Sivut

Kommentit (208)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulle sanottiin pari vuotta sitten, että minulle ilmoitetaan automaattisesti, jos lahjoittamastamme alkiosta on syntynyt elävä lapsi. Tosin alkioitamme ei sitten lopulta hyväksyttykään lahjoitukseen, koska minulla on epilepsia. Sinne meni viisi alkiota viemäristä alas.

Miten tuo kelpaamattomuus ei tullut esiin ennen luovutusta?!

Muumejen tietäjä

Itse transmiehene olen harkinnut munasolujen luovutusta, koska silloin niistä olisi jotain hyötyäkin, kun itselle ei biologiset lapset ole elämän suurin tavoite. Jos päädyn luovuttamaan, kyllä minä tahtoisin tietää, minulla on siihen oikeus ja lapsella on oikeus tietää alkuperänsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Meidän luovutetusta munasolusta syntyneelle lapsellemme on ikävuosien tasoisesti kerrottu hänen alkuperästään jo 4-vuotiaasta lähtien. Tuolloin häntä alkoi kiinnostaa, mistä vauvat tulevat ja siinä yhteydessä oli luontevaa kertoa, että tarvitaan pieni "osanen" äidiltä sekä isältä, joista kasvaa vauva äidin vatsassa ja että joillakin äideillä tai isillä tämä "osanen" on rikki ja silloin joku kiltti setä tai täti voi lahjoittaa "osasen".

En missään tapauksessa haluaisi omalta lapseltani salata mitään näin merkittävää asiaa. Lapsi on vielä sen ikäinen, että ei kokonaisuudessaan ymmärrä asiaa, esim. sitä että ei ole voinut "periä" minulta mitään ulkonäköön liittyvää seikkaa tai lahjakkuutta, mutta pikkuhiljaa olen valmis hänelle avartamaan asiaa.

Ymmärrän myös täysin, jos lapsi myöhemmin haluaa selvittää luovuttajan nimen ja jopa ottaa yhteyttä ja tavata hänet (tietenkin jos tämä luovuttajalle sopii). Tukisin lastani tässä asiassa täysillä. Mielelläni myös itse välittäisin tai kertoisin kiitokseni luovuttajalle. Ilman häntä en olisi koskaan kokenut raskautta, tuntenut pienten jalkojen potkuja, imettänyt pientä tuhisevaa nyyttiä, tuntenut maailman suurinta huolta, maailman suurinta rakkautta, pienen lapsen käsiä kaulallani ja kuiskausta: Äiti, minä rakastan sinua.

KIITOS kaikille luovuttajille ja sille aivan erityiselle, joka antoi meille suuren lahjan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.

Eipä sinua edes huolittaisi luovuttajalle, jos pitäisit lasta omanasi. Siellä haastatellaan ihan perusteellisesti, eikä asennevammaisia oteta.
Ensimmäinen edellytys on juuri se, että ymmärtää luovuttamillaan soluilla syntyvien lasten olevan solujen vastaanottajapariskunnan lapsia.

Ei tietenkään huolittaisi, ja hyvä niin. Onneksi haastattelevat tarkkaan, mutta kuten tästäkin aloituksesta näkyy, ihmiset saattavat muuttaa mielensä.

En ymmärrä miten mielestäsi kyse voi olla asennevammasta. Se, että lyön nimen paperiin jossa annan biologisen lapseni muiden huoltoon, ei poista sitä faktaa että on kyse minun lapsestani. Kumma miten perusbiologiakin voi olla joiltain noin hukassa.

Ja siis kaikki kunnia heille jotka luovuttavat, se on hieno teko.

/9

Vaikka kyseessä onkin sinun sukusolusi, se ei mielestäni tee syntyneestä lapsesta sinun lastasi. Sinä et häntä ole hoitanut, kasvattanut, etkä kantanut. Merkittävästi enemmän hän on hänet synnyttäneen naisen ja hänen miehensä lapsi.

Näin myös ajattelen, jos kyseessä olisi oma munasoluni. Lapsi ei olisi minun.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.

Eipä sinua edes huolittaisi luovuttajalle, jos pitäisit lasta omanasi. Siellä haastatellaan ihan perusteellisesti, eikä asennevammaisia oteta.
Ensimmäinen edellytys on juuri se, että ymmärtää luovuttamillaan soluilla syntyvien lasten olevan solujen vastaanottajapariskunnan lapsia.

Ei tietenkään huolittaisi, ja hyvä niin. Onneksi haastattelevat tarkkaan, mutta kuten tästäkin aloituksesta näkyy, ihmiset saattavat muuttaa mielensä.

En ymmärrä miten mielestäsi kyse voi olla asennevammasta. Se, että lyön nimen paperiin jossa annan biologisen lapseni muiden huoltoon, ei poista sitä faktaa että on kyse minun lapsestani. Kumma miten perusbiologiakin voi olla joiltain noin hukassa.

Ja siis kaikki kunnia heille jotka luovuttavat, se on hieno teko.

/9

Vaikka kyseessä onkin sinun sukusolusi, se ei mielestäni tee syntyneestä lapsesta sinun lastasi. Sinä et häntä ole hoitanut, kasvattanut, etkä kantanut. Merkittävästi enemmän hän on hänet synnyttäneen naisen ja hänen miehensä lapsi.

Näin myös ajattelen, jos kyseessä olisi oma munasoluni. Lapsi ei olisi minun.

Munasolu ei ole lapsi.
Jos munasolun luovuttaja ei ole paikalla kun hänen munasolunsa hedelmöitetään, hänellä ei ole soluun sen koommin asiaa eikä oikeutta.
Jos munasolun luovuttaja olisi moraalisesti äiti, hän olisi myös mur haa ja joka ikinen kuukausi kun hänen munasolunsa valuisi kuukautisveren mukana hukkaan.

Yrittäkää nyt käsittää tämä.

Solu kuin solu, elin kuin elin. Jos luovutat munuaisen sitä tarvitsevalle sinusta ei tule siirrännäisen saajan sukulaista eikä muutenkaan tuttua!!! Miksi tulisi!?!!?

Jos ei ymmärrän näin alkeellista asiaa ei kannata soluistaan eikä elimistään luopua! Ei missään tilanteessa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat