Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (204)

Vierailija

Kyllä on ihmeellisiä kommentteja. On se kumma, ettei se introvertti ihminen jaksa vaikka KERRAN viikossa nähdä ihmisiä. Kyllä minä olisin lapsesta huolissani, jossei koskaan kukaan minnekään kysyisi, ei koskaan minnekään menisi, ei koskaan rupattelisi pelien ääressä kaverille, vaan AINA yksin.

Tuttuni lapsi, 10 vuotta, on kaikki kesät täysin yksin. Ei ole ketään, kukaan ei ole koskaan kysynyt ulos, ei pelaamaan. Koulussa pääsee joukkoon, mutta kenestäkään ei tule kaveria. Vanhemmat ei välitä, kiva kun on introverttivanhemmilla seuraa. Ei harrasta, eikä ole missään sosiaalisessa tekemisessä kenenkään kanssa koulun ulkopuolella. Ja tämä on siis ok? Eihän tuo edes osaa olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Itse voin erittäin introverttinä sanoa, että täydellinen eristäytyminen ja vuosia kestänyt ystävättömyys ei ole meillekään normaalia, tai ideaalitilanne. Yksinäisyyteen turtuu kyllä ajan kanssa, mutta kyllä se mieltä painaa, eikä seinän tuijottelu vuodesta toiseen paranna kenenkään sosiaalisia taitoja.
Ja ei, lapselle ei riitä, että on äiti, isä, isovanhemmat ja koira seurana, vaan ne ystävyyssuhteet ikätovereiden kanssa ovat varsinkin teini-iässä hyvin tärkeät ja kyllä jokainen terve teini, jolla ystäviä on, on kiitollinen ystävistään.
Minusta on täyttä välinpitämättömyyttä kuitata lapsen yksinäisyys sillä, että "Eipä ole tuolla pihalla yötä myöten kolttosia tekemässä, vaan täällä kotona kilttinä" kun se eristäytyminen tekee lapselle niin paljon enemmän hallaa kuin satunnaiset pussikaljottelut
Japanissa tuolle syrjäytymiselle oli jo termikin, hikikomori.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse voin erittäin introverttinä sanoa, että täydellinen eristäytyminen ja vuosia kestänyt ystävättömyys ei ole meillekään normaalia, tai ideaalitilanne. Yksinäisyyteen turtuu kyllä ajan kanssa, mutta kyllä se mieltä painaa, eikä seinän tuijottelu vuodesta toiseen paranna kenenkään sosiaalisia taitoja.
Ja ei, lapselle ei riitä, että on äiti, isä, isovanhemmat ja koira seurana, vaan ne ystävyyssuhteet ikätovereiden kanssa ovat varsinkin teini-iässä hyvin tärkeät ja kyllä jokainen terve teini, jolla ystäviä on, on kiitollinen ystävistään.
Minusta on täyttä välinpitämättömyyttä kuitata lapsen yksinäisyys sillä, että "Eipä ole tuolla pihalla yötä myöten kolttosia tekemässä, vaan täällä kotona kilttinä" kun se eristäytyminen tekee lapselle niin paljon enemmän hallaa kuin satunnaiset pussikaljottelut
Japanissa tuolle syrjäytymiselle oli jo termikin, hikikomori.

Kun olet noin tietäväinen, sulta löytyy kai myös ratkaisu tähän ongelmaan. Se on helppo huudella, kun ei ole omakohtaista kokemusta. Keinot on aika vähissä, jos nuori ei itse halua tehdä asialle mitään.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat