Sivut

Kommentit (163)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
1. Minulla oli syynä synnytyspelko. Sain sektiolupauksen käydessäni ensimmäisen kerran keskussairaalassa lääkärin vastaanotolla. Ei siinä ollut sen enempää neuvottelua. Olin kai aika hysteerinen ja itkin kun pelkäsin synnytystä niin kamalasti. Lääkäri ehdotti minulle sektion mahdollisuutta.

2. 39+0 / olin ensisynnyttäjä (ja raskaus jäi minulla ainoaksi)

3. Toivuin hyvin, mutta elelin todella varovaisesti.

miten joku voikin olla noin nössö...

ymmärrän jos on edes jotain kokemusta, tai lapsen takia ( en itsekään tod. synnyttäisi perätilalasta.)

Mutta voi nyyyyyyyh kun mua vaan niiiiiiiiiin pelottaa... Nyyhkyti nyyh... Ei kukaan ansaitse tuollaista nössöä äidikseen.

Vierailija

Takana oli kaksi alatiesynnytystä, aina synnytyspelko ollut. Toinen synnytys traumaattinen, vaikka kaiken härdellin jälkeen ei jäänyt muuta kuin henkistä traumaa minulle.

Kolmannen kanssa otin puheeksi tämän edellisen traumaattisen synnytyksen. Sain lähetteen pelkopolille. Raskautta seurattiin myös äitiyspkl:lla muista syistä, jossa sitten asia tuli puheeksi lääkärinkin kanssa. Pelkopolilla kävin kerran kätilön kanssa keskustella. Valinta suunnitellusta sektiosta tai alatiesynnytyksestä jäi minulle. Mietin asiaa ja päädyin alatiesynnytykseen. Huom. sektiolla ei "peloteltu". Toivoin ns korjaavaa alatiesynnytyksen kokemusta, jonka sainkin onneksi ja kaikki meni täydellisesti. Tays oli sairaala.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Minulla oli syynä synnytyspelko. Sain sektiolupauksen käydessäni ensimmäisen kerran keskussairaalassa lääkärin vastaanotolla. Ei siinä ollut sen enempää neuvottelua. Olin kai aika hysteerinen ja itkin kun pelkäsin synnytystä niin kamalasti. Lääkäri ehdotti minulle sektion mahdollisuutta.

2. 39+0 / olin ensisynnyttäjä (ja raskaus jäi minulla ainoaksi)

3. Toivuin hyvin, mutta elelin todella varovaisesti.

miten joku voikin olla noin nössö...

ymmärrän jos on edes jotain kokemusta, tai lapsen takia ( en itsekään tod. synnyttäisi perätilalasta.)

Mutta voi nyyyyyyyh kun mua vaan niiiiiiiiiin pelottaa... Nyyhkyti nyyh... Ei kukaan ansaitse tuollaista nössöä äidikseen.


Tässä maailmassa jotkut pelkäävät mm. papuja, siihen nähden synnytyspelko on minusta erittäin oikeutettua ja normaalia, vaikka takana ei olisikaan traumaattista synnytystä.

Vierailija

Syynä sektioon oli mun kapea lantio + synnynäinen lonkkavika ja molemmat lapset tulossa jalat edellä  maailmaan. Sektio sattui ihan kohtuu paljon. Ei kannata kadehtia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Minulla oli syynä synnytyspelko. Sain sektiolupauksen käydessäni ensimmäisen kerran keskussairaalassa lääkärin vastaanotolla. Ei siinä ollut sen enempää neuvottelua. Olin kai aika hysteerinen ja itkin kun pelkäsin synnytystä niin kamalasti. Lääkäri ehdotti minulle sektion mahdollisuutta.

2. 39+0 / olin ensisynnyttäjä (ja raskaus jäi minulla ainoaksi)

3. Toivuin hyvin, mutta elelin todella varovaisesti.

miten joku voikin olla noin nössö...

ymmärrän jos on edes jotain kokemusta, tai lapsen takia ( en itsekään tod. synnyttäisi perätilalasta.)

Mutta voi nyyyyyyyh kun mua vaan niiiiiiiiiin pelottaa... Nyyhkyti nyyh... Ei kukaan ansaitse tuollaista nössöä äidikseen.

Sanoo kateellinen alatiesynnyttäjä joka käyttää lopun ikäänsä inkohousuja.

Vierailija

TYKS. Suunniteltu sektio olisi ollut 38+1 osittaisen eteisistukan takia. Käynnistyi 34+6, jolloin kiireellinen sektio. Helppo kokemus, 4h jälkeen kävelin, aamulla epiduraali pois ja 3 päivää sairaalassa. Kipeä en juurikaan ollut, lääkkeenä Burana ja Panadol. Toivuin paljon nopeammin kuin aiemmasta pitkittyneestä alatiesynnytyksestä.

Sektio oli minulle korjaava kokemus kamalan alatiesynnytyksen jälkeen. Olen kyse lääkäri ja vailla eteisistukkaa ei olisi ollutkaan olisi sektio ollut silti ainoa vaihtoehto. Vauvalle turvallisin, se on minulle pääasia. Ja olen operatiivisen alan sairaalalääkäri ja takana useampi virkavuosi, joten koen, että osaan arvioida riskit omalta osalta varsin hyvin. Sitä kunnioitettiin kyllä (tosin gyn. kollegat tuttuja). Vauva ei joutunut onneksi edes keskolaan. Potra keskonen imi rintaa jo tunti leikkauksen jälkeen.

Vierailija

1. Lapsi syntyi sektiolla pahan istukan vajaatoiminnan vuoksi.

2. Leikkaus tehtiin rv:lla 34, ja vauva painoi 1 400 g.

3. Sektiokokemus oli painajaismainen. Itse leikkaus meni suht ok verenpaineen heittelyä ja runsaahkoa verenvuotoa lukuun ottamatta. Toipuminen ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin. Olin todella kipeä, eivätkä verenpaineet meinanneet lähteä laskemaan. Leikkaus tehtiin aamulla, ja pääsin osastolle vasta myöhään illalla, ja katetri otettiin pois vasta seuraavana aamuna. Päivällä yritin hoitajien kehoituksesta väkisin käydä vessassa, ja lopputuloksena oli hervoton tärinäkohtaus, kiidättäminen lääkärin ja hoitajien ympäröimänä eri osastolle uudestaan letkuihin ja katetriin. Sain kramppeja ehkäisevää lääkettä, joka aiheutti järkyttävän humalaisen olon ja sammaltamisen. Olin täysin kanttuvei pari päivää, ja itse vielä sänkypotilaana tuli tieto, että lapseni, jota olin nähnyt vilaukselta neljän päivän aikana vain kolmesti, siirrettiin Jorviin, koska Naikkarilla tarvittiin lisää tilaa. Voin kertoa, että ei lähtenyt vahvasti tämä äitiys käyntiin. Toipumiseen meni aikaa kaiken kaikkiaan viikkoja (ja täydelliseen toipumiseen kuukausia), ja oli kamalaa yrittää hoitaa pikkukeskosta, kun ei meinaa itse pysyä tolpillaan ja sattui niin maan perkeleesti. Kotiuttavia lääkäri vielä sanoi, että juuri tällaisten komplikaatioiden takia hei eivät halua leikata, ellei ole aivan pakko. Sektio on tosi iso operaatio. Toivon, ettei tarvitse kokea enää koskaan mitään tuollaista. Sekä äiti että lapsi pelastuivat, mutta traumaattinen synnytyskokemus ja viivästynyt kontakti lapseen aiheutti paljon ongelmia.

Vierailija

Mun lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla. Synnytyskokemuksestani sen verran, että ei enää ikinä kätilöiden armoille. Jatkossa suunniteltu sektio. Leikkaussalin henkilökunta on ammattitaidossa ja empatiassa noin valovuoden kätilöitä edellä. Olin tuntien kuluttua jo jalkeilla.

Sektion riskeistä aina jauhetaan ja syyllistetään. Minäkin pitkään syyllistyin, vaikka lapseni on terve. Sitten satuin tutustumaan kahteen ihmiseen, jotka ovat syntyneet alateitse ja kärsineet synnytyksessä hapenpuutteesta. Heillä on CP-vamma. Fyysisesti todella kivulias elämä, hahmotushäiriöitä, kaksoiskuvia näössä... Olleet kiusattuja tarhasta työelämään vammaisuutensa takia. Tuntevat pohjatonta surua siitä, etteivät heidän äitinsä aikoineen vaatineet/saaneet sektiota.

Tsemppiä, ap! Se menee hyvin.

Vierailija

En ole koskaan ottanut hammaslääkärissä puudutusta. Minulta on jopa poistettu kaksi viisuria ilman puudutusta. Kipulääkettä söin ehkä päivän. Samoin minulta on vedetty niveliä paikoilleen ilman puudutusta. Olkapäistä on revennyt kalkkikertymiä ilman, että otin lääkkeitä. Kerran elämässä on tullut sekin eteen, että haava piti tikata niin, ettei ollut muuta turrutusta kuin pikku naukku alkoholia.

En silti halveksi ja lällättele, jos joku toinen pyytää puudutteet ja särkkärit.

En ajattele, että muiden pitää kestää sama kuin minä.

Me ihmiset ollaan yksilöitä. Kivun kokeminen on todella kokonaisvaltainen asia. Toisen kivusta et tiedä mitään. Et yhtikäs mitään.

Joten ollaanpa haukkumatta niitä, jotka valitsevat pelon takia sektion.

Myös siksi, että lapseen vaikuttaa synnytystä enemmän raskausaika: äidin pelot, stressi ja muut olot. Kun äiti tietää saavansa sektion, hän ei eritä sikiöön kortisolia eikä rasita sitä stressiverenpaineellaan. Jos taas tulevaa synnytystä joutuu jatkuvasti pelkäämään, sikiönkin hormonit ovat koko ajan hälytystilassa ja aivojen ym. kehitys sen mukaista.

Sallikaa sektio pelkääjille.

Vierailija

Kirjoitin tuolla aikaisemmin (en osaa linkittää) omasta synnytyspelostani ja siitä, että sain sektion sen perusteella ja sain palautetta tyyliin "nyyh, nyyh, mikä nössö, surkimus äidiksi". Totean kuitenkin, että tärkeintähän on että saadaan maailmaan terve lapsi ja että äitikin säilyy terveenä. Maksimoidakseni oman "surkeuteni" äitinä kerron vielä tämänkin, että minulle tehtiin sektion yhteydessä sterilisaatio - ja siinäkin asiassa lääkäri ehdotti sitä. Tosin olin kertonut ensimmäisellä keskussairaalakäynnillä, että tämä lapsi saa jäädä minun ainokaiseksi, koska olen mielestäni liian vanha (täytin kaksi päivää synnytyksen jälkeen 48 vuotta) lisääntymään enempää. Niinpä. Kaikista meistä ei ole synnyttäjiksi eikä meidän kaikkien edes tarvitse lisääntyä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuolla aikaisemmin (en osaa linkittää) omasta synnytyspelostani ja siitä, että sain sektion sen perusteella ja sain palautetta tyyliin "nyyh, nyyh, mikä nössö, surkimus äidiksi". Totean kuitenkin, että tärkeintähän on että saadaan maailmaan terve lapsi ja että äitikin säilyy terveenä. Maksimoidakseni oman "surkeuteni" äitinä kerron vielä tämänkin, että minulle tehtiin sektion yhteydessä sterilisaatio - ja siinäkin asiassa lääkäri ehdotti sitä. Tosin olin kertonut ensimmäisellä keskussairaalakäynnillä, että tämä lapsi saa jäädä minun ainokaiseksi, koska olen mielestäni liian vanha (täytin kaksi päivää synnytyksen jälkeen 48 vuotta) lisääntymään enempää. Niinpä. Kaikista meistä ei ole synnyttäjiksi eikä meidän kaikkien edes tarvitse lisääntyä.

Teit varmasti oikean valinnan, 48-vuotiaalla ensisynnyttäjällä alatiesynnytyksen riskit ovat jo pelkän iän puolesta merkittävämmät. Oma (varmaankin ennakkoluuloinen) arvaukseni on, että todennäköisesti sektioksi olisi mennyt kuitenkin, joten hyvä, että se tehtiin suunnitellusti. Sektio on kuitenkin tavallaan hallitumpi ja teille varmasti turvallisin. Muutenkaan alatiesynnytys ei ole täysin mustsvalkoisesti parempi tapa synnyttää.

Itse olen synnyttänyt vain alateitse (toistaiseksi) ja mikään ei olisi voinut mennä paremmin kummalakaan kerralla. Mutta pelottihan se vähän silti. Itse pelkäisin enemmän sektiota kuin alatiesynnytystä, mutta minulla onkin taustalla hyviä kokemuksia synnytyksestä, toipumisesta ja imetyksestä. Toisaalta olen riskitapauksissa avoin suunnitelulle sektiolle omallakin kohdallani, jos nyt (en vielä tiedä) olisikin tulossa kaksoset niin sektio voisi tuntua turvallisemmalta. Pitäisi tietenkin suunnitella kuka lapsia ja vauvoja hoitaa jos olisin alkuun kivulias. Lisäksi mietityttäisi maidonnousu kun kaksoset tuppaavat syntymään pieninä jne... Ja kilometrin verran ohi aiheen....

Mutta neuvon synnytyspelkoisia poistumaan av:lta, täällä on vain ilkeiden trollien kauhutarinoita. Jos oma lähtötilanne vaikuttaa synnytystapa-arviossa hyvältä niin hyvin todennäköisesti selviät lapsesi synnytyksestä ehjänä. Ja jos kuitenkin päädytään sektioon niin toivotaan, että sekin menee niinkuin pitää. Tässä tapauksessa ei oikeastaan auta ollenkan vertailla kokemuksia kun niiden perusteella ei voi ennustaa omien synnytysten ja toipumisen kulkua.

Ja niille alatiesynnyttäjille, joilla oikeasti pissa lirahtaa trampalla - tarvitsette monipuolisempaa treeniä, ei vain lantionpohjan supistuksia. Kannattaa myös oikeasti käydä asiaan perehtyneellä lääkärillä/fyssarilla ja hoitaa palautuminen loppuun. Todella masentavaa lukea kuinka ihmiset laiminlyövät omia kehojaan ja syyttävät kaikesta raskautta ja synnytystä. Laskeumien syntyminen on monen asian summa ja niihin voi vaikuttaa 100%. Se vaatii kuitenkin oikeanlaista treeniä ja jos on lieviä tai pahempiakin oireita, kannattaa hakeutua ammattilaisen pakeille. Vääränlainen treeni voi olla jopa haitallisempaa kuin ei treeniä ollenkaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kolmen hätä sektion ja muiden vatsaleikkausten vuoksi en saanut raskauden loppuvaiheessa kohdun repeämisvaaran vuoksi jos synnytys käynnistyisi, mennä kauas sairaalasta (esim. mökille). Toivuin sektiosta(kuten lukemattomista leikkauksista I) hyvin. Olen myös synnyttänyt esikoiseni alateitse ja suosittelen kuitenkin luomusynnytystä mieluummin kuin pelkosektiota. Synnytys ei ole paha juttu, älä usko pelottelupuheita!

Sinunkin kohdallasi se ihana luomusynnytys on johtanut hätäsektioon peräti kolmesti, mutta yhä vain suosittelet sitä muille.. ?

"Synnytys ei ole paha juttu", eipä todella, mitä nyt sinullakin kolme synnytystä pitänyt pelastaa hätäleikkauksella..

Vierailija

Haters gonna hate, mutta minulle tehtiin suunniteltu sektio 39+0, koska en yksinkertaisesti halunnut synnyttää alateitse. Olin päättänyt tämän asian jo kauan sitten ennen raskautta ja alateitse synnyttäminen olisi ollut minulle täysin utopistinen vaihtoehto. Vetosin pelkoon ja olin täysin ehdoton keskusteluissa lääkärin ja psykologin kanssa, joten sektiopäätös tehtiin heti.
Itse leikkaus oli nopea ja koin vain jonkin verran epämukavuutta.
Toivuin todella nopeasti, kävelin ja kävin vessassa kivuitta muutaman tunnin päästä leikkauksesta ja seuraavana päivänä nostin vauvaa.

Vierailija

Leikkaus on aina riski samaten sektio. Itse sain nk kiireellisen sektion naistenklinikalla. Ikää oli enemmän mitä av mammelit sallii ja raskausajan diabetes. Kaikki meni hyvin, ei komplikaatioita. Viikko naistenklinikalla, tästä on jo vuosia ja aika pian kotona tartuin myös kotitöihin. 

Vierailija

Suunniteltu sektio rv 39+3. Aika annettiin perätilaindikaatiolla, mutta lopulta papereihin tuli pelkosektiodiagnoosi, kun en halunnut vaihtaa alatiesynnytykseen lapsen käännyttyä raivotarjontaan pari päivää ennen leikkausaikaa. Ilman perätilaa olisin tosin muutenkin hakenut suunnitellun sektion pelkopolin kautta ja tämä oli synnytyssairaalassa tiedossa. Kaikki meni hyvin ja toivuin nopeasti. Taustalla yksi kiireellinen sektio (syynä tarjontavirheestä johtuva synnytyksen pysähtyminen), joten seuraava sitten automaattisesti sektio.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat