Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (236)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No mulle sanottiin että "Mä voin tulla hoitaa homman sun miehen puolesta." Vaikkei miehessä ees todettu mitään vikaa.

Minulle sanottiin sama. On sitä ihmisillä otsaa.. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän myös vapaaehtoisesti lapseton esittää pyyntönsä, että hänen annettaisiin olla rauhassa lapseton, eikä alettaisi naureskella ja vähätellä että "Kyllä sun mieli vielä muuttuu, hähhää!"

Se että lisääntyykö joku vai ei, ja miksi lisääntyy tai ei, on oikeasti hänen oma asiansa.

Se että joku on vapaaehtoisesti lapseton, ei tarkoita sitä että hän on automaattisesti lapsivihaaja. Ei ole. Hän vain ei halua OMIA lapsia. Mutta syitä siihen ei tarvitse alkaa tivaamaan, eikä tarvitse alkaa selittää "voittehan käyttää lahjasoluja tai adoptoida". No kun ei haluta!!

Ei tarvitse myöskään luennoida "Kai sä tiedät että sterilisaation voi purkaa?"

Ei hemmetti mikä i.dio.otti...

Minulla on paljon kavereita jotka ovat lapsettomia vasten tahtoaan. Ymmärrän, että se on kipeä asia. Mutta sitä en ymmärrä, että kun se lapsi vihdoin saadaan, niin siltikin valitetaan joka asiasta. Kuinka on niin rankkaa, kun lapsi valvottaa. Vaatii huomiota. Kuorsaa nukkuessaan vaunuissa ja aurinkokin paistaa silmään kun ollaan vaunulenkillä. Kuinka on niin ruma ja läski ja lapsikin on niin ruma. Voi hyvänen aika!! Älä valita. Vuosikausia sain kuunnella itkua siitä kuinka paskaa elämä on kun ei ole lasta. Kaikilla muilla on ja kaikki asiat maailmassa liittyy lapsiin, ja tulee paha mieli. Miten se mieli ei ole yhtään parantunut lapsen myötä? Miksi edelleen joka asia on paska ja lapsikin ihan perseestä? Nauti nyt siitä lapsestasi!

Sitäkään en ymmärrä, että lapsettomat loukkaantuvat joka asiasta. Jos siis joku uusi tuttavuus kysyy "onko sulla lapsia?", niin siitä vedetään joko raivarit, tai purraan hammasta ja selän takana itketään kuinka pahalta tuntuu kun tuollaista kysyttiin.

Se kysyjä kysyi tuota varmaankin ihan muuten vain. Siihen riittää vastaukseksi "kyllä" tai "ei".

Miten se on muka erilainen kysymys kuin "Oletko sinä täältä päin kotoisin?", "Onko sinulla lemmikkejä?", "Onko sinulla pitkä työmatka?", "Millä sinä kuljet töihin?" (pyörä, auto, kävellen) tai joku tuollainen. Myös kysymyksestä "Onko sinulla sisaruksia?" moni pystyy loukkaantumaan, kun on ainoa lapsi ja olisi halunnut sisaruksen. Siitäkin saadaan itku aikaiseksi...

Tai jos joku sanoo että ei nukkunut viime yönä yhtään kun vauva valvotti ja teki hampaita, niin tahtomattaan lapseton ottaa tuonkin vttuiluna. Hohhoijaa.

Ihan oikeasti, hohhoijaa.

Aloitit ihan hyvin, mutta siihen se sitten jäikin. Vapaaehtoisesti lapsettomien tulisi tietenkin saada olla lapsettomia ihan rauhassa. Kaikenlainen painostus ja ivaaminen ei ole asiallista käytöstä.

Se miten puhut lapsettomista taas, on aika ikävää. Kyllä lapsettomuudesta kärsineen raskausaika tai vauva-aika voi olla vaikeaa. Eivät he ole mitään supersankareita, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Varmasti he arvostavat vihdoin saatua perhettä paljon, mutta joskus valittavat silti. Ja mitä sitten, kaikki vanhemmat valittavat vähän väliä erilaisista asioista. Kuuluu ilmeisesti ihmisluontoon.

Joskus lapsiin liittyvät kysymykset voivat mennä ihon alle. Minullakin ne joskus menevät, tosin en pidä tuota niin tavallista "onko sinulla lapsia"-kysymystä mitenkään pahana. Joudun edelleen vastaamaan kysymykseen usein, ja joskus kun vastaan en, niin kysyjä alkaa luennoimaan siitä, miten lapsi pitäisi jo hankkia syystä a, b ja c. Sitten kerron että en voi saada lapsia, ja hän hämmentyy ja rupeaa pyytelemään anteeksi. Se tilanne on ärsyttävä, ja mielelläni välttäisin sen. 

Mutta ei ole tullut mieleen, että vastaisit heti ensimmäiseen lapsikysymykseen, ettet voi saada lapsia, kun kerran tiedät mihin keskustelu menee?

En minäkään tajua omien valintojen muille tuputtajia (en lasten hankkimisen autuutta mutta en myöskään lapsettomuuden ihanuutta), mutta ihmettelen että jos kerran kuitenkin lopulta olet valmis kertomaan sen ettet saa lapsia vaikka tahtoisit, miksei voisi torpata koko hankalaa keskustelua heti alkuun tuolla vastauksella? Tai toteamalla, että on vähän henkilökohtainen asia.

En nyt sentään ihan ensimmäiseen kysymykseen vastaa niin, vaan minulta usein kysytään että onko meillä lapsia ja siihen vastaan ei. Useimmiten keskustelu lapsista päättyy siihen. Toisinaan joku kuitenkin keksii ruveta opastamaan lasten tekemisen suhteen (tätä tapahtuu erityisesti töissä tai uusia ihmisiä tavatessa) ja silloin niihin lisäohjeisiin tai muihin vastaan suoraan, etten voi lapsia saada. Silloin ainakin ohjeet loppuvat seinään, mikä on toivottavaa. Aina en ole vastannut mitään, tai olen sanonut juuri noin, että asia on henkilökohtainen, ja siinä kohtaa kysyjä on tajunnut osuneensa arkaan paikkaan ja alkaa anteeksipyytely. Kiusallista on, meille molemmille. Tältä voisi välttyä, jos ei kyselisi tai lähtisi neuvomaan :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Minulta usein  kysytty kyytiä johonkin. Ei minulla ole autoa vaikka melkein kaikillä lähipiirissä on.

Kyllä se harmittaa joskus, mutta itse olen valinnut tämän tien .

Autottomuus voi olla toki vaikea paikka joillekkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eihän kaikkia ole tarkoitettu vanhemmiksi. Siksi kaikki eivät saa biologisia lapsia tai tietty pariskunta yhdessä ei saa yhteisiä lapsia. Luonto tietää asian parhaiten.

On se jännä, miten niin monet narkit, rappioalkoholistit ja muuten vaan pahasti luonnehäiriöiset sekopäät on ”tarkoitettu vanhemmiksi”. Usein vieläpä moneen kertaan ja monen eri kumppanin kanssa. Mutta luontohan tietää, eikös juu? (..mitä v*tua se sitten ikinä tarkoittaakaan..)

Ei luonto tiedä millaisia jotkut vanhemmat on ja kasvavatko lapset sijaisperheessä, jos ovat kuitenkin terveitä. Mutta jos pari ei saa yhdessä lasta, heitä ei ole tarkoitettu saamaan lasta yhdessä siinä mielessä, että heidän geeninsä eivät sovi yhteen ja lapsi esim. perii sairauksia ym.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle sanottiin että "Mä voin tulla hoitaa homman sun miehen puolesta." Vaikkei miehessä ees todettu mitään vikaa.

Minulle sanottiin sama. On sitä ihmisillä otsaa.. 


Olisin vastannut, että miksi, kun on myös tasokkaita miehiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eihän kaikkia ole tarkoitettu vanhemmiksi. Siksi kaikki eivät saa biologisia lapsia tai tietty pariskunta yhdessä ei saa yhteisiä lapsia. Luonto tietää asian parhaiten.

On se jännä, miten niin monet narkit, rappioalkoholistit ja muuten vaan pahasti luonnehäiriöiset sekopäät on ”tarkoitettu vanhemmiksi”. Usein vieläpä moneen kertaan ja monen eri kumppanin kanssa. Mutta luontohan tietää, eikös juu? (..mitä v*tua se sitten ikinä tarkoittaakaan..)

Ei luonto tiedä millaisia jotkut vanhemmat on ja kasvavatko lapset sijaisperheessä, jos ovat kuitenkin terveitä. Mutta jos pari ei saa yhdessä lasta, heitä ei ole tarkoitettu saamaan lasta yhdessä siinä mielessä, että heidän geeninsä eivät sovi yhteen ja lapsi esim. perii sairauksia ym.

Siinä taas varsinainen mutu-asiantuntija. Tutkimusten mukaan esim. koeputkilapset ovat yhtä terveitä kuin perustavoilla siitetyt lapset.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt on ihan naurettava vertaus. Ylipäänsä, miksi niin moni kokee tarpeelliseksi vähätellä lapsettomuuteen liittyvää surua?

Surraan jotain, mitä ei ole. Surraan toteutumatonta toivetta. Keskitytään siihen epäkohtaan mikä on omasta elämästä havaittu, eikä haluta nähdä niitä hyviä asioita mitä elämästä löytyy. 

Suurin osa lapsettomien avautumisista on todella katkeraa vuodatusta.

t. Itsekin lapsettomuudesta kärsinyt, jonka lapsettomuus katosi miestä vaihtamalla

Vierailija

Mielestäni on typerää odottaa jotain tiettyjä reaktioita ihmisiltä. Jokainen reagoi tavallaan - kuten kaikkiin muihinkin asioihin.

Itseäni ärsyttää nämä lapsettomien omituiset vaatimukset, milloin ei kestetä nähdä muita lapsia, milloin kommentoidaan väärin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän myös vapaaehtoisesti lapseton esittää pyyntönsä, että hänen annettaisiin olla rauhassa lapseton, eikä alettaisi naureskella ja vähätellä että "Kyllä sun mieli vielä muuttuu, hähhää!"

Se että lisääntyykö joku vai ei, ja miksi lisääntyy tai ei, on oikeasti hänen oma asiansa.

Se että joku on vapaaehtoisesti lapseton, ei tarkoita sitä että hän on automaattisesti lapsivihaaja. Ei ole. Hän vain ei halua OMIA lapsia. Mutta syitä siihen ei tarvitse alkaa tivaamaan, eikä tarvitse alkaa selittää "voittehan käyttää lahjasoluja tai adoptoida". No kun ei haluta!!

Ei tarvitse myöskään luennoida "Kai sä tiedät että sterilisaation voi purkaa?"

Ei hemmetti mikä i.dio.otti...

Minulla on paljon kavereita jotka ovat lapsettomia vasten tahtoaan. Ymmärrän, että se on kipeä asia. Mutta sitä en ymmärrä, että kun se lapsi vihdoin saadaan, niin siltikin valitetaan joka asiasta. Kuinka on niin rankkaa, kun lapsi valvottaa. Vaatii huomiota. Kuorsaa nukkuessaan vaunuissa ja aurinkokin paistaa silmään kun ollaan vaunulenkillä. Kuinka on niin ruma ja läski ja lapsikin on niin ruma. Voi hyvänen aika!! Älä valita. Vuosikausia sain kuunnella itkua siitä kuinka paskaa elämä on kun ei ole lasta. Kaikilla muilla on ja kaikki asiat maailmassa liittyy lapsiin, ja tulee paha mieli. Miten se mieli ei ole yhtään parantunut lapsen myötä? Miksi edelleen joka asia on paska ja lapsikin ihan perseestä? Nauti nyt siitä lapsestasi!

Sitäkään en ymmärrä, että lapsettomat loukkaantuvat joka asiasta. Jos siis joku uusi tuttavuus kysyy "onko sulla lapsia?", niin siitä vedetään joko raivarit, tai purraan hammasta ja selän takana itketään kuinka pahalta tuntuu kun tuollaista kysyttiin.

Se kysyjä kysyi tuota varmaankin ihan muuten vain. Siihen riittää vastaukseksi "kyllä" tai "ei".

Miten se on muka erilainen kysymys kuin "Oletko sinä täältä päin kotoisin?", "Onko sinulla lemmikkejä?", "Onko sinulla pitkä työmatka?", "Millä sinä kuljet töihin?" (pyörä, auto, kävellen) tai joku tuollainen. Myös kysymyksestä "Onko sinulla sisaruksia?" moni pystyy loukkaantumaan, kun on ainoa lapsi ja olisi halunnut sisaruksen. Siitäkin saadaan itku aikaiseksi...

Tai jos joku sanoo että ei nukkunut viime yönä yhtään kun vauva valvotti ja teki hampaita, niin tahtomattaan lapseton ottaa tuonkin vttuiluna. Hohhoijaa.

Ihan oikeasti, hohhoijaa.

Aloitit ihan hyvin, mutta siihen se sitten jäikin. Vapaaehtoisesti lapsettomien tulisi tietenkin saada olla lapsettomia ihan rauhassa. Kaikenlainen painostus ja ivaaminen ei ole asiallista käytöstä.

Se miten puhut lapsettomista taas, on aika ikävää. Kyllä lapsettomuudesta kärsineen raskausaika tai vauva-aika voi olla vaikeaa. Eivät he ole mitään supersankareita, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Varmasti he arvostavat vihdoin saatua perhettä paljon, mutta joskus valittavat silti. Ja mitä sitten, kaikki vanhemmat valittavat vähän väliä erilaisista asioista. Kuuluu ilmeisesti ihmisluontoon.

Joskus lapsiin liittyvät kysymykset voivat mennä ihon alle. Minullakin ne joskus menevät, tosin en pidä tuota niin tavallista "onko sinulla lapsia"-kysymystä mitenkään pahana. Joudun edelleen vastaamaan kysymykseen usein, ja joskus kun vastaan en, niin kysyjä alkaa luennoimaan siitä, miten lapsi pitäisi jo hankkia syystä a, b ja c. Sitten kerron että en voi saada lapsia, ja hän hämmentyy ja rupeaa pyytelemään anteeksi. Se tilanne on ärsyttävä, ja mielelläni välttäisin sen. 

Mutta ei ole tullut mieleen, että vastaisit heti ensimmäiseen lapsikysymykseen, ettet voi saada lapsia, kun kerran tiedät mihin keskustelu menee?

En minäkään tajua omien valintojen muille tuputtajia (en lasten hankkimisen autuutta mutta en myöskään lapsettomuuden ihanuutta), mutta ihmettelen että jos kerran kuitenkin lopulta olet valmis kertomaan sen ettet saa lapsia vaikka tahtoisit, miksei voisi torpata koko hankalaa keskustelua heti alkuun tuolla vastauksella? Tai toteamalla, että on vähän henkilökohtainen asia.


Jos kertoo ettei voi saada lasta, alkaa usein luennot niistä kumminkaimanserkuista, jotka tulivat miljoonan lapsettomuusvuoden jälkeen raskaaksi kun "lakkasivat stressaamassa ja antoivat periksi", tai "tuli raskaaksi kun alkoi juoda greippimehua!".

Nnnnnnnhhhhhhhvvvvvv

Tuollaiset kommentit kuin "kaikkia ei ole tarkoitettu saamaan lapsia" ovat kyllä todella tökeröjä. Mutta kun asiaa oikein pohtii, niin tuo voi olla tottakin. Ehkä onkin niin että lapsettomuudesta kärsivän on tarkoitus adoptoida lapsi? Adotiolupaa ei myönnetä ihan kenelle tahansa, vaan sellaisille jotka todellakin olisivat hyviä vanhempia ja joilla on resursseja kasvattaa ja rakastaa vaikeistakin olosuhteista tulleita lapsia. Ehkä ap on yksi sellainen todella hyvä vanhempi, jonka tarkoitus on antaa hyvä elämä jollekin adoptioon annetulle lapselle?

Anteeksi jos tämäkin loukkasi, se ei ollut tarkoitukseni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on typerää odottaa jotain tiettyjä reaktioita ihmisiltä. Jokainen reagoi tavallaan - kuten kaikkiin muihinkin asioihin.

Itseäni ärsyttää nämä lapsettomien omituiset vaatimukset, milloin ei kestetä nähdä muita lapsia, milloin kommentoidaan väärin.

On mahdollista vielä kypsemmälläkin iällä oppia reagoimaan sivistyneemmin. Jos ihanne olisi se, että kukin reagoi mutu-pohjalta "aidosti", ilman sivistystä ja valistusta, hukkuisimme kaikenlaiseen itsekeskeisyyteen, xenofobiaan, rasismiin ja typeryyteen.

Vierailija

Meillä oli lapsettomuutta puolitoista vuotta ennen plussausta. Tein elämäntaparemontin ja lisäsin päivittäiskäyttöön runsaasti vitamiinilisiä. B12 ja B9 etenkin tärkeitä lisiä raskautta toivovalle joten vitamiiniporejuomat olivat osa arkea liikunnan lisäyksen lisäksi. Raskaus oli vaikea ja päätyi lopulta kiireelliseen hätäsektioon jossa selvisi lapsettomuuden syy: minulla oli oireeton mutta pahalaatuinen kohtutulehdus. Sain antibioottihoidon ja sen jälkeen seuraavat lapset syntyneet ongelmitta. Muistan yhä muiden puheet lastensaannista ja murheellisen olon sekä tunteiden kirjon mitä lapsettomuus sai aikaan. Lopetin stressauksen lopulta ja sekin saattoi auttaa. Onneksi ap olette lapsettomuushoidoissa, haluan uskoa että ikännekin puolesta kaikki päätyy osaltanne parhain päin

Vierailija

Sellainen kysymys teille lapsettomuushoidoissa käyville, että onko teille mitään sellaista sanottu, josta saatte edes vähän lohtua? Tai onko joku ajatus tms. antanut teille voimaa?
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton nainen. En edes vauvakuùmetta ole kokenut. Työkaveri on nyt menossa miehensä kanssa tutkimuksiin ja hoitoihin. En siis pysty täysin eläytymään vaikka näen että se on hänelle sydäntäsärkevän raskas tilanne. Hän on 25v.
Tuntuu jotenkin tyhmältä vain kuunnella tuppisuuna nyökytellä ja hymistellä ja voivotella että toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin tai jotain muuta älyttömiä "sammakoita" mitä ihminen päästää suustaan kun yrittää lohduttaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eihän kaikkia ole tarkoitettu vanhemmiksi. Siksi kaikki eivät saa biologisia lapsia tai tietty pariskunta yhdessä ei saa yhteisiä lapsia. Luonto tietää asian parhaiten.

On se jännä, miten niin monet narkit, rappioalkoholistit ja muuten vaan pahasti luonnehäiriöiset sekopäät on ”tarkoitettu vanhemmiksi”. Usein vieläpä moneen kertaan ja monen eri kumppanin kanssa. Mutta luontohan tietää, eikös juu? (..mitä v*tua se sitten ikinä tarkoittaakaan..)

Ei luonto tiedä millaisia jotkut vanhemmat on ja kasvavatko lapset sijaisperheessä, jos ovat kuitenkin terveitä. Mutta jos pari ei saa yhdessä lasta, heitä ei ole tarkoitettu saamaan lasta yhdessä siinä mielessä, että heidän geeninsä eivät sovi yhteen ja lapsi esim. perii sairauksia ym.

Siinä taas varsinainen mutu-asiantuntija. Tutkimusten mukaan esim. koeputkilapset ovat yhtä terveitä kuin perustavoilla siitetyt lapset.

Tässähän ei puhuttu mitää mitään hoidoilla syntyneistä lapsista, vaan yleisesti siitä, että jos pari ei (hoidoista huolimatta) saa yhdessä lasta, ei geenit ole yhteensopivat. Monesti kuulee pareista, jotka ei vuosien yrittämisen jälkeen ole saanut yhdessä lasta, mutta seuraavien kumppanien kanssa on tärpännyt heti.

T. eri mutu-asiantuntija 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sellainen kysymys teille lapsettomuushoidoissa käyville, että onko teille mitään sellaista sanottu, josta saatte edes vähän lohtua? Tai onko joku ajatus tms. antanut teille voimaa?
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton nainen. En edes vauvakuùmetta ole kokenut. Työkaveri on nyt menossa miehensä kanssa tutkimuksiin ja hoitoihin. En siis pysty täysin eläytymään vaikka näen että se on hänelle sydäntäsärkevän raskas tilanne. Hän on 25v.
Tuntuu jotenkin tyhmältä vain kuunnella tuppisuuna nyökytellä ja hymistellä ja voivotella että toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin tai jotain muuta älyttömiä "sammakoita" mitä ihminen päästää suustaan kun yrittää lohduttaa.

Kyllä se myötätuntoinen kuuntelu on parasta. Suurissa kriiseissä harvoin saa ulos mitään niin timanttista, että se mitenkään lohduttaisi toista.

Vierailija

Itselläni yli 1,5v lapsettomuutta ennen ensimmäistä plussausta ja yhä muistissa se tunneskaala mitä lapsen saannin vaikeus aiheutti. Sittemmin pyydetty kastekummeiksi neljä tahtomattaan lapsettomuutta läpikäyvää ja siitä avoimesti puhuvaa ystävää. Ja ovat muuten mainioita ja kummiuteen omistautuneita, he ovat läpikäyneet sen etteivät voi saada biologista lasta mutta kummilapsi ei siitä huolimatta ongelma vaan ilo ja kunnia-asia

Vierailija

Miksi ihmeessä e lapsettomat olette aina sellaisia marttyyreja? Kaikkien pitäisi aina huomioida juuri teitä. Et voi, ap, vaikuttaa juuri siihen, saatko lapsia tai et. Mutta voit vaikuttaa siihen, miten elät elämääsi. Päätä olla onnellinen joka päivä. Auta vaikka niitä läheisiäsi lastensa kanssa samalla kuin odottelet omiasi. Jaksaa ihmetyttää miksi tämä yksi ihmisryhmä on aina se suurin vääryydenkärsijä ja marttyyriviitan kantaja. Maailma on lapsia pullollaan, niissä riittää kyllä vastuuta kaikille.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat