Sivut

Kommentit (186)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole koskaan ymmärtänyt tuota että sukulaiset on automaattisesti jotenkin tärkeämpiä tai läheisempiä kuin ystävät. Millaisia ystävyyssuhteita teillä on, jos he eivät ole lähimpiänne?

Minulle oli itsestäänselvää, että ystäväni tulevat katsomaan vauvaa sitten kun sukulaisemmekin. Sairaalassakin kävi appivanhempien lisäksi yksi ystäväpariskunta. Haluamme, että ystävämme ovat läheisesti tekemisissä lapsemme kanssa eikä tulisi mieleenkään arvottaa heitä jotenkin vähäpätöisemmiksi kuin sukulaisiamme.

Edellä mainitusta syystä olin kyllä surullinen, kun eräs ystävistäni halusi vauvan synnyttyä "pesimisajan" ilman ystäviään. Hän ei ole sukulaistensa kanssa erityisen läheinen, mutta kai hän oli oppinut, että isovanhemmat "kuuluu" vastaanottaa heti ja ystäville voi sanoa, että odottakaa x vkoa. Olen ollut hänelle aina suurempi apu ja tuki kuin vanhempansa, mutta niin vain jäin siihen toissijaiseen porukkaan, kun emme ole samaa verta. Suretti tosi paljon, kun hän oli ilman muuta ensimmäisiä, joka sai nähdä oman vauvani. En tietenkään surustani hänelle maininnut. Jokainen saa pitää juuri sellaisen pesimisajan kuin haluaa mutta tuota ihmisten arvottamista ihmettelen. Kyllä koen edelleen, että ehken sitten ollutkaan niin tärkeä hänelle kuin luulin, kannattanee siis miettiä antamaansa signaalia.

Suorastaan pöyristyttävää on tuo isovanhempien arvottaminen, että äidin vanhemmat on isän vanhempia tärkeämpiä. Miettikääpä sitten kun omat poikanne saavat lapsia, että tuntuisiko mukavalta olla "ne kakkosisovanhemmat". Ja että äidin äiti pääsisi katsomaan heti lapsenlastaan mutta itse joutuisit odottamaan. Lapsi on yhtälailla isän kuin äidin.

Tosi vanhanaikaista puhetta kaiken kaikkiaan naisen ja miehen / isän ja äidin rooleista tässä keskustelussa.

No ei kai siitä tulisi yhtään mitään, jos laittaisi kaikki läheiset aivan samalle viivalle ja tuolla logiikalla olisi sitten aivan kamalaa jos kutsuisin vaikka Annelin 4 päivää aiemmin kuin Irmelin. En ymmärrä miten jotkut jaksaa näin paljon miettiä ja vertailla omaa asemaansa muihin verrattuna. Eikö sitä voi vaan ajatella, että isovanhemmat kutsutaan ensimmäisten joukossa, koska yleensä lapsenlapsen syntymän ajatellaan myös olevan merkittävä tapahtuma ihmisen elämässä (siis ainakin vs ystävän lapsen syntymä).

Ja oli vanhanaikaista tai ei, niin on ihan biologinen fakta, että nainen on synnytyksen jälkeen henkisesti ja fyysisesti sekaisin. Kipeänä ja mieli maassa on kellä tahansa oikeus pyytää vierelleen itselleen läheinen ihminen ja pitää muut etäämmällä hetken.

Meillä ensimmäinen vieras oli yksi tuppautuva miehen puolen kaukainen sukulainen, ei vaan ollut voimia sanoa ei. Seuraava oli paras ystäväni ja isovanhemmat sitten parin viikon päästä. Eli en kuulu näihin parjaamiisi ihmisiin, mutta ymmärrän kyllä täysin että monelle naiselle synnytyksen jälkeen paras tuki on oma äiti ja ei siihen kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista. Naisen äiti on myös se, johon tuore äiti helpommin tukeutuu vauva-aikanakin, ja se nyt vaan on luonnollista ja itselläkin pelkkien poikien äitinä hyväksyttävä.

Ehkä kannattaa nauttia niistä omista lapsistaan, niin ei tarvitse sitten mummona itkeä, kun miniä ei ota mukaan synnytyssairaalaan suurin piirtein. Kun ei sitä vauva-aikaa voi uusiksi ottaa lapsenlapsilla - elämän kylmiä totuuksia, jotka on hyvä ymmärtää silloin kun omat lapset ovat pieniä.

Enpä kyllä yleistäisi, että oma äiti on naiselle se läheisin. Monelle hän on juuri se pahin kaikista.


Niin, oma äiti ei ole monelle lainkaan voimavara vaan suuri rasite. Mun äiti on aina ollut paska äiti ja aikuisena tuottanut järjettömästi mielipahaa loukkauksin ja arvosteluin ja päin naamaa v*ttuilullaan. Aina menee viikko itkiessä kun äiti soittaa tai käy. Lapsuis oli kamalaa ja näköjään paskahirviö pilasi aikuisuudenkin.
Äitini on haukkunut minut, mieheni, rakennetun talomme, työpaikkamme, lapsemmekin ovat ”vammaisen näköisiä”, aina on joka ikksestä asiasta joku loukkaus tai moite sanottavana. :(
Menee nyt vähän aiheen vierestä. Näistä narskuäideistä on montakin ketjua joissa on keskustelua ilkeistä äideistä. Ei mullakaan ole kauhean läheiset välit äitiini, mutta ymmärrän (ja hieman kadehdin) että joillekin oma äiti on tuki ja turva vielä aikuisenakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

"Toki kultainen keskitie on paras mutta tuppautuvat vanhemmat sentään VÄLITTÄÄ teistä, ajatelkaa miten loukkaavaa olis jos eivät välitä lainkaan."

EI. Tuppautuvat isovanhemmat eivät todellakaan välitä muista kuin omista tarpeistaan. Valehtelua, arvostelua ja lapsen käännyttämistä tiedossa :( Tai omat kokemukseni ovat tämmöisiä.

Vierailija

Ja oli vanhanaikaista tai ei, niin on ihan biologinen fakta, että nainen on synnytyksen jälkeen henkisesti ja fyysisesti sekaisin. Kipeänä ja mieli maassa on kellä tahansa oikeus pyytää vierelleen itselleen läheinen ihminen ja pitää muut etäämmällä hetken.

Näin on joo. Siksi oli mielestäni todella typerää, että äitini halusi tulla kylään samana päivänä kun synnäriltä tulimme vauvan kanssa. En osaa tietää mitä hän ajatteli, ettei voinut tulla synnärille moikkaamaan, vaan piti änkeä siihen uuteen tilanteeseen tuoreeltaan. Mulla oli vielä sairaalasta lähtiessä hemoglobiini 92, en ollut kunnossa. Istukka jouduttiin irrottamaan leikkauksessa. Lisäksi mulle oli kehittynyt kilpirauhasen liikatoiminta raskauden aikana.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia riippuu sukulaisistakin. Meillä miehen puolen suku ja eritoten anoppi odottavat viiden tähden palvelua, aina pitää olla lämmin ruoka tai jooa kaksi (ilmoittavat ihan röyhkeästi siis itse että tullaan sunnuntaina, muistakaa sitten laittaa ruoka valmiksi). Lisäksi kahvit ja ITSEleivottua kakkua tms. Jos ei ole itsetehtyä, anoppi nalkuttaa. Ruoastakin valitetaan välillä. Jälkiruokaa jos ei näy niin katkeraan ääneen kysytään että missäs jälkiruoka, ajettiin sentäön tunnin matka ja kaukaa kun tulee niin pitää olla tarkoilua.
Koskaan eivät ole lapsia hoitaneet eivätkä auta missään ikinä, kylässä ollessa eivät leiki lasten kanssa vaan istuvat ja odottavat tarjoilua.

Kyllä oli kivaa palvella tärä sakkia kun vastasyntynyt rinnalla, kaksi taaperoa roikkuu jaloissa, nämä ei vahingossakaan auta tai leikitä lapsia ja mun pitää häärätä koko päivä keittiössä passaten ja palvellen.

Joten tällaisia ei kukaan halua ottaa kylään synnytyksen jälkeen!! Hirveä stressi ja uupumus ka valmistelutaakka vierailulle josta emme saa kuin pahan mielen (istuvat vaan sohvalla ja arvostelevat).


Miksi heitä pitäisi ottaa vastaan, jos tarjoiluja vaaditaan ja sätitään päälle? Tuollaisille ihmisille pitää sanoa, että jos ei kelpaa, tuossa on ovi, eikä takaisin ole tulemista. Tuskin he pystyvät lapsiinne mitään suhdetta luomaankaan, niin ei tarvi sitäkään puolta miettiä. En katsoisi tuollaista käytöstä hetkeäkään.

Mua jäi ohiksena kiinnostamaan että jos ”et katsoisi tuollaista hetkeäkään” niin mitä tekisit asialle? Välit poikki?

Se vähän riippuu. Jos vierailuilla käyvä porukka, riippumatta sukulaisuussuhteista, ei osaa käytöstapoja, eikä tilannetajuakaan löydy, mutta arvostella ja natkuttaa osataan, niin minä en ainakaan sellaisia ihmissuhteita tarvi. Jos aikuista lasta puolisoineen kuitenkin kohdellaan tasavertaisena aikuisena, niin se on eri juttu. En kanna kaunaa, jos asioista sovitaan, ja saan suuni auki, jos mopo lähtee keulimaan.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat