Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (187)

Vierailija

Laitoin oman kolmen ja puolen vuoden ikäisenä. Jos lapsi kehittyy tavanomaisesti ja hänellä on kontakteja muihin lapsiin, niin en näe syytä laittaa aikaisemmin. En laittaisi pienten ryhmään omaa lasta.

HEI,OLE IHMEESSÄ KOTONA LAPSESI KANSSA KUN SE ON MAHDOLLISTA-PÄIKKÄRIIN KERKEÄÄ MENNÄ VUODEKSI ENNEN KOULUA. 40v lastentarhanopettajana olen mielestäni pätevä sen sanomaan. Liian suuret ryhmät,kouluttamaton,liian pieni henkilökunta,meteli ym. ym. Onhan olemassa kerhoja ym virikkeitä pilvin pimein. Omt kolme lastani olivat vain ekarissa ja opettajiahan noista kaikista tuli.

Maarit Nissinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meilläkin ensimmäinen lapsi oli ihan mahdoton tapaus. En nauttinut vauva-ajasta yhtään ja ihmettelin kovasti että miten kaikki aina hehkutti vauva-aikaa. Se on kuulemma niin ihmeellistä ja ihanaa. No ei ollut. Onneksi työnantaja kyseli mua palaamaan töihin äippäloman loppusuoralla. Lähdin oitis töihin ja isä sai jäädä lapsen kanssa kotiin. Isällä oli tuolloin todella ikävä ja henkisesti raskas työ joka kuormitti perhettämme. Kotiinjääminen teki hänelle hyvää ja itselleni teki hyvää palata töihin.

Lapsi laitettiin hoitoon 10 kk 2 vko ikäisenä. Ei osannut vielä kävellä, mutta eipä tuo menoa haitannut. Ja kyllä, tiedän että suurin osa vanhemmista ei laita noin pientä päiväkotiin, mutta se on voi voi. Pienipalkkaisina talovelkaisina ei paljon kotiin jäädä. Perhepäivähoito ei tullut kysymykseenkään, olen itse lapsena saanut sellaisissa kärsiä ja ne vasta kamalia paikkoja olivat! Pitäisi lailla kieltää sellaiset.

Jos ajattelee ettei millään voi lasta laittaa päiväkotiin ja yritätte mahdollisimman kauan lapset pitää kotona niin huonosti käy. Kuitenkin voitte sitten lapset kouluun laittaa? Siellä on vain yksi ope vahtimassa luokallista lapsia. Eipä ne koululaisetkaan niin omatoimisia ole. Niin ja koulumatkoillekin laitatte lapset yksin, sitten ne hyökkii autojen alle.

Lapsi on aina viihtynyt päiväkodissa eikä ole vollottanut perään. Nyt monta vuotta isompana on itsenäinen, sosiaalinen, oikeudenmukainen, osaa valtavasti kaikkea ja on erittäin sivistynyt ja hyväkäytöksinen. Toista se on parilla tuttavaperheellä joissa lapset mellastavat kotona päivät pitkät eivätkä osaa edes kouluikäisinä suoriutua edes vessasta tai muistakaan perusjutuista. Yök.

Lapset päiväkotiin vaan. Viimeistään 1,5 v iässä. Muuten niistä tulee niitä tynnyrissä kasvatettuja tyhmiä epäsosiaalisia luusereita, nähty on...

Vaikutat mukavalta ihmiseltä ja olet ilmeisen tyytyväinen valintaasi laittaa vauvasi päiväkotiin. 😅 Toisaalta huonoista kotioloista voi olla parempikin laittaa jopa se vauvakin toisten hoidettavaksi mahdollisimman aikaisin.

Vierailija

Niinpä niin. Ettei vain ne kaksi eduskunnan tätiä teettäneet tutkimusta ja uraansa (enemmän kuin lapsiaan?) rakastavat tutkijat rakastivat myös turkimuksen teemaa?

Vierailija

Nykyiset päiväkodit ovat niin alimiehitettyjä työntekijöiden osalta ja toisaalta ylimiehitettyjä lasten osalta, että päätimme itse hoitaa omat lapsemme kotona eskarin alkuun saakka. Kaksi on jo koulussa, kolmas lähtee eskariin syksyllä. Kaikki ovat osanneet toimia ryhmässä ja ovat hyvin sosiaalisia, vaikka sitä rohkeni yksi jos toinenkin epäillä. Ehkä yksilapsisessa perheessä kasvavan lapsen olisi hyvä mennä harjoittelemaan sitä melua jo ennen eskaria, siihen tottuminen on ainakin meidän tuttavapiirissämme ollut se hankalin asia. Eskariope, joka oli tehnyt pitkän uran päiväkodissa, totesi ettei siellä päiväkodissa mitään ryhmätaitoja ne 3-4-vuotiaat toisilleen opeta. Hyvin ehtii vaikka viimeisen vuoden aikana ennen eskaa, muttei pakko ole silloinkaan. Harva siellä kotona neljän seinän sisällä kököttää muutenkaan edes sen yhden lapsen kanssa.

Vierailija

En todellakaan laittaisi lastani päiväkotiin, jos se vain on mahdollista. Kerhoissa ym. ja harrastuksissa mahdollista oppia ryhmässä toimimista, jos sitä pelkää. Lapsen on hyvä olla kotona. Jos kuitenkin haluaa, niin yksi vaihtoehto on esim. 4-5 -vuotiaana mennä puolipäiväläiseksi päiväkotiin?

T. Varhaiskasvatuksen opettaja

Vierailija

Ennen 3v en itse laittaisi. Omat aloittaneet tuossa iässä. Myöhemminkin olisi ok.

Itse aloitin 80-luvulla vasta koulun, siihen asti kotona. Kaksi maisterin tutkintoa ja sosiaalinen olen. Laitostumaan kerkeää elämässä myöhemminkin. Ei lapsi häviä mitään, jos voi viettää turvallista lapsuutta kotona. Päinvastoin.

Vierailija

Itse en alle kaksivuotiasta laittaisi missään nimessä. Mutta tämä on yksilöllistä. Kun itse koet, että lapsesi osaa ilmaista tarpeitaan ja olla jollain tapaa itsenäinen, niin silloin voisin laittaa ilman pelkoa siitä, että jää jalkoihin ja unohtuu yksin istuskelemaan. On järkyttävää katsoa niitä raukkoja kymmenkuisia, jotka vetää täyttä päivää, että äitit ja isit saa rakentaa uraa.

Vierailija

Syksyllä aloitti jolloin vähän alle 2,5v. Oikein sopiva ikä. Huomaa miten on taidot kehittyneet ja sosiaalistunut. Nyt yli 3-vuotiaana vieläkin menee mielellään ja välillä ei suostuisi poiskaan lähtemään. :) Meille todella hyvä ikä aloittaa.

Lapsella toki kehitysviivästymää monilla osa-alueilla ja lääkärikin olisi jo 2,5v suositellut päivähoitoa jos ei olisi jo juuri silloin aloittanut. Minusta lapsi olisi ollut valmis jo alle 2-vuotiaana mutta ei ollut tarvetta laittaa.

Meillä pienessä kunnassa laadukas julkinen päivähoito, jossa hoitajia tarpeeksi ja päteviä. Jos joskus saamme vielä lapsia niin vien silloinkin varmasti n. 2-vuotiaana mutta en pelkäisi tai stressaisi ko. paikkaan laittaa myöskään 1,5-vuotiasta. Vauvaa en laittaisi mistään hinnasta ja oma sukulaiseni joka on päiväkodin johtaja on sanonut että pitäisi olla että alle 1-vuotiaita ei saisi hoitoon, että vauvojen paikka on jossain ihan muualla.

Varhaiskasvatuksenope

En yleensä kommentoi näihin ketjuihin, mutta antaa mennä. Oon siis koulutukseltani varhaiskasvatuksen maisteri ja aiemmin olen työskennellyt lastentarhan(nykyäänhän nimitys on varhaiskasvatuksen)opettajana. Lapsi, joka kasvaa tavallisessa, tasapainoisessa kodissa, jossa on rytmi kohdallaan ja lapsen kanssa luetaan, askarrellaan ja lorutellaan, ei tarvitse varhaiskasvatusta ennen esikoulua. Siihen asti riittää, jos lapsi käy esimerkiksi kerran viikossa jossakin, missä tapaa ikäisiään lapsia. Esimerkiksi kerhoissa tai joillain leikkitreffeillä. Syy, miksi en jaksa näihin ketjuihin kommentoida, on se, että yleensä ihmiset suhtautuu tähän todella negatiivisesti. Päivähoito on väsyttävää. Se on lapselle yhtä raskasta, ellei raskaampaakin, kuin aikuisen työpäivät. Jos kotona ei ole asiat kunnossa, silloin päivähoito on ehdottomasti parempi ratkaisu. Itse en vapaaehtoisesti laittaisi alle 5 vuotiasta päiväkotiin, koska lapsi ei saa sieltä mitään, mitä ei normaalista kodista saisi. Jos vanhemmilla on ongelmia jaksamisessa tai mielenterveyden kanssa, sitten ehdottomasti päiväkotiin.

Päiväkodit on liian täynnä ja lapsille ei ole aikaa. Tää on vaan faktaa, valitettavasti. Itse olen nyt työssä, jossa pyrin tätä muuttamaan. Tiedän, että ihmiset tulee kommentoimaan miten heidän päiväkodissaan ei ole näin, mutta kyllä se on. Varhaiskasvatuksen opettajia ei saada tai heitä ei saada jäämään työhön, jolloin varhaiskasvatuksen laatu kärsii entisestään. Harvassa on hyvät ryhmät.

Jos haluatte kysyä jotain tai tuoda omaa mielipidettä esille, vastaan/juttelen mielelläni lisää tästä :)

Vierailija

Yli kaksivuotiaan voi viedä myös useissa kaupungeissa varhaiskasvatuspalveluiden järjestämään kerhoon.

Itse oman lapsen kohdalla huomasin että kun hän täytti 3, hän alkoi kysellä kavereita enemmän. Meillä on ollut aina vilkas sosiaalinen elämä ja tehty yhdessä paljon. Kavereita löytyi myös aina kun lapsi kyseli.

Kuopus on vähän yli 2. Esikoinen täyttää viisi pian, ja on käynyt nyt kaksi lukuvuotta kaupungin kerhossa. Vasut ovat olleet kiinnostavia eikä ole ilmennyt mitään huolta.

Lapset aloittanevat päiväkodissa puolipäiväisinä syksyllä.

En ole katunut lainkaan sitä että ennen heidän syntymäänsä säästin rahaa jotta voin taata heille rauhallisen ja turvallisen varhaislapsuuden. Alle vuosikas lapsi tarvitsee pysyvyyttä hoitokuviossa ja mielikuvat vanhemmista katoavat vielä eli lapsi ei kykene päivän aikana palauttamaan vanhempia itselleen mielikuvina vaan kun ei heitä näe, heitä ei ole.

Kehityspsykologisia tosiasioita pitäisi huomioida paremmin kun suunnitellaan ja toteutetaan alle vuoden vanhojen lasten päivähoitoa.

Se, ettei lapsi ole moksiskaan tai vaikuta olevan moksiskaan hoidossa olemisesta ei välttämättä pienten tapauksessa ole mikään hyvä asia. Lapsi voi reagoida sulkeutumalla, mikä on kurjempi juttu.

Aivan eri on viedä päivähoitoon 3-/4-vuotias, joka kykenee jo muistamaan kunnolla vanhemmat ollessaan erossa heistä. Leikki-ikäinen hyötyy myös suuresti muiden lasten kanssa toimimisesta.

Esimerkiksi 2-vuotias ei vielä leiki yhdessä vaan rinnakkain toisen lapsen kanssa.

Oman kokemukseni mukaan voin suositella kerhoja. Yli 3-vuotias saa koittaa siipiään mutta kesto on vain 3h kahtena päivänä viikossa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän riippuu siitä, millainen koti on ja millaista päivähoitoa on tarjolla.
Jos sä itse kotiin jäävänä vanhempana olet wanna-be-lastentarhantäti, joka ilokseen laulaa, soittaa, askartelee, satuilee, leikkipuistoilee ja keksii ties mitä kehittäviä numerokirjainprojekteja ipanoille kaiket päivät ja vaihtoehto on se ääriään myöten täyteen pakattu lähipäikky, jossa hoitajat huonon johtamisen takia vaihtuvat kolmen kuukauden välein, niin hell yeah koti on lapselle parempi paikka.
Suurin osa meistä mutseista ei ole em. kaltaisia superpedagogeja ja se lähipäikkykin saattaa olla ihan ok, jopa oikein hyvä, paikka. Silloin tietty päikky parempi.

Jotenkin surullinen viesti. Eikö jokainen terve vanhempi HALUA viettää aikaa lapsensa kanssa leikkien ja lauleskellen? Oikeasti kotiäitivuodet olivat kiireettömimpiä vuosia elämässäni, lapset tykkäsi, mies arvosti, kun kotihommat oli hoidettu ja hän sai keskittyä uraansa. Vikan lapsen aikana suoritin vielä etänä jatko-opinnot eli palasin työelämään paremmilla valmiuksilla kuin ennen hoitovapaata. Asenne ratkaisee!!
T: 3 lapsen äiti

Ei se ole asenteesta kiinni jos lapsi on sellaista sorttia joka ei nuku päiväunia eikä lähestulkoon koskaan leiki itsekseen. Nukahtaa vasta kello 22jos vahingossa nukkuukin päiväunet, muutoin kello 21. Ei siinä mitään opiskella!!!!

Päiväunien nukkumisen lapsi lopetti noin vuoden ikäisenä. Sen jälkeen päivästä puolet onkin mennyt kitinään ja itkuun, koska häntä väsyttää ja ärsyttää. En saa istua päivisin sohvalle tai minnekään muualle lattiaa lukuun ottamatta, koska lapsenkin pitää sinne silloin päästä, ja esim. sohvalla ei halua istua nätisti vaan tehdä kamikaze-hyppyjä lattialle.

Koneen ääressä ei ole mitään mahdollisuutta istua päivällä, eikä kirjaakaan saa lukea, koska lapsi tulee ja repii sen käsistä (ja tuhoaa, ellen ota pois). Särkylääkettä menee 3 g Panadolia päivässä, koska 12-kiloisen jatkuva nostelu ja kantaminen ovat tuhonneet selän. En tajua, miten kukaan saa ikinä mitään tutkintoja suoritettua ollessaan kotiäitinä.

Jos joku haluaa oikeasti olla kotona pitkään, niin minä en lähde tuomitsemaan, mutta ei kyllä pidä paikkaansa, että päivät olisivat rentoja ja silloin saisi jotain aikaiseksi, ainakaan alle 2-vuotiaan kanssa.

Vierailija

Joo, ei ainakaan istua voi ja olla omissa oloissa, se on varmaa.

Mä ulkoilen paljon lasten kanssa. Tehään yhdessä kauppareissut kävellen ja käydään kirjastossa ym. Ruuat pitää aina laittaa ja huolehtia etukäteen. Pyykkisouvi pyörii ja muu kodin puhtaanapito samaten.

Mitään omaa ei kyllä oo mutta aika aikansa kutakin.

Tekemistä on hulluna.

Ihmettelen miten jotkut voi tyyliin istua keskellä päivää sohvalla.

Ja kyllä, oon tehokas organisoimaan ja silti on puuhaa niin että.

Tänne kirjoittaminen vei nyt kahvihetken ja ei muuta ku pihatöihin!

Vierailija

Varhaiskasvatuksenope kirjoitti:
En yleensä kommentoi näihin ketjuihin, mutta antaa mennä. Oon siis koulutukseltani varhaiskasvatuksen maisteri ja aiemmin olen työskennellyt lastentarhan(nykyäänhän nimitys on varhaiskasvatuksen)opettajana. Lapsi, joka kasvaa tavallisessa, tasapainoisessa kodissa, jossa on rytmi kohdallaan ja lapsen kanssa luetaan, askarrellaan ja lorutellaan, ei tarvitse varhaiskasvatusta ennen esikoulua. Siihen asti riittää, jos lapsi käy esimerkiksi kerran viikossa jossakin, missä tapaa ikäisiään lapsia. Esimerkiksi kerhoissa tai joillain leikkitreffeillä. Syy, miksi en jaksa näihin ketjuihin kommentoida, on se, että yleensä ihmiset suhtautuu tähän todella negatiivisesti. Päivähoito on väsyttävää. Se on lapselle yhtä raskasta, ellei raskaampaakin, kuin aikuisen työpäivät. Jos kotona ei ole asiat kunnossa, silloin päivähoito on ehdottomasti parempi ratkaisu. Itse en vapaaehtoisesti laittaisi alle 5 vuotiasta päiväkotiin, koska lapsi ei saa sieltä mitään, mitä ei normaalista kodista saisi. Jos vanhemmilla on ongelmia jaksamisessa tai mielenterveyden kanssa, sitten ehdottomasti päiväkotiin.

Päiväkodit on liian täynnä ja lapsille ei ole aikaa. Tää on vaan faktaa, valitettavasti. Itse olen nyt työssä, jossa pyrin tätä muuttamaan. Tiedän, että ihmiset tulee kommentoimaan miten heidän päiväkodissaan ei ole näin, mutta kyllä se on. Varhaiskasvatuksen opettajia ei saada tai heitä ei saada jäämään työhön, jolloin varhaiskasvatuksen laatu kärsii entisestään. Harvassa on hyvät ryhmät.

Jos haluatte kysyä jotain tai tuoda omaa mielipidettä esille, vastaan/juttelen mielelläni lisää tästä :)

Olen kanssasi samaa mieltä.

Kuuden lapsen äitinä ja kotona ns. varhaiskasvatetut lapset ovat selvinnet maailmalle työelämään aivan mahtavasti!
Ongelmia ei koulumaailmasa ollut kenellekään.
Olen sitä mieltä, että kotirauhassa kasvatetut lapset ovat rauhallisia myös aikuisena.

Vierailija

Lapsen sosiaalistumiskausi alkaa 2,5-vuotiaana. Me haettiin kerhopaikkaa eli jatkan kotona hoitamista, lapsi menee välillä kerhoon jos päästään.

Leikkipuistossa tapaa muita lapsia, se riittää vielä. 3-vuotiaana menee päiväkotiin koska itse menen töihin.

Jos olisin sinun tilanteessa, laittaisin vain kerhoon yms. harrastuksiin 2,5-vuotiaana ja sitten hoitaisin kotona kunnes tahtoikä on päättynyt.

Yksilöstä ei etukäteen tiedä koska se päättyy. Jos tahtoikä sössitään niin se kostautuu.

Vierailija

Riippuu ihan hirveästi lapsesta. Meillä molemmat lapset (3- ja 5-vuotias) menivät päiväkotiin 1,5-vuotiaana. Ovat hoidossa 3-4 päivää viikossa. Päätökseen vaikutti se, että voin tehdä osittaista työaikaa, lähipäiväkoti on uusi ja hyvä, henkilökunta pysyvää, ryhmäkoot maltilliset. 

Esikoisen kanssa aloitti samaan aikaan kolme muuta lasta. Nyt he ovat neljän hengen tiivis porukka, "meidän jengi", jotka odottavat kovasti jo eskariin menoa. 

Kotiäiti

Olen kotiäiti - en ole vienyt lapsia päivähoitoon enkä vie! Päivähoidossa on liian suuret ryhmät ja hoitajilla ei ole aikaa lapsille. Lapsilla on liian pitkiä hoitopäiviä - pahimmillaan jopa 9-11 tuntia hoidossa. Lapsen hoitopäivälle pitäisi säätää laissa enimmäispituus. Vuorotyössä olevien vanhempien lapset joutuvat olemaan hoidossa jopa yötä. Päivähoidossa on liikaa melua. Päivähoidossa on kiusaamista, lyömistä, tönimistä, puremista, haukkumista, kiroilua ja ryhmän ulkopuolelle jättämistä. Infektiotaudit jylläävät. Jossain on vikaa, jos perusterve lapsi alkaa sairastella hoidossa jatkuvasti. Taudit tarttuvat tehokkaasti, koska osa vanhemmista tuo sairaita ja toipilaita lapsia hoitoon. Sairaan lapsen oikea paikka on kotona lepäämässä. Päiväkodeissa on myös paljon sisäilmaongelmia.

Perhepäivähoidossa olet liiaksi yhden ihmisen varassa. Äiti ja isä eivät oikeasti tiedä, miten perhepäivähoitaja hoitaa ja kasvattaa lasta, kun et ole paikalla vahtimassa. Perhepäivähoitajan mahdollisiin rikkeisiin on vaikea puuttua, jos vanhemmalla ei ole pitäviä todisteita. On vanhemman sana hoitajan sanaa vastaan. Voi tulla tilanteita, että lapsi ja vanhemmat eivät olekaan tyytyväisiä hoidon laatuun ja hoitajan toimintaan. Esimerkiksi miten toimit, jos hoitaja jättää pienet lapset yksin ulkoilemaan, ei valvo lapsia, lastasi kiusataan hoitopaikassa, hoitaja ei anna lapselle tarpeeksi ruokaa, hoitaja on työaikana tietokoneella ja puhelimella, syöttää lasta väkisin, lyö lasta tai kuljettaa lasta omalla autollaan ilman asianmukaista turvaistuinta?

Vierailija

En vie lapsiani päiväkotiin ollenkaan. Mitä hyvää lapseni kasvatukselle antaa päiväkoti jossa on liian isot ryhmät, liian vähän aikusia ohjaamaan lasten päivää ja leikkejä, meluisa ympäristö ja viidakon meininki, jossa vahvimmat ja meluisimmat vievät aikuisten huomion ja kiusaavat muita. Varhaiskasvatuksesta ei kyllä nykyisillä mitoituksilla saa. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja ryhmässä työskentelyn opetteluun.

Olen kotona lapsille läsnä. Luetaan, leikitään, ulkoillaan jne. Vanhemmat lapset osallistuvat kerhoon neljä kertaa viikossa, muutaman tunnin kerrallaan. Kerhossa ei hoitajamitoitus ylity ja toiminta on ohjattua. Lisäksi heillä on musiikki- ja liikuntaharrastuksia.

Vanhemmat lapsista ovat esim. oppineet lukemaan 4-vuotiaana. Kotona ollessa huomaa lasten herkkyyskaudet asioiden oppimiseen ja on aikaa paneutua asioihin.

Menevät sitten kukin vuorollaan eskariin ja sielläkin ovat vain eskarin ajan, eivät koko päivää.

Meillä lapsia ei ole tehty yhteiskunnalle, vaan omaksi iloksi. Ja olemme perheessä tehneet päätöksen, että kasvatamme lapsemme itse.
Ja ei, emme loisi yhteiskunnan rahoilla. Elämme yhden vanhemman palkalla ja lapsilisillä ja hetken vielä kotihoidon tuella. Olemme järjestäneet elämämme niin, että tämä on mahdollista. Meille lasten hyvinvointi on tärkeintä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat