mitään muuta kuin pahaa mieltä lapselle. Sen sijaan se kenen luona lapsi virallisesti asuu niin on vastuussa myös silloin kun lapsi on etällä. Jos etä vaikka yhtäkkiä päättää ettei lapsi nyt voikaan olla sovittua aikaa hänen luonaan niin lähin on lapsi otettava huoltoonsa.

Teoriassa joo, käytännössä ei. Minun tuolloisen mieheni ex-vaimo, joka siis oli heidän yhteisen lapsensa lähihuoltaja, jätti kerran lapsen isälle 4 viikoksi. Siis ilmoitti tarvitsevansa lomaa ja häipyi maisemista/ilmoitti ettei avaa ovea jos isä yrittää tuoda lapsen äidille.  

Olimme yhteydessä lastensuojeluun, josta kerta toisensa jälkeen ilmoitettiin että  lapsi on nyt sitten isällä kunnes äiti suostuu ottamaan lapsen takaisin ja jos isä ei pidä lasta niin seuraavaksi sitten huostaanotto. Eivät sanoneet juuta eivätkä jaata edes siihen että äiti ei suostunut edes antamaan lapselle vaatteita tai muita tarvikkeita mukaan (isällä ei ollut tietenkään lapselle hankittuna kuin pari perusvaatekertaa koska käytäntönä oli ollut että äiti pakkasi lapselle vaatteet mukaan isäpäiville). Lapsi oli sitten meillä kunnes äiti suostui taas ottamaan lapsen.

Tietysti tuossa tilanteessa isä olisi voinut sitten hakea lähihuoltajuutta tms., mutta pointti oli ehkä nyt lähinnä se että eipä sillä lähivanhemmalla sen kummoisempaa vastuuta käytännössä ole jos haluaa heittäytyä vastuuttomaksi. Aika monilla eronneilla pareilla (myös meillä) homma toimii niin että lähivanhemmalla on suurin vastuu, koska hän suostuu tai haluaa sen ottaa. Minun ei niin ihana ex-mieheni tasan tarkkaan tietää että hän voi halutessaan heivata lapset kokonaan minulle ja siitä seuraa tasan se että minä kannan vastuuni. Mutta jos haluaa olla lapsistaan piittaamaton vanhempi niin se onnistuu kyllä lähiltäkin. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehet. Meillä on ala-aste ikäiset lapset. Isä on aina pitänyt lomansa koulujen jo alettua. Nytkin, kun olemme eronneet, isä aikoo pitää kesälomansa vasta, kun koulut ovat alkaneet. Asumme eri paikkakunnilla, joten tuskin lapset voivat kouluviikolla isällään olla. Miehelle kesäloma on hänen oma loma ja hän pitää sen silloin, kun haluaa. Ei halua tuhlata lomaansa lasten kanssa olemiseen.
Hän ei muutenkaan ymmärrä isyydestä mitään. Lasten luona pitäminen on hänelle vain pakko velvoite ja elatusmaksu hänen mielestään hinta, minkä hän joutuu erosta exälle maksamaan kuukausittain. Mietin monesti, miten huomasin miehen tyhnyyden vasta viimeisinä vuosina.

Herää kysymys, millaisia ihmisiä te olette, jos kaikki keräätte puoleenne "isäksi kelpaamattomia" ja "itsekkäitä" ja "nahjuksia" yms. 

Tuliko se miehen luonne todella yllätyksenä vasta kun lapsia oli katras puskettu ulos? Voisiko vika olla joskus toisessa päässä?

Vierailija

Ei vapaata koskaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vapaata koskaan kirjoitti:
Ap n kirjoituksen lukiessani tajusin että eihän minullakaan ole toivoakaan saada kesällä yhtään lomaa ilman lapsia. Siis minulle ja exällä 3 alle kouluikäistä lasta. Eron tulessa sanoin hänelle, kun hän haki omaa asuntoa, että ottaa sen kokoisen kämpän, että voi ottaa lapsia esim. Viikonlopuiksi. Mutta mitä tekee exä. Hän sai kaksi asuntotarjousta samasta talosta, toinen minimaalisen pieni kaksio ja toinen hyvän kokoinen kolmio. Hänhän siis otti tämän mini poikamies kaksion, perustellen että kolmion makuuhuoneisiin paistaa aurinko. Hän siis tulee aina minun luokseni tapaamaan lapsia eli jos haluan vapaa aikaa tulee minun lähteä jonnekki kotoani. Ehdotin hänelle myös asunto vaihtareita eli, että hän tulisi esim joka toinen vkl katsomaan lapsia minun luokseni ja minä voisin mennä sitten hänen asunnolleen lepäämään. Tämähän ei tietenkään exälle sopinut. Ei perustellut edes, että miksi ei. Kyllä ottaa niin päähän, kun tiedän, että ex otti tarkoituksella sen pienemmän asunnon ettei tarvitsisi lapsia hoitaa kuin max päivä kerrallaan, jos sitäkään.

Minä ja kaksi lasta asumme tuollaisessa kaksiossa, eikä tee edes tiukkaa. Et varmaankaan äänestänyt vihreitä, eikä ilmastonmuutos hetkauta sinua mihinkään? Ei tuo asuntojen vaihtaminen minulle kävisi, vaikka exä asustelee omakotitalossa. Anteeksi mutta kuulostat vähän vaikealta ihmiseltä kun haluat puuttua exäsi asuntoonkin. Sinähän tiedät paremmin.

Niin siis väitätkö asuvasi 37neliöisessä kaksiossa? Asunto on neliöden puolesta yksiön kokoinen mutta kun makuusyvennykseen on ovi, luokitellaan se kaksioksi. Asunto on myös tarkoituksellisesti sisustettu niin että turha edes kuvitella että sinne mitään lasten sänkyjä saa. Esim sohvaa on sellainen leffasohva missä on istuimien välissä mukitelineet eli ei voi edes sohvalla nukkua


Eikö sitä leffasoffaa vois vaihtaa petisohvaksi?
Siihen peti kahdelle lapselle ja kolmannelle patja lattialle? Parasta tietty että faija itte nukkuis olohuoneessa ja lapset makuuhuoneessa kun ovat viikonloput.
Menee vähän aikaa, sitten saa miettiä jos kannattais vaihtaa isompaa asuntoon?

Vierailija

Siis mitä tää ap vinkuu. Sopimus koskee lapsien loma-aikoja! Ei kaikilla aikuisilla edes ole kesälomaa töistään. Ja nythän tämä ex noudattaa sopimusta ja ottaa lapset luokseen kahdeksi viikoksi HEIDÄN loma-ajasta. Näillä ex-naisilla on aina tarve hallita, määrätä, tehdä asioista ongelmia ym.. Teinit kyllä pärjäävät isin ollessa töissä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet. Meillä on ala-aste ikäiset lapset. Isä on aina pitänyt lomansa koulujen jo alettua. Nytkin, kun olemme eronneet, isä aikoo pitää kesälomansa vasta, kun koulut ovat alkaneet. Asumme eri paikkakunnilla, joten tuskin lapset voivat kouluviikolla isällään olla. Miehelle kesäloma on hänen oma loma ja hän pitää sen silloin, kun haluaa. Ei halua tuhlata lomaansa lasten kanssa olemiseen.
Hän ei muutenkaan ymmärrä isyydestä mitään. Lasten luona pitäminen on hänelle vain pakko velvoite ja elatusmaksu hänen mielestään hinta, minkä hän joutuu erosta exälle maksamaan kuukausittain. Mietin monesti, miten huomasin miehen tyhnyyden vasta viimeisinä vuosina.

Herää kysymys, millaisia ihmisiä te olette, jos kaikki keräätte puoleenne "isäksi kelpaamattomia" ja "itsekkäitä" ja "nahjuksia" yms. 

Tuliko se miehen luonne todella yllätyksenä vasta kun lapsia oli katras puskettu ulos? Voisiko vika olla joskus toisessa päässä?

Tjaa, me lähdetään lapsen ja eksän kanssa yhteiselle kesälomareissulle molempien lomien aikaan.  Vaikka erot ei ole olleet helppoja, ei ole yhtäkään eksää, jonka kanssa en olisi väleissä. Ihminen kyllä voi muuttua vuosien saatossa, mutta eivät kaikki. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele lasten kanssa ja kysy, mitä he haluavat. Jos ei kiinnosta aika isän luona (ei isän kanssa), niin kerro se miehelle ja kysy, haluaako hän olla lapsille isänä ollenkaan. Jos ei halua, niin pyydä kertomaan se lapsille samantien. Ei tässä ole kyse sinusta, tässä on kyse isästä ja lapsista ja jos ei isä halua olla lastensa kanssa, niin hänen tehtävänsä on selittää asia lapsille.

Teinit kyllä kestävät sen, että isästä ei ole isäksi. Mutta laita mies itse sanomaan se.

Tämä nyt on täysin tarpeetonta. Vaihtoehdot tuossa on joko laittaa lapset sinne exälle sopimuksen mukaisesti kahdeksi viikoksi kesällä, joista toisen ex näköjään haluaa olla töissä. Toinen vaihtoehto on että lapset ovat isänsä kanssa vain sen yhden lomaviikon. Jos olisi minun valinta, niin laittaisin lapset kahdeksi viikoksi isälleen, se on sitten isän ongelma miten noiden päivien ohjelma järjestetään.

Teinit nyt viettävät aika paljon aikaa kavereiden, älypuhelimien jne laitteiden seurassa joten se yksi viikko isän luona vaikka tällä ei olekaan lomaa ei ole mitenkään mahdoton. Eri asia tietysti jos nämä teinit kovasti itse vastustavat isän luo menemistä, väkisin en varmaan sinne laittaisi jos itsellä olisi mahdollisuus olla lomalla. Mutta jos olisin töissä, eikö ole sama onko isä vai äiti töissä, ja lapset kotona?

Minä kysyisin teineiltä, että haluavatko he edes mennä tuollaiselle isälle aikaa videttämään. Jos vastaus olisi ei haluta niin ilmoittaisin sen iloisesti miehelle. Kyllä teinit mielummin kotonaan (kavereidensa)kanssa aikansa viettävätkuin isän, joka ei edes halua olla heidän kanssaan.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat