Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (58)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onkohan tän ohjelman historiassa ollut ikinä 1 tai 2-lapsista perhettä... Niinpä niin...

Joskus noin vuosi sitten tuli Supernannyn jaksoja Hollannista. Niissä oli yksi yksilapsinen perhe, jossa muistaakseni oli ongelmana lähinnä äidin yletön ahdistuneisuus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

No voi herranjumala taas mitä taivastelua.

Miten yksilapsisessa perheessä tavataan ystäviä tai harrastetaan omia juttuja? Niin, että mies ottaa vetovastuun, hankitaan lastenhoitaja tai otetaan jopa lapsi mukaan harrastukseen. Kyläillessä samaten, tai voihan sitä koko perheelläkin kyläillä. Ihan samalla tavalla nämä asiat toimivat suuremmassa perheessä, ja väitän, että organisointitaidoissa on puutteita jos yksinkertaiset asiat eivät onnistu. On toki asia erikseen, jos harrastusta täytyy toteuttaa 3h/5pv/viikko, sittenhän se ei mitenkään voikaan onnistua.

Typeryydelle vihainen

Vierailija kirjoitti:
Taas on tehty liikaa lapsia jaksamiseen nähden. Miksi yksi tai kaksi lasta ei riitä?

Ei kuulu sulle miksi lapsia on paljon. Se ei kuulu kenellekään meistä ja sillä selvä. Voidaan tietty kysyä myös, miksi sinulla ei ole lapsi tai on vain vähän lapsia? Alahan selittää.

Synnytyksen jälkeiseen masennukseen voi sairastua myös sen ensimmäisen jälkeen ja arki voi muuttua helvetiksi monesta muustakin syystä. Mä sairastuin 3 lapsen jälkeen masennukseen ja seuraavat 8 kk puuttuvat elämästäni täysin. Mulla on vain yksi muistikuva siltä ajalta, ja se on se että esikoinen makaa sairaalassa happimaskissa ja teltassa enkä minä saa jäädä hänen luokseen koska osastolla on noro-virusta ja 2 kk vanha vauva on isossa riskissä sairastua siellä.

Esikoiseni oli 5 ja sairastui erittäin pahaan astmaan hatkuvan homealtistuksen seurauksena. Viikko menee esikoista näkemättä ja pelko siitä, että suostuvatko keuhkot yhteistyöhön. Lapsen henki on tuntia, kahta tuntia vaakalaudalla. Lopulta kohtaus osoittaa ohi menemisen merkkejä.

Ennen kuin olet itse mollaamasi perheen tilanteessa, ole ystävällinen ja tuki suusi. Luojan kiitos, että nykyään on pienenpieni mahdollisuus saada apuja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla on viisi lasta eikä minkäänlaisia tukiverkkija ja hyvin pärjätään ja hoidetaan lapset itse!

Toisin sanoen lapset joutuvat katsomaan toistensa perään ja pakotetaan leikkimään keskenään sillä välin kun äiti kokkaa ja pyykkää ja käy kaupassa ja katsoo töllöstä omia ohjelmiaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tän ohjelman historiassa ollut ikinä 1 tai 2-lapsista perhettä... Niinpä niin...

On ollut useampiakin perheitä, joissa on ollut kaksi lasta.

Miksi ihmeessä pitää mollata aina suurperheitä? Myötätunto vois auttaa paremmin kuin ilkeily? Ainiin mutta sehän tuntuukin kivalta, kun muilla menee huonosti ja ollaan jaksamisen äärirajoilla. Niin voi käydä kenelle tahansa, vaikka olisi lapseton.

Tota noin... Yleensä suurperheissä on keskimäärin enemmän jaksamis- ja ajankäyttöongelmia kuin 1-2 lapsen... Ei toki kaikki suurperheet ole ongelmaisia. Enemmän nimenomaan pitäisi puhua suurperheiden ongelmista eikä hyssytellä niitä. Liian monet ison lapsilauman paimentamiseen kypsymättömät hommaa paljon lapsia. 

Vierailija

Se miehen ilmehän oli, että EVVK. Ei ole ihme että äiti uupuu ja hermostuu. Enpä ole koskaan nähnyt tässä formaatissa noin välinpitämättömän näköistä isää.

Kaksosten äiti

Vierailija kirjoitti:
Taas on tehty liikaa lapsia jaksamiseen nähden. Miksi yksi tai kaksi lasta ei riitä?

Kaikki on ehkä sujunut hienosti kolmen lapsen kanssa, kun on alettu toivoa neljättä. Ja sitten onkin elämä yllättänyt kaksosilla, joista toisella vakava sairaus. Kukaan meistä ei pysty tällaista ennustamaan.
Empatiakykyä voi kyllä jokainen treenata!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tehtiin neljäs. Kaupan päälle tuli viides ja epilepsia. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan.

Vaan eipä olisi pitänyt lähteä leikkimään rulettia enää ja hankkimaan neljälttä. Kuitenkin huonopalkkaisissa töissäkin molemmat, joten tuollainen on järjetön riski. Täyttä typeryyttä. Jo se kolmas oli liikaa tuolla kantokyvyllä.

Vierailija

Suurin syy on että naiset väsyy koska on niin paljon laiskoja miehiä.
Mun mies osallistui kun lapset oli pieniä mutta nykyisin auttaa vaan joskus.
Nyt kun lapset teinejä niin kaikki on mun tehtävä.
Eli se mieskin voi muuttua matkan varrella.

Sitä jaksaa kun tietää että 5 vuotta niin talo on luultavasti kahden aikuisen.
Palvelut ja kokkaukset loppuu silloin
Otan lomaa.

Vierailija

[quote=Vierailija]Hei te kaikki superihmiset jotka ette uuvu omassa perhearjessanne: Alkakaa tukiperheiksi uupuneiden lapsille. Tukiperheistä on pulaa.

Sillä tavalla olette entistäkin parempia ihmisiä ja voitte todistaa, kuinka ette uuvu vaikka hoitaisitte vielä omien päälle toisten lapsia. Turha täällä on kauhistella, kun asialle voi tehdäkin jotain. Siinä se maailmankuvakin laajenee samalla.

Ei mua ainakaan kiinnosta kenenkään lapset. Jos kaipaisin lisää lapsia niin olisin tehnyt sen kolmannen lapsen.

Vierailija

Naiset, sopikaa miehen kanssa vuoropäivät, vuoroviikot yms kodinhoitoon. Niinkauan kun nainen johtaa ylhäältä päin kodinhoitoa, miehen on hämmentävä tulla sellaiselle työmaalle. Sitäpaitsi vaivan välttely on ihan terve ilmiö. Miehet yleensä tekee asioita joita on pakko tehdä ja jotka ei hoidu ilman heitä. Jos vaimo tekee, silloin ei ole pakko tehdä ite. Miehelle omaa vastuualue eikä paikkailua.

Kouoåo

Täällä ei paljon empatiaa heru. Uupumus tai masennuskin voi kohdata ketä tahansa. Riippumatta lasten lukumäärästä, sos.asemasta tai tukiverkkosta. Toki jotkut tekijät lisää riskiä.
Autetaan toisiamme eikä ylvästellä sillä, että kyllä minäkin pärjään vaikka ei ole sitä tai tätä.

Lapsien etu edellä pitäisi mennä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Rahantuojalla on aina se perheen päähoitovastuu.  Siinä on pakko pitää itsestään huolta ettei tule sairastumisia yms.

Mitä tarkoitat? Rahantuojalla on aina päähoitovastuu? Eli kun nainen käy töissä ja tuo rahat kotiin, hänen kuuluu myös hoitaa lapset ? vai tarkoitatko, että jos mies käy töissä ja on se "rahantuoja" vaimon kuuluu tehdä kaikki muut kotiin liittyvät jutut  yksin, että mies ei vaan rasitu ja sairastu?

Eiköhän se nykyään mene enimmäkseen niin, että molemmat joutuu käymään töissä ja olemaan niitä "rahantuojia". mutta vain naiselle jää ne kotityöt/lasten hoidot vielä ansiotyön päälle ja mies lepää, että jaksaa sitten taas mennä töihin. Ei ihme, että naiset väsyy.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla myös 2v lapsi ja osallistuva mies. En ole töissä vaan kotihoidontuella. Olen aivan poikki pelkästään lapsen hoitamisesta ja arkiaskareista. En todellakaan jaksaisi käydä lisäksi vielä töissä. Monena aamuna en meinaa nousta ylös sängystä millään. Iso hatunnosto kaikille jotka ovat joutuneet laittamaan lapsen hoitoon ennen kolmatta ikävuotta ja jaksatte käydä töissä.

Tätä kutsutaan myös laiskuudeksi.

Vierailija

Varmaan empatian puute johtuu siitä että ollaan melkein kaikki uupuneita tai ainakin naiset joutuu koville.
Ymmärtää että jollain on raskasta.
Tuntuu vaan että yritän selvitä tästä kun kolme laiskaa miestä kotona ja minä yksin raadan.

Vierailija

Uupuminen on varmasti aina monien asioiden summa. Myös lapsen luonne ja ominaisuudet voivat vaikuttaa, puhumattakaan vanhemmista. Minä olin hiukan jo väsynyt yhden lapsen kanssa, mutta tilanne oli hallinnassa. Sitten tuli toinen, joka ei nukkunut yhtään ensimmäiseen vuoteen, pisin unijaksoja taisi olla 20minuuttia yössä. Olin kärsinyt unettomuudesta teini-iästä lähtien ja lasten myötä se kroonistui. En siis saanut unta edes silloin kun nukkumiseen olisi ollut mahdollisuus. Näin ja kuulin harhoja. Ehkä joku voi kuvitella, miten pelottavaa sellainen on, kun luulee tulleensa hulluksi. Näin siis ilmeisesti valveunia. Kerran havahduin siihen, että yritin purra vauvaa ilman minkäänlaista käsitystä miten ja miksi näin oli käydä. Luojan kiitos ”heräsin” ennen kuin mitään ehti tapahtua. Ilman tukiverkostoa en olisi selvinnyt mitenkään. Että oli ihmisiä, jotka toivat ruokaa ja ottivat myöhemmin lapsia yökyläänkin. Lasten isä kävi töissä ja teki myös kotona niin paljon kuin ehti ja pystyi. Tilanne parani kaikkien osalta, kun nuorimmainen alkoi nukkua 4h yössä. Alussa se valvominen ei ollut pahakaan juttu, mutta puolen vuoden jälkeen ilman yhtä ainoaa nukuttua yötä/päivää alkoi mennä alamäkeen.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat