Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (174)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.
T. KM, psykan ope

Kyllä, tietysti haluan olla itse se turvallisin aikuinen ja tottakai huolehdin parhaiten omasta lapsestani. Minäpä kysyn, että kuka sen mahdollistaa, että minä saan olla kotona lapseni kanssa kun se kerran on haluamisesta kiinni? Sinäkö?
Ei, se tietenkään halusta riipu. Jokainen älykäs ihminen tajuaa sen. Kyllä se on raha joka sen sanelee. Meidän perheessä ei ole mahdollista olla vuosikausia lapsien kanssa kotona, valitettavasti.

Se on ihan sinusta kiinni. Älä hanki huonoa koulutusta, ota luuserimiestä ja mene huonoon työpaikkaan

Alle kolmevuotias nyt vaan ei kuulu päivähoitoon. Täytyy olla todella surkea äiti, jos se päivähoitp on parempi kuin oma koti.

Vierailija

Kun lapsi osaa puhua, liikkua ja oppinut kuivaksi on hyvä aika päiväkodille. Ja puheella meinaan muutakin kuin muutamaa sanaa jolloin lapsikin kykenee kertomaan tarhapäivänsä kuulumiset

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.
T. KM, psykan ope

Kyllä, tietysti haluan olla itse se turvallisin aikuinen ja tottakai huolehdin parhaiten omasta lapsestani. Minäpä kysyn, että kuka sen mahdollistaa, että minä saan olla kotona lapseni kanssa kun se kerran on haluamisesta kiinni? Sinäkö?
Ei, se tietenkään halusta riipu. Jokainen älykäs ihminen tajuaa sen. Kyllä se on raha joka sen sanelee. Meidän perheessä ei ole mahdollista olla vuosikausia lapsien kanssa kotona, valitettavasti.

Ap sanoi, että heidän on taloudellisesti mahdollista hoitaa lasta kotona. Nyt kysyttiin siis, mikä olisi lapsen kehityksen kannalta paras ikä aloittaa päivähoito. Tiedän, että kotihoito ei ole taloudellisista syistä kaikille mahdollista. Monesti kysymys on kuitenkin myös arvovalinnoista; haluaako perhe ison omakotitalon, uuden auton ja lomamatkoja vai hoitaa lasta kotona? Haluaako kotiin jäävä tehdä uraa ja tienata omaa rahaa, vai olla puolisonsa tuloista ja hyväntahtoisuudesta riippuvainen. Siksi kukaan ei voi määrittää, mikä on oikea ikä aloittaa päivähoito. Kehityksellisesti lapset alkavat kaivata oman ikäistä leikkiseuraa 3-4-vuotiaina. Toki lapsissakin on eroja ja aina voidaan myös miettiä voiko leikkiseuraa hankkia jotain muuta kautta kuin päiväkodista. Jokainen perhe punnitsee itse edut ja haitat, ja tekee päätöksen omista lähtökohdistaan.
T. KM, psykan ope

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse päätin että 2.5 v on sopiva ikä. Sen ikäinen ei tarvii enää niin paljon äidin syliä mutta haluaa kuitenkin jo leikkikavereita. Siihen saakka käytiin kerran viikossa kerhossa.

Olen siis ollut itse pienten ryhmässä töissä ja päätin etten ikinä tuo ihan pientä hoitoon. Kun ryhmässä saattaa olla 5 yksivuotiasta ja sen päälle 7 kaksivuotiaita niin se on fakta että kaikille ei riitä syliä.

3 v on vielä sydäntäsärkevän pieni päiväkotiin ja muiden lasten seuraa saa leikkikentiltä, kerhoista, muskareista, taaperojumpista sopivassamäärin per viikko. Jos jo 2 v haluaa viedä hoitoon, kannataa suoraan myöntää, että se johtuu omista tarpeista päästä töihin, ei lapsen "sosiaalisista tarpeista" päästä päiväkotiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat sopeutuvaisia. Lähinnä naurattaa nämä "meidän lapsi meni päiväkotiin heti synnäriltä päästyään ja on nyt supersosiaalinen." Kyllä lapset sopeutuvat, jos hoitaja on turvallinen. Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.
T. KM, psykan ope

Meillä siis 11kk ikäisenä meni ja oli alkuun 6h/pv päiväkodissa, ihana nuori ja mukava lastenhoitaja ns. omana hoitajana. Lapsesta huomasi kyllä jo 12kk ikäisenä että vertaiset muut pienet lapset herättävät mielenkiinnon. Oppi puhumaan 1,5-vuotiaana ja aina ollut kuin kalavedessä jos esim. hoitona kesällä ollut varahoito ja hoitajat aina kehuneet kuinka hyvin löytää heti kaverin uusissa tilanteissa. Lisäksi erityisesti kielellisiä taitoja ja leikkitaitoja kehuttu. Tosin äitinsä kirjoittanut ylioppilaskokeissa 98 pisteellä laudaturin saaden aineensa äidinkielen opettajien liiton julkasemaan kirjaseen jossa on joka vuodelta kymmenen parasta ylioppilasainetta Suomessa, kuuden laudaturin yo äiti, nykyisin lisensiaatti kuten itsekin olen, ja omatkin kielelliset sekä matemaattiset vahvuudet varsin hyvät, joskaan äidille en pärjää jos pisteet katsotaan eikä pelkkiä arvosanoja, esim. pitkästä matematiikasta äidillään yksi piste vajaa täydet pisteet jonkin huolimattomuusvirheen takia. Tietenkin perimä vaikuttaa ympäristön ohella, mutta näkisin lapsen kehitystä ja oppimista tukevan ammatillinen varhaiskasvatus järjestelmällisenä opetuksena ja kasvatuksena esim. 1-2v. iästä verrattuna siihen että lorvii kotona kahdestaan äidin kanssa 4-5 vuotiaaksi katsellen piirrettyjä esim. äidin surffatessa netissä tabletilla tms.


Aika suorituspainotteiset arvot... No joka tapauksessa, meillä tuli kotihoidossa fiksuja lapsia. Sanavarastoa oli jo runsaasti reippaasti alle 1v, lukemaan opittu 3v, motoriset taidot tavanomaista varhemmat, sosiaalisuus ja empatiakyvyt huipussaan jne. Mutt tärkeintä on kai kuitenkin lapsen saama huomio ja rakkaus, hyvä itsetunto ja muista sekä itsestä välittäminen. Ei pelkkä sosiaalisuus vielä tarkoita välttämättä sitä, että osaisi ottaa muut huomioon. Ujo ja hiljainen voi olla paljon väittävämpi ihminen. Toisaalta kyse on persoonallisuuden piirteistä, jotka ovat usein valmiina jo vauvan ollessa mahassa. Ihmisarvo ei tule suorituksista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat sopeutuvaisia. Lähinnä naurattaa nämä "meidän lapsi meni päiväkotiin heti synnäriltä päästyään ja on nyt supersosiaalinen." Kyllä lapset sopeutuvat, jos hoitaja on turvallinen. Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.
T. KM, psykan ope

Meillä siis 11kk ikäisenä meni ja oli alkuun 6h/pv päiväkodissa, ihana nuori ja mukava lastenhoitaja ns. omana hoitajana. Lapsesta huomasi kyllä jo 12kk ikäisenä että vertaiset muut pienet lapset herättävät mielenkiinnon. Oppi puhumaan 1,5-vuotiaana ja aina ollut kuin kalavedessä jos esim. hoitona kesällä ollut varahoito ja hoitajat aina kehuneet kuinka hyvin löytää heti kaverin uusissa tilanteissa. Lisäksi erityisesti kielellisiä taitoja ja leikkitaitoja kehuttu. Tosin äitinsä kirjoittanut ylioppilaskokeissa 98 pisteellä laudaturin saaden aineensa äidinkielen opettajien liiton julkasemaan kirjaseen jossa on joka vuodelta kymmenen parasta ylioppilasainetta Suomessa, kuuden laudaturin yo äiti, nykyisin lisensiaatti kuten itsekin olen, ja omatkin kielelliset sekä matemaattiset vahvuudet varsin hyvät, joskaan äidille en pärjää jos pisteet katsotaan eikä pelkkiä arvosanoja, esim. pitkästä matematiikasta äidillään yksi piste vajaa täydet pisteet jonkin huolimattomuusvirheen takia. Tietenkin perimä vaikuttaa ympäristön ohella, mutta näkisin lapsen kehitystä ja oppimista tukevan ammatillinen varhaiskasvatus järjestelmällisenä opetuksena ja kasvatuksena esim. 1-2v. iästä verrattuna siihen että lorvii kotona kahdestaan äidin kanssa 4-5 vuotiaaksi katsellen piirrettyjä esim. äidin surffatessa netissä tabletilla tms.


Aika suorituspainotteiset arvot... No joka tapauksessa, meillä tuli kotihoidossa fiksuja lapsia. Sanavarastoa oli jo runsaasti reippaasti alle 1v, lukemaan opittu 3v, motoriset taidot tavanomaista varhemmat, sosiaalisuus ja empatiakyvyt huipussaan jne. Mutt tärkeintä on kai kuitenkin lapsen saama huomio ja rakkaus, hyvä itsetunto ja muista sekä itsestä välittäminen. Ei pelkkä sosiaalisuus vielä tarkoita välttämättä sitä, että osaisi ottaa muut huomioon. Ujo ja hiljainen voi olla paljon väittävämpi ihminen. Toisaalta kyse on persoonallisuuden piirteistä, jotka ovat usein valmiina jo vauvan ollessa mahassa. Ihmisarvo ei tule suorituksista.

Välittävämpi ihminen, ei "väittävämpi"

Vierailija

Laitoin pari vuotta sitten n. 2,5-vuotiaan (hieman yli) kokopäiväiseen hoitoon päiväkotiin, sillä elokuussa päivähoitopaikkoja vapautuu eniten, joten todennäköisyys on suurin saada lähipäiväkotiin paikka. Muutoin olisin odottanut, kunnes täyttää 3. Sen pidempään en olisi voinut olla kotona, sillä raha on ihan kivaa, jos haluaa syödäkin. Lapsi on onneksi itsenäinen ja sosiaalinen, eikä ole tietääkseni koskaan itkenyt äidin tai isän perään hoidossa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat sopeutuvaisia. Lähinnä naurattaa nämä "meidän lapsi meni päiväkotiin heti synnäriltä päästyään ja on nyt supersosiaalinen." Kyllä lapset sopeutuvat, jos hoitaja on turvallinen. Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.
T. KM, psykan ope

Meillä siis 11kk ikäisenä meni ja oli alkuun 6h/pv päiväkodissa, ihana nuori ja mukava lastenhoitaja ns. omana hoitajana. Lapsesta huomasi kyllä jo 12kk ikäisenä että vertaiset muut pienet lapset herättävät mielenkiinnon. Oppi puhumaan 1,5-vuotiaana ja aina ollut kuin kalavedessä jos esim. hoitona kesällä ollut varahoito ja hoitajat aina kehuneet kuinka hyvin löytää heti kaverin uusissa tilanteissa. Lisäksi erityisesti kielellisiä taitoja ja leikkitaitoja kehuttu. Tosin äitinsä kirjoittanut ylioppilaskokeissa 98 pisteellä laudaturin saaden aineensa äidinkielen opettajien liiton julkasemaan kirjaseen jossa on joka vuodelta kymmenen parasta ylioppilasainetta Suomessa, kuuden laudaturin yo äiti, nykyisin lisensiaatti kuten itsekin olen, ja omatkin kielelliset sekä matemaattiset vahvuudet varsin hyvät, joskaan äidille en pärjää jos pisteet katsotaan eikä pelkkiä arvosanoja, esim. pitkästä matematiikasta äidillään yksi piste vajaa täydet pisteet jonkin huolimattomuusvirheen takia. Tietenkin perimä vaikuttaa ympäristön ohella, mutta näkisin lapsen kehitystä ja oppimista tukevan ammatillinen varhaiskasvatus järjestelmällisenä opetuksena ja kasvatuksena esim. 1-2v. iästä verrattuna siihen että lorvii kotona kahdestaan äidin kanssa 4-5 vuotiaaksi katsellen piirrettyjä esim. äidin surffatessa netissä tabletilla tms.


Aika suorituspainotteiset arvot... No joka tapauksessa, meillä tuli kotihoidossa fiksuja lapsia. Sanavarastoa oli jo runsaasti reippaasti alle 1v, lukemaan opittu 3v, motoriset taidot tavanomaista varhemmat, sosiaalisuus ja empatiakyvyt huipussaan jne. Mutt tärkeintä on kai kuitenkin lapsen saama huomio ja rakkaus, hyvä itsetunto ja muista sekä itsestä välittäminen. Ei pelkkä sosiaalisuus vielä tarkoita välttämättä sitä, että osaisi ottaa muut huomioon. Ujo ja hiljainen voi olla paljon väittävämpi ihminen. Toisaalta kyse on persoonallisuuden piirteistä, jotka ovat usein valmiina jo vauvan ollessa mahassa. Ihmisarvo ei tule suorituksista.

No ei. Kuten armeijassa sanottiin niin meillä kaikilla on sama ihmisarvo mutta eri palvelusarvo. Sinänsä sopii siviiliinkin. Kaikilla on sama ihmisarvo tehtaan siivoojasta tehtaan johtajaan mutta eri arvo työyhteisössä ja erisuuruinen palkka työstä jne.

Tietenkin perimä vaikuttaa eniten, noin kaksi kolmasosaa, mutta koulutus sitten loput. Tutkimusten mukaan systemaattinen nykyaikainen varhaiskasvatus tukee lapsen osaamista, kehitystä ja hyvinvointia. Lapsi on päiväkodissa muutaman tunnin päivässä, etenkin jos osittaisella hoitovapaalla on toinen vanhemmista alkuun ja sittenkin vain kolmasosan vuorokaudesta ja lomat yms. vähentävät oloa siellä kuten viikonloputkin, olisiko koko vuoden tunneista noin neljäsosan päiväkodissa tai viidesosan vain, en nyt jaksa laskea.

Lapselle ei ole mitään haittaa siitä että oma tuttu hoitaja toimii äidin ohella toisena turvallisena kasvattajana.

Lääkärinä olen toiminut neuvolalääkärinäkin joskus pakollisia terveyskesksupalveluja tehdessä ja muistan tutkimuksen jonka mukaan pieniin lapsiin pidemmät kotihoitojaksot vaikuttavat niin, että ne lisäävät todennäköisyyttä saada huonompi tulos neuvolan Lenetestissä, eli varhaiskasvatus näyttäytyy tällä mittarilla parempana vaihtoehtona 1-2-vuotiaille lapsille kuin pelkkä kotihoito.

On tästä muitakin tutkimuksia olemassa. Kuten tuo että 1–3-vuotiaana päivähoidon aloittaneet läpäisevät lukion kotihoidossa olleita lapsia todennäköisemmin. tutkitut lapset hyötyivät päivähoidosta perhetaustasta riippumatta, mikä on kansainvälisesti poikkeuksellista.

- Monissa maissa on tultu sellaiseen tulokseen, että päivähoidosta hyötyvät vahvimmin matalien tuloryhmien tai matalasti koulutettujen perheiden lapset. Suomen järjestelmä on kuitenkin aika eriytymätön eli samoissa päiväkodeissa on kaikenlaisia lapsia. Se voi selittää tulostamme.

Varhaiskasvatuksen ja koulumenestyksen välistä yhteyttä on tutkittu Suomessa ja ulkomailla eri yhteyksissä. Uuden tutkimuksen mukaan ennen ensimmäistä kouluvuottaan päivähoitoon osallistuneiden nuorten päästötodistuksen keskiarvo oli korkeampi verrattuna niihin nuoriin, jotka olivat kotihoidossa ennen koulun aloittamista. Eroa oli 0,2 arvosanaa.

Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista sekä edistää hyvinvointia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin sopeutuminen ja lasten tarpeet ovat niin yksilöllisiä, että vaikea sanoa "suositusta". Lastentarhanopettajana sanoisin, että aikaisintaan kaksi vuotiaana. Moni vanhempi luulee, että pienikin lapsi tarvitsee "virikkeitä" tai sosiaalisia suhteita, mutta tosiasiassa lähes aina lapselle ehdottomasti paras paikka on kotona. Lapsi alkaa kaivata kavereita ja sosiaalisia suhteita esimerkiksi roolileikkien muodossa vasta noin 3-vuotiaana, pienemmät lähinnä tutkailevat omia juttujaan tai ehkä vähän vilkaisevat mitä muut touhuavat. Yhteisleikkiä alle 3-vuotiailla ei juurikaan yleensä ole siinä määrin tai sen merkitys ei ole niin suuri, että sen vuoksi kannattaisi päiväkotiin viedä. Päivähoito on lapselle vähintään yhtä rankkaa, kuin työssäkäynti aikuiselle eikä pieni lapsi ymmärrä, miksi hän on siellä eikä hahmota aikaa vielä siinä määrin, että osaisi tyynnyttyä ajatuksella "äiti tulee tunnin päästä". Päivähoitopäivät tuntuvat pitkiltä, ovat monin tavoin kuormittavia ja voi mennä pitkään, ennenkuin lapsi kokee olonsa todella turvalliseksi uudessa ympäristössä vieraiden aikuisten kanssa. 

Tuskin olet pk:ssa töissä ellet tiedä, että hyvin monet lapset kaipaavat muiden lasten seuraa jo alle 3-vuotiaina. Ei ole yhtä selkeää tutkimusta olemasta siitä, että sosiaalisten suhteiden tarve alkaisi vasta 3-vuotiaana. Meidän 2 v. lapsi menee joka aamu ensimmäiseksi halaamaan parasta tarhakaveriaan, osaa kaverit nimeltä, leikkivät todellakin yhdessä esim. laittavat vuorotellen palikoita rei'istä laatikkoon, juoksevat pihalla “hippaa“, lohduttavat silittämällä jos toinen itkee jne. Jos paras kaveri ei joku päivä ole tarhassa niin kyselee perään. Lapsi menee hoitoon mielellään, miksi ei menisi. Meillä on onneksi hyvä päiväkoti, jossa on vähän vaihtuvuutta ja pienet ryhmät, joten lasten sosiaaliset taidot pääsevät kehittymään hyvin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Suositus on että 4-5 vuotiaana.

Voin olla nuorimmaisen synnyttyä kotona viisi vuotta, sitten hän oli puolipäivätarhassa vuoden ennen koulua. Oli erittäin hyvä ratkaisu, ja näin jälkeenpäin arvioituna paras mahdollinen lapsen kannalta.

Hänestä kehittyi iloinen, vastuullinen ja sopivasti varustettu kunnianhimolla. Pakollisen koulun jälkeen kuusi vuotta opiskeltuaan määrätietoiseti ja kesätlomat töissä, eli työelämässä, kuin muussakin elämässään on pärjännyt erittäin hyvin.

Vierailija

Jokainen lapsi on yksilö, se on aina hyvä muistaa. On erilaisin luonteenpiirtein ja taidoin olevia lapsia.

Kehitys tapahtuu yksilön kehityksen mukaan. Minusta lapsia ei voi koskaan suoraan verrata, että kun Maija niin tottahan Kaijakin, ei se mene noin läheskään kaikessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat sopeutuvaisia. Lähinnä naurattaa nämä "meidän lapsi meni päiväkotiin heti synnäriltä päästyään ja on nyt supersosiaalinen." Kyllä lapset sopeutuvat, jos hoitaja on turvallinen. Pieni lapsi ei kuitenkaan kaipaa mitään sosiaalisia suhteita vaan turvallisen, huolehtivan aikuisen sylin. Minun mielestäni kysymys kuuluukin, haluatko itse olla se turvallinen aikuinen, vai haluatko, että se on joku muu? Ja uskotko, että joku muu huolehtii lapsestasi paremmin kuin sinä?

Lapsi alkaa kaivata ikätovereidensa seuraa 3-4-vuotiaina. Sitä ennen he kaipaavat lähinnä aikuisen turvaa ja huolenpitoa.
T. KM, psykan ope

Meillä siis 11kk ikäisenä meni ja oli alkuun 6h/pv päiväkodissa, ihana nuori ja mukava lastenhoitaja ns. omana hoitajana. Lapsesta huomasi kyllä jo 12kk ikäisenä että vertaiset muut pienet lapset herättävät mielenkiinnon. Oppi puhumaan 1,5-vuotiaana ja aina ollut kuin kalavedessä jos esim. hoitona kesällä ollut varahoito ja hoitajat aina kehuneet kuinka hyvin löytää heti kaverin uusissa tilanteissa. Lisäksi erityisesti kielellisiä taitoja ja leikkitaitoja kehuttu. Tosin äitinsä kirjoittanut ylioppilaskokeissa 98 pisteellä laudaturin saaden aineensa äidinkielen opettajien liiton julkasemaan kirjaseen jossa on joka vuodelta kymmenen parasta ylioppilasainetta Suomessa, kuuden laudaturin yo äiti, nykyisin lisensiaatti kuten itsekin olen, ja omatkin kielelliset sekä matemaattiset vahvuudet varsin hyvät, joskaan äidille en pärjää jos pisteet katsotaan eikä pelkkiä arvosanoja, esim. pitkästä matematiikasta äidillään yksi piste vajaa täydet pisteet jonkin huolimattomuusvirheen takia. Tietenkin perimä vaikuttaa ympäristön ohella, mutta näkisin lapsen kehitystä ja oppimista tukevan ammatillinen varhaiskasvatus järjestelmällisenä opetuksena ja kasvatuksena esim. 1-2v. iästä verrattuna siihen että lorvii kotona kahdestaan äidin kanssa 4-5 vuotiaaksi katsellen piirrettyjä esim. äidin surffatessa netissä tabletilla tms.


Aika suorituspainotteiset arvot... No joka tapauksessa, meillä tuli kotihoidossa fiksuja lapsia. Sanavarastoa oli jo runsaasti reippaasti alle 1v, lukemaan opittu 3v, motoriset taidot tavanomaista varhemmat, sosiaalisuus ja empatiakyvyt huipussaan jne. Mutt tärkeintä on kai kuitenkin lapsen saama huomio ja rakkaus, hyvä itsetunto ja muista sekä itsestä välittäminen. Ei pelkkä sosiaalisuus vielä tarkoita välttämättä sitä, että osaisi ottaa muut huomioon. Ujo ja hiljainen voi olla paljon väittävämpi ihminen. Toisaalta kyse on persoonallisuuden piirteistä, jotka ovat usein valmiina jo vauvan ollessa mahassa. Ihmisarvo ei tule suorituksista.

No ei. Kuten armeijassa sanottiin niin meillä kaikilla on sama ihmisarvo mutta eri palvelusarvo. Sinänsä sopii siviiliinkin. Kaikilla on sama ihmisarvo tehtaan siivoojasta tehtaan johtajaan mutta eri arvo työyhteisössä ja erisuuruinen palkka työstä jne.

Tietenkin perimä vaikuttaa eniten, noin kaksi kolmasosaa, mutta koulutus sitten loput. Tutkimusten mukaan systemaattinen nykyaikainen varhaiskasvatus tukee lapsen osaamista, kehitystä ja hyvinvointia. Lapsi on päiväkodissa muutaman tunnin päivässä, etenkin jos osittaisella hoitovapaalla on toinen vanhemmista alkuun ja sittenkin vain kolmasosan vuorokaudesta ja lomat yms. vähentävät oloa siellä kuten viikonloputkin, olisiko koko vuoden tunneista noin neljäsosan päiväkodissa tai viidesosan vain, en nyt jaksa laskea.

Lapselle ei ole mitään haittaa siitä että oma tuttu hoitaja toimii äidin ohella toisena turvallisena kasvattajana.

Lääkärinä olen toiminut neuvolalääkärinäkin joskus pakollisia terveyskesksupalveluja tehdessä ja muistan tutkimuksen jonka mukaan pieniin lapsiin pidemmät kotihoitojaksot vaikuttavat niin, että ne lisäävät todennäköisyyttä saada huonompi tulos neuvolan Lenetestissä, eli varhaiskasvatus näyttäytyy tällä mittarilla parempana vaihtoehtona 1-2-vuotiaille lapsille kuin pelkkä kotihoito.

On tästä muitakin tutkimuksia olemassa. Kuten tuo että 1–3-vuotiaana päivähoidon aloittaneet läpäisevät lukion kotihoidossa olleita lapsia todennäköisemmin. tutkitut lapset hyötyivät päivähoidosta perhetaustasta riippumatta, mikä on kansainvälisesti poikkeuksellista.

- Monissa maissa on tultu sellaiseen tulokseen, että päivähoidosta hyötyvät vahvimmin matalien tuloryhmien tai matalasti koulutettujen perheiden lapset. Suomen järjestelmä on kuitenkin aika eriytymätön eli samoissa päiväkodeissa on kaikenlaisia lapsia. Se voi selittää tulostamme.

Varhaiskasvatuksen ja koulumenestyksen välistä yhteyttä on tutkittu Suomessa ja ulkomailla eri yhteyksissä. Uuden tutkimuksen mukaan ennen ensimmäistä kouluvuottaan päivähoitoon osallistuneiden nuorten päästötodistuksen keskiarvo oli korkeampi verrattuna niihin nuoriin, jotka olivat kotihoidossa ennen koulun aloittamista. Eroa oli 0,2 arvosanaa.

Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista sekä edistää hyvinvointia.

Surullista jos neuvolan lääkäri näkee lapsen vain keskiarvoina, tuloksina ja suorituksina. Ja kehityksen vain kilpailuna.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat