Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (187)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Miten vaikeaa voi olla ”päättää kiinteiden aloittamisesta”.

Meillä on neljä lasta, molemmat ollaan miehen kanssa vaativissa ammateissa. Mutta ei ole koskaan käynyt mielessäkään tehdä ongelmaa tuommoisista arkisista asioista. Sen kun hoitelee hommat ja sillä sipuli.

Pystytkö päättämään mitä ruokaa laitat tänään tai mitä puet päälle, vai pitääkö miehen osallistua joka asiassa päätöksentekoon?


Ei se ole vaikeaa mutta jonkun se on tehtävä. Hämmentävää miten näissä keskusteluissa kerta toisensa jälkeen toistuu että jos nainen haluaisi miehen tekevän jotain niin "miten vaikeaa se voi olla" kun ei itse selviä, mutta kuitenkin niin vaikeaa ettei se mies voi edes osallistua saati hoitaa itse?

Pointti on juuri se, että niitä pieniä ja isoja päätöksiä on tehtävä aivan jatkuvasti ja lapsen myötä niitä tulee ämpäri kaupalla uusia. Oma arki menee paljolti rutiinilla, mutta ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla ne hyvin hyvin pienetkin päätökset on ensimmäisellä kerralla tehtävä muuten kuin rutiinilla. Ja niitähän riittää! Tämä kun yhdistetään mahdolliseen väsymykseen joka vaikuttaa päätöksentekokykyyn (joka sekin on kullakin yksilöllinen) on aika kohtuutonta jättää kaikki päätöksenteko toisen vanhemman harteille. Se vähän niin kuin tuhoaa sen yhteisen vastuunjaon ajatuksen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja äiti enkä silti oikein ymmärrä aloittajan ongelmaa. Jos käyn lapseni kanssa lääkärissä ja lääkäri kertoo, että allergiatestit voidaan tehdä nyt tai puolen vuoden päästä, niin jos mä haluan tietää vastaukset nyt, niin testit tehdään nyt. Voihan ne tehdä puolen vuoden päästä uudelleen, jos ensimmäisissä testeissä mitään allergiaa ei näy, mutta oireet kuitenkin jatkuvat. Kiinteiden aloitus....eipä käynyt mielessäkään kysyä miehen mielipidettä, aloitetaanko perunalla, banaanilla vai kenties avocadolla. Aloitin tosin vadelmalla, mutta en siitäkään kysynyt miehen mielipidettä.  Turvaistuimistakin ostetaan paras mahdollinen, johon on varaa. Ja mielipidettä kysytään sellaiselta, jolla on turvaistuimista kokemusta. Muutenkin lapsen tarvitsemista vaatteista ja muista tavaroista päättää se, kumpi ne käy ostamassakin. 

Ymmärrän sen, että jos kyse on jostain isommasta asiasta kuten vaikka lapsen sydänleikkauksesta, silloin puhutaan asiasta yhdessä, mutta silloinkin kuunnellaan ensisijaisesti lasta hoitavan lääkärin mielipidettä eikä kaksi maallikkoa ala tekemään keskenään mutuna päätöstä asiasta. 

Eli sinä selvität, mietit ja päätät yksin kaikki lapsenne asiat. Mikä on isän osuus lapsen elämässä?


En selvitä, mieti ja päätä kaikkia asioita. Kun mies käyttää lapsen lääkärissä, hän päättää. Kun mies ostaa lapselle talvikengät, hän päättää. Kun mies käy koulun vanhempainillassa, hän päättää, haluaako osallistua leirikoulukeräykseen rahalla vai leipomalla mokkapaloja. Meillä molemmat osaavat tehdä arkisia päätöksiä ihan itsekin.

Miksi ihmeessä sitten vertaat teitä ap:n perheeseen? Kun ap:n ongelmahan on juuri se, että hänen mies ei päätä mitään lapsen asioista vaikka ap pyytää että päättäisi. Sinun mies tekee itse arkisia päätöksiä lapseen liittyen. Ap:n mies ei.

Ap:n virhe on siinä, että juuri hän miettii ja selvittää. Hoitaa asioita. Ja sitten kysyy mieheltä, mitä pitäisi tehdä. Myös isä voi viedä lasta läääkäriin, käydä ostamassa tälle turvaistuimen, antaa lapselle ruokaa jne jne. Nk toisen käden tiedolla on mun mielestä aika tyhmääkin ottaa kantaa johonkin asiaan, jos ei kumpikaan ole asiantuntija asiassa. Lapsen kanssa lääkärissä käynyt on voinut ymmärtää jotain väärin tai unohtaa kertoa jotain, mikä saattaisikin olla asian kannalta tärkeää. 

Ap:n perheessä äidistä on tullut lapsen asiantuntija. Jos mies ennen lapsen syntymää oli kiinnostunut lapsen asioista, miksei hän käyttänyt lasta neuvolassa, lääkärissä jne? On aika tavallista, että äidit "omivat" lapsensa siten, että he haluavatkin hoitaa kaikki lapseen liittyvät käytännön asiat. Isät saavat toisen käden tietoa siitä, miten lapsi kehittyy, mitä lääkäri on tarkoittanut puhuessaan allergiatesteistä jne. Kun isä alkaa hoitaa näitä asioita vuorotelle äidin kanssa, isäkin tekee päätöksiä sen perusteella, mitä asiantuntijat ovat asiasta sanoneet. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja äiti enkä silti oikein ymmärrä aloittajan ongelmaa. Jos käyn lapseni kanssa lääkärissä ja lääkäri kertoo, että allergiatestit voidaan tehdä nyt tai puolen vuoden päästä, niin jos mä haluan tietää vastaukset nyt, niin testit tehdään nyt. Voihan ne tehdä puolen vuoden päästä uudelleen, jos ensimmäisissä testeissä mitään allergiaa ei näy, mutta oireet kuitenkin jatkuvat. Kiinteiden aloitus....eipä käynyt mielessäkään kysyä miehen mielipidettä, aloitetaanko perunalla, banaanilla vai kenties avocadolla. Aloitin tosin vadelmalla, mutta en siitäkään kysynyt miehen mielipidettä.  Turvaistuimistakin ostetaan paras mahdollinen, johon on varaa. Ja mielipidettä kysytään sellaiselta, jolla on turvaistuimista kokemusta. Muutenkin lapsen tarvitsemista vaatteista ja muista tavaroista päättää se, kumpi ne käy ostamassakin. 

Ymmärrän sen, että jos kyse on jostain isommasta asiasta kuten vaikka lapsen sydänleikkauksesta, silloin puhutaan asiasta yhdessä, mutta silloinkin kuunnellaan ensisijaisesti lasta hoitavan lääkärin mielipidettä eikä kaksi maallikkoa ala tekemään keskenään mutuna päätöstä asiasta. 

Eli sinä selvität, mietit ja päätät yksin kaikki lapsenne asiat. Mikä on isän osuus lapsen elämässä?


En selvitä, mieti ja päätä kaikkia asioita. Kun mies käyttää lapsen lääkärissä, hän päättää. Kun mies ostaa lapselle talvikengät, hän päättää. Kun mies käy koulun vanhempainillassa, hän päättää, haluaako osallistua leirikoulukeräykseen rahalla vai leipomalla mokkapaloja. Meillä molemmat osaavat tehdä arkisia päätöksiä ihan itsekin.

Miksi ihmeessä sitten vertaat teitä ap:n perheeseen? Kun ap:n ongelmahan on juuri se, että hänen mies ei päätä mitään lapsen asioista vaikka ap pyytää että päättäisi. Sinun mies tekee itse arkisia päätöksiä lapseen liittyen. Ap:n mies ei.

Ap:n virhe on siinä, että juuri hän miettii ja selvittää. Hoitaa asioita. Ja sitten kysyy mieheltä, mitä pitäisi tehdä. Myös isä voi viedä lasta läääkäriin, käydä ostamassa tälle turvaistuimen, antaa lapselle ruokaa jne jne. Nk toisen käden tiedolla on mun mielestä aika tyhmääkin ottaa kantaa johonkin asiaan, jos ei kumpikaan ole asiantuntija asiassa. Lapsen kanssa lääkärissä käynyt on voinut ymmärtää jotain väärin tai unohtaa kertoa jotain, mikä saattaisikin olla asian kannalta tärkeää. 

Ap:n perheessä äidistä on tullut lapsen asiantuntija. Jos mies ennen lapsen syntymää oli kiinnostunut lapsen asioista, miksei hän käyttänyt lasta neuvolassa, lääkärissä jne? On aika tavallista, että äidit "omivat" lapsensa siten, että he haluavatkin hoitaa kaikki lapseen liittyvät käytännön asiat. Isät saavat toisen käden tietoa siitä, miten lapsi kehittyy, mitä lääkäri on tarkoittanut puhuessaan allergiatesteistä jne. Kun isä alkaa hoitaa näitä asioita vuorotelle äidin kanssa, isäkin tekee päätöksiä sen perusteella, mitä asiantuntijat ovat asiasta sanoneet. 

Luetteko te ollenkaan näitä aloituksia ja ketjuja ennen kuin kommentoitte? Ap kirjoittaa ihan selvästi, että hänen mies ei hoida. Lähtee kyllä mukaan lääkäriin, mutta ei vie yksin. Menee kyllä ostamaan turvaistuimen, jos ap antaa tarkan mallin ja värin, mutta ei suostu ottamaan itse kantaa siihen mikä istuin ostetaan eli ei suostu itse ostamaan istuinta niin että tekisi sen päätöksen ja valinnan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kysele mielipidettä, vaan pistät miehelle vastuun. Sanot että ens viikolla on lapsen allergialääkäri. Ota selvää asioista ja vie lapsi sinne.

Olen tätä yrittänyt, mutta hän ei hoida. Hän sanoo, että ei pysty eikä ehdi, koska kaikki hänen aika menee jonkun meneillään olevan työprojektin miettimiseen ja hoitamiseen, ja se täyttää hänen päänsä niin täysin, että ei pysty sen lisäksi miettimään "jotain lääkäreitä". Ja että koska minä olen hoitovapaalla kotona, niin minä ehdin miettiä ja hoitaa lapsen asioita (mikä on tietysti totta, en minä voi siihen sanoa ei). Mies on erään yrityksen johdossa töissä eikä hänellä ole sen vuoksi varsinaisia työaikoja, vaan tekee töitä tavallaan aina, mutta toisaalta voi helposti kyllä ottaa vapaatakin, jos tarvisi (mutta ei halua näköjään).

Asia on sinun vastuulla sitten. Miehellä on tarpeeksi työtä eikä häntä kiinnosta. Ei myöskään välitä sinusta. Haluaako hiljalleen erota.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja äiti enkä silti oikein ymmärrä aloittajan ongelmaa. Jos käyn lapseni kanssa lääkärissä ja lääkäri kertoo, että allergiatestit voidaan tehdä nyt tai puolen vuoden päästä, niin jos mä haluan tietää vastaukset nyt, niin testit tehdään nyt. Voihan ne tehdä puolen vuoden päästä uudelleen, jos ensimmäisissä testeissä mitään allergiaa ei näy, mutta oireet kuitenkin jatkuvat. Kiinteiden aloitus....eipä käynyt mielessäkään kysyä miehen mielipidettä, aloitetaanko perunalla, banaanilla vai kenties avocadolla. Aloitin tosin vadelmalla, mutta en siitäkään kysynyt miehen mielipidettä.  Turvaistuimistakin ostetaan paras mahdollinen, johon on varaa. Ja mielipidettä kysytään sellaiselta, jolla on turvaistuimista kokemusta. Muutenkin lapsen tarvitsemista vaatteista ja muista tavaroista päättää se, kumpi ne käy ostamassakin. 

Ymmärrän sen, että jos kyse on jostain isommasta asiasta kuten vaikka lapsen sydänleikkauksesta, silloin puhutaan asiasta yhdessä, mutta silloinkin kuunnellaan ensisijaisesti lasta hoitavan lääkärin mielipidettä eikä kaksi maallikkoa ala tekemään keskenään mutuna päätöstä asiasta. 

Eli sinä selvität, mietit ja päätät yksin kaikki lapsenne asiat. Mikä on isän osuus lapsen elämässä?


En selvitä, mieti ja päätä kaikkia asioita. Kun mies käyttää lapsen lääkärissä, hän päättää. Kun mies ostaa lapselle talvikengät, hän päättää. Kun mies käy koulun vanhempainillassa, hän päättää, haluaako osallistua leirikoulukeräykseen rahalla vai leipomalla mokkapaloja. Meillä molemmat osaavat tehdä arkisia päätöksiä ihan itsekin.

Miksi ihmeessä sitten vertaat teitä ap:n perheeseen? Kun ap:n ongelmahan on juuri se, että hänen mies ei päätä mitään lapsen asioista vaikka ap pyytää että päättäisi. Sinun mies tekee itse arkisia päätöksiä lapseen liittyen. Ap:n mies ei.

Ap:n virhe on siinä, että juuri hän miettii ja selvittää. Hoitaa asioita. Ja sitten kysyy mieheltä, mitä pitäisi tehdä. Myös isä voi viedä lasta läääkäriin, käydä ostamassa tälle turvaistuimen, antaa lapselle ruokaa jne jne. Nk toisen käden tiedolla on mun mielestä aika tyhmääkin ottaa kantaa johonkin asiaan, jos ei kumpikaan ole asiantuntija asiassa. Lapsen kanssa lääkärissä käynyt on voinut ymmärtää jotain väärin tai unohtaa kertoa jotain, mikä saattaisikin olla asian kannalta tärkeää. 

Ap:n perheessä äidistä on tullut lapsen asiantuntija. Jos mies ennen lapsen syntymää oli kiinnostunut lapsen asioista, miksei hän käyttänyt lasta neuvolassa, lääkärissä jne? On aika tavallista, että äidit "omivat" lapsensa siten, että he haluavatkin hoitaa kaikki lapseen liittyvät käytännön asiat. Isät saavat toisen käden tietoa siitä, miten lapsi kehittyy, mitä lääkäri on tarkoittanut puhuessaan allergiatesteistä jne. Kun isä alkaa hoitaa näitä asioita vuorotelle äidin kanssa, isäkin tekee päätöksiä sen perusteella, mitä asiantuntijat ovat asiasta sanoneet. 

Luetteko te ollenkaan näitä aloituksia ja ketjuja ennen kuin kommentoitte? Ap kirjoittaa ihan selvästi, että hänen mies ei hoida. Lähtee kyllä mukaan lääkäriin, mutta ei vie yksin. Menee kyllä ostamaan turvaistuimen, jos ap antaa tarkan mallin ja värin, mutta ei suostu ottamaan itse kantaa siihen mikä istuin ostetaan eli ei suostu itse ostamaan istuinta niin että tekisi sen päätöksen ja valinnan. 

Tällaisissä tapauksissa mies on yleensä lytätty, kun hän on jotain ostanut, tehnyt tai sanonut. Mies pelkää ap:n reaktiota, joka vaikeuttaa päätösten tekoa eikä siksi halua ottaa vastuuta enää niin paljon. Kyllähän tuollainen käytös kumpuaa jostain. Aivan selvästi mies on epävarma ja se voi johtua juurikin tuota, mitä kerroin. Toiseksi mietin, että saako mies edes ylipäätään esittää mielipiteitään ap:lle? Ehkä mies tietää, että ap:n on niin vahva persoona, että mies kokee olleensa tossun alla. ..mutta me emme tiedä, mitä taustalla on oikeasti.

Vierailija

Tutulta kuulostaa ja hyvin suuri osuus sille, että olemme eronneet. Helpompi kun ei tarvitse edes miettiä, osallistuuko toinen. Kun ei kuitenkaan osallistu

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat