Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (411)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoista odottaessa on aikaa tällaiseen jonninjoutavaan.

Olin jouluna tiputuksessa, kolmas raskaus. Oli aika ikävää olla osastolla joulupäivänä, täytyy muistaa tuo sanomasi jos vielä raskaudun. Hyvä tietää ettei tarvitse lähteä sairaalaan vaikka taju lähtee kun nousee seisomaan ja jokainen vesitilkkakin tulee kaaressa ulos. Esikoisten odottajien hömpötyksiä :)
Kantasuomalaiset naiset eivät enää tee lapsia just tämän takia. Raskaus ja synnytys on pelkkää paskaa, vauva on toki ihana mutta äitinä olet pelkkä yhteiskunnan loinen joka tekee kaiken väärin ja jota jokainen mopojonnekin on pätevä arvostelemaan. Pokkuroit tunkeilevia sukulaisia ja omivia anoppeja ja siivoat neljän seinän sisällä samaan aikaan kun muut tahkoaa rahaa töissä. Keho reistailee ja media tunkee joka päivä uutisia siitä miten äitiys ei ole tekosyy sille, ettei voi muka osallistua bikinifitness-kisoihin jne.
Teet mustaa työtä, näkymätöntä työtä kotona, silti kuulet pätemistä kuinka päiväkoti on se paras paikka lapselle ja kotona olevat äidit vaan makaa ja pilaa lapset. Sulla on raskausarpia ja arpikudosta alakerrassa ja venyneet rinnat, mutta ne ei saa haitata, koska olethan Äiti. Anoppi jankuttaa lapsille että kyllä mummola on paras paikka ja sun suuttumuksesta tehdään suvun yleinen vitsi. Ja Antti Rinne puhuu samaan aikaan synnytystalkoista.

Synnytyksen jälkeen se vaihtuu 20 vuoden työleiriin, minä aikana hoidat lapsen, palkkatyön, kodin, miehen ja itsesi. Ai miten niin ei houkuttele? - 1 aikuinen lapsi

Itse ainakin hoidan ihan itse omat kotityöni ja itseni ollessani eronnut sinkkumies. Lisäksi hoidan lapsen omalta osaltani kun on yhteishuoltajuus. Lisäksi käyn töissä itse itseni työllistäen yksityislääkärinä ollessani ihan itsenäinen ammatinharjoittaja, eli oikeastaan yrittäjä.

Miksi naiset kuvittelevat että sinkkumiesten ei tarvitsisi hoitaa itse itseään, pestä omia vaatteitaan tai hankkia itse omia ruokiaan ja hoitaa itse oma kotinsa. Luulevatko naiset että eron jälkeen mies kuolee nälkään likaisissa vaatteissaan likaisessa asunnossaan? Siperia opettaa.

Kannattaa myös muistaa että työ on YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan jokaisen ihmisen oikeus, ei velvollisuus. Naisten on oikeus painaa niitä töitä siinä missä miestenkin. Kotitöitä naista ei varsinaisesti mikään laki pakota tekemään. Myöskään lapsia ei naisen ole pakko hankkia hoidettavakseen, laki ei siihen pakota.

Miesten sen sijaan on lain mukaan pakko osallistua maanpuolustukseen, suoritettava asepalvelus eli miesten yhteinen tappamis- ja tuhoamiskoulu vankeusrangaistuksen uhalla ja tarvittaessa jos maa joutuu sotaan on miesten osallistuttava aseellisten voimakeinojen käyttöön eli äärimmäiseen väkivaltaan so. ihmisten tappamiseen ja joutuessaan siinä yhteydessä vielä mahdollisesti itse tapettavaksi asevelvollisuuden nojalla joka koskee vain miehiä.

Mutta naiselle on pakollista kärsiä kuukautisvuodoista ja -kivuista jopa 40 vuotta. Sen varmaan erikoislääkärinä tiedät. Jatkuvat kuukautiset aiheuttavat anemiaa ja raudanpuutetta, koska ihmisnainen on luotu olemaan raskaana ja imettämään suurimman osan fertiliteetti-iästään. Varmaan lääkärinä tämäkin juttu on sulle tuttu. Kuitenkaan, kuukautisista aiheutuvat ongelmat eivät ole sairaus, niinhän? Esimerkiksi tytöille ei opeteta, mikä on normaali määrä vuotoa ja kipua. Endometrioosidiagnoosin saaminen voi kestää vuosia. Että kyllä siinä yksi armeija on pieni pahanen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Synnärillä n. vuorokausi synnytyksestä minulle nousi korkea kuume ja tulehdusarvot hurjiin lukemiin. Mies oli lähtenyt päästämään lapsenvahtia kotiin, jouduimme vauvan kanssa vielä jäämään synnärille. Aloitettiin antibiootit suoraan suoneen. Minulla oli järkyttäviä vilunväristyksiä, mutta huoneessa ei ollut peittoa. Käytävällä olevassa hyllyssä oli vain vuodevaatteita ja pyyhkeitä. Pyysin peittoa, mutta sanottiin, että niitä löytyy käytävältä kanslian kohdalta. En kuumeessa kyennyt sitä itse hakemaan, joten hytisin aamuun asti pussilakanan ja pyyhkeen alla. Peiton sain aamulla, kun mies saapui ja kävi hakemassa. Niin, raskaushan ei ole sairaus. 

 

Mutta synnytys on sairaus, sille on ihan ICD-koodikin. 
O80.9 ’Määrittämätön yhden lapsen spontaani synnytys ’

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen freelancer, eli pätkätöissä ja työt on jatkuneet äitiysloman jälkeen ja tein äloman aikanakin jotain.
Nyt olen raskaana ja sama juttu.

En ymmärrä mikä vakitöiden palvonta tässä yhteiskunnassa on? Hyvälle työntekijälle on aina töitä ja hyvä esimies ei jätä hyvää työntekijää vaikka hän saisikin lapsia.

Olen myös ollut väsynyt ja särkyinen, pahoinvoiva, turvoksissa ja vittuuntunut, silti en ole lastenhankintaa katunut sekuntiakaan. 9kk koko maailman historiassa on hyttysen paska itämeressä.

Se "hyvä työntekijä" on hyvin liukuva käsite ja siihen voi vaikuttaa vaikka se perheenhuoltovelvollisuus. Ja miten niiden huonojen työntekijöiden ja heidän lastensa tulisi elää?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on aikamoista kuraa. Ihmettelen ylipäätään miksi kukaan itseään rakastava ihminen hankkii lapsia, siis nainen. Miestähän ei perhe kosketa. Se vaan ilmestyy ja oma elämä jatkuu kuten ennenkin. Naisen työviikko on 97 tuntia silloin kun on perhe. Miehen työviikko on kymmeniä tunteja vähemmän. Nainen hoitaa kaiken vaikka pää kainalossa ilman mitään apuja ja terveen miehensä siihen lasten päälle. Itse kyllästyin aikoinaan tähän orjuuttamiseen ja kärsimysnäytelmään, 18 vuoden vankeustuomioon per lapsi. En ikinä hankkisi enää lapsia näillä tiedoin en kyllä miestäkään riesaksi. Puolet kuormasta tippuu kun laittaa ukon mäelle, lapset hoidetaan kunnes vapaus koittaa.

Mitä hittoo? Minkälaisia miehiä olette valinneet lapsenne isäksi?

Ja niillä miehillä ei ole mitään vastuuta itsestään ja osallistumisestaan? Vika onkin vaan siinä, että nainen on valinnut huonon miehen isäksi... Koska nainen on aina syyllinen kaikkeen. Valitsee huonon miehen, kärsii huonosta raskausdesta, tekeen huonoja lapsia, ei osallista sitä miestä jne.

Vierailija

Tuossa raskaus ei ole sairaus - mantrassa on vieraannuttu jo niin kauas biologian ymmärtämisestä, että kuvitellaan kaikkien ei-sairaiden olevan pystyvyydeltään kuin täysivoimaisia nuoria miehiä.

Yhtä lailla voisi ilkkua että vanhuus ei ole sairaus, eikä lapsuus ole sairaus. Siitä vaan tehtaaseen töihin vauvat ja vaarit! Sitten vaan pari lapsitähteä ja paavoväyrystä ja sauliniinistöä siihen näytille, että kyllä niitä töitä paiskitaan kuulkaa ihan iästä riippumatta. Robin elätti itsensä keikkatyöllä jo yläasteiässä ja kävi koulut siinä sivussa, ja Paavokin pyrkii presidentiksi vielä 2024, tässä kukaan mitään elatusvelvollisuuksia tai eläkkeitä tarvitse!

Raskaus on itsessään kova homma kropalle ja aiheuttaa monin tavoin sen, ettei ole kohtuullista vaatia täyttä työkykyä. Vaikka se ei olekaan sairaus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain vakityön raskauteni aikana. Kärsin pahoinvoinnista, liitoskivuista myöskin. En ole kuitenkaan jäänyt kotiin valittamaan, vaan ulkoillut ja harrastanut hyötyliikuntaa säännöllisesti koko raskauteni ajan, syönyt suht terveellisesti. Kävin töissä ja lisäksi olen koko raskauteni ajan lukenut pääsykokeisiin joka ikinen päivä useamman tunnin ajan, töiden jälkeen. Ei ole helppoa ollut, mutta todellakin vauvan ja mahdollisen uuden uran arvoista.
Moni odottava äiti selviäisi raskaudesta huomattavasti helpommin, kun elämäntavat olisivat kunnossa jo ennen raskautta. Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, säännöllinen ja riittävän kuormittava liikunta. Ja ennen kaikkea se, että osaa kuunnella itseään ja omaa kehoaan, mitä se milloinkin tarvitsee.

Jos olet kyennyt harrastamaan liikuntaa, niin et kyllä tiedä liitoskivuista mitään. Kolmannessa raskaudessa aloin niistä kärsiä, ja loppuvaiheessa oli suuri saavutus, jos kykenin kävelemään sadan metrin päässä olevaan lähikauppaan. Kivut olivat jatkuvia ja kovia, ja esimerkiksi jouduin konttaamaan yläkertaan makuuhuoneeseen enkä löytänyt mitään sellaista nukkuma-asentoa jossa ei olisi koskenut. Sairaanhoitajan työstä ei yllättäen tullut mitään, kun hädintuskin pystyin kävelemän osaston päästä päähän, ja jäinkin sairaslomalle jo kauan ennen äitiysloman alkua.


Luulin jo tämän olevan oma kommenttini mutta täysin sama kokemus. viimeiset 4vk (käynnistys 38+0) en voinut käydä missään koska kivut olivat niin kovat etten pystynyt kävelemään enää edes sitä sataa metriä, juuri ja juuri jääkaapille pari krt päivässä. neuvolassa ihmettelivät kun laihduin loppuraskaudessa. todella kova kipu alkoi nostaa verenpainetta joten jouduin vain levätä. ikinä en ole aikuisena tuntenut oloani niin avuttomaksi.

EijKoo

Parasta elämäni aikaa oli olla raskaana. Kaipaan sitä tunnetta vielä 70v. Mitenkähän luonnossa. Mitenkä siellä hoidetaan nämä lisääntymishommat--------. Lapset ovat kasvattaneet minua ja olen hirveän onnellinen, että tein lapset nuoren 21 ja 27v. 

Vierailija

Nyt kun oma raskaus jo takana päin ja kotona pieni vastasyntynyt suloisuus, niin voin todellakin sanoa että ainakin raskaana olo omalla kohdallani tuntui siltä kuin olisin kuolemansairas.

Vaikka synnytin tämän esikoiseni ilman kipulääkkeitä (koska en ehtinyt niitä saada), ja repesin synnytyksessä sekä lisäksi leikattiin myös episiotomia, niin tunnen oloni nyt niin terveeksi ja reippaaksi. Sairaalasta kotiuduttua ollaan joka päivä käyty pari kertaa vaunuilemassa ja muutenkin menty ja tehty kaikenlaista ihan vain koska nautin oloni ollessa näin hyvä pitkästä aikaa.

Kiitollinen olen pikkuisessa vauvastani mutta ainakin omalla kohdallani se raskausaika oli rankkaa, verenpaine oli alhaalla ja pyörtyilin säännöllisesti sekä lisäksi kärsin raskauspahoinvoinnista ihan sen koko 9 kuukautta, joten ei ollut olo järin hyvä enkä todellakaan pystynyt kaikkia entisiä töitäni tekemään kun en jaksanut seistä varttia pidempään pyörtymättä.

Vaikka raskaus ei ole sairaus, niin jotain ymmärrystä siihen raskaana oloon ehkä toisinaan kaipaisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se sun töissä suoriutuminen ei nyt vaikuta mihinkään. Jos olet määräaikainen, sopimusta ei jatketa olit kuinka tehokas tahansa. Saat etsiä uuden työn perhevapaan jälkeen. Vakityössä taas pidät työsi, oli vointisi mikä tahansa.

Tämä ei ole totta. Minä olin määräaikaisena yhden äitiysloman aikana, jonka aikana minut myös vakinaistettiin. Eli palasin hoitovapaalta sitten virkaan.

Vierailija

Täytyy kiittää kaikkia keskustelijoita. En olisi kuvitellut, että tästä aiheesta saadaan näin pitkä ketju, joka pysyy näin asiallisena. Selvästi tämä on iso asia yhteiskunnassa.

Jossain tosi syvällä on ilmeisesti näitä asenteita, että naisten terveysongelmat nyt ovat lähinnä emotionaalisia eikä niillä ole suurempaa merkitystä. Ei haittaa, jos nainen voi huonosti perhevelvollisuuksiaan täyttäessään, kunhan hän kuitenkin hoitaa ne velvollisuudet moitteettomasti. Paitsi että nyt, kun lisääntymisikäiset ovat alkaneet valita niiden ”velvollisuuksien” väliin jättämisen, se näyttää sittenkin haittaavan.

Tämä oli minulle ehkä suurin yllätys raskaaksi tullessa. Teen töitä asiantuntijana miesvaltaisella alalla, jota olen myös aikoinani opiskellut. Työelämä on varsin tasa-arvoista, en ole törmännyt minkäänlaiseen sorsimiseen sukupuolen perusteella. Olen tottunut siihen, että sanomiseni menee läpi ensimmäisellä kerralla ja hyvinvointini otetaan vakavasti. Meillä on esimerkiksi kerran kahdessa vuodessa työturvallisuus- ja ergonomiahaastattelut, joiden yhteydessä käydään läpi kaikkien työtilojen sopivuus. Viimeksi ergonomi kiinnitti huomion siihen, että polvieni kulma ei ole työpisteelläni istuessa aivan optimaalinen ja voi johtaa selkäkipuihin, ja minulle tilattiin tätä varten säädettävä sähkötoiminen pöytä vaikka en itse sitä vaatinut.

Tästä sitten hypättiin suoraan siihen, että olen väsyneenä ja pahoinvoivana samalla työpisteellä, ja neuvolassa suositellaan alentuvasti kokeilemaan liikunnan harrastamista että mieli piristyisi. Ja tosiaan vähän moittivalla sävyllä todetaan, että on normaalia jos vähän väsyttää ja pitäisi vain yrittää pitää niistä terveellisistä elintavoista kiinni ja jättää turhat työmatkat väliin koska pitää ajatella sitä tulevaa vauvaakin (ihan niin kuin toivotun lapsen äiti ei sitä itse lainkaan ajattelisi).

Ymmärrän kyllä erittäin hyvin sen, että meillä on luultavasti yksi maailman parhaista järjestelmistä lasten hankkimista ajatellen. Ei tämä silti mitenkään loistavasti toimi, kun edelleenkin lähtöasetelman ajatellaan olevan se, että nainen valitkoon perheen tai uran, mies saa automaattisesti molemmat jos vain onnistuu hankkimaan sopivan vaimon.

-Ap

Vierailija

ei ole lapsia mutta mietityttää itseäkin miten esim. paha aamupahoinvointi on yhdistettävissä työntekoon. Toki osalla raskaus sujuu oikein hyvin ja vointi on mainio.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Täytyy kiittää kaikkia keskustelijoita. En olisi kuvitellut, että tästä aiheesta saadaan näin pitkä ketju, joka pysyy näin asiallisena. Selvästi tämä on iso asia yhteiskunnassa.

Jossain tosi syvällä on ilmeisesti näitä asenteita, että naisten terveysongelmat nyt ovat lähinnä emotionaalisia eikä niillä ole suurempaa merkitystä. Ei haittaa, jos nainen voi huonosti perhevelvollisuuksiaan täyttäessään, kunhan hän kuitenkin hoitaa ne velvollisuudet moitteettomasti. Paitsi että nyt, kun lisääntymisikäiset ovat alkaneet valita niiden ”velvollisuuksien” väliin jättämisen, se näyttää sittenkin haittaavan.

Tämä oli minulle ehkä suurin yllätys raskaaksi tullessa. Teen töitä asiantuntijana miesvaltaisella alalla, jota olen myös aikoinani opiskellut. Työelämä on varsin tasa-arvoista, en ole törmännyt minkäänlaiseen sorsimiseen sukupuolen perusteella. Olen tottunut siihen, että sanomiseni menee läpi ensimmäisellä kerralla ja hyvinvointini otetaan vakavasti. Meillä on esimerkiksi kerran kahdessa vuodessa työturvallisuus- ja ergonomiahaastattelut, joiden yhteydessä käydään läpi kaikkien työtilojen sopivuus. Viimeksi ergonomi kiinnitti huomion siihen, että polvieni kulma ei ole työpisteelläni istuessa aivan optimaalinen ja voi johtaa selkäkipuihin, ja minulle tilattiin tätä varten säädettävä sähkötoiminen pöytä vaikka en itse sitä vaatinut.

Tästä sitten hypättiin suoraan siihen, että olen väsyneenä ja pahoinvoivana samalla työpisteellä, ja neuvolassa suositellaan alentuvasti kokeilemaan liikunnan harrastamista että mieli piristyisi. Ja tosiaan vähän moittivalla sävyllä todetaan, että on normaalia jos vähän väsyttää ja pitäisi vain yrittää pitää niistä terveellisistä elintavoista kiinni ja jättää turhat työmatkat väliin koska pitää ajatella sitä tulevaa vauvaakin (ihan niin kuin toivotun lapsen äiti ei sitä itse lainkaan ajattelisi).

Ymmärrän kyllä erittäin hyvin sen, että meillä on luultavasti yksi maailman parhaista järjestelmistä lasten hankkimista ajatellen. Ei tämä silti mitenkään loistavasti toimi, kun edelleenkin lähtöasetelman ajatellaan olevan se, että nainen valitkoon perheen tai uran, mies saa automaattisesti molemmat jos vain onnistuu hankkimaan sopivan vaimon.

-Ap


On ihan tavallista olla eri syistä sairauslomalla raskauden takia. Millä tavalla näet, että lapsen saaminen olisi este uralle? Odotusaika on lyhyt aika työuran aikana eikä kenenkään tarvitse terveytensä kustannuksella tehdä töitä. Varaa aika lääkärille, jos koet että tarvitset sairauslomaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
ei ole lapsia mutta mietityttää itseäkin miten esim. paha aamupahoinvointi on yhdistettävissä työntekoon. Toki osalla raskaus sujuu oikein hyvin ja vointi on mainio.

Ei välttämättä olekaan. Itse olin pari kertaa sairauslomalla alkuraskauden aikana. Työuraani sillä ei ole ollut mitään vaikutusta.

Tässä ketjussa on omituisia ajatuksia. Kyllä sairauslomaa määrätään raskaudestakin johtuvista syistä, eikä suista maailmaa raiteiltaan.

Mietin kyllä kaks kertaa toisen lapsen hankkimista. Esikoista odotan ja oon niin pahoinvoiva, heikko ja työkyvytön. Ennen ollut tosi aktiivinen liikkuja, nyt en pysty muuta kuin makaamaan koska seisominen aiheuttaa heikotusta ja oksentamista. Ruokahalua ei ole koska kaikki kuvottaa. Jokainen ruoanpala pitää taistella kurkusta alas. On tää raskausaika ihanaa, suorastaan hehkun.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kiittää kaikkia keskustelijoita. En olisi kuvitellut, että tästä aiheesta saadaan näin pitkä ketju, joka pysyy näin asiallisena. Selvästi tämä on iso asia yhteiskunnassa.

Jossain tosi syvällä on ilmeisesti näitä asenteita, että naisten terveysongelmat nyt ovat lähinnä emotionaalisia eikä niillä ole suurempaa merkitystä. Ei haittaa, jos nainen voi huonosti perhevelvollisuuksiaan täyttäessään, kunhan hän kuitenkin hoitaa ne velvollisuudet moitteettomasti. Paitsi että nyt, kun lisääntymisikäiset ovat alkaneet valita niiden ”velvollisuuksien” väliin jättämisen, se näyttää sittenkin haittaavan.

Tämä oli minulle ehkä suurin yllätys raskaaksi tullessa. Teen töitä asiantuntijana miesvaltaisella alalla, jota olen myös aikoinani opiskellut. Työelämä on varsin tasa-arvoista, en ole törmännyt minkäänlaiseen sorsimiseen sukupuolen perusteella. Olen tottunut siihen, että sanomiseni menee läpi ensimmäisellä kerralla ja hyvinvointini otetaan vakavasti. Meillä on esimerkiksi kerran kahdessa vuodessa työturvallisuus- ja ergonomiahaastattelut, joiden yhteydessä käydään läpi kaikkien työtilojen sopivuus. Viimeksi ergonomi kiinnitti huomion siihen, että polvieni kulma ei ole työpisteelläni istuessa aivan optimaalinen ja voi johtaa selkäkipuihin, ja minulle tilattiin tätä varten säädettävä sähkötoiminen pöytä vaikka en itse sitä vaatinut.

Tästä sitten hypättiin suoraan siihen, että olen väsyneenä ja pahoinvoivana samalla työpisteellä, ja neuvolassa suositellaan alentuvasti kokeilemaan liikunnan harrastamista että mieli piristyisi. Ja tosiaan vähän moittivalla sävyllä todetaan, että on normaalia jos vähän väsyttää ja pitäisi vain yrittää pitää niistä terveellisistä elintavoista kiinni ja jättää turhat työmatkat väliin koska pitää ajatella sitä tulevaa vauvaakin (ihan niin kuin toivotun lapsen äiti ei sitä itse lainkaan ajattelisi).

Ymmärrän kyllä erittäin hyvin sen, että meillä on luultavasti yksi maailman parhaista järjestelmistä lasten hankkimista ajatellen. Ei tämä silti mitenkään loistavasti toimi, kun edelleenkin lähtöasetelman ajatellaan olevan se, että nainen valitkoon perheen tai uran, mies saa automaattisesti molemmat jos vain onnistuu hankkimaan sopivan vaimon.

-Ap


On ihan tavallista olla eri syistä sairauslomalla raskauden takia. Millä tavalla näet, että lapsen saaminen olisi este uralle? Odotusaika on lyhyt aika työuran aikana eikä kenenkään tarvitse terveytensä kustannuksella tehdä töitä. Varaa aika lääkärille, jos koet että tarvitset sairauslomaa.

työantajan näkökulmasta ainakin inhottavaa kantaa taloudellinen ja hallinnollinen vastuu raskausajan sairauspoissaoloista, vaikka poissaolo on perusteltua. Työnantajalle ei näitä kukaan hyvitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
ei ole lapsia mutta mietityttää itseäkin miten esim. paha aamupahoinvointi on yhdistettävissä työntekoon. Toki osalla raskaus sujuu oikein hyvin ja vointi on mainio.

Mä tein aamusiivousta kun odotin esikoistani. Monesti tuli kesken työaamun käytyä siivouskomerolla oksentamassa kun ei vaan pystynyt pidättämään. Siinä sitten huuhtelin siivouskomeron lavuaarin puhtaaksi ja ei kun jatkamaan töitä. 😕

Viinirypäleitä piti napsia joka välissä kun muuten olis ollu kokoajan huono olo.

Miuk

En itse saanut saikkua kun on pahoinvointi kun lääkäri sanoi et johtuu raskaudesta.
Kun en ollut raskaana sain heti sairaslomaa kun on pahaolo.

Eikö ole käsittämätöntä?

Vierailija

Miuk kirjoitti:
En itse saanut saikkua kun on pahoinvointi kun lääkäri sanoi et johtuu raskaudesta.
Kun en ollut raskaana sain heti sairaslomaa kun on pahaolo.

Eikö ole käsittämätöntä?

Ehkäpä kannattaisi vaihtaa lääkäriä. Ainakin työterveyshuollossa suunnilleen tuputettiin sairauslomaa, kun kävin kysymässä lääkkeitä pahoinvointiin. Lääkkeitä ei mielellään määrätä, mutta sairauslomaa kyllä. 

Vierailija

Juttelin vähän aika sitten yhden naisen kanssa joka suositteli jonkun kaverin mukaan ottamista. Hän oli meinaa säikähtänyt kun lääkäri oli äkkiseltään työntänyt jotain kohtuu, eikä ollut sanonut tästä mitään saati pyytänyt anteeksi aiheutettuaan säikähdyksen. Tätä ei kuulemma tapahtunut enää toistamiseen miehensä ollessa paikalla ja tämä samainen lääkäri alkoi jopa juttelemaan siitä mitä aikoo seuraavaksi tehdä, sekä kyselemään äidin vointeja.

Osa lääkäreistä tuntuu tästä syystä kamalan sovinisteilta ja konservatiivisilta.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat