Sivut

Kommentit (21223)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tarvin sua. Haluan sun syliin itkemään tämän tuskallisen olon pois. Mun sydän on kohta riekaleina tästä ikävästä.

Mä voin ottaa sut virtuaalisesti syliini. Kiedon käteni tiukasti ympärillesi. Silittelen hieman milloin päätäsi, milloin olkapäätäsi ja käsivarttasi, rauhallisesti ja rauhoittavasti. Tyynnyttelen myötätuntoisesti hiukan, mutta annan sun itkeä kaiken mikä itkettävissä on. Ei ole hätää eikä kiirettä. Tässä on turvallista olla. Mun turvassa, mua vasten.

Kunpa hän vain olisikin sylissäni, edes kerran. Se riittäisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen ollut hämilläni ja pettynyt, kun ihastukseni näyttäisi osoittavan enemmän kiinnostusta muihin, kun nähdään, yleensä isommassa porukassa. Ajattelin että se on siten pakosta yksipuolista ihastumista, vain omassa päässäni. Monet merkit molemminpuolisuudesta olen varmasti kuvitellut ja ylitulkinnut.

Kauhukseni havaitsin käyttäytyväni itse samoin. Olen kohtuullisen sujuvasti tutustumassa muihin ja vaikkapa juttelen, ehkä vähän flirttailen, tanssin yms hyvinkin luontevasti satunnaisempien tuttavuuksien sekä kavereiden kanssa, mutta ihastuksen kohdalla tulee jotain ihme estoja. En oikein rohkene lähestyä häntä seurassa tai ilman pätevää tekosyytä kahden keskenkään. Lisäksi vuorovaikutustilanteissa kanssaan joskus jännittää ja tuntuu vähän väkinäiseltä. Vaikka useimmiten tullaan juttuun saumattomasti, melkein kuin toistemme lauseet lopettaen.

Tuo on ihan järjetöntä. Mitä tällekin sitten tekisi ja entä jos hän ajattelee ja tuntee samoin? Jotenkin pitäisi saada vapautumaan tuo jännite.

Pettymyksekseni käyttäydyn myös aivan kuvaamallasi tavalla. Vaikka haluaisin vain kävellä suoraa hänen luokseen, mutta ei pysty, koska olen niin kohmeessa. Parempi siis jutella muiden kanssa, kuin mennä tönkkönä nolaamaan itsensä hänelle.

Vierailija

Pitäisi joo olla aina skarppina ja ajatella, että elokuvat jäljittelevät elämää eikä toisin päin. Mietin töihin tullessani, oliko toinen aihepiiri kirjallisuus.

Sinäkin kiinnität huomiota tuollaisiin juttuihin. Tuli sellainen olo. Perjantaina.

Pärjäile.

Ajattelen sinua. Vaikka en välttämättä hymyile tänään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt paljon sitä, miten ihmiset päätyvät jonkun kanssa yhteen. Kysyinkin kumppaniltani oliko se rakkautta vai vain ajautumista yhteen. Kuulema sillä ei ole mitään merkitystä. Mietin, että tekeekö miehet ja naisetki useinkin niin, että jossain vaiheessa ottavat vain jonkun ettei tarvitse olla yksin? Luultavasti asia on näin ja luulen, että se pohjimmiltaan aiheuttaa kaikki ongelmat ihmisten parisuhteissa. Sitä toista ei arvosta ja ns. Ihaile oikealla tavalla, kun ei välttämättä ollut koskaan sen syvempiä tunteita. Minulla kyllä oli ja ihmiset sanoo, että näytettiin rakastuneilta. Ilmeisesti se kaikki oli vain näytelmää toiselta osapuolelta. Välillä itkettää, kun tajuaa tälläisiä asioita liian myöhään. Toisaalta toisessa on myös hyviäkin puolia, vaikka ei olisikaan rakkautta. Mutta tosi surullistahan se on. Se saa oikeastaan ymmärtämään kaiken sen kipuilun ja kaiken, mitä olen tuntenut jo pitkään. No tulihan tämäkin selväksi. Enää en oikeastaan kaipaa, mutta kai sitä joskus toivoo asioiden korjaantuvan. Jotkut sanovat, että se on elintärkeää. Itse olen hyvin oppimassa kestämään tätä, kun ei ole ja kaikkea tätä kylmyyttä. Niin kuin joku puhui sitoutumisesta. Kai sekin on ihan hieno juttu, vaikka ihan pltä se pahoina päivinä tuntuu. En yhtään ihmettele, että Suomessa on niin paljon masentuneita ihmisiä. Väitän, että kaikki johtuu nimenomaan rakkaudettomuudesta sen kaikilla osa-alueilla.

Nuorena taidetaan ottaa ”vain joku”, että päästään harjoittelemaan seurustelemista ja yhdessä asumistakin. Ja saadaan se tärkeä parisuhdestatus, joka tuntuu niin aikuiselta. Joillakin käy mäihä ja se elämä puolison kanssa kantaa yhdessä kasvamisen, toiset eroavat nopeasti, kolmannet jäävät suhteeseen kitkuttamaan muuten vaan ja sitten tajuavat kolme-nelikymppisinä, ettei tämä olekaan yhtään sellaista mitä halusi. Pahinta on olla suhteessa koko paketilla sen ”jonkun vaan” kanssa ja sitten kohdata se joku, joka vie jalat totaalisesti alta.

Joskus luin sellaisen ajatuksen, että ihmisellä on elämässään kolme suhdetta: se, jonka kanssa harjoittellaan; se, jonka kanssa perustetaan perhe; se, jonka kanssa kohdataan henkisellä tasolla. Joillakin mätsää useampi kohta saman ihmisen kanssa, joillekin tarvitaan jokainen erikseen.

Ja jotkuthan myös tyytyvät siihen ”johonkin vaan” ihan muitta mutkitta. Ettei sen pitäisi heille sen ihmeellisempää ollakaan, kunhan arki toimii.

Ei näissä ole oikeaa tapaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Iltasanomien horoskoopissa sulla on se mitä nyt pitäisi toimia 😁

Mikä hänen horoskooppinsa on? Sen verran tunnistetta....

sivusta

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvin sua. Haluan sun syliin itkemään tämän tuskallisen olon pois. Mun sydän on kohta riekaleina tästä ikävästä.

Mä voin ottaa sut virtuaalisesti syliini. Kiedon käteni tiukasti ympärillesi. Silittelen hieman milloin päätäsi, milloin olkapäätäsi ja käsivarttasi, rauhallisesti ja rauhoittavasti. Tyynnyttelen myötätuntoisesti hiukan, mutta annan sun itkeä kaiken mikä itkettävissä on. Ei ole hätää eikä kiirettä. Tässä on turvallista olla. Mun turvassa, mua vasten.

Kunpa hän vain olisikin sylissäni, edes kerran. Se riittäisi.


Kiitos. Kumpa pääsisinkin häneen syleilyyn joskus. En osaa kuvitellakaan mitään ihanampaa. Kun mietin sitä, kuulen korvissani hänen ihanan, miehekkään äänensä. Siihen olen ihan heikkona. Puhumattakaan miltä tuntuisi olla hänen syleilyssään.

Vierailija

VissiincoodiXD

huudan, ei ilosta, vaan koska voin. rakkaus on se laastaripakkaus. tukahdetut tunteet, tukehdut. avaa sielusi ikkuna Ja tunne valoisa yÖ soluillasi. kevät saa linnut sekaisin. mikSet palaa takaiSin. helvEtin tulet polttaa isintä, kun vanha Suola janottaa ja janon hukutan mä mereen.
armoton Säätö ja tahtojEn vääNtö. KätTetty sanoma bittiavaruudesta. vaikka kuinka huudat ei sun Äitisi kuule. Ääni, se oN luulo harhakuulo.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pitäisi joo olla aina skarppina ja ajatella, että elokuvat jäljittelevät elämää eikä toisin päin. Mietin töihin tullessani, oliko toinen aihepiiri kirjallisuus.

Sinäkin kiinnität huomiota tuollaisiin juttuihin. Tuli sellainen olo. Perjantaina.

Pärjäile.

Ajattelen sinua. Vaikka en välttämättä hymyile tänään.


Eivät elokuvat pelkästään jäljittele elämää vaan elämällä ja elokuvilla on vuorovaikutteinen suhde. Kaikki tarinat vaikuttavat siihen, miten elämän itsessään käsitämme ja miten sitä elämme, ja tämä taas muuttaa tarinoita (oli niiden muoto mikä tahansa).

Miksi et hymyile?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvin sua. Haluan sun syliin itkemään tämän tuskallisen olon pois. Mun sydän on kohta riekaleina tästä ikävästä.

Mä voin ottaa sut virtuaalisesti syliini. Kiedon käteni tiukasti ympärillesi. Silittelen hieman milloin päätäsi, milloin olkapäätäsi ja käsivarttasi, rauhallisesti ja rauhoittavasti. Tyynnyttelen myötätuntoisesti hiukan, mutta annan sun itkeä kaiken mikä itkettävissä on. Ei ole hätää eikä kiirettä. Tässä on turvallista olla. Mun turvassa, mua vasten.

Kunpa hän vain olisikin sylissäni, edes kerran. Se riittäisi.


Mitä jos hänelle ei riittäisi se yksi kerta, vaan haluaisi jäädä siihen loppuelämän ajaksi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pitäisi joo olla aina skarppina ja ajatella, että elokuvat jäljittelevät elämää eikä toisin päin. Mietin töihin tullessani, oliko toinen aihepiiri kirjallisuus.

Sinäkin kiinnität huomiota tuollaisiin juttuihin. Tuli sellainen olo. Perjantaina.

Pärjäile.

Ajattelen sinua. Vaikka en välttämättä hymyile tänään.

Mä aion hymyillä sulle tänään. En mahda sille mitään, kun näen sun kasvot niin alkaa vaan hymyilyttää. Olet vaan niin mahdottoman söpö.

Vierailija

Hei vaaleat luhyet hiukset päässäsi kantava Tiina Oulusta . Oooooon niiin ihastunut että ei tule työstä eikä muusta mitään... leijjjailen vaan kun sua saan rakastaa

Vierailija

Olisi ihana päivä eväsretkelle. Kylmä ruokaisa salaatti ja vähän muuta mukaan. Sinä, hymysi ja aurinko olisivat kyllä ne tärkeimmät. Toteutetaanko joku päivä? Miltä kuulostaa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvin sua. Haluan sun syliin itkemään tämän tuskallisen olon pois. Mun sydän on kohta riekaleina tästä ikävästä.

Mä voin ottaa sut virtuaalisesti syliini. Kiedon käteni tiukasti ympärillesi. Silittelen hieman milloin päätäsi, milloin olkapäätäsi ja käsivarttasi, rauhallisesti ja rauhoittavasti. Tyynnyttelen myötätuntoisesti hiukan, mutta annan sun itkeä kaiken mikä itkettävissä on. Ei ole hätää eikä kiirettä. Tässä on turvallista olla. Mun turvassa, mua vasten.

Kunpa hän vain olisikin sylissäni, edes kerran. Se riittäisi.


Mitä jos hänelle ei riittäisi se yksi kerta, vaan haluaisi jäädä siihen loppuelämän ajaksi?

Sen parempi. Sitä haluaisin myös, mutta ehkä se on liian rohkea ajatus ennen sitä yhtä kertaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olisi ihana päivä eväsretkelle. Kylmä ruokaisa salaatti ja vähän muuta mukaan. Sinä, hymysi ja aurinko olisivat kyllä ne tärkeimmät. Toteutetaanko joku päivä? Miltä kuulostaa?

Huisin hyvä idea. Sama paikka kuin kesällä, silloin kun oli tosi kuumaa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yhteen usein ajaudutaan ja eniten varmaan käy sitä, että toinen on enemmän kiinnostunut/ihastunut ja saa toisen houkuteltua kimppaan, koska, no jos toinen on ihan peruskiva tyyppi ja käyttäytyy rakastuneesti eli about palvoo maata jalkojen alla, niin kyllähän se imartelee ja houkuttaa ja on mukavaa pitkän aikaa. Niin, että ehtii tottua ja tutustua ja yhdessäolo muuttuu normaalitilaksi. Kaikki voi mennä hyvin mutta jossain vaiheessa pienistä jutuista voi kasvaa isoja ja toinen tai molemmat alkavat pohtia suhteen mielekkyyttä. Pahin juttu kai on, jos se mukavuudesta imarreltuna suhteeseen päätynyt sitten löytääkin sen tosirakkautensa myöhemmin muualta.

Tuota en vaan ymmärrä, miksi houkutella kimppaan tms.:D
Kun eikö esim. intensiivinen romanssi tai syvä ystävyys ole paljon antavampi yhdessäolon muoto, kuin joku arjen jakaminen?
Tietysti jos katselee sitä kovin käytännöllisesti, niin onhan jaettu arki (ja lomat) halvempaa kun on toinen jakamassa kulut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteen usein ajaudutaan ja eniten varmaan käy sitä, että toinen on enemmän kiinnostunut/ihastunut ja saa toisen houkuteltua kimppaan, koska, no jos toinen on ihan peruskiva tyyppi ja käyttäytyy rakastuneesti eli about palvoo maata jalkojen alla, niin kyllähän se imartelee ja houkuttaa ja on mukavaa pitkän aikaa. Niin, että ehtii tottua ja tutustua ja yhdessäolo muuttuu normaalitilaksi. Kaikki voi mennä hyvin mutta jossain vaiheessa pienistä jutuista voi kasvaa isoja ja toinen tai molemmat alkavat pohtia suhteen mielekkyyttä. Pahin juttu kai on, jos se mukavuudesta imarreltuna suhteeseen päätynyt sitten löytääkin sen tosirakkautensa myöhemmin muualta.

Tuota en vaan ymmärrä, miksi houkutella kimppaan tms.:D
Kun eikö esim. intensiivinen romanssi tai syvä ystävyys ole paljon antavampi yhdessäolon muoto, kuin joku arjen jakaminen?
Tietysti jos katselee sitä kovin käytännöllisesti, niin onhan jaettu arki (ja lomat) halvempaa kun on toinen jakamassa kulut.

Joku kirjoitti elämän kolmesta suhteesta. Harjoittelu- ja perheenperustamissuhteet molemmat voivat olla sellaisia jossa ”edesjoku” on valittava. Eli jos yksi ihastuu toiseen niin siitä tulee helposti suhde tältä pohjalta näissä tarkoituksissa, huomioiden halu ekaksikin saada parisuhde ja hankkia sellaista elämänkokemusta, toisekseen perustaa se perhe, elämäntilanne ja biologinen kello huomioiden. Ei oo varaa, halua tai ymmärrystä odottaa loputtomiin ”sitä oikeaa” joka ei ehkä löydykään ikinä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Moni varmaan vaan ajautuu yhteen, ja etenkin tietynlaisilla ihmisillä pitää vaan olla joku, niin sitten saatetaan alkaa jonkun ”ihan jees”-tyypin kanssa vaikkei mitään syviä tunteita, intohimoa, henkistä yhteyttä jne. ole.

Itse olen viime päivinä lähinnä miettinyt, kuinka voi olla hukkaamatta itseään jos elää jonkun kanssa?
Tämä siis lähinnä henkilökohtaista pohdintaa, eihän kaikille niin käy.
Itseäni vaan stressaa ajatuskin pariutumisesta, ja sitten toiset haluaa pariutua väen vängällä vaikka jonkun kädenlämpösen maidon tai ihan epäsopivan kanssa, että olisi joku.
Ja toiset kuten minä antaa itselleen täydellisenkin valua hiekkana sormien välistä hukkaan, koska ajatus pariutumisesta on niin absurdi ja kuristava (vapauden vievä).

Jännä näkökulma tuokin, kun parisuhteen ei todellakaan tarvitse olla sitä, että ostetaan samanlaiset tuulipuvut ja kuljetaan joka paikkaan käsikynkkää. Pitkän parisuhteen koettuani ja toisen osapuolen reissatessa yksipuolisesti ( mitä sitten tarkoittaneekaan...) en vois kuvitella niin ahdistavaa kuviota. Tottakai pitää olla muutakin yhteistä kuin pakollinen pano kerran kuussa kärjistettynä tai keskustelu mitä leipää kaupasta ostetaan. Ei sen suhteen tarvitse kahlita, eikä ahdistaa. En vois kuvitellakaan,että mut kahlitaan vaateilla ja vaatimuksilla. Enkä vois sitä toiselle ikinä tehdä.

Enkä todellakaan ole etsinyt laastaria enkä heti ryhtynyt suhteeseen kenenkään kanssa. Eiköhän tässä ole eheydytty jo riittävästi. Eli kädenlämpöistä maitoa en ole hakenut. Sen täytyy nyt tuntua polttavan kuumalta. Tämä Sinulle, niin juuri, Sinulle!

Sivut

Thread has been locked.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat