Kommentit (4)

Vierailija

Niin, vaikka kuinka rakastaa, niin ei pidä antaa toisen kävellä yli. Itsearvostusta on hyvä olla ja tuoda ne omat rajat esiin. Jos ei ole niitä rajojaan aiemmin etsinyt, niin etsii nyt ja näyttää ne nyt ja tästä eteenpäin.
Ei rakkaus ole alistumista.

Jos alistuu ja nöyristelee, niin mikäli on tuollainen persoona kuin vaimosi on, niin hän käyttäytyy juuri noin...halveeraa ja tekee mitä lystää.
Tuo ohje, että ilmoitat kiitos ei- tämä ei käy...on hyvä ohje.

Kai se loukkaa sinua?...kyllähän sinun on hyvä näyttää se, jos käytös loukkaa sinua...jos et näytä sitä,
niin se ulospäin näyttää siltä kuin sillä ei olisi väliä, mitä vaimosi tekee.
Pelkkä puhe ei kaikille tehoa. Aikalisä ym voisi olla hyvä.
Keskusteluapu olisi ehdoton....joko yksin kummallekin tai yhdessä.

Omaa elämää elätte ja noita asioita olisi hyvä selvittää. Kuulostaa solmuiselta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei kannata vierottaa omasta suvusta. Erossa käy huonosti, kun onkin vain puolison suvun kanssa tekemisissä.

Eikö eroisä yhtäkkiä enää näkisikään lapsia? Jäisikö miehen sukulaisten ja lapsien näkeminen erossa vain naisen työmaaksi, TAI TOISINPÄIN. No siinä tapauksessa ei ihme jos vieraantumista tapahtuu, mutta tottakai molemmat hoitaa oman sukunsa, sehän nyt on sanomattakin selvää.

Ihme katkeraa taas......

Vierailija

Niin, tottahan se on, että erossa ei lapset yleensä ole saman verran molempien vanhempien luona. Lähivanhempaa ei välttämättä kiinnosta pitää huolta lasten läheisistäkään suhteista etävanhemman sukulaisiin, ei vaikka ajallisesti siihen paremmat mahdollisuudet olisikin. Se on virallisesti kuitenkin lähin velvollisuus. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta, jos lähi laiminlyö sen tai jopa vieraannuttaa lapsia etän suvusta ja toisesta vanhemmasta estämällä yhteydenpitoa, tapaamisia tms. Etävanhemmalla on rajalliset mahdollisuudet sukulaissuhteiden ylläpitoon, hyvä kun itse tapaa omia lapsiaan. Pahimmassa tapauksessa, josta itselläkin on kokemusta, etävanhempi joutuu taistelemaan että omien lasten tapaaminen edes toteutuu. Minkäänlaista joustoa ei näissä välttämättä ole ja monenmoisilla konnankoukuilla tapaamisia saatetaan myös lyhennellä, joskus jopa estää. Aina edes lasten ikä ei vaikuta tähän asiaan. Joskus siitä on apua, jos lapset osaavat vaatia heille tärkeitä asioita. Ja osaavat kyllä, jos vieraannuttaminen on epäonnistunut siltä osin, että lapset pitävät myös etää ja etän sukua läheisinä, vaikka tapaamisia ja yhteydenpitoa olisi yritetty rajoittaa lähin toimesta. Eli läheisistä suhteista molempiin sukuihin on hyvä huolehtia myös silloin, kun kaikki on hyvin eikä eroa tiedossa. Se luo lapsille turvallisempaa pohjaa tulevaisuutta ajatellen, tuli eroa tai ei. Eikä se minun mielestäni ole mitenkään (itsestään)selvää, että kumpikin vanhempi huolehtii vain omien sukulaisten näkemisestä. Lasten etu on, että niistä huolehtii ristiin rastiin molemmat vanhemmat, sen mukaan kumpi paremmin kykenee ja lasten asiat fiksusti erosta huolimatta hoitavat vanhemmat niin tekevätkin. Itsekin yritin näin toimia, kun siihen vielä oli mahdollisuus.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat