Sivut

Kommentit (164)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehenä voin sanoa, että jos toinen on kotona lapsen kanssa ja itse olet vaativassa ajatustyössä niin ei ole liikaa vaadittu jos äiti itse googlailee turvaistuinvertailut ja sosekokeilut. Jos haluaa henkistä tukea niin voi kysyä miehen mielipidettä (tarvittaessa pyydä valitsemaan vaikka kahdesta vaihtoehdosta jos ehdottomasti haluat toisen mielipiteen), mutta kyllä se päätös pitää pystyä tekemään itse.

Ihme kun naiset höpisevät näistä erilaisista metatöistä vaikka ne kuuluvat ihan normaaliin ajatus- ja asioidenkäsittelyprosessiin. Miehet siis tekevät näitä jatkuvasti päivittäin esim. työpäivän aikana.

Sinäkin kuulut siis lukutaidottomiin. Tässä oli nyt kyse siitä, että mies ottaa kyllä kantaa kaikkiin muihin kotia ja elämää koskeviin ongelmiin ja päätöksiin, mutta ei lasta koskeviin.

Sinusta ihan ok tehdä juuri tälläinen rajaus raskaan duuniajatustyön vuoksi? Kun jostainhan sitä on miehen tingittävä jaksaakseen niin vaikka noista penskan asioista sitten.

Vierailija

Minkälaista ihmistä ei kiinnosta oman lapsen asiat, lääkäri, allergia, kehitys? Kyllä tässä nyt on takana jokin muu kuin duuniväsymys, joku kaunan ilmaisu tai passiivisaggressiivinen tapa osoittaa vaimolle jotakin. Jos nimenomaan lapsi on valittu asiaksi, josta muka ei voi suuttumatta puhua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

En lukenut kaikkea, mutta meidän ongelma on nyt sitten mikä? Isä leikkii lapsen kanssa, mutta ei jaksa työasioiden takia miettiä, mitä vaippamerkkiä ryhdytään seuraavassa koossa käyttämään? Eiköhän tuo ole aika yleistä suomalaisperheissä. Äiti taitaa olla yksinäinen myös? Näitä mikä-turvaistuin-on-paras-juttuja voi läpikäydä myös äitiystävien kanssa, eikö? Ei sitä isää ihan jokaiseen nippelipäätökseen tarvita. Ja voit uskoa, kun vaihdatte osia ja mies jää hoitovapaalle, et ole itsekään iloisesti ilahtunut, kun Whatsapp laulaa kokouksessa: sen kakka on löysää, mitä teen? Sanoisit itsekin, että hoida.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsi tarvii asian x, hanki" jne. Otettava se mies mukaan hslus tai ei.

Kyllä mies hankkiikin, jos vain sanon että minkä (eli sanon tarkan mallin ja koon). Kyllä hän lapsen asioita hoitaa, mutta ei ota niihin kantaa eikä mieti niitä. Hoitaa ne asiat, mihin annan tarkat ohjeet. Jos sanon, että hanki ja valitse itse, niin sanoo, että hoitaa vasta kun annan ne ohjeet. Kun sanon siihen, että tällä kertaa sinun täytyy valita, niin vetoaa taas siihen, että työn takia ei ehdi miettiä eikä selvittää, koska pää täytyy täysin niistä työasioista. Ja että minulla on aikaa miettiä ja selvittää, kun olen hoitovapaalla hoitamassa lapsen asioita kotona. Tämä hänen vastaus on sellainen, että en minä voi sitä millään omalla kommentillani kumota, koska on täysin totta, että hän on vaativassa työssä ja minä kotona vain lapsen asioita varten.


Kun itse palaat töihin niin arvaa muuttuuko tilanne?

Vierailija

Minä kirjoitin tuolla aikaisemmin siitä että mies on mukana allergialääkärillä käytäessä. Monet ovat esittäneet että kyllä sen kotona olijan pitää selvitä yksin lääkärikäynnistä lapsen kanssa ja jättää vaikka siltä päivältä puistokäynnin väliin jne.

No meidän tapauksessa sinne erikoislääkärille on matkaa 150 km suuntaansa. Lapsia kolme kappaletta joista kaksi kärsii matkapahoinvoinnista. Ja pienin oli esim kuukauden ikäinen. Yllättäen ei yhtään innostanut lähteä ajamaan yksin lasten kanssa tuota matkaa varsinkaan kun perillä pitäisi olla todella skarppina keskustelemassa lääkärin kanssa tilanteesta (välillä jäätiin suoraan osastolle kun tilanne niin hankala).

Eli koettakaa ymmärtää ettei se aina ole niin yksinkertaista että lapsi autoon ja 10 min matka lääkäriin. Kyllähän minä sellaiset lääkäri/fysioterapia/puheterapia ym käynnit hoidinkin toki yksin viikottain mutta välillä on haastavampiakin tilanteita ja onneksi mieheni ymmärtää sen ja osaa tarvittaessa osallistua enemmänkin vaikka työssä käykin normaalisti.

Vierailija

Ja mitä tulee allergiaselvittelyihin niin ne ovat usein tosi rankkoja henkisesti kun lasta syöttäessäsi saatat samalla aiheuttaa lapsellesi kovat kivut. Vaikka tekee parhaansa niin silti välillä satuttaa lasta pahasti.

Siihen kun yhdistää lapsen jatkuvat heräilyt ja aikuisen univelan niin tilanne muistutti joltain osin jo sitä kun luin kuvausta kidutuksesta jossa ei annettu nukkua kuin lyhyissä pätkissä.

Ymmärrän että töissä voi olla rankkaa mutta niin voi olla kotonakin. Tai töissä voi olla helppoa ja kotonakin voi olla lasten kanssa helppoa. Mutta vaikka töissä on rankkaa niin silti pitäisi ymmärtää että vanhemmuuden vastuita se ei poista.

Tsemppiä ap, toivottavasti löydätte allergioiden kanssa helpotuksen ja lapsi rupeaa nukkumaan paremmin. Meillä ei unikoulut ym auttaneet vaan lapsi rupesi nukkumaan paremmin kun saatiin ruokavalio kuntoon ja korvien ilmastoitumisongelma hoidettua (se näkyi vaan jatkuvina kipuina).

Vierailija

Istukaa alas. Kerro että ”minusta tuntuu tältä.. olen huomannut tällaisen muutoksen sinussa... oletko itse huomannut että..”
Ja KUUNTELE mitä hän vastaa, miten hän kokee ja näkee asian.
Sittn etsitte ratkaisua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkea, mutta meidän ongelma on nyt sitten mikä? Isä leikkii lapsen kanssa, mutta ei jaksa työasioiden takia miettiä, mitä vaippamerkkiä ryhdytään seuraavassa koossa käyttämään? Eiköhän tuo ole aika yleistä suomalaisperheissä. Äiti taitaa olla yksinäinen myös? Näitä mikä-turvaistuin-on-paras-juttuja voi läpikäydä myös äitiystävien kanssa, eikö? Ei sitä isää ihan jokaiseen nippelipäätökseen tarvita. Ja voit uskoa, kun vaihdatte osia ja mies jää hoitovapaalle, et ole itsekään iloisesti ilahtunut, kun Whatsapp laulaa kokouksessa: sen kakka on löysää, mitä teen? Sanoisit itsekin, että hoida.

Joo et ole lukenut. Mitenkäpä sitten tilanne, että olet hoitanut kaiken ja mieli on täynnä huolta siitä, mitä lääkäri sanoi lapsesta, olet mietteliäs, mitkä toimenpiteet ovat todella nyt järkeviä, huoli painaa ja toinen ärähtelee, kun yrität tästä hänen kanssaan puhua?

Oletko siis todella sitä mieltä, että yhteisen lapsen terveysongelmat ja muut vastaavat ovat asioita, jotka tulee hoitaa muiden, vieraiden ihmisten, ei lasten isän kanssa?

Ja voit uskoa, että kun mies ei sitten ilahdu, kun hän huomaa, että  hänet on viimein todellakin ulkoistettu perheen elämästä, kun tunti pari leikkiä siellä täällä ei riittänytkään.

Ei isää nippelipäätöksiin todellakaan tarvita, mutta jos isää ei yhtään kiinnosta ottaa kantaa lapsen kehitysvaiheissa tehtäviin päätöksiin, olkoot sitten leikki-isä kerran parissa viikossa.

Vierailija

Olen sitä mieltä, että näissä tapauksissa on usein kysymys siitä, että meillä on aivan pielessä pikkulasten perheiden asiat noin yleisemminkin. Mies varmaan on kiinnostunut lapsesta, kun haluaa hänen kanssaan olla ja leikkiä, siis kyse ei ole siitä, että olisi välinpitämätön lapsen suhteen. Lapsi on rakas ja  haluttu.

Ja siinä se ongelma onkin. Olen nyt paria samankaltaista tapausta seurannut ja analyysini on, että miehet eivät saa olla lastensa kanssa niin paljon kuin haluaisivat. Siis "saa ja saa". Tässäkin tapauksessa on kyseessä firman kakkosmies, joka ei vaan onnistu ilmeisesti siellä töissä kertomaan, että haluan jäädä kotiin lapsen kanssa, tehdä lyhyempää päivää, lyhyempää viikkoa, jne. Kun semmoinen nyt vaan on mahdotonta ja menee ohi suun sitten työtehtäviä ja toisekseen firma nyt niin kovasti tarvitsee juuri tätä miestä juuri näihin huipputärkeisiin projekteihin. Projektit tietysti ovat niin tärkeitä ja vaativia ja kiireisiä, että niitä pitää pohtia ja murehtia sillä vähäisellä vapaa-ajalla niin, että yhtään ei kestä eikä jaksa mitään lääkäri/turvaistuin/kiinteä ruoka-keskusteluja.

Tämä tilanne sitten katkeroittaa sitä kohtaan, joka saa olla lapsen kanssa koko ajan. Että mitä se valittaa, senkun hoitaa nyt, kun saa hoitaa. Olkoon koko p*ska, en ota vastaan mitään ongelmanpohdintaa, kun en saa niitä mukaviakaan asioita.

Lopulta ollaan tilanteessa, jossa on kaksi katkeroitunutta vanhempaa ja ero tulossa, koska ei ymmärretä toisen asemaa.

Siksipä olenkin sitä mieltä, että ennen lapsen tekoa täytyisi todella tarkkaan miettiä omia prioriteettejään perheen ja työn suhteen. Jos ikinä mahdollista, keskustella etukäteen asiasta myös töissä. Varautua siihen, kumpaan aikoo paukkunsa asettaa ja millä panoksin.

Vierailija

MIes pitäisi jättää yhdeksi viikonlopuksi lapsen kanssa ja sinä vedät jossain lonkkaa leväten ja puhelin kiinni. Johan siinä on pakko alkaa olla lapselle isä ja ottaa asioihin kantaa. Eiköhän se lapsi ehjänä pysy yhden viikonlopun ajan. "Hätätilanteessahan" voi aina soittaa mummolle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
MIes pitäisi jättää yhdeksi viikonlopuksi lapsen kanssa ja sinä vedät jossain lonkkaa leväten ja puhelin kiinni. Johan siinä on pakko alkaa olla lapselle isä ja ottaa asioihin kantaa. Eiköhän se lapsi ehjänä pysy yhden viikonlopun ajan. "Hätätilanteessahan" voi aina soittaa mummolle.

Niin tai sitten mies voisi aikuistua ja huomata vastuunsa ihan itse, niin kuin muutkin vanhemmat.

Ja mitä tuokin nyt auttaa ja opettaa, että äiti lähtee kotoa ja mummi pyydetään apuun. Oikeassa hätätilanteessa soitetaan äiti paikalle, tietenkin. Ihan niin kuin äiti soittaisi isänkin paikalle, kun on kyse ei-niin-tärkeästä viikonloppumenosta ja lapsen kanssa tulee jotain akuuttia.

Vai tarkoititko, että mies jää opettelemaan pärjäämistä ja kun ei pärjää niin mummi tulee pelastamaan tilanteen. Mitä se auttaa? AP:n mies kyllä hoitaa lasta ja pärjää tämän kanssa. Kyse on siitä, että AP on kyllästynyt siihen että mies tietoisesti on vain lapsenhoitaja - eikä toinen osapuoli vanhemmista, joka myös ottaa kantaa kasvatus- ja hoitopäätöksiin. Mitä siihen auttaa, että jäädään mummin kanssa yhdessä "lapsenlikaksi"?

Perheaikaahan ap, miehensä ja lapsi tarvitsevat selvästi enemmän, jotta mies hahmottaisi roolinsa isänä, toisena vanhempana. Ja toki sitä asennemuutosta.

Vierailija

Miehes vaan luottaa sun arviointi ja päätöksentekokykyyn enemmän koska olet äiti? Sehän vaan kunnioittaa sua ja sun tahtoa ja mielipiteitä. Mitä valittamissa tässäkin on? Kanna vastuu sinä vaan lapsestasi jonka oot pannu alulle. Jos se mies kuitenkin hoitaa ja sun ohjeiden jälkeen ostaa tavarat niin lakkaisit ton valittamisen..Jestas...

Vierailija

Hmm.. No ehkä miehelläsi oikeasti juuri nyt on tosi paljon työasioita. Ja sinulla hoitovapaalla enemmän aikaa miettiä lapsen asioita kun olet kotona. Hyvä kuitenkin että mies osallistuu sitten käytännön toteuttamiseen. Itse olen kotiäiti, mutta aiotko itse olla vai palaatko töihin? Itse ajattelen, että kotona ollessa nuo lapsen asioiden selvittelyt kuuluu just mun työhön. Minulla on useampi lapsi ja kotiäitivuosi takana. Varsinkin esikoisen kanssa se lapsi täytti totaalisesti koko maailman ja jutut. Pitää yrittää muistaa säilyttää se oma itsensä ja parisuhde myös sen lapsen ulkopuolella. Tätähän et nyt kysynyt, mutta muistuttelen vain. Tsemppiä kuitenkin!

Vierailija

Anna ajan vähän kulua. Mies kasvaa kyllä vanhemmuuteen. Joskus se vaatii syystä tai toisesta enemmän aikaa mutta ei alkuepävarmuus tarkoita, että kaikki on menetetty.
On sinun vuorosi olla vahva nyt, hänen vuoronsa tulee myös.

Vierailija

Oma isäni oli juuri tuollainen. Hän halusi vain maksaa kaikesta, mutta mitään kontaktia hän ei ottanut muuten. Äiti vei minut harrastuksiin, lääkäriin, kouluun, yökylään kavereille. Hän tiesi kouluasioista, ystävistäni ja harrastuksistani.

Isä on jo edesmennyt, mutta emme ikinä olleet läheisiä. Meillä ei ollut mitään puhuttavaa koska hän ei viettänyt aikaa kanssani. 

Ymmärsin vasta aikuisena kuinka paljon menetin ilman isää joka on läsnä. 

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat