Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (864)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa "neuvo" joka tällä kuohitulla porukalla on antaa vääryyttä kokeneille on vain, että "sellaista se elämä on" ja "voi voi". Aivan kuin paha mieli sillä paranisi. Se paranee sillä sekunnilla, kun väärintekijä saa maistaa omaa toimintaansa, sitten ollaan tasoissa ja äitini saa miettiä miten järjestää elämänsä ilman menestyksennälätöntä siippaansa. Nho, eipä löytänyt toistakaan "menestyjää". Yksin eleli. Isä sen sijaan jäi myöhemmin pois työelämästä ja muutti uuden vaimonsa kanssa ulkomaille nauttimaan elämästä.
Ap

Mulla on myös hirveä äiti, väkivaltainen, vihamielinen, vahongoniloinen ja täysin tunnevammainen. Lapsuuteni oli varmaan vielä sata kertaa kauheampaa kuin kivikissalla.
Mutta, minä ymmärrän sen että mikään kosto ei oikeesti auta. Ei äitiäni hetkauta mikään. En ole väleissä äitiini - mutta ei se ole hänelle mikään rangaistus. Äitini ei saa tavata lapsiani - sekään ei ole mikään rangaistus. Äitiä kun ei kiinnosta niin joku välirikko ei hetkauta tipan vertaa.

En minäkään äitini julmuuksia voi unohtaa mutta ikävä kyllä asia on niin että tällaisille äideille ei van voi ”kos-taa” yhtään mitenkään. Ne on teflonia ja mikään ei heitä kosleta tai hetkauta. Koska kaikki omaan lapseen liittyvä on heille yhdentekevää ja ihan sama. Ihan sama onko lapsi onneton vai ei, ihan sama kärsiikö vai ei, ihan sama tapaako lastaan vai ei, ihan sama onko välejä val ei.

Tää on ehkä asia joka kivikissan kannattaa sisäistää. Et voi maksaa pottuja pottuina.


Kyllä mä aion. Aion nauraa sille, kun ei koskaan löytänyt edes menestyvää miestä. Miten noin tasoton narsisti löytäisikään? Käännän puukkoa haavassa, kun ei äidin oma tarinakaan varmaan siksi sitten ollut mikään menestystarina. Jos se ei satu häneen, niin ainakin itselläni on hauskaa sitä nauraessa päin naamaa.
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet itse vastuussa siitä mitä sä olet ja mitä teet. Voit valita toimia tavalla jolla on negatiivisia seurauksia tai tavalla jolla on positiivisia seurauksia ja vain sä itse teet sen valinnan ja vain sä itse vastaat valintasi seurauksista. Olen itse psykopaatti sekä psykopaatin lapsi joten tiedän mistä puhun ja jos minä kykenen tämän ymmärtämään sekä sen mukaan toimimaan niin pystyt kyllä säkin mikäli vain teet niin, se että äitisi oli narsisti on yksinkertaisesti tekosyysi valita itse väärin.

Se ei ole tekosyy, vaan se on seuraus. Ei toki lopullinen, vaan ennemminkin automaattinen. Olen ilkeä, koska pidän puoliani. Mutta siis aiemmin en tajunnut, että pidän puoliani ja että saan pitää. Siksi uskoin, että olen ilkeä. Nykyisin en enää ajattele niin. Toisaalta tietoisuus siitä, että jos aikoisin olla ilkeä se olisi vain itseni puolustamista hillitsee tarvetta hyökätä. Koska tiedän, että olen oikeassa.
Ap

Sä olet väärässä. Olet ilkeä koska valitset olla ja valehtelet itsellesi ilkeytesi olevan itsesi puolustamista. Ilkeytesi ei ole seurausta äitisi toiminnasta, äitisi toiminnan seurausta ovat negatiiviset tunteesi, kun taas ilkeytesi on seurausta valinnastasi olla ilkeä negatiivisten tunteidesi takia, mikä on vastuutonta ja täysin epälooginen ajattelu- ja käytösmalli.

Kommentoimasi viestin kirjoittaja.


En valinnut. Tai sitten ei ole pahuutta eikä väärin käyttäytyä huonosti, kun pitää omia puoliaan ja puolustaa itseään. Nih. Se on näkemysero. Ja kakkapaska äitini näki mun itseni puolustuksen pahuutena ja opetti niin mulle. Se ei saanut mua lopettamaan, mikä oli hänen pyrkimyksensä; nujertaa minut.
Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet itse vastuussa siitä mitä sä olet ja mitä teet. Voit valita toimia tavalla jolla on negatiivisia seurauksia tai tavalla jolla on positiivisia seurauksia ja vain sä itse teet sen valinnan ja vain sä itse vastaat valintasi seurauksista. Olen itse psykopaatti sekä psykopaatin lapsi joten tiedän mistä puhun ja jos minä kykenen tämän ymmärtämään sekä sen mukaan toimimaan niin pystyt kyllä säkin mikäli vain teet niin, se että äitisi oli narsisti on yksinkertaisesti tekosyysi valita itse väärin.

Se ei ole tekosyy, vaan se on seuraus. Ei toki lopullinen, vaan ennemminkin automaattinen. Olen ilkeä, koska pidän puoliani. Mutta siis aiemmin en tajunnut, että pidän puoliani ja että saan pitää. Siksi uskoin, että olen ilkeä. Nykyisin en enää ajattele niin. Toisaalta tietoisuus siitä, että jos aikoisin olla ilkeä se olisi vain itseni puolustamista hillitsee tarvetta hyökätä. Koska tiedän, että olen oikeassa.
Ap

Sä olet väärässä. Olet ilkeä koska valitset olla ja valehtelet itsellesi ilkeytesi olevan itsesi puolustamista. Ilkeytesi ei ole seurausta äitisi toiminnasta, äitisi toiminnan seurausta ovat negatiiviset tunteesi, kun taas ilkeytesi on seurausta valinnastasi olla ilkeä negatiivisten tunteidesi takia, mikä on vastuutonta ja täysin epälooginen ajattelu- ja käytösmalli.

Kommentoimasi viestin kirjoittaja.


Jos sun mielestä on väärin käyttäytyä huonosti jos joku toinen loukaa ja sä vain puolustat itseäsi, niin mene joillekin enkelikursseille noutamaan vain sädekehä pääsi päälle. Normaalihärjellä varustettu ihminen tajuaa, että muita ei saa loukata ja jos niin tekee voi se osua omaan nilkkaan.
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen hoitaa itsensä kuntoon eikä selitä kiukutteluaan sillä, että äiti oli kamala.

Jokainen äiti on joskus "kamala", erityisesti ne, jotka kuvittelevat osaavansa aina olla täydellisiä.

Isissä on isompi hajonta olemattomasta vellihoususta superisin kautta täys*askaan sadistiin.

Sinun kannattaa muistaa, että sinun mielipiteesi pohjaavat omaan kokemukseesi äidistäsi/ tuttujesi äideistä. Et voi mitenkään tietää ap:n tilanteesta. Kiukku ei aina ole valinta kuten sinä tunnut ajattelevan, vaan useimmilla se on automaattinen tunnereaktio, luonnollinen puolustusreaktio stressaavissa/uhkaavissa olosuhteissa. Kiukku on ennemminkin oire, kuin valittu olotila.


Nimenomaan.
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun tuo mania vielä tuosta syvenee, muuttuuko väkivallan ihailu konkreettiseksi väkivallaksi?

Hirveä risti äidille mt-ongelmainen lapsi.


Väkivallan ihailu? Mähän sanoin, ettei syyttömiä saa lyödä, mutta tuskan aiheuttaminen itseä satuttaneille.... se on vahvemmanoikeus. Äitini puolusti tällaista vahvemman oikeus -teoriaa, kun kasvatti minua (silloin kun siitä oli hyötyä minun nujertamiseeni). Annetaan nyt äipälle omaa medisiinaansa.
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Siis lopettaisit jo! Ja jos uskot Jumalaan, niin hän rakastaa nöyriä ja anteeksiantavia ihmisiä. Sinä et ole tällä hetkellä Jumalan lempilapsi, olet katkera, sairas ja koetuksella. Kun Jumala rakastaa sinua, huomaat sen kyllä kun olosi paranee. Toki voit rukoilla Jumalalta apua, mutta muutos lähtee sinusta itsestäsi. 

What? :D Jumala rakastaa niitä, jotka valaisevat vääryydet ja syöksevät pahat, toisia (lasta!) vastaan rikkoneet ihmiset ikuiseen helvetin tuleen. Eli siis mua. Sitten vasta Jumala vihaisi minua, jos toimisin itse samoin tultuani tietoiseksi mikä minua kohtaan oli väärin.
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa kun ap aina jankuttaa, miten hänen lahjansa ovat menneet hukkaan, kun häntä on painostettu kohti menestystä.

Tässä on aika iso ristiriita. Ja että äitinsä ansiosta häneltä on estetty mahdollisuus onneen. Miten ihmeessä? Ja miksei sitä huikeaa lahjakkuutta voi muka hyödyntää nyt? Onneton lapsuus ei takaa onnetonta aikuisuutta, tiedän tämän kun olen kasvanut epäterveessä ympäristössä lapsuuden ja nuoruuden. Elämä normalisoitui, kun pääsin muuttamaan omaan kotiin. En ole katkera tai vihainen kokemastani vääryydestä, ihmisiähän me kaikki ollaan ja tehdään virheitä. Olen onnellinen ja tasapainoisessa parisuhteessa, teen just niitä juttuja mitä haluan, nautin elämästäni.

Toki, helppohan se on levätä laakereillaan ja syyttää omasta surkeudestaan sitä, kun äiti kerran pakotti siivoamaan huoneen.😂😂😂😂


Minä en syytä mistään "surkeudesta" äitiäni, ei mun elämäni ole mitenkään "surkeaa", senkin mölöpöntto. Vaan äitini on tehnyt minusta onnettoman ja se on elämäni pahin asia.
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat raskaat kokemukset saavat eri lopputuloksen riippuen ihmisistä. Toiset haluavat auttaa muita ja toisista tulee pahoja muita kohtaan.

Lisäksi äitini väitti kaikkien muiden ajattelevan minusta samaa pahaa kuin itsekin ajatteli. Joten miksi ihmeessä tuhlaisin mitään muihin? Osoittakoot ensin, että heistä on johonkin.
Ap

Rakas AP, kaikki täällä palstallasi juttujasi lukevat ovat kokeneet kauheita asioita elämässään, hylkäyksiä, pettymyksiä, seksuaalista hyväksikäyttöä, avioeroja. Voit olla ikuisesti vihainen toisille sinulle tapahtuneista vääryyksistä - tuloksena on se, että sulla on koko loppuelämäsi hirveä olo ja elät hirveässä kärsimyksessä. Tai sitten voit alkaa miettiä, miten voit parantaa tunnetilaasi omin toimin, kuten terapialla tai muulla itsesi kehittämisellä. Sen voi aloittaa vaikka self-help osastolta kirjastossa. 

Vihaisuus ja katkeruus on todellakin sama, kuin nielisi itse myrkkyä ja toivoisi sen vihan kohteen sillä kuolevan. Kukaan ei voi määrätä millaiset kortit elämässä jaetaan, mutta itse määräät miten niillä pelaat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No, kivikissalla on yksi ainoa ongelma joka olisi helposti ratkaistavissa. Hän yhä ROIKKUU KIINNI äidissään. Toivoo että äito huomaisi, äiti tajuaisi, äiti latuisi, äiti pyytäisi anteeksi, äiti ”kärsisi” tekemistään vääryyksistä, äiti ”oppisi” tekojensa seuraukset, äiti sitä, äiti tätä, äitiäitiäiti...

Kun päästää irti ja luovuttaa (joka on btw ainoa keino luonnevikisen äidin kanssa), KAIKKI helpottaa. Enää et toivo, odota tai haaveile että äiti muuttuisi. Se kun ei muutu.

Mullakin meni lili 20v ennenkuin päästin irti omasta ilkeästä äidistäni. Siihen asti toivoin ja odotin. Enää en ja nyt vaan kadun miksen tehnyt tätä jo aiemmin.

KKÄn äiti ei kärsi, ei kadu, ei ole pahoillaan, ei muutu, ei tunnusta tekojaan vaikka mitä tekisi - siksi kannttaa lopettaa kaikki turha yrittäminen. Eli LUOVUTTAA.


Enhän odota. Kuvitteletko sä, että jos mun äiti nyt yhtäkkiä pyytäisi anteeksi sitä, että on demonisoinut mun itsepuolustukseni (mikä on hyvä, Jumalata tuleva asia) pahuudeksi, että se muuttaisi elämäni onnelliseksi? Ei todellakaan muuttaisi. Siinä on jo niin paljon itselleni huonoja valintoja sen seurauksena, että äitini halusi minun menestyvän, ei olevan onnellinen ja itse menin siihen harhaan mukaan, koska äitini "tiesi" ehdottomasti, että jos eläisin omalla tavallani, en todellakaan tulisi onnelliseksi. No, miksi en ole nyt sitten onnellinen? Tein suurimmaksi osaksi niin kuin äiti kasvatti, että pitää tehdä, että menestyy. Ja sitten kuulemma on onnellinen. No, en mä vttu ainakaan ole. Inhoan vastuitani ja velvollisuuksiani, joita olen hänen takiaan ottanut, en itseni, TODELLAKAAN.
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat raskaat kokemukset saavat eri lopputuloksen riippuen ihmisistä. Toiset haluavat auttaa muita ja toisista tulee pahoja muita kohtaan.

Lisäksi äitini väitti kaikkien muiden ajattelevan minusta samaa pahaa kuin itsekin ajatteli. Joten miksi ihmeessä tuhlaisin mitään muihin? Osoittakoot ensin, että heistä on johonkin.
Ap

Rakas AP, kaikki täällä palstallasi juttujasi lukevat ovat kokeneet kauheita asioita elämässään, hylkäyksiä, pettymyksiä, seksuaalista hyväksikäyttöä, avioeroja. Voit olla ikuisesti vihainen toisille sinulle tapahtuneista vääryyksistä - tuloksena on se, että sulla on koko loppuelämäsi hirveä olo ja elät hirveässä kärsimyksessä. Tai sitten voit alkaa miettiä, miten voit parantaa tunnetilaasi omin toimin, kuten terapialla tai muulla itsesi kehittämisellä. Sen voi aloittaa vaikka self-help osastolta kirjastossa. 

Vihaisuus ja katkeruus on todellakin sama, kuin nielisi itse myrkkyä ja toivoisi sen vihan kohteen sillä kuolevan. Kukaan ei voi määrätä millaiset kortit elämässä jaetaan, mutta itse määräät miten niillä pelaat.


Joo no kun et tajua mitään kodeista, joissa äiti kasvattaa "menestyjää", niin kannattaa ehkä pitää se turpa vain tukossa.
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan vanhempani ole kilteimmästä päästä, mutta se ei silti oikeuta minua kohtelemaan toisia huonosti. Pelkkää vastuun sysäämistä pois itsestään. Tunnen myös erään, joka ei ole oikein ystävällinen muita kohtaan aina ja hän heti selittää, että hänellä oli vaativa lapsuus. Sitten aina jos joku koittaa vähänkin avautua omista ongelmistaan, hän alkaa puhua heti omista kokemuksistaan kuin että "ai sul ollu vaativaa, kuuntelepas kuinka vaativaa mulla on ollut". Omia vanhempiaan ei voi valita, mutta sen, miten kohtelet muita, on oman päätäntävallan piirissä. Ystäväni on myös että minua ei voi kukaan auttaa, oon liian hankala tapaus. Jos ajattelee, ettei mikään auta, niin sitten ei mikään auta. Asenne ratkaisee tässäkin. Jostakin se oikea apu löytyy, varmasti, kunhan jaksaa etsiä ja jos oikeasti haluaa paremman elämän.

Jotenkin tuntuu että et ymmärrä ongelman perusteita. Et ymmärrä että jos lasta/nuorta kohdellaan huonosti ja epäoikeudenmukaiesti, hänelle ei kasva itsetuntoa tai henkisiä voimavaroja. Syyllistämisesi ja vaatimisesi ei muuta sitä miksikään.

Mutta onko ap:n tarina ollut kuitenkaan pelkkää kurjuutta kaiken aikaa? Vai näkeekö ap elämänsä vain niin masennuksen takia?

- toinen kurjissa oloissa kasvanut

Ehkä et ole kasvanut kurjissa oloissa, laitoit sen vaan tuohon loppuun kuin se tekisi sanoistasi uskottavampia muka

Nämä ovat kokemuksia. Varmasti monellakin on ollut vielä kurjempaa. Mutta näissä tapauksissa ihmiset eivät välttämättä enää ole täällä kertomassa kokemuksistaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lopettaisit jo! Ja jos uskot Jumalaan, niin hän rakastaa nöyriä ja anteeksiantavia ihmisiä. Sinä et ole tällä hetkellä Jumalan lempilapsi, olet katkera, sairas ja koetuksella. Kun Jumala rakastaa sinua, huomaat sen kyllä kun olosi paranee. Toki voit rukoilla Jumalalta apua, mutta muutos lähtee sinusta itsestäsi. 

What? :D Jumala rakastaa niitä, jotka valaisevat vääryydet ja syöksevät pahat, toisia (lasta!) vastaan rikkoneet ihmiset ikuiseen helvetin tuleen. Eli siis mua. Sitten vasta Jumala vihaisi minua, jos toimisin itse samoin tultuani tietoiseksi mikä minua kohtaan oli väärin.
Ap

Jaa että Jumalako rakastaa niitä, jotka syöksevät toiset ihmiset helvetin tuleen? Sinulla on vääriä käsityksiä kristinuskosta. Lue enemmän Raamattua, sieltä löytyy se oikea kristinusko. En välillä saa selvää sinun teksteistä. Haluat, että muut ihmiset auttavat sinua, ja samalla haluat, että muut ihmiset ovat hiljaa? Haluat menestyksen reseptin? Sellaista reseptiä ei ole olemassakaan. Tuntuu, että olet todella katkera ja vihamielinen ihminen. Sinulla voi olla myös jotain välittäjäaineiden epätasapainoa. Yritä elää vähän terveellisemmin, niin aivotkin toimii paremmin. Käy terapiassa läpi äitisuhdettasi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa kun ap aina jankuttaa, miten hänen lahjansa ovat menneet hukkaan, kun häntä on painostettu kohti menestystä.

Tässä on aika iso ristiriita. Ja että äitinsä ansiosta häneltä on estetty mahdollisuus onneen. Miten ihmeessä? Ja miksei sitä huikeaa lahjakkuutta voi muka hyödyntää nyt? Onneton lapsuus ei takaa onnetonta aikuisuutta, tiedän tämän kun olen kasvanut epäterveessä ympäristössä lapsuuden ja nuoruuden. Elämä normalisoitui, kun pääsin muuttamaan omaan kotiin. En ole katkera tai vihainen kokemastani vääryydestä, ihmisiähän me kaikki ollaan ja tehdään virheitä. Olen onnellinen ja tasapainoisessa parisuhteessa, teen just niitä juttuja mitä haluan, nautin elämästäni.

Toki, helppohan se on levätä laakereillaan ja syyttää omasta surkeudestaan sitä, kun äiti kerran pakotti siivoamaan huoneen.😂😂😂😂


Minä en syytä mistään "surkeudesta" äitiäni, ei mun elämäni ole mitenkään "surkeaa", senkin mölöpöntto. Vaan äitini on tehnyt minusta onnettoman ja se on elämäni pahin asia.

NYT ON SINUN VUOROSI TEHDÄ OMAT LAPSESI ONNELLISIKSI. Kokeilepa. Äitinä olo ei ole helppoa, mutta jospa kokeilisit, etteivät omat lapsesi kirjoita tällaista kymmenen vuoden päästä. Sinun vuorosi on nyt. Vanhoille asioille et voi enää mitään, et mitään, mutta tuleville voit. Pelasta edes lapsesi, jollet itsellesi enää mitään voi.
Ap

Vierailija

Viekää nyt vit.tu toi kivikissa äitihullu kristallikissa mikä lie vielä jo nopeasti pakkohoitoon. Vuosi tolkulla näitä samoja jankutuksia. Kuka jaksaa lukea? Saatikka vastata tuolle kipeäpäälle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa kun ap aina jankuttaa, miten hänen lahjansa ovat menneet hukkaan, kun häntä on painostettu kohti menestystä.

Tässä on aika iso ristiriita. Ja että äitinsä ansiosta häneltä on estetty mahdollisuus onneen. Miten ihmeessä? Ja miksei sitä huikeaa lahjakkuutta voi muka hyödyntää nyt? Onneton lapsuus ei takaa onnetonta aikuisuutta, tiedän tämän kun olen kasvanut epäterveessä ympäristössä lapsuuden ja nuoruuden. Elämä normalisoitui, kun pääsin muuttamaan omaan kotiin. En ole katkera tai vihainen kokemastani vääryydestä, ihmisiähän me kaikki ollaan ja tehdään virheitä. Olen onnellinen ja tasapainoisessa parisuhteessa, teen just niitä juttuja mitä haluan, nautin elämästäni.

Toki, helppohan se on levätä laakereillaan ja syyttää omasta surkeudestaan sitä, kun äiti kerran pakotti siivoamaan huoneen.😂😂😂😂


Minä en syytä mistään "surkeudesta" äitiäni, ei mun elämäni ole mitenkään "surkeaa", senkin mölöpöntto. Vaan äitini on tehnyt minusta onnettoman ja se on elämäni pahin asia.
Ap

Voi pyhä yksinkertaisuus.. 🤦🏼‍♀️ Juurihan sanoin, että onneton lapsuus ei tarkoita onnetonta aikuisuutta. Asioihin voi vaikuttaa niin paljon itse. Mitä ihmettä sinä oikein odotat. Onnellisuus on jokaisen omissa käsissä. Turhaan ripustat itseäsi ja onneasi muiden ihmisten varaan. Ja ihan rehellisesti, kyllähän tuo sinun elämä vaikuttaa surkeuden huipulta. Pelkkää neuroottista valitusta päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen. Säälittää..

Vierailija

Vierailija][quote=Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa kun ap aina jankuttaa, miten hänen lahjansa ovat menneet hukkaan, kun häntä on painostettu kohti menestystä.

Tässä on aika iso ristiriita. Ja että äitinsä ansiosta häneltä on estetty mahdollisuus onneen. Miten ihmeessä? Ja miksei sitä huikeaa lahjakkuutta voi muka hyödyntää nyt? Onneton lapsuus ei takaa onnetonta aikuisuutta, tiedän tämän kun olen kasvanut epäterveessä ympäristössä lapsuuden ja nuoruuden. Elämä normalisoitui, kun pääsin muuttamaan omaan kotiin. En ole katkera tai vihainen kokemastani vääryydestä, ihmisiähän me kaikki ollaan ja tehdään virheitä. Olen onnellinen ja tasapainoisessa parisuhteessa, teen just niitä juttuja mitä haluan, nautin elämästäni.

Toki, helppohan se on levätä laakereillaan ja syyttää omasta surkeudestaan sitä, kun äiti kerran pakotti siivoamaan huoneen.😂😂😂😂


Minä en syytä mistään "surkeudesta" äitiäni, ei mun elämäni ole mitenkään "surkeaa", senkin mölöpöntto. Vaan äitini on tehnyt minusta onnettoman ja se on elämäni pahin asia.

Ap

NYT ON SINUN VUOROSI TEHDÄ OMAT LAPSESI ONNELLISIKSI. Kokeilepa. Äitinä olo ei ole helppoa, mutta jospa kokeilisit, etteivät omat lapsesi kirjoita tällaista kymmenen vuoden päästä. Sinun vuorosi on nyt. Vanhoille asioille et voi enää mitään, et mitään, mutta tuleville voit. Pelasta edes lapsesi, jollet itsellesi enää mitään voi.
 

Vierailija

Ei sinua auta hiljaa oleminen. Huomaatko kuinka moni on kyllästynyt keskustelemaan kanssasi, eikä siitä ole ollut sinulle mitään apua!

Ainoa apu sinulle on väittää sinulle vastaan, kun et muuten ymmärrä. Se on todellista auttamista, ei myötäillä tahtoasi, vaan kertoa sinulle tosiasiat. 

Sinccis

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Viekää nyt vit.tu toi kivikissa äitihullu kristallikissa mikä lie vielä jo nopeasti pakkohoitoon. Vuosi tolkulla näitä samoja jankutuksia. Kuka jaksaa lukea? Saatikka vastata tuolle kipeäpäälle.

Miinustin, koska tuommoinen vain provosoi aloittajaa kirjoittelemaan lisää.

Sinccis

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat